Että sellainen flunssa se...

Tää on just tätä mun tuuria. Enää en osaa muuta kuin nauraa tälle huonolle onnelle joka mua ilmeisesti seuraa vielä tämänkin vuoden.. :D

Allekirjoittaneen tuskaiset jaarittelut naamakirjassa, avaamaan teille vähän mistä on kyse:

Keskiviikkona oli mun ensimmäinen sairastuspäivä. Tää "epätavallinen" flunssa alkoi nenäontelotulehduksen oireilla ensimmäisenä päivänä. Eli tää tauti iski salama ja heti pahimpana mahdollisena päälle. Normaalisti flunssassahan on sitä alkuoirehdintaa aika lievänä versiona hyvän tovin, ennenkuin pahin hetki iskee käsille ja sitten alkaakin jo paranemis prosessi. Ei tässä tapauksessa.. 

Noh, toisena päivänä poskiontelotulehduksen oireet lievittyivät, ja jäljellä oli enää murto-osa kivusta poskionteloissa. Päivän mittaan keuhkot täyttyi limasta, mutta ei tullut yskimällä ulos, ei vaikka kuinka yritit yskiä vartinkin putkeen...Kuumetta yli 38 astetta. Iltaan mennessä keuhkot ihan tukossa, yritin siinä astmalääkkeillä auttaa muttei mitään tehoa. Yö meni kokonaan yskiessä ja henkeä haukkoessa. Sain nukuttua vain tunnin verran ja olin varma että kuolema korjaa..
Aamulla olo senkun paheni, ihan tunsi, kuinka keho käy niin säästöliekillä hapenpuutteen vuoksi, että melkein kuulin aivosolujeni kuolla kupsahtelevan hapettomuudessa.. Heh..
Siitä sitten pikapolille terveyskeskukseen ja jonottamaan 2 tuntia. (Meinasi ihan epätoivo iskeä, kun menossa oli numero 13 ja itsellä kädessä lappu numerolla 66..) Sai aika kovasti kamppailla, etten pyörtynyt siihen paikkaan.

Vihdoin pääsin hoitajalle, joka otti pef-mittaukset, kuunteli keuhkot, verikokeet, tulehdusarvot yms, ja lääkärikin siinä kävi. Sain pef-istä arvot 275 (normaalisti 450 tai päälle) eli mulla arvot oli jo kriittisellä rajalla (selvä hapenpuute) silti lääkäri vaan ilmoitti määräävänsä antibiootteja keuhkoputkentulehdukseen ja panacodeja (pyysin ensin ketorinia mutta välttämättä halusi panacodeja mulle laittaa) kuumetta alentamaan ja kipuun. Pikapolilla oli tosi paljon ruuhkaa, joten en sitten tajunnut enempää kysellä tai vaatia lääkkeitä, kun lääkärillä oli hyvin kiire (asenne jopa välinpitämätön) ja itselleni tällainen tilanne hyvinkin uudenlainen.
Siitä sitten apteekkiin (lääkkeet e-reseptillä) ja apteekissa selvis, että olin kyllä saanut antibioottien reseptin mutten sitten niitä panacodeja, kun lääkäri ilmeisesti unohti ne kirjoittaa. Voi nauratus...ja ketutus...

Silmään osuvasti osunut kuva lainattu täältä

Tokkuroissani lähdin sitten vielä hoitamaan asioita, ja olo meni sen verran huonoksi että oli pakko rietää LKS:ään päivystykseen. Henki ei kulkenut sitten ei lainkaan ja olo oli sekava hapenpuutteen vuoksi. Onneksi pääsin hätäpotilaana jonon ohitse ja suoraa spiiraan hengittämään hapen avulla keuhkoille avaavaa lääkettä 20min. Olo helpotti heti, selvästi tunsi että lääke vaikutti ja happisaturaatiokin nousi hoidon aikan huomattavasti. Kuitenkin puolen tunnin päästä olo palautui taas huonoksi ja jäin odottamaan lääkäriä jo toistamiseen tälle päivälle. Tää uus lääkäri sitten oli selvästi kiinnostunut mun tilanteesta ja kerrankin joku lääkäri joka otti mut tosissaan! (En näyttänyt sairaalta, joten ensimmäinen lääkäri ei ottanut tosissaan. Eihän keuhkosairaudet vedä ihmistä raadon näköiseksi...)
Lääkäri määräsi heti mulle antibioottien rinnalle kortisoni kuurin viikoksi, laittoi mut vielä uudestaan spiiraan saamaan lisää lääkettä ja vielä kortisonia suoraan suoneen, että selviän yön yli.
(Tuli muuten taas jäätävä tunne suoneen kun kämmenestä laitettiin kortisoni virtaamaan. Ei ihan niin paha kuitenkaan mitä oli se nukutuslääke leikkauksessa viikkosia takaperin.. Oikeen tuntui kun se lääke sieltä lähti liikkumaan. En tykkää, miksi pitää olla näin "tunteikkaat" suonet? :D)

Nyt sitten odotellaan jos tästä raadosta tulis vielä ihminen.. Kortisoni suoraa suoneen auttoi keuhkoihin siten, että vaikka siellä vielä lima asuu ja rohisee pahan kuuloisesti ja tuntoisesti yhä vaikuttaen hengittämiseen, niin nyt pystyn kuitenkin hengittää ainakin 75% paremmin, entä ennen kortisonia. Kiitos vain tälle ihanalle lääkärille joka hoiti mut asianmukaisella tavalla, ja mahdollisti mulle edes jonkin näköiset tulevat yöunet. (Päivällä tuleva yö lähinnä kangisti kauhusta, nyt ei.)

Että tällainen flunssa sitten tällä erää. Ilmeisesti marraskuussa sairastettu keuhkokuume jätti jälkeensä helposti alttiit keuhkot, jotka vielä astmavaivaisena ovat entistäkin kodikkaampi asunto tautipesäkkeille ja muille örkeille.. Toivottavasti teillä muilla on ihan tavallisia flunssia....
Nyt sitten taas viikon sairaslomalle ja urheilukielto. Alkaa kohta jo ketuttaa. Juuri, kun paranin nielurisaleikkauksesta ja pääsin jälleen treenien makuun niin taas lisää petilomaa. Noh, pidetään peukkuja, että tämän vuoden pahimmat sairastelut olis sitten tässä... plääh!

Tässä päivän saldo.... Tulevan viikon lääkkeet ja nää kaikkihan tosin otetaan sitten kerran päivässä, lukuunottamatta tuota antibioottia joka on "ihanasti" kolmesti päivässä.. Ja tietty kipulääkkeet tarpeen vaatiessa.

4

Myynnissä!

Premiere Fohlen Kantakirjattu Oldenburg- tamma Fiammeggiare-R
Syntynyt 16.3.2007

Sukutaulu

 

Oikea ruusukehai HeB-HeA tasolle. Lukuisia sijoituksia ja voittoja harjoitus-, seura-, ja alue-tason kouluratsastuskilpailuista. Tuloksia myös kansallisista luokista.
(RoUr Seniorimestaruus kultaa v.2013, hopeaa v.2014. P-SM HeA sija III v.2014, edustaa RoUr koulu-joukkueessa v. 2013 lähtien)

Tältä kaudelta (22.03.2015) kaudenavaus kilpailuista voitot HeB ja HeA luokista prosentein 67,600% ja 63,148%.

Säkäkorkeus 170+cm, muttei missään nimessä tunnu isolta. Kevyt ja elastinen hevonen, koulutettu vastaamaan pieniä apuja. Antaa virheitä anteeksi, muttei ole mikään automaatti. Tasainen, näyttävä ja varma suorittaja. Tällä hetkellä harjoittelee aktiivisesti vaativan asioita. Hypätty harrastemielessä.

Kiltti ja terve, maastoilee yksin ja porukassa liikenteenkin seassa. Ei turhia hötkyile mutta omaa kuitenkin kilpahevosen luonteen.

RTG- kuvattu ja tarkastettu v.2012, kliininen ja ontumistutkimus 2014 (rutiinitarkastus), takajalat RTG, kaikki jalat ultrattu 2014. Terve.
Myydään täydessä kilpailukunnossa.

Hp. 13.000e

Yhteydenotot:
anne.heimo@hotmail.com
puh: 044/7770757

11

Treeniä ja kisoja

Heippa!

Treenit ovat edenneet taas ihan mukavasti. Tällä hetkellä ikävästi flunssa riepottelee....

Viime viikolla tuli ratsastettua ihan kiitettävästi. Tiistaisen Assi, Alli, Piitu yhdistelmän jälkeen ratsastin perjantaina seuraavan kerran Allin. Alli oli oikein mukavan oloinen, mutta toooosi löysä ja ns. yli rento. Toisaalta tämä ei haitannut, kun tiistaina se oli ollut niin jännittynyt maneesin "valoilmiöiden" vuoksi.

Kesä, missä olet??

Lauantaina ratsastin Venlan, Allin, Saaran, ja Assin lopuksi pikaisesti. Venlan kanssa työskenneltiin pidemmän kaavan mukaan perus treeni, Allin ja Saaran kanssa treenailtiin seuraavan päivän koulukilpailuita varten. (Saaran kanssa ruhtinaallisesti yksi päivä treeniä ennen kisoja, heh.) Alli oli super hyvä treeneissä. Ennen ratsastusta meillä oli kisatalkoot, joten sain ratsastaa molemmat "kisahevoset" aitojen sisällä. Allia jännitti jonkin verran, mutta pieni jännitys toi vain mukavaa lisäenergiaa ja ilmaa liikkeisiin. Ratsastin Allin kanssa HeA:n radan läpi (A-merkin kouluohjelma) joka sujui mutkattomasti ja helposti. Lopetettiin Allin kanssa oikein luottavaisin mielin treenit ja sen jälkeen otin Saaran vielä aitojen sisälle. Saara jännitti ihan hirmuisesti, pomppi ja poukkoili miten sattuu ja lopulta kuitenkin rentoutui. Laukassa sen mielestä olisi ollut kivaa mennä kiitolaukkaa ympäri maneesia, joten aika pitkään sitä sai rauhoitella. Villi poni. :)

Allin ja Saaran jälkeen autoin vielä Kristaa ratsastamalla hieman Assia, jonka jälkeen pääsinkin kisaponien letityspuuhiin.

Sunnuntaina koitti kisapäivä. Starttasin Saaran kanssa HeB:ssä. Rata oli suht tasainen, vaikka laukassa poni oli turhankin hankala. Noh, en ollutkaan luonut mitään ennakko-odotuksia sen kohdalle - kisatilanteessa ei olla selvästikään vielä samalla tasolla, mitä treeneissä. Treeneissä tehdään helposti ja teknisesti vaativiakin asioita, mutta kisatilanteessa ratsastettavuus katoaa ja HeB:kin saattaa tuntua ajoittain hankalalta. :)

Saara niin vauhdikas, että takkikin lepattaa... :P

Allin kanssa kisapäivä menikin ns. koulutustilanteesta.. Sen kanssa ei oikein päästy suuntaan eikä toiseen, kun tamma jännitti niin paljon, että meni aivan sekaisin. HeB:n radalle löytyi ylimääräisiä liikkeitä mm. sivuluisuja, jumitusta, peruutusta ja pystyyn hyppimistä. Kuitenkin pätkittäin tamma oli hyvinkin rento ja ilmava joten pääosin hyvillä fiiliksillä oltiin. :) A:ta en sitten alkanut enää starttaamaankaan, kun verryttelyssä tamma hyppi niin pahasti ja turhan paljon pystyyn, että olisi vetänyt ympäri jos olisin laittanut siihen yhtään painetta. Olin sitten itse mahdollisimman rauhallinen, mutten kuitenkaan missään tilanteessa palkinnut käytöstä vaan pidin itseni jäntevänä loppuun saakka. Loppu verryttelyaika sitten vaan käveltiin ja sain sen onneksi rentoutumaan niin, että pystyin viedä sen pois tilanteesta siten, ettei se päässyt palkkaantumaan huonosta ja varmasti tahattomastakin käytöksestään.

Ilman pöhköilyä oltiin ihan ratsukon näköisiä! Tästä tulee lisää kokemusta saadessaan varmasti oikea rusettihai. :)

Harmitti tottakai Allin puolesta, kun ei päästykään suorittamaan oikein mitenkään. Treeneissä se on ollut ihan super hyvä ja normaalisti ei ole tuollainen käytökseltään. Aina ollut turvallinen ja kiltti tilanteesta riippumatta. Musta tuntuu, että se meni jotenkin ihan lukkoon, kun oli kuitenkin elämänsä ensimmäistä kertaa hallikisoissa. Se järkyttyi metelistä ja väenpaljoudesta tosi paljon, eikä varmasti edes tajunnut mitä teki - oli niin vaistojensa varassa ja pakoreaktion vallassa. Sen reagointi kisoissa oli ihan uutta, eikä tosiaan osattu edes odottaa mitään tällaista. Eihän tästä voi hevosta syyttää, eläimiähän ne ovat ja Allikin on kuitenkin hyvinkin reaktiivinen niin halutessaan ja vaistot sillä on tosi pinnassa aina. Se on semmoinen tarkkailija, joka on heti valmis pakenemaan. :P Tulee varmasti rauhoittumaan kun vaan saa lisää kokemusta kilpailutilanteista. Ulkokilpailuissa neiti on kuulemma ihan lunkisti, mutta sisällä tunnelma on toki niin paljon tiiviimpi äänineen ja ihmisineen että onhan se nyt ihan eri tilanne ja varmasti järkyttäväkin herkkäsieluisemmille hevosille, jotka siihen eivät ole tottuneet.

Kaiken hölmöilyn jälkeen meinasin ihan pyörtyä, kun mut kuulutettiin HeB:n palkintojen jakoon. Pikkuponi-paholainen yllätti ja sijoituttiin Saaran kanssa toiselle sijalle. Ihan heti en olisi uskonut, että tuo poni painelee isojen hevosten rinnalla luokan toiseksi. Hieno kiukkuponi. <3

Fiia ja Anne hienosti ensimmäiselle sijalle! :)

Nyt kisojen jälkeen olenkin toista päivää sairastamassa. Ihan hirveä flunssa - toivottavasti ei ihan hirveän pitkään mukana vaivaa...
Keskiviikkona taas ratsastamaan. Tällä kertaa vuorossa pitkästä aikaa vähän Masin ratsastusta, ja Allin kanssa treenaillaan ja käydään maastossa parina päivänä. :)
(Kisojen jälkeisenä päivänä Alli-neiti oli ollut maneesissa taas oma herttainen ja rento itsensä. Ilmeisesti se kisatunnelma oli sille vaan liikaa tällä hetkellä. Voi reppana!)

1

Valmennuksia

Moikkamoi!

Näin se aika taas rientää! Nyt ollaan palattu taas normaaliin arkeen. Kurkun osalta vastaväitteitä ei ole kuulunut, joten samaa rataa jatketaan!

 Nooralle ja Fannille kiitos kuvista! :)

Viime perjantaina ratsastin tauon jälkeen taas Saaran. Poni oli oikeaa tulta ja tappuraa, hänen mielestä olisi ollut kaikkein hauskinta, jos olisi saanut painella täyttä laukkaa sata lasissa ympäri maneesia. ;)
Hetken siinä sai oikein apinan raivolla ratsastaa ja teettää tehtäviä, että sain ponin taas keskittymään olennaiseen. Hauskaa, miten paljon virtaa sille voikaan kertyä vaikka tekeekin miltei päivittäin tuntitöitä. :)

Lauantaina oli vuorossa tauon jälkeen taas Mintun valmennukset!
Mulle oli varattuna lauantaille puolen tunnin yksityistunti, joten verryttelin hyvin ennen valmennuksen alkua. Saara tuntui tosi seesteiseltä ja hyvältä! Aloitettiin tunti tekemällä levollisia, isoja ja jyrkkiä pohkeenväistöjä, joissa ponin täytyi kannatella oma rintakehänsä ja kaulantyvensä. Saara kun helposti ei tahtoisi takajalkojen päälle istua, niin hetken aikaa saatiin hinkata, ennenkuin poni malttoi tehdä työtä käskettyä. Tämän jälkeen saatiinkin oikein mallikkaita jyrkkiä väistöjä tehtyä!

Väistöjen jälkeen jatkettiin laukannostoilla, ja tässäkin paneuduttiin siihen, että saatiin kootusta ravista se ns. istumaan laukannostoon jolloin saadaan aikaiseksi se oikea kokoaminen. Itsessään laukannostohan on jo kokoaminen, mutta tällä kertaa haluttiin vähän vielä enemmän työntöä takaa - joustoa takajalkojen nivelistä niin, että laukannostossa poni säilyy ns. ylipyöreässä peräänannossa ja laukannosto tapahtuu täysin läpi selän. Poni ymmärsikin idean suht nopeasti ja oli parempi kuin koskaan aikaisemmin! Kootusta ravista suoraa laukkaan niin, että olisi voinut kuvitella ponin tekevän piruettilaukkaa. Mahtavin tunne koskaan tämän ponin selässä!
Sain itse myös kehuja, että istun nyt paremmin, kuin aikaisemmin. Sanoinkin, että selvästi kahden viikon tauko satulasta teki mulle hyvää siten, että en muuta tehnytkään, kuin katsoin netistä videoita Charlotte Dujardinista ja Edward Galista. ;) "Pidä fokus yllä, katso vain hyvää ratsastusta" - kuten Minttu sanoo!

Ponilla tuli vähän hiki sunnuntaina. :)

Sunnuntaina kahden hengen ryhmätunnilla jatkettiin samoilla linjoilla, kuin lauantainakin. Tällä kertaa otettiin loppuun vielä vastalaukkaa pääty-ympyrällä. Saaran kanssa en ole koskaan tehnyt vastalaukkaa pitkiä pätkiä, en edes kaarevia uria. Olen aina kuvitellut, että se olisi ponille liian vaikeaa tällä hetkellä. Se on kuitenkin esteponi (hypännyt poni gptä Italiassa) ja omaa suht suorat takajalat - vaikka suht älykkäästi niitä nykyään käyttääkin. Poni tekee myös hienot vaihdot, joten olen sen kanssa tehnyt lähinnä vastalaukasta myötälaukkaan vaihtoja.
Kuitenkin Saara yllätti jälleen, ja teki hienosti vastalaukkaa ihan pääty-ympyrällä kertaakaan vaihtamatta. Toki matkalle sattui pari raviin putoamista, mutta lopulta hienosti saatiin jo hienoista kokoamista vastalaukan aikana, ja lyhennettyä sisäkylkeä. On se niin mainio poni. :)

Maanantaina olin tallilla taas töissä, ja tiistaina ratsastin kolme hevosta. Kaksi näistä oli jälleen uusia tulokkaita alati kasvavaan katraaseen. Hyvä niin! :)

Aloitin tiistaina ratsastamalla tuttavani uuden hevosen Assin. Assi on oikein kiva, pieni ja sirpsakka tamma. Hyvin miellyttämisen haluinen, toki vielä hyvin voimaton, mutta sai kympin yrityksestä ja oli oikein mukava ratsastaa! Askellajeista ja ratsastettavuudesta muistutti joiltain osin hyvinkin paljon Saaraa. :) Assin jälkeen oli vuorossa ystäväni hevonen Piitu. Piitulla olen ratsastanut pikaisesti reilu vuosi sitten, sen ollessa vielä tuntikäytössä. Ero aikaisempaan oli huomattava! Hyvin paljon lisää lihasta on kertynyt, ja ratsastettavuus oli loistava! Niin ihana tamma ratsastaa, ettei tarvinut kuin hymyillä. Ihanan kevyt ja kuuliainen. Tällä ratsastaa mielellään toistekin. :)

Assin ja Piitun jälkeen otin vielä Allin. Allin kanssa puhkuttiin ja puhistiin maneesissa hyvä tovi. Luontoäiti oli keksinyt kujeita Allin kohdalle - maneesi oli täynnä valoviiruja ja yksi seinä hohti kultaisena. Alli parka oli aivan ihmeissään ja aivan järkyttynyt tästä. Vapaapäivän jäljiltä löytyi myös vähän turhaa pöllö energiaa. :)
Verryttelin aika hartaasti. Pikkuhiljaa tammakin uskaltautui rentoutua ja lopulta lennähdeltiin suht rennoin mielin ohitse kaikesta kammotuksesta, tosin puhinan ja tuhinan saattelemana. Kuitenkin tämä herkkäsieluinen tamma sai turhankin hyvin energiaa kulutettua kaiken turhan puhinan keskellä, joten lopulta oli aika väsynyttä tammaa, vaikkei paljoa tehtykään. Hienosti silti teki töitä ja saatiin oikein onnistuneita suorituksia aikaiseksi.

Tänään mulla on kerrankin päivä, jolloin kalenteri näyttää tyhjää. Päätinkin pyhittää tämän päivän kotona oleskeluun, kodin kevätsiivoukseen ja postauksen kirjoittamiseen. Ei ihan löhöillessä tämäkään päivä vierähdä, mutta mitäs pienistä! Onneksi sitä saa illalla palkita itsensä itse tehdyllä pannarilla ja porkkanakakulla. ;)

Ihanaa kevään alkua kaikille! 

7

Takaisin tallilla!

Heippa taas!

Voi sitä ihanaa tunnetta, kun kahden viikon tauon jälkeen pääsi pitkästä aikaa taas tallille ja ratsastamaan!
Eilen menin töihin aamutalliin. Olo on jo sen verran parempi, etten enää jaksanut jäädä kotiin makaamaan. Aamuisin kurkku on vielä kipeä, mutta särkylääkkeen avulla siitäkin selviää. Päivän mittaan kurkussa on aavistus kipeyttä vielä, mutta se on hyvin siedettävissä rajoissa. Tokihan noin suuren operaation jälkeen kestää aikaa, että paranee täysin kivuttomaksi.

Siinä touhutessa aamutalli vierähti nopeasti. Olin yllättynyt, ettei kunto ole romahtanut yhtään kahdessa viikossa - hyvin jaksoi samassa tahdissa, kuin aina ennenkin!
Aamutallista pääsin klo 14, jonka jälkeen lähdin ratsastamaan vielä Allin. Mulla olisi ollut sinä päivänä vielä Aksunkin ratsastus, mutta tajusin aloittaa edes jossain määrin "kevennetysti" että jätin yhden hevosen ratsastamatta, jotta kurkku ei ihan kamalasti ottaisi itseensä.

Alicante

Allin ratsastus sujui tosi hyvin. Oli ihanaa taas istua satulassa! Kyllä sitä meinasi ihan hulluksi jo tulla "pakkolomalla" - tuo makaaminen ei vaan oo mun juttu!
Alli oli todella miellyttävä eilen, tehtiin paljon paljon käynti-ravi-käynti siirtymisiä alkuun, jotta sain sen nopeaksi avuille. Tämän jälkeen jatkettiin temponmuutoksilla kaikissa askellajeissa ja ratsastin sen hyvin kulmiin niin, että joutui odottaa käännöksessä. Alli helposti tahtoisi kääntyä kulmassa niin, että heittää ulkotajalan ulos linjalta, joten sai itse olla hyvinkin tarkkana siitä, että hevonen säilyy suorana ja paino tasaisesti molempien takajalkojen päällä. Alli tekikin tosi hyvin, ja oli kaikin puolin erittäin miellyttävä ratsastaa.

Ratsastuksen jälkeen kurkku oli ihan ok. Hieman kipeä, kun pääsi ratsastuksen ja hengästymisen johdosta kuivumaan, mutta muuten aivan hyvä! Illalla kotona olo oli kuin pingviinillä - lihakset selvästi ottivat työstä ja ratsastuksesta itseensä ja olin jäykkä kuin rautakanki konsanaan! :P

Tänä aamuna ei ollut havaittavissa muuta, kuin pientä lihassärkyä. Kurkku on onneksi aivan ennallaan. Ei siis ottanut itseensä. :)

Loppuravailua

Tänään ajoin jälleen tallille ratsastamaan Allin. Tein suht samanlaisen treenin kuin eilenkin, mutta otettiin mukaan keskiaskellajit jokaisessa askellajissa. Laukassa myös muutamat toistot uralta väistö kohti keskihalkaisijaa, ja siitä avoa lyhyelle sivulle. Tamma oli tänään todella eteenpäinpyrkivä, hyvin herkkä ja todella miellyttämisen haluinen. Oikea unelma ratsastaa! :)

Huomenna onkin vuorossa ihanan Saara-ponin ratsastus ja viikonloppuna jälleen Mintun valmennukset Saaran kanssa!

En malta odottaa, että pääsen taas lempiponin selkään! :)

9

Tähtitaipale

Ajattelin näin tylsän sairastamisen ohella tehdä pitkästä aikaa postausta meidän kodista. Taisin viimeksi laittaa kuvia silloin, kun oltiin juuri ostettu tämä tila ja talo on sisältä muuttunut sen jälkeen aika paljon. Jos ihmettelette postauksen otsikkoa - otsikko tarkoittaa tilamme nimeä, joka on siis Tähtitaipale. :)

Laitumet viime kesänä

Tällä kertaa napsin kuvia eniten vain talon sisältä - ulkona ei ole paljoa kuvattavaa, kun kaikki on 1,5 metrin syvyydessä lumen alla.. Sain kulutettua tähän aikaa hyvän tovin, joten toivottavasti tykkäätte! :)

Pitäähän sitä maalla pari traktoriakin olla... Ainakin Jaakon mielestä.. :P

Talon kokonaispinta-ala on siis n. 167 neliötä, tontti on 16,5 hehtaaria. Pihalla on iso autotalli, iso varasto, vanha heinälato (käytetään tällä hetkellä toisena varastona) ja talli. Tallia aloimme remontoimaan heti seuraavana kesänä, kun tila ostettiin. (Muutettiin joulukuussa 2012). Talli purettiin täysin tyhjäksi, vain seinät jäivät. Tehtiin silloin tallin hiekkapohja uudestaan, enää puuttuu karkeasti sanottuna vain betoni, eristeet ja karsinat. Toki paljon ns. pientä hommaa tallissa on senkin jälkeen vielä, mutta ne ovatkin enempi sivuseikkoja.
Talliprojekti ei ole nyt jatkunut vuoteen. Tallin kanssa ei enää ole kiire, joten tehdään sitä rauhassa aina silloin tällöin pikkuhiljaa eteenpäin. Ensi kesänä olisi mukava taas jatkaa edes sen verran, että saadaan uusi betoni alle ja eristykset seiniin. Jos haluat nähdä kuvia talliprojektin etenemisestä, pääset katsomaan niitä tästä postauksesta.

Pitemmittä puheitta, aloitetaan kotikierros kuvien muodossa: 
(Osa kuvista ovat panoramoja, joten saattavat olla hieman vääristyneitä)

Ovesta sisääntullessa on vastassa ensin kapea pieni "kenkäeteinen" jonka jälkeen pääsee isoon eteiseen.

 Isosta eteisestä johtaa ovi suihkuun ja saunaan.

Ison eteisen välioven kautta pääsee keittiöön.

Keittiöstä pieneen "aulaan" jossa myös wc sijaitsee.

 

"Aulan" vasemmalla puolella on talon toinen sisäänkäynti. Tästä pääsee terassille, joka on ikävästi tällä hetkellä täynnä lunta. Lumen alta häämöttää myös grillauspaikka pihalla.

Aulasta pääsee myös makuuhuoneisiin jotka ovat vastakkain. Vasemmalle käännyttäessä päätyy päämakuuhuoneeseen, joka on laajennettu viime kesänä.

Halusin pitkään makuuhuoneeseen meidän vanhan television. En vaan tiennyt miten sen saisi niin, että sitä olisi helppo katsoa sängystä käsin. Jaakko kävikin sitten ostamassa tuollaisen kätevän telineen missä televisiota pystyy kääntämään irti seinästi mihin suuntaan vain haluaa. :) 

Päämakuuhuonetta vastapäätä on vierashuone.

"Aulasta" suora kulku olohuoneeseen.

Olohuoneen perältä pääsee vielä viimeiseen huoneeseen, eli toimistohuoneeseen. Toimistohuone on Jaakon "valtakunta" joten sen sisältöön en ole saanut vaikuttaa. :P

Siinäpä oli koko talo esiteltynä.
Aikalailla normaali maalaistalohan se on. Ei mikään moderni tai tarkkaan sisustettu. Omasta mielestäni tosi kodikas, ja siksi juuri viihdynkin täällä niin hyvin. Ainoa miinus on pitempi matka kaupunkiin, mutta kesäisin sekin sujuu nopeasti. Talvisin liukkailla ajokeleillä toisinaan toivon asuvani kaupungissa.. :P

Leevi oli katkera kun ei saanut esiintyä kaikissa kuvissa. ;)

Mitäs tykkäsit? :)

14