Tuoreet kuulumiset!

Heippa taas pitkästä aikaa!
Olen ollut hyvinkin epäaktiivinen tämän blogin suhteen, ja jätinkin sen aikalailla jo heitteelle. Mulla on jotenkin iskenyt inspiraatiopula, sekä aikataulut päivisin sen verran tiukkia, ettei turhaa ylimääräistä aikaakaan ole oikein ollut..

On silti ihana huomata, että täällä on edelleen aktiivisia lukijoita, vaikka olenkin laiminlyönyt kirjoittelemista pahan päiväisesti. :) Pahoittelen pitkää taukoa! Tällaista tää nyt vähän on.. :)

Herkon kanssa ollaan treenattu tosi ahkerasti, ja viime viikonloppuna oli taas Mintun valmennukset. Valmennuksissa sain taas hyvää palautetta siitä, että poni on mennyt paljon eteenpäin ja on nyt hyvin koko ajan ratsastettavissa. Nyt ollaan päästy treenaamaan oikeasti viimeisen kuukauden aikana ihan kunnolla, kun ei ole enää niitä suuria ongelmia ja kynnyksiä jokaisessa asiassa.

Lähtöpisteeseen kun verrataan, on ero aivan huikea.. Hassua ajatella, että siitäkin on vasta kaksi kuukautta, kun aloin ponia ratsastaa. Nyt Herkon kanssa ollaan päästy tekemään hurjan paljon jyrkkiä ja pitkiä pohkeenväistöjä kaikissa askellajeissa isoin ristiaskelin. Aloiteltiin pari viikkoa sitten vastalaukan harjoittelua - poni tuntui laukassa jo sen verran tasapainoiselta ja voimakkaammalta, että uskalsin alkaa kasvattaa vastalaukan avulla sille vähän lisää voimaa ja liikkuvuutta. Nyt tehdään sujuvasti vastalaukkaa pääty-ympyröillä ja 15metrin volteillakin hyvässä rytmissä, poni oppi alle viikossa takaosakäännökset ja tekeekin ne oikein mallikkaasti, hyvällä aktiivisella poljennalla. Paljon olen sen kanssa tehnytkin siirtymisiä, sivuttaisliikkeitä ja kokoamisia hurjasti erilaisilla askelpituuksilla ja valmistellut sitä kautta ponia kohti takaosakäännöksiä.

Itsetuntoa ollaan kohoteltu myös helpoilla estetehtävillä.

Ja erilaisilla puomitehtävillä.

Poni on ravissa opetellut jyrkkien väistöjen lisäksi myös avotaivutuksia, ja on aika mahtavasti väläytellyt niissä. Laukassahan se on opetellut avoa miltei alusta asti, koska oli sen verran vino, että sain sitä avotaivutuksilla laukassa hyvin paljon suoremmaksi. (Ensimmäinen kuukausi avoa ilman taivutusta, jotta sain lavat hallintaan) Herkko tekee nyt myös todella sieviä vaihtoja avuista. Se on letkistynyt ja suoristunut hurjasti - saanut paljon lisää voimaa alkuaikoihin verrattuna, on mielettömän paljon rennompi koko kropastaan ja tukeutuu näin ohjaan paremmin, eikä ole enää yhtään tyhjä tai ahdistunut ratsastuksessa. Ollaan näin ollen päästy nostamaan vaikeusastettakin aika paljon, ja nyt siltä uskaltaa pyytääkin paljon sille vaikeita asioita ja laittaa vähän lisää painetta, ilman että se ahdistuu ja käpertyy niin kropaltaan, kuin mieleltäänkin. Nyt se on hyvällä asenteella tekemässä, vaikka olisikin vaikeaa. Ennen se oli aina tosi vastahakoinen, aivankuin olisi ajatellut, ettei se kuitenkaan osaa, eikä siten halua edes yrittää. Aloitin ensimmäisen kuukauden sen kanssa aivan ruohonjuuri tasolta, jotta saan sen psyykkeen kuntoon ja itsetuntoa kohotettua sieltä pohjamudista. Tällä hetkellä se on uskaltanut näyttää todellista luonnettaan, uskoo itseensä ja tietää pystyvänsä. Kehitys jo pelkän psyykkisen puolen vahvistuksen jälkeen on ollut suorastaan räjähtävää. Hänestä on tullut oikein pirteä ja yritteliäs pikku-poika, joka on hurjan potentiaalinen!

Tässä pari kuvaa, joista hahmottaa muutoksen aika hyvin. Kuvilla on väliä siis hieman vajaa kaksi kuukautta. Yllä olevassa kuvassa ratsastan ponilla ensimmäistä viikkoa ja allaoleva kuva on otettu tänään.

Aika kivasti se on saanut lisää massaa näin lyhyessä ajassa!
Kuva otettu: 02.07.2015
Tämän päivän kuvista hurjan iso kiitos Fanni Haapa-aro. <3

Herkon rinnalla on tullut entiseen tapaan ratsastettua paljon muitakin hevosia. Pari kolme kappaletta niitä tulee ratsastettua päivän aikana, niinkuin ennenkin. Parista ratsastettavasta nyt jouduin luopumaan, toisesta kokonaan ja toisesta onneksi vain hetkellisesti ja lisää muutoksia on tulossa. 5-vuotias FWB-tamma Catilina muutti uuteen kotiin, ja Suomipoika-Vinski pääsi kuukaudeksi viettämään villihevosen elämää laitumelle kolmen muun suokkipojan seuraksi eilen keskiviikkona. Voi sitä riemua, miten onnellinen voikaan hevonen olla! Ensin haistellaan uusia kavereita ja sitten hurjasti laukkaillaan ja pukitellaan, kunnes lopulta maltetaan alkaa syömään sitä niin makeaa vihreää. :)

Assin mielestä on kiva tuijotella treenin jälkeen. :)

Lempi ponillakin tuli käytyä pitkästä aikaa ratsastamassa. Yhtä ihana se oli, kuin aina ennenkin! :)

Masi nauttii vihreästä ratsastuksen päätteeksi. :)

Ja niin nauttii Vappukin.. :D

Kaunis sh-tamma Satun Vappu.

Ja aina niin komea Vinski. <3

Herkko sanoo, että "vielä viis minuuttia"

Vapun kanssa treenailtiin tänään. Kolmas kerta tämän hevosen selässä siis. Tykkään kovasti!

Herkon päivittäinen vihreä annos "valmistumassa". Herkko on viimeisen kuukauden syönyt siis täyden ikean kassillisen vihreää päivittäin kuivaheinän lisäksi. Mun ratsastuksessa olevat hevoset saa aina paljon tuoretta ruohoa, (tietysti ovat tottuneet syömään vihreää ihan omistajienkin toimesta) kuten varmaan kuvistakin huomaatte.. Olen aika ahkera keräämään tätä vihreää hevosille. Muutenkin mun mielestä kaikki hevoset ansaitsevat syödä tuoretta ruohoa jollain tapaa, vaikka eivät pääsisi laitumelle treenikesänä. :)

Vinskin eväs odottamassa syöjää. :)

Huomenna on Herkolla luvassa viikoittainen maastoilu, kuten ollaan otettu jo tavaksi. (Joinain viikkoina ollaan käyty maastoilemassa jopa kolmekin kertaa!) ja lauantaina sitten meidän tiet jo eroaakin.

Tulee varmasti haikeat jäähyväiset, kun poni lähtee. Onhan se ollut mun elämässä viimeiset kaksi kuukautta aika tärkeässäkin osassa, kun olen saanut pitää sitä kuin omaani tämän koko ajan. Mutta kaikessa surkeudessaan olen tähän jo varautunutkin, joten toivotan siis Herkolle hurjasti onnea uuteen kotiin. <3 Tietysti ikävä jää, mutta tää oli jo odotettavissakin. :)
On ollut mielettömän antoisaa työskennellä Herkon kanssa. Onhan se ollut mulla täyspäiväisesti ratsastettavana jo kaksi kuukautta, joten aika tutuksi ollaan tultu ja molemminpuolinen luottamus ja ymmärrys on aika hyvällä mallilla tällä hetkellä. Poni tekee kaiken, mitä uskallan vaan pyytää ja pystyn luottaa siihen 100% tilanteessa, kuin tilanteessa. Tässä vaiheessa voisin sanoa (kuten ravimiehet konsanaan) tällä hevosella on aika hyvä pää. ;) Eli on siis todella hyvä luontoinen, yhteistyökykyinen ja suhteellisen lahjakas. Ei mikään helppo hevonen, mutta silti loistava yhteistyökaveri toden totta. :)

24.06.2015

02.07.2015

<3

15

Pitkästä aikaa

Heippa vaan!

Haluan pahoitella pitkää postaustaukoa. Halusin hetken hengähtää ja olla murehtimatta blogin suhteen. Mulla on ollut tosi vaivautunut olo, kun en pysty yksinkertaisesti pitää postaustahtia tiheämpänä - ei ole kovinkaan paljoa kerrottavaa..
Ratsastan paljon muiden hevosia, eikä ole mielestäni suotavaa kirjoittaa toisen omistuksessa olevista hevosista ihan kaikkea. Siksi olenkin pyrkinyt kirjoittamaan hevosista lyhyet ja ytimekkäät treenikuulumiset ihan vaan senkin takia, että te lukijat saisitte silloin tällöin luettavaa ja kuulumisia. Nyt mulla on hyvin aikaa palailla kuulumisten pariin, joten varoittelenkin teitä - tästä postauksesta tulee pitkä!

Hirmu ikävä tätä kakaraa <3

Viime postauksen jälkeen aloitin toisen työn. Tällä hetkellä minulla on siis kaksi työtä. (Haaveissa hankkia myös kolmas työ) Käyn ratsastuskoululla tekemässä tallitöitä, sekä läheisessä K-marketissa palvelemassa asiakkaita. Kuten useammat ovatkin varmaan jo aavistelleet - jäi oppisopimuskoulutus ratsastuksenohjaajaksi pois kuvioista omista terveydellisistä syistäni johtuen.
Jo ennen Saksaan lähtöä mainitsinkin blogissa useampaan otteeseen omista nieluongelmistani -> minulla on krooninen nielurisatulehdus, joka on päällä siis kaiken aikaa. Vaikuttaa syömiseen, puhumiseen ja jopa hengittämiseen. Ennen Saksaan lähtöä, jätin ratsastustuntien pidot pois ihan sen vuoksi, etten yksinkertaisesti pystynyt puhumaan lainkaan - nielu oli niin tulehtunut että oli tulehduttanut myös äänihuulenikin. Tunne oli kauhea.

Saksassa olo aikana kurkku oli parempi. Silti krooniset nielurisat tulehtuivat nimettömistä syistä. Saksassa onneksi työtehtävinäni ei ollut opettaminen, joten nielurisat eivät sinänsä siellä elämääni vaivanneet. Joka kuukausi jouduin kuitenkin antibiootti pastalla rasvaamaan nielua..

Tullessani takaisin Saksasta, otinkin heti yhteyttä tutuille lääkäreille, jotka sitten laittoivat minut vihdoin ja viimein kolmen vuoden odotuksen jälkeen leikkausjonoon. Lopetimme oppisopimuksen, koska ei ollut tietoa koska pääsen leikkaukseen (jonotusaika leikkaukseen oli 3-6kk) ja kuinka kuntoutuminen menee - ei ole mitään takeita loppuuko vaivat kokonaan ratsastuksen opettamista ajatellen.

Nyt on kulunut tasan kolme kuukautta siitä, kun palasin Saksasta. Olin mitääntietämätön siitä, milloin pääsen leikkaukseen. Lääkärit sanoivat vain, että lappu tulee kotiin n. kuukautta etukäteen. Ei mitään kuulunut.

Jatkoin normaalisti tallilla käymistä, kuten tähänkin asti. Kävin K-marketissa harjoittelemassa kassajärjestelmää (eri kassajärjestelmä kuin Siwassa). Viihdyin tosi paljon K-marketissa. Tein töitä myös ratsastuskoululla: aamu-, päivä- ja iltatalleja. Nautin tästäkin. Erosin Siwalta, päätin vaihtaa ketjua. Hyvä päätös!

Päästiin Saara ponin kanssa myös taas Mintun silmien alle jälleen 14.-15.2.2015. Lauantaina tehtiin paljon etuosansiirtoa niin, että tehtiin useita toistoja pitän sivun aikana. Etuosansiirto tehdään siis siten, että hevonen on rungostaan muuten suora, mutta ratsastaja pystyy siirtää etuosan (lavat ja etujalat) eri linjalle. Saaran kanssa tämä oli helppoa, se on muutenkin hyvin käärmemäinen, eli taipuu vaikka solmuun jos niin haluaa. Keskityttiin lopuksi myös hyvin paljon laukannostoihin. Laukannostot tuli tapahtua rennosti, tasapainossa, pyöreällä niskalla ja läpi selän. Saaran paha "tapa" nakella niskojaan laukannostossa (ratsastuskoulussa opittu tapa, on niin herkkä suinen) jäi pikkuhiljaa pois, ja lopuksi saatiin ihan mielettömän hienoja nostoja, joissa ponikin säilyi täysin rentona ja läpi selän! Loppuravien ohella tehtiin vielä kokoamisia ravissa, ja kokoamisesta kohti lisäystä. Saara malttoi hienosti, ja jopa niiasi kokoamisessa. :)

Hiki tuli vaikka oli -23 astetta!

 Sunnuntaina tehtiin käynnissä takaosakäännöksiä, eli ratsastettiin ns. neliöuraa. Jokaiseen kulmaan tehtiin 90 asteen käännös takaosan ympäri. Saara teki tosi hienosti, vaikka aikaisemmin tää on ollut sille hieman vaikeaa - nyt ymmärsi täysin idean ja teki niin hienosti!
Takaosakäännösten jälkeen jatkettiin laukannostoilla, jotka olivat alusta asti todella hyviä, kiitos edellispäivän uurastuksen. :) Laukannostojen jälkeen laukassa sama idea, kuin käynnissä. Laukassa myös neliöuralla ja käännökset 90 asteen kulmassa samalla aktivoiden sisätakajalka hyvin rungon alle. Käännökset piti tehdä ns. valmistelematta, eli niin ettei hevonen ehdi hirveästi valmistautua käännökseen. Täten saatiin parhaimmat vasteet kokoamiseen, eli hevonen huomaamattaan niiaamaan takajalkojen nivelistä.
Saara oli koko viikonlopun ajan todella hyvä. Minttukin oli kanssani samaa mieltä siitä, että poni todellakin oli valovuosia parempi kuin edellisessä valmennuksessa. :)

Tässä reilua etuosansiirtoa ravissa, tulossa kulmaan. Hevonen on suora, mutta etujalat selvästi uran sisäpuolella.  Itse olen tosi tarkka siitä, että hevonen on suoralla suora, jopa lavat hieman sisällä (lievästi avomaisessa asennossa mutta silti suoralla kaulalla) jolloin se ei voi kulkea vinosti mm. takaosa sisällä ja joutuu kantamaan itsensä rehellisesti näin. Tämä on ensimmäinen asia johon puutun jokaisen hevosen kohdalla, jotka ovat vinoja. En voi sietää sitä, että hevonen kulkee takaosa sisällä silloin kun sen pitäisi olla suora. Mutta vinojahan me ollaan kaikki. :)

Viikonlopun jälkeen seuraavalla viikolla ratsastin Allin, Leevin, Aksun ja Venlan vielä perjantaina ja lauantaina molempina päivinä. Kaikki hevoset olivat todella hyviä - mulla oli oikea onnen viikko! Venlan kanssa päästiin taas iso harppaus eteenpäin, voi sitä onnen tunnetta, kun hevonen reagoi pieninpäänkin apuun ja on täysin rento ja kuuliainen. Mahtavaa, tuo tamma se osaa yllättää!

Yllättävän rauhallisella mielellä pystyin elämään sen viikon. Sain nimittäin "ruhtinaallisella" neljän päivän varoitusajalla tietää, että mulla on nielurisaleikkaus 23.2.2015. Alunperin leikkaus piti olla vasta maaliskuun lopulla, mutta tuli yksi peruutusaika, joten mun leikkausta aikaistettiin. Ainoa ajatus tässä oli, että JES VIHDOIN!!
En yhtään osannut jännittää edes edellisenä iltana. Onneksi en ollut lukenut niitä kauhukertomuksia netistä, jotka luin vasta leikkauksen jälkeen. Ehkä sitten olisi varmaan jännittänytkin.
Ensimmäinen jännityksen aalto tuli kun astuin sairaalaan. Ensin kävin juttelemassa hoitajalla, sen jälkeen lääkärillä. Sain odotella aulassa n. 2,5h ennen, kuin pääsin saliin. Ennen saliin menoa sain vahvoja kipulääkkeitä jo ennaltaehkäisevästi, jotka olivat ehtineet vaikuttaa sen reilun tunnin ennen saliin astumista.

Salissa mulla tuli kuristava tunne kurkkuun. Mua ei ole aikaisemmin koskaan nukutettu, ja mulla on lievä neulakammo. Eniten pelkäsin katetrin laittoa kämmenselkään. Naurettavaa, eikö?
Maatessani leikkauspöydällä sain ison nipun laitteita tarroilla kiinnitettynä ympäri kehoa ja onneksi samalla, kun katetria laitettiin, tuli leikkaava kirurgi puhumaan mun kanssa ja kertaamaan mun potilastietoja. Keskustelun jälkeen sain happinaamarin kasvoille ja lääkäri totesi, että kohta tulee uni. Sain nukutuslääkkeen suoraa suoneen, ja tää oli ehkä se karmivin kohta. Tunsin lääkkeen kulun suoraa kämmenselästä olkapäälle asti, ja matkalla sinne tuntui että se repi mun suonet kappaleiksi. Kun lääke tuntui olkapäässä, nukahdin.

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Tasan viikko leikkauksesta ja kivut eivät ole lakanneet lainkaan. Sain ison kasan lääkkeitä mukaan, (burana ja panacod) joita otan vuorotellen 4 tunnin välein. Eilen tosin oli pahin päivä, jolloin neljän tunnin välein ei enää riittänyt, kun kolmen tunnin jälkeen jo kipu palasi. Syömään en pysty juuri lainkaan, puhuminenkin sattuu. Päivisin on paras hetki, kun lääkkeet vaikuttaa niin hyvin, että olen miltei kivuton parisen tuntia. Aamut taas pahimpia, kun kurkku on yön aikana ehtinyt kuivua. Olen yrittänyt juotavaa jogurttia syödä ja kivuttomana aikana uppoaa nuudelit ja keitetty makaroni. Hengissä ollaan siis, vaikka kipu yllättikin täysin. Mulla on olemassaan aika kova kipukynnys, joten ihmettelen vieläkin miten tää kipu voi ollakin näin kova..
Ihme kyllä, olen nukkunut todella hyvin. En herää kipuun ollenkaan vaikka se onkin kova. Hassua. Ennen mulla oli ongelmia nukkumisen kanssa kivutta, nyt kipujen kanssa mulla ei ole ongelmia nukkua.. :P Kerran yössä tosin herätyskello soittaa lääkkeen ottoa varten. (josta olen tosin nukkunut ohi mitään tietämättä useita kertoja???)

Kaikkein kaameinta tässä olotilassa on tuo kurkku. Se on ihan jäätävän hirveän näköinen. Omistan kurkussa kaksi isoa, onttoa kuoppaa nielurisojen tilalla. Ällöä. Niihin on tosin silmä ehtinyt tottua tässä viikon aikana.. Nyt on alkaneet peitteet pikkuhiljaa lähteä hitaasti ja varmasti, joten toivotaan ettei esiinny mitään jälkivuotoja enää, kun näin pitkällä jo ollaan!
Vielä viikko pitäisi kestää tätä kipua, ja sen jälkeen olo pitäisi olla kuin uudestisyntyneellä! Ihan mieluusti kestän kipua kaksi viikkoa sen eteen ettei tarvitse enää sairastaa mitään nielutauteja! Ensimmäinen ajatus leikkauksesta herättyäni oli, että onpa ihanan tilava hengittää. Henki kulkee heti paljon paremmin kun ei ole nielurisat tiellä. Tällä hetkellä en enää voi samaistua tunteeseen. Mun pikkukieli on niin turvonnut, että meinaan koko ajan tukehtua siihen.. Hah!

24

Astetta rennompi päivä

Tänään oli tallilla aika leppoisa päivä, kun Linda ratsasti taas Loton ja kävin Annen ja Fiian kanssa kävelyllä niin, että itse olin Fiian selässä. (Fiia on siis siskoni Annen hevonen)

Linda jumppasi Lottoa hyvin läpi tänään taas nivelillä tosi hartaasti ja rauhassa. Lotto näytti tosi upealta, elastiselta ja rennolta - kantoi itseään todella syvässä muodossa.

Fiia on ollut nyt klinikan jälkeen parisen viikkoa ihan kävelytyksellä, ja Anne halusi ottaa meistä kuvia, niin kiikuin Fiian selkään tänään. Käytiin ulkona tunnin verran kävelemässä maastoissa, oli kyllä mukavaa ja kotoisaa istua taas Fiian selässä pitkästä aikaa. :)

Alkuun Fiia oli aivan tohkeissaan, se osaa joskus olla aika villi näin kevyellä liikutuksella mm. saattaa hyppiä aika rajustikin pystyyn ja vetää pienimuotoista "rodeoshowtaan", mutta tänään se oli oikein rauhallinen ja selvittiin aika kivuttomasti pelkällä piffaamisella. ;)

Ensimmäisen kierroksen jälkeen käveltyämme, Fiia rentoutui oikein tosissaan ja pystyin antaa sen kävellä oikein pitkällä ohjalla, syvässä muodossa reipasta käyntiä. Fiia oli aivan mielissään, kun välillä tehtiin siksak-väistöjä reunalta reunalle, se oikein tarkkaan vastasi jokaiseen antamaani apuun ja oli tosi miellyttävä!
Tuo hevonen kyllä on niin onnessaan, kun pääsee näin sairasloman jälkeen tekemään edes jotain tehtäviä. Voin vain kuvitella, miten mahtava se voikaan olla ensi maanantain klinikkakontrollin jälkeen, kun sitä saa alkaa liikuttaa kaikissa askellajeissa. Nyt voisi sanoa, että tuo kuukauden loma on tehnyt Fiian päälle todella hyvää - nyt se on todella hyvällä työmoodilla valmiina töihin. :)
On se hieno tyttö! <3

Oma ilmeeni oli jotain sanoinkuvaamatonta. ;)

Oli ihan hyvä tilaisuus testata samalla, tuossa Fiian kanssa kävellessä vähän tuota mun "vamma" kättä, että mitä se sanoo. Kädessä ei ainakaan kävellessä tuntunut mitään kipuilua, vaikka oli pätkittäin ohjat ihan kunnolla tuntumalla. Mulla on nyt siis palannut viime yön jälkeen tunto takaisin käteen, mutta tuo peukalo on yhä todella kipeä ja voimaton. Se myös rutisee oudosti, kun sitä liikuttaa suuntaan jos toiseen. Yäk..

Linda on saanut nyt kahden ratsastuksen aikana Lotosta jo ihan hyvin irti, niin kuitenkin tuon mun peukalon takia Linda ratsastaa Loton vielä huomennakin, tällä kertaa kangilla. Katsotaan jos ylihuomenna pääsisin sitten jo itse Loton selkään treenailemaan. Kauhea hinku takaisin Loton selkään, vaikka en olekaan ollut kuin muutaman päivän ratsastamatta sillä. :P

Fiammeggiare-R <3

Fiia on kyllä oikea halinalle. Se rakastaa niin paljon, kun sitä paijaillaan ja halitaan! :)

Jotenkin tosi jännittävää, että enää neljä päivää, ja ollaan menossa taas Ouluun klinikalle. Hui,hui!

Ihana Leevi <3

Kiva määrä jääpuikkoja. :p

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!! :)

5

Lehtiartikkeli Lappilaisessa

Me ollaan siis Annen kanssa päästy hevosten kera lehteen, ja numero julkaistiin tänään. Lehden nimi on Lappilainen, ja on ihan valtakunnallinen lehti. Artikkeli käsittelee enimmäkseen hevoshierontaa, ja hierojamme Outi, pyysi sitten meitä tähän juttuun mukaan, ja tietysti suostuttiin! :)

Ihan ok juttu tuli, hevostermejä ei voitu oikein käyttää, ja teksti on muutenkin sitten muotoiltu niin, että ihan kaikki ymmärtävät jutun jujun, eli myös "ei- hevosihmiset". Lehti haastattelija oli myös ei- hevosihmisiä, joten hänelle piti avata tätä hevoshieronnan ideaa erittäin loogisesti ja ymmärrettävästi. Kivaa oli, ja toivottavasti päästään tulevaisuudessakin tekemään vähän tällaisia juttuja lisää! :)
(Lehti haastattelu oli siis jo joskus parisen viikkoa sitten, ja jutun sisältävä numero ilmestyi tänään.)

Jos kuvasta ei saa kunnolla selvää, voit lukea jutun tästä linkistä.
(Sivut 12-13/20)


Maija ratsasti tänään Loton, ja oli mennyt kuulemma ihan hyvin. Alkuun oli ollut aika säpäkällä ja virtaisalla päällä, mutta laukassa oli ollut tosi hyvä, ja lopuksi myös sitten ravissa oikein rento. Kävin illalla sitten tekemässä iltapäivätallin ja hoidin hevosen jalat hyvin.
Huomenna sitten viimeinen valmennus ja kotiinlähtö!

2