Ensimmäinen klinikkareissu tälle vuodelle - Onneksi hyvät uutiset!

Noniin, nyt ollaan Fiian kanssa menossa Oulun klinikalta kohti kotia. Oli kyllä tosi ihana reissu taas, kun ei tarvinut tulla kyynel silmässä kotiin. Tällaisia klinikkareissuja on kyllä kiva tehdä, ja näitä tekee jopa ihan mielellään!

Päätin kirjoittaa tästä klinikka käynnistä, vaikka kyseessä ei ollutkaan minun hevoseni. 
Tässä on kuitenkin kivaa vaihtelua normaaleihin treeni postauksiin. :)

  (Ne jotka eivät vielä tiedä; Fiia on siis kaksois-siskoni Annen hevonen)

Fiialla on ollut siis epämääräistä turvotusta oikeassa takasessa. Puolitoista viikkoa se oli koppihoidossa, kun takajalka oli ihan puupölkky - järkyttävä turvonnut tukki.

Hoidettiin Annen kanssa yhdessä jalkaa kylmäämällä n.5 kertaa päivässä. Kävelyttää sitä ei uskaltanut kun ei tiennyt, onko jänteissä vaurioita.

Vasta pari päivää sitten turvotus alkoi laskea, mutta jalassa oli silti outoa pinkeyttä ja kovuutta jänteiden päällä, siksi Anne sitten päätti varata klinikka-ajan pikaisesti.

Tänään klinikalla Fiia pääsi sitten heti palpaation jälkeen röntgeniin, kun ensin epäiltiin luukalvontulehdusta tai muuta vastaavaa. Turvotus oli siis oikeasti todella kummallista, niin pätevin eläinlääkärikään ei osannut heti sanoa jalasta oikein juuta eikä jaata. Oikea kummajaisjalka.

Röntgenkuvat olivat aivan puhtaat ja mitään poikkeavaa ei löytynyt.

Röntgenin jälkeen Fiian jalka ultrattiin, ja ultralla löytyi syväkoukistajan ympäriltä pienen pieni kudosvaurio (kudosvaurio ei ollut siis jänteissä), joka oli aiheuttanut jalkaan sisäisen verenpurkauman.

Kaikki jänteet syynättiin kuitenkin todella tarkkaan, ja jänteet olivat ihan priimaa, JES!

Ainoa joka oli aiheuttanut tuon oudon turvottelun, oli se harmiton verenpurkauma, joka oli syntynyt ns. tylpästä iskuvauriosta eli Fiia tod.näk. potkaissut jalkansa tarhassa putkeen.

Annen kanssa hyvällä mielellä klinikan jälkeen! :)

Nyt Fiia on kipulääke kuurilla, ja hirudoid forte- geeliä laitetaan kahden viikon verran jalkaan ja sitten heppa taas takaisin duunissa! Ihan mahtavaa, että päästiin säikähdyksellä ja hevonen todettiin terveeksi. Fiiaa saa siis kuitenkin nyt kävelyttää selästä niin paljon, kuin vain jaksaa. 

Eläinlääkärikin lopuksi vielä tokaisi, että tää on se paras mahdollinen "löydös" ultrauksessa, ja hänkin oli todella iloinen meidän puolesta. :) On kyllä niin ihanaa, että Fiia on kunnossa. Tää myötätunto-tuska siskon ja hevosen puolesta on ollut jotain niin kauheaa - tuli kyllä itsellenikin tosi huoleton olo, hyvän diagnoosin jälkeen. :)

Fiia parka oli niin "väsynyt" rauhoituksesta, että päätti sitten nojata ylähuulella pakkopilttuun kaiteeseen.

Kahden viikon päästä onkin sitten uusinta keissi, eli otetaan molemmat hevoset mukaan Ouluun klinikalle. Fiialla on jalan kontrolli, ja Lotolta poistetaan etujaloista liikaluut. 

Lotollahan on siis molemmissa etujaloissa sisäpuolella, puikkoluun päällä aika pulleat ja suipot/kapeat liikaluut. Menevät siis samaan suuntaan, kuin puikkoluukin, eli laskevat alaspäin.
Ne ovat riski sinänsä, että jos ne saavat uuden iskun esim. potkusta, niin siinä on aina vaarana, että ne kasvavat ja leviävät jänteiden päälle vaurioittaen niitä. 

Nyt, kun liikaluut on tällähetkellä todettu harmittomiksi, ne ovat vielä suht pienet ja harmittomassa paikassa (kaukana jänteistä), niin on hyvä ottaa varman päälle ja poistattaa ne.

Tässä vielä havainnollistavat kuvat Loton liikaluista. Mitkään hirveät nuo tosiaan ei ole, eivätkä vaivaa millään tavalla, mutta haluan pelata varman päälle kuitenkin. :)

Jotenkin ihan hirveästi stressaan aina nuista liikaluista ja niistä ehkä tulevista, mahdollisista komplikaatioista jotka liikaluista voi seurata. 

Joka päivä aina tarkastan tosi tarkkaan jalat ja oon ihan neuroottinen, että koska liikaluut taas aktivoituu yms. En myöskään ole pystynyt käyttämään etujaloissa suojia (paitsi yksiä tiettyjä hivutus-suojia) kun esim. jännesuojat saattavat painaa liikaluita ja voivat aktivoida niitä sitten kasvamaan lisää.

Liikaluut ns. syväjäädytetään pois klinikalla ja sen jälkeen on n. 1 kk toipumisaika.

Onhan se harmi, että on noinkin pitkä toipumisaika ja hevonen saa ns. pakkoloman, mutta onneksi Lotto on niin nuori vielä eikä ole edes kilpailuihinkaan kiire. Nyt on hyvä, kun liikaluista pääsee eroon, niin ei tarvitse niistäkään enää kerätä turhia stressin aiheita. Ja ihanaa, sitten, kun jalat ovat parantuneet toimenpiteestä, pääsen käyttämään taas suojia etujaloissa! ;)

Nyt kaksi viikkoa treenataan vielä ahkerasti valmennuksissa, ja sitten Lotto saa jäädä "saikulle" kuukaudeksi liikaluiden poiston jälkeen. Liikaluiden poistoon meillä on siis klinikka-aika Oulussa 24.2.2014, iiks!
Nyt jos kaikki menee treeneissä hyvin, Lotto saattaa olla jopa ihan super sairasloman jälkeen - kroppa saanut levätä ihan kunnolla, ja aivot sisäistäneet uudet asiat perusteellisesti. ;)

Tässä vielä molemmat liikaluut samassa kuvassa.
Hienosti asettelin Loton jalat tuollai oikein vierekkäin. ;)

Minkäslaisia klinikkakokemuksia teillä on ollut?
Onko jollain muulla kokemusta liikaluiden poistosta ja sen tuomasta toipumisajasta?
Olisi mielenkiintoista kuulla vähän teidän kertomuksia asiasta. :)

9

Huono ratsastus ja sitäkin parempi

Eilinen päivä meni kyllä ihan harakoille. Olin koko loppupäivän tosi pahalla päällä, kun olin niin pettynyt eilisen päivän ratsastukseen. Lotto oli suoraan sanottuna täys sika.

Eilen aloitin ratsastuksen oikein ihanalla maastoreissulla tallin tonttia ympäri alkukävelyiden muodossa. Ei olla vähään aikaan käytykään maastoissa pyörähtämässä. Lotto käyttäytyi tosi kiltisti, ei pelleillyt tai säikkynyt mitään.
Maneesissa sitten aloitin tekemään käynnissä väistöjä ja vähän sulkua, siitä siirryin raviin ja tehtiin paljon pitkiä avoja. Lotto tuntui aika virtaisalta ja vähän malttamattomalta, mutta teki kuitenkin tosi nätisti. Välikäyntien jälkeen jatkoin sitten laukalla ja laukassakin heppa tahtoi olla vähän vahvana, ja vetää mua irti satulasta. Teetätin sitten vähän enemmän, ja en tiedä ottiko se sitten kierroksia siitä vähän liikaa.
Kuitenkin kaikki meni ok siihen asti, kunnes tein laukanvaihdon toiseen suuntaan ja silloin koko hevonen räjähti. Lähti täysin räpylästä, kaahotti pää kolmantena jalkana korvat tötteröllä menemään, minä yritin sitten rauhoitella ja hiljennellä parhaani mukaan. Kaikki avut meni kuitenkin aivan kuuroille korville, ja hevonen lisää vain vauhtia. Kaikki keinot kävin läpi hiljentämisen suhteen, ainoa mikä tepsi, oli ohjaaminen suoraa päin seinää, ja siihen se sitten hidasti. Huhhuh.
Koitin sitten vain rauhoittua, jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tehtiin käynnissä väistöjä niin kauan, että hevonen rauhoittui ja sain siirrettyä sen ajatusta vähän työntekoon. Otin sitten uudestaan laukkaa, ja sama meno jatkui, kuin aikaisemminkin.
Koitin ihan kaikkea, jotta saisin hevosta kuulolle, mutta mikään ei tepsinyt niin mulla loppui keinot kesken ja luovutin. Annoin sen laukata pitkällä ohjalla ympäri hallia ja lopetin sitten..Päätin, että parempi luovuttaa, kuin väkipakolla vääntää, ja stressata hevosta vielä enemmän.
Tyrmistyneenä löin loimet niskaan ja pihalle kävelemään hevosen selässä kiukkua ja pettymystä niellen.

Lotto pelastautuu lumipyrystä sisälle

Tänään sitten ihanaakin ihanampi isosiskoni Minna, tuli mukaan tallille ottamaan minusta, Annesta ja hevosista kuvia, ennen ratsastusta.
Aika jännityksellä odotin, jatkuuko eilinen meininki Loton kanssa yhä, mutta toisin kävi.

Heti jo alkuun Lotto oli oikein tomerana ja kuuliaisena tekemässä, aivan sama mikä askellaji, mikä tehtävä tahansa, Loton mielipide oli "ai tätä, joo tehdään, tehdäänkö vielä? Sopii!".
Lotto oli tosi rento, rauhallinen ja älyttömän elastinen. Kaikki teettämäni asiat se teki hyvällä työmoraalilla ja mukisematta. Ihan ihme hevonen, jos se osaisi ajatella inhimillisesti, se varmasti yrittäisi hyvitellä eilistä päivää. ;) Lotto toimi aivan kuin ajatus, oli tosi pehmeä ja no, älyttömän hyvä!
Onnistuneiden treenien jälkeen, oli paljon huojentuneempi olo, ja tuli hirveä hinku lähteä Pöyliöön maastoon. Siellä se saisi laukata oikein kunnolla luonnon keskellä. Harmi vain, että lunta on vielä niin vähän, ettei sinne uskalla lähteä muuta, kuin kävelemään.. Lisää lunta kiitos!

Loton ratsastuksen jälkeen ratsastin vielä hetken aikaa Fiialla kangilla (loppuverryttelin Fiian, kun Anne halusi mut sinne selkään testailemaan =),  Fiia oli kyllä taas niin kiva! Sovittiin Annen kanssa, että ratsastan taas joku päivä Fiialla oikein kunnolla. Anne lupautui myös kuvaamaan ratsastusta, joten saan siitä sitten videota tänne blogiinkin asti. :)

Tässä kuitenkin vielä tämän päivän kuvasaldoa. Kuvaajana toimi isosiskoni Minna Patonen.
Kiitos Minnalle kuvista!

1

Kotona taas

Nyt ollaan taas kotona, joten ehdin kirjoittaa menneestä viikosta.

Torstaina siis Lotolla oli ihan kävely (hieronta oli siis keskiviikkona), ja kävin taluttelemassa sitä pitkään.

Perjantaina oltiin tallilla jo 11 aamulla, pakattiin Annen kanssa hevosten kamppeet valmiiksi Oulun reissua varten. Parin tunnin päästä siitä, tuli Minna, lastattiin hevoset vinkkaan ja otettiin suunnaksi Virpitallit Haukiputaalta. Minna siis ajoi, koska minulla tai Annella ei ole vielä pikku eetä.

Oltiin illalla joskus viiden maissa Virpitalleilla, pukattiin hevoset karsinoihin ja alettiin purkamaan tavaroita. Kun tavarat olivat purettu ja kaikki muutenkin järjestetty, alettiin laittamaan hevosia kuntoon ja lähdettiin vielä maneesiin liikuttamaan molemmat hevoset.

Minna pukkaa kottareita.

Ratsastin Lotolla perjantaina aika paljon perusjuttuja, käynnissä hain rentoutta ja pyöreyttä läpi selän, tein paljon pohkeenväistöjä, uralta pois ja toisinpäin, sekä siksak pohkeenväistöjä. Tein alkuun käynnissä töitä 20min ja käynnin jälkeen laukkaa. Laukassa tein kans perusjuttuja, eli isoja ympyröitä, hain laukassakin yhä sitä rentoutta. Hetken verryteltyämme, aloin tekemään loivaa kiemuraa pitkällä sivulla laukassa. Ensin ihan loivana, ja pikkuhiljaa joka kerta hieman isontaen kiemuraa. Lotto teki hyvin, mut vielä oikeaan suuntaan laukassa vasen lapa ei ole ihan täydessä iskussa. Laukan jälkeen ravailtiin mummoravia jonkin aikaa, ja ihan täysin puhdas se oli, eikä ollut niin tönkkökään enää kyljistään.

Ratsastuksen jälkeen hepat karsinoihin ja iltapalalle.

Lauantaina olikin sit Annen eka kisapäivä. Oltiin tallilla klo 9 aamulla. Onneksi karsinapaikkoihin sisältyi myös aamuruokinta, joten saatiin nukkua kahdeksaan asti.

Fiia ihmettelee

Alettiin heti puunaamaan Fiiaa, ja tehtiin sille sykeröt valmiiksi. Sykeröiden jälkeen harjasin Loton ja vein sen tarhaan. Lotto oli ihan onnessaan, kun pääsi ulos.
Anne ratsasti lauantaina vain yhden luokan, ja Annen startti oli klo 11.30, eli Annen startin jälkeen käytiin viemässä Fiia ulos, ja mentiin katsomaan kilpailut loppuun.

Illalla ratsastin vielä Loton ja Lotto oli parempi, kuin perjantaina. Tein ihan samoja asioita, kuin perjantainakin. Lotto ei kummastele kyllä yhtään uudessa paikassa, vaan on ihan rauhassa.Ei menty enää paljoa mummoravia, vaan mentiin jo melkein ihan normaalia harjoitusravia.

Ratsastajan naama sutattu hirveän ilmeen takia :)

Sunnuntaina viimeinen kilpailupäivä. Mentiin tallille vasta 10 maissa aamulla, vein heti Loton tarhaan ja aloin putsaamaan karsinaa. Laitettiin Fiia valmiiksi kisoihin, Annen eka startti tälle päivälle oli klo 12.30.

Ensimmäisen startin jälkeen Fiia tuli talliin syömään päiväruokia. Annen seuraava startti oli vasta klo 15.15, joten laitoin Loton valmiiksi ja ratsastin sen sillä välin.

Ratsastin taas aika lailla samoja juttuja, kuin edellisinäkin päivinä. Eli alkuun paljon pohkeenväistöjä, tehtiin muutamat takaosakäännöksetkin. Tehtiin myös avoja, hieman sulkuja ja sitten laukkaa.
Laukassa taas alkuun ympyröitä ja taivutteluja, Lotto oli sunnuntaina ihan mielettömän helppo ratsastettavuudeltaan ja toimi, kuin unelma! Lotolla oli aika paljon virtaa, mutta jaksoi silti tosi kivasti keskittyä ja kulkea rauhassa. Loivat kiemurat laukassa onnistuivat tosi hyvin molempiin suuntiin, ja oikea laukkakin oli jo ihan normaalia. Hieman se vasen etunen on yhä oikeassa laukassa vähän jäykähkön tuntoinen, muttei juurikaan huomattavissa. Loivissa kiemuroissa tuo jäykkyys tulee ilmi, kun pitäisi vähän venyttää.
Otettiin laukan jälkeen ravia, ja ei menty enää yhtään mummoravia. Uskalsin lisätä vähän tempoa ja Lotto oli aivan onnessaan, kun se sai ravata. Lisäsin tempoa loppuun ihan pieniä askelia kerrallaan, ja lopuksi mentiin ihan normaalia harjoitusravia. Tietysti tämä harjoitusravi oli vielä tosi rauhallista, enkä antanut Loton vielä ravata sitä sen omaa isoa ja lennokasta ravia, kun en halua ottaa mitään riskejä nyt, kun tuo lapa on jo näin hyvin parantumaan päin. Otetaan ihan rauhassa!

 

Loppuraveja eteen alas

Olen ratsastanut Lotolla nyt nämä päivät baby-pelhamilla. Lotto on tosi virtaisa ratsastettava, ja hierojakin mainitsi, että pääasia nyt on, että saat hevosen kulkemaan rentona ja rauhassa, joten vaihdoin se paksu kumikuolaimen nyt babypelhamiin siihen asti, että lapa on täysin terve. Lotto on ollut todella kiva tuolla pelhamilla, sehän on siis pelham kevyimmästä päästä, koska se on pelkkä kumikuolain, ja pieni vipuvarsi siinä.
Lotto on ollut siis tosi kiva, alusta loppuun täysin rento, ja mulla on tosi helppo sitä ratsastaa, kun ei tarvitse koko ajan kiskoa ja hidastella. Pelhamien kanssa pystyn ns. "istumaan ja nauttimaan kyydistä".
Lotto on joka ratsastuskerta ollut vain parempi ja parempi, joten olen aika hyvillä mielillä nyt ja onneksi otin sen Ouluun mukaan, että pääsin sitä ihan itse ratsastamaan ja kuntouttamaan. Harmitti kyllä tosi paljon kisoja katsellessani, ettei päästy Loton kanssa myös kisaamaan, mutta onneksi kisoja tulee ja pääasia on, että Lotto paranee ennalleen.

Ratsastuksen jälkeen mentiin vielä katsomaan ja kuvaamaan Annen viimeinen startti ja voittohan sieltä napsahti. Hyvä Anne!
Oli kyllä mukavaa katsoa kisoja, ja nähdä hienoja hevosia.
 

PRIX DE PUTIIKKI 27 Alue Helppo B:3 2009, sija 1/23, prosentein 66,70%

PRIX DE PUTIIKKI 27 Alue Helppo B:3 2009, sija 1/23, prosentein 66,70%

Palkintojenjaon jälkeen Fiia talliin lepäämään, ja käytiin katsomassa vielä viimeinen "epävirallinen" luokka, eli 4-vuotiaiden esiohjelma. Luokassa meni kolme 4-vuotiasta ja vielä samasta isästä! Ori, tamma ja ruuna. Oli kyllä niin hauskaa katsoa, kun varsat pelkäsivät kaikkea ja saivat joukkohysterioita. Kaikki kuitenkin mallikkaasti suorittivat oman ohjelmansa. Nämä nuoret olivat siis lähdössä laatuarvosteluun, joten tämä luokka oli järjestetty harjoittelua varten. :)

Lähdettiin kisojen päätyttyä takas tallille ja pakattiin tavarat ja hevoset autoon ja lähdettiin kotia kohti. Oltiin illalla vasta kymmenen maissa kotona, joten laitettiin heti hevoset iltapalalle ja purettiin tavarat paikoilleen. Olin itse kotona vasta 12 jälkeen.

Nukuin tänään ihan hirveän pitkään, eli 12 asti ja menen vasta illemmalla tallille. Kyllä kisareissut on aina sen verran rankkoja, ettei ihan heti jaksa touhuta. :)

6