Kun omaa ei ole

Moikka taas! 

Kuva: Minna Patonen

Pikku hiljaa alan taas kotiutua tänne Suomen Lappiin. Vaikka on mukava olla taas kotona, on silti hieman hassua palata normaaliin arkeen. Nyt viimeiset kaksi viikkoa mulla on itselläni koko ajan levottomat jalat - koko ajan pitäisi olla menossa jonnekin tai tekemässä jotain. Vaikkakin mulla ei ole kiire minnekään, on se pieni "adhd muurahainen" mun sisälläni koko ajan juoksemassa paikasta a paikkaan b. ;)

Kotiutumisessa kummallisin osuus on se, ettei mulla ole enää hevosta. Se on ehkä juuri se, joka tekee mut niin levottomaksi. Olen niin tottunut, että jokaisena päivänä täytyy mennä tallille ja sitten tuntuukin niin oudolta, ettei yhtäkkiä tarvitsekaan mennä tallille joka päivä. Toki tää on tällä hetkellä vielä ihan mukavaakin, kun voi vain viettää aikaa rauhassa kotona, tai vastaavanlaisesti kuluttaa aikaa tekemällä jotain ihan muuta, kuin hevosia.

Vaikka elämä ilman hevosta on hieman leppoisampaa, en silti osaa sanoa nauttivani tästä hevosettomasta ajasta. Olen ehtinyt jo piinata itseäni ajatuksella, että mahdollisesti ensi kilpailukautena tämä tyttö groomailee tai kuluttaa kilpailukatsomoiden penkkejä.. Ajatus kilpailemattomasta kaudesta tuntuu sietämättömältä. Mutta minkäs teet, jos ei ole hevosta. Kiireellä en ainakaan tule uutta hevosta etsimään, se on varma.

Hevosettomasta elämästä huolimatta veri vetää tallille. Olen käynyt oikeastaan joka päivä tallilla Suomeen palattuani. Kiitettävästi on päästy jo ratsastamaankin.
Olen ratsastanut siskoni hevosta Fiiaa nyt kolmena päivänä ja tallinomistaja Meijun hevosta Venlaa  neljänä päivänä peräkkäin.
Viime perjantaina ratsastin Venlan ensimmäisen kerran itsenäisesti alle, lauantaina ja sunnuntaina olikin sopivasti Mintun valmennukset, joihin osallistuin Venlalla. Venla on omalla tavallaan tosi kiva tamma, ja itse henkilökohtaisesti tykkään tästä tammasta todella paljon ihan sen vuoksi, että se muistuttaa ratsastettavuudeltaan todella paljon Pomppua. :)
Ei siis mikään helppo hevonen ratsastaa, mutta heti kun sen saa rehellisesti läpi ja avuille, on kaikki vaivatonta ja helppoa. :)

Venla

Vastalaukkaa

Nopeita eteenratsastuksia ja kokoamisia = säkä ylös! Aika hyvin alkaa liikkua ylämäkeen. :)

Fiian kanssa olen tehnyt perus jumppaa, vähän avoja, väistöjä ja helppoja kokoamisia kaikissa askellajeissa. Fiialle kokoamiset eivät ole vielä mitään kovin helppoja, mutta olen saanut sitä vähän huijattua itsenäisesti kokoamaan ratsastamalla vain todella hyvin kulmiin. Kulmat ovat niin helppo tapa vähän huijata hevosta takajalkojen päälle, pienesti ja helposti. Ei tarvitse paljoa käyttää apuja, kun hevonen joutuu vähän itse ratkomaan. Alkuun aloitan helpommilla kulmilla, mutta loppujen lopuksi ratsastan hevosen ihan syvälle kulmiin, jolloin se joutuu luonnollisesti ottamaan takajalat alle ja kokoamaan itseään. Fiia parin toiston jälkeen tajusikin oikein hyvin, mitä siltä haetaan ja teki oikein oivia kokoamisia myös neliöuralla, (ratsastin reilusti uran sisäpuolella) eli ilman seiniä tukena. Kyllä se tästä pikkuhiljaa lähtee. Vielä pitäisi treenata sitä, että se pysyisi vielä paremmin apujen keskellä ja liikkuisi vielä rehellisemmin selän läpi. Jo kolmen ratsastuskerran jälkeen ero ensimmäiseen kertaan oli kuitenkin huomattava, joten ei se tyhmä oo.  ;)

Näin hevosettomana eläjänä tulee paljon päiviä, kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Älkää siis ihmetelkö, jos en pysty pitämään todella tiuhaa postausväliä. Pyrin kuitenkin kirjoittelemaan aina, kun jotain tapahtuu. :)

8

Back to Finland

Kotona taas!

Hassua pamahtaa suoraa talven keskelle. Saksassa kun oli vielä suht lämmintä verrattuna Suomen Lappiin.
(Kuva: Minna Patonen)

Eilinen päivä meni kokonaan matkustaessa, aamu kahdeksasta ilta yhteentoista. Lensin Münchenistä Helsinkiin ja Helsingistä Ouluun. Jaakko kävi mut sitten Oulusta hakemassa Rovaniemelle. :)

Oli jotenkin tosi ihanaa tulla omaan kotiin. Tänä aamulla olen ollut oikein ahkerakin jo - purin kaikki mun viisi matkalaukkua. Vielä muutama päivä pitäisi odotella postista saapuvaksi kaksi 30kg pakettia, jotka lähetin Saksasta kotiin päin. Molemmat satulat tulevat siis postin kautta ja vähän lisää vaatteita. :P

Ihan ihmeellistä vain olla nyt kotona. Tuntuu, että koko ajan pitäisi olla menossa jonnekin. Sitä kun on tottunut päivät aamusta iltaan touhuamaan, niin nyt on outoa kun ei tarvitse edes tallille olla menossa. Näin sitä vain elämä muuttuu. Hassua ajatella olevansa hevoseton. Ikävä Lottoa on kova, mutta mua lohduttaa ajatus siitä, että tiedän sen olevan hyvissä käsissä ja sen saavan parhaan mahdollisen hoidon. Ehkä me joskus vielä tavataan. <3

Tänään ikävöin teitä molempia niin että sattuu.
Ehdottomasti elämäni kaksi ihaninta hevosta, Dancing Lord ja Lotosas. En unohda teitä koskaan. <3

                       

 

            

Ikävä on ikuista. Muistot eivät kuole koskaan. <3

9

Nopeasti turhan paljon asiaa

Nyt taas nopeasti pikaisia kuulumisia.

Taas on aika mennyt liian nopeasti ja paljon on ehtinyt tapahtua - ehkä jopa ihan liiankin paljon näin lyhyen ajan sisään! Meillä taas yllätysyllätys netti lakkasi toimimasta muutama viikko sitten (myös tallilla!). Tästä syystä postaustaukoa on taas kertynyt luvattoman paljon.. Huono karma kenties?

Annelin kanssa päästiin treeneissä jo tekemään ensimmäisiä puolipiruetteja, sekä tehtiin ihan täyspiruetitkin myös! Täyspiruetit olivat vielä hieman laajahkoja, mutta oikea idea alkoi löytyä!
Annelin kanssa miltei 5kk antoisat treenit päättyivät Annelin lähdettyä uuteen kotiin. Olen tosi kiitollinen kaikesta tästä ajasta, mitä sain tätä hevosta ratsastaa. Upea tamma, jos aika olisi ollut otollinen, olisin varmasti vienyt tämän tamman mukanani. :)
Myös Venlan kanssa pääsin treenaamaan passagea ja täyspiruetteja. Venla on kyllä ihan super opetusmestari - jo ajateltaessa piruettia, tämä hevonen tietää täysin mitä tuleman pitää. Kuten sanoen: "Jaahas, nyt tehdään siis piruetti - selvä homma!"

Ehdittiin Mintun kanssa myös käydä katsomassa paikallisia kansainvälisiä kilpailuita nimeltä Munich Indoors. Iso tapahtuma kyseessä, jossa oli mm. DKB-riders tourin viimeinen osakilpailu. Päästiin todistamaan huikeaa voitto uusintaa John Whitakerin ratsastamana 165cm korkeudella. Kyllä se tuo mies vaan osaa hommansa, ihan mieletöntä!
Osakilpailuiden päätteeksi, palkittiin vielä huikealla serenadilla koko vuoden DKB-riders tourin paras ratsukko. Ei glamouria ja välkettä puuttunut tästäkään tilaisuudesta. Kolme osakilpailuiden parasta palkittiin upouusilla autoilla, joilla he sitten päättivät vetää rallia areenaa ympäri. :D
Esteosuuden jälkeen jäätiin katsomaan vielä kouluratsastuksen Grand Prix-special.

Munich Indoorsin jälkeen oli vuorossa Saksalaiset oripäivät, jossa käytettiin Mintun 2,5vuotiasta Hannover-oria. Ensimmäistä kertaa pääsin siis kokemaan myös oripäivien tunnelmaa. :)

Ei mennyt montaa päivää Annelin lähdön jälkeen, kun tapahtui taas lisää. Myin Loton 26.11.2014.
Loton osti ammattiesteratsastaja, joka on kilpaillut 130cm luokissa. Eli oikein arvoisensa kodin löysi, jossa pääsee toteuttamaan sitä mitä eniten rakastaa, eli hyppäämistä. Lotto on oikein oiva kouluhevonen, mutta sen sydän on aina ollut esteillä. Esteet on se tämän hevosen juttu ja siihen sillä onkin valtavasti kapasiteettia. Surkuhan tässä tulee, kun joutuu rakkaasta hevosestaan eroamaan, mutta olen silti todella onnellinen Loton puolesta. Parempaa kotia en olisi hälle voinut tässä tilanteessa edes ajatella. Lotto kaipaa paljon tekemistä, maastoilua, vaihtelua ja tämä kaikki on hänelle mahdollista myös uudessa kodissa. Pääsee tekemään molempia lajeja, esteet ensisijaisessa osassa. :)

Kiitos <3

Kauppakirjojen allekirjoitusten jälkeen päätettiin vielä uuden omistajan kanssa, että ratsastan Lottoa omaan kotiinpaluuseen asti. Nyt on varattuna lennot torstaille eli huomiselle (!) joten Loton kanssa on ollut vajaa viikko aikaa sanoa hyvästejä. Lotto jää asustamaan samalle tallille missä on tälläkin hetkellä. Loton uudella omistajalla on kaksi muutakin hevosta, jotka asuvat tässä tallissa myös. Mukavaa, että sain rauhassa viettää viimeiset päivät Loton kanssa tutussa ympäristössä rennosti työskennellen esteiden ja kouluratsastuksen parissa.

Lotto on kehittynyt esteillä kovasti Saksassa olo aikana. Vaihtaa laukat hyvin sujuvasti esteiden päällä, ratsastettavuus esteillä on parantunut huomattavasti, kun hevonenkin on tajunnut ettei ihan jokaista tikkua tarvi hypätä yli metrin korkeudella. ;) Loton myynnin jälkeen mentiin vielä Loton kanssa Mintun estevalmennukseen ja Lotto oli aivan super hyvä! Vielä yhdet estevalmennukset ehditään käydä, ennenkuin kotiinpaluuni koittaa.

Kaikenkaikkiaan hyvillä mielillä ollaan - vielä - ja olen iloinen tästä päätöksestä. Koko päätös on tehty hevosta ajatellen - nyt sillä on mahdollisuus kehittyä esteratsuna oikean ratsastajan puitteissa niin pitkälle, kuin kapasiteetti riittää (ja sitähän riittää!).

<3

Kauppakirjojen allekirjoituksen jälkeen mulla on ollut tosi tyhjä olo. Ihan ymmärrettävääkin tässä tilanteessa. Mieletön ikävä tulee mun hurmuripoikaa, mutta samalla mieltä lämmittää ajatus siitä, että se on nyt hyvässä kodissa ja oikeissa käsissä. Nyt sitten palataan kotiin ilman hevosta, elellään hetki hevosetonta elämää ratsastellen muita hevosia ja sitten pikkuhiljaa alkaa rauhassa ja hartaasti etsimään uutta kilpakumppania. Päätin, että annan aikaa etsinnöille - etsin niin pitkään, että löydän oikean, minulle täysin sopivan hevosen. On toisaalta mukavaa ajatella, että kaikki ne sataset mitä hevosen ylläpitoon menee kuukaudessa, on nyt säästettävissä uutta hevosta varten. :)

Huomenna sanotaan hyvästit Saksalle, Lotolle ja kaikille uusille ystävilleni haikein mielin. Toisaalta on ihanaa palata taas kotiin miltei puolen vuoden jälkeen. :)

13

Pitkästä aikaa!

Täällä ollaan taas!
Kuukausi kului vauhdikkaasti ja nopeasti. Hui hirvitys, miten pitkä postaustauko sitä tulikaan ihan tahattomasti pidettyä. Meidän netti "kuoli" miltei kuukausi sitten. Ei ole siis toiminut y-h-t-ä-ä-n moneen viikkoon. Tästä syystä en ole palaillut blogin puoleen vaikka mieli on tehnytkin.
Kommentteihin olen päässyt vastailemaan ainoastaan jaetun netin kautta, jonka sain tallilta. Nyt tallille asennettiin wifi, johon sain salasanan ja tätä kyseistä wifiä käytän nytkin paraikaa - raahasin kannettavan mukanani tallille.

Ensimmäisiä auringon säteitä aamu kuudelta.

Ilmat täällä ovat selvästi kylmentyneet kuukauden aikana. Kuitenkin on päiviä, jotka ovat ihanan kesäisiä - kuten nyt tällä hetkellä. Ulkona +20, aurinko paistaa ja on ihanan lämmintä auringossa. Mustilla tuulihousuilla auringossa istuessa auringonsäteet polttelee reisiä, ihanaa. Puissa alkaa olla jo kaikki syksyn sävyt, osa puista kuitenkin säilyttää vielä kesäiset, ihanan vihreät eri vivahteet. Nurmikkoa leikataan edelleen, hevoset käyvät yhä laitumilla sateettomina, kuivina päivinä. On ollut tosi paljon sateita verrattuna kesään ja joinain päivinä tuulee vankasti luihin ja ytimiin. Lämpötila on ollut usein vain +5 astetta. Vääjäämättä talvi lähestyy, mutta vielä saa nauttia lämmöstä satunnaisina päivinä.

Kylmät ilmat yllättivät aika nopeasti, ja sain itse kokea sen karvaasti. Kuukauden sisään olen saanut kärsiä paristakin sairaudesta, jotka minulle iskevät harvoin, jos ollenkaan. Ensin sairastin kuumeen ja oksennustaudin, onneksi tauti selätettiin parissa päivässä. Nyt olen palailemassa takaisin töihin viikon sairasloman jälkeen - toivun keuhkokuumeen esiasteesta jo hyvää vauhtia. Tauti vei petiin viikon ajaksi ja jätti satunnaisen yskän jälkeensä. Onneksi nyt on jo huomattavasti parempi olo, kiitos lukuisten lääkkeiden ja antibiootti kuurin. Viikonlopun yli tehdään töitä vielä kevennetysti, maanantaina saan aloittaa työt normaaliin tapaan. Onkin jo ikävä hevosen selkään.

Jokin aika sitten oli ensimmäistä kertaa myös kuura maassa. Ei ole toistunut onneksi enää. :p

Hevosille kuuluu oikein hyvää. Puoliveriset ovat saaneet kylmistä ilmoista johtuen jo paksumpaa takkia päälle. Täällä tallit ovat jatkuvasti ns. "ulkoilmassa" karsinabaddockien ovien ollessa auki yötä päivää, joten viluherkimmille hevosille loimet ovat jo miltei pakollisia.

Ennen sairastumistani, päästiin Annelin kanssa treeneissä tekemään jo sarjavaihtoja. Vielä ei olla laskettu askelmääriä, vaan tehty ns. yksittäisiä vaihtoja niin monta, kuin saa tehtyä. Aloitettuamme sarjavaihtoja, olin itse apujen kanssa hieman hukassa, jolloin jopa kaksi vaihtoa yhden pitkän sivun aikana tuntui vaikealta.  Oli hankalaa näin tarkan hevosen kanssa alkuun muistaa monta asiaa vaihdoissa mm. riittävä suoruus, valmistelu, vaihtoavut, painopiste, kontrollin säilyttäminen vaihdossa ja vaihdon jälkeen, kokoamisasteen säilyminen, nopeat reaktiot valmistella jo seuraava vaihto yms. jotka tekevät vaihdosta onnistuneen. Anneli on tosi haka vaihdoissa, se rakastaa niitä - saattaa tarjoilla sarjoja jo aivan omatoimisestikin, mutta minulla suurin ongelma oli siinä, etten saanut vaihtoa välittömästi avuista ja niin, että hevonen vaihtaa takaa ensin. Alkuun tuli hyvin paljon huojuvia vaihtoja vaikka olivatkin puhtaita, sain myös onnistuneesti tehtyä useita epäpuhtaita vaihtoja, joissa etuosa vaihtaa ensin, heh. Vaikka Annelille sarjavaihdot ovatkin helppoa kauraa, ei sekään ole mikään automaatti, joka tekee kaiken oikein "puolihuolimattomista avuista". Anneli on sen verran tarkka emäntä, että kaikki pitää olla just eikä melkeen, jos haluaa hevosen tekevän kaiken oikein ja avuista. ;) Rutiinia saadessani olenkin nyt saanut jo tehtyä viisi vaihtoa yhden pitkän sivun aikana onnistuneesti, joka on jo huomattava ero edelliseen.
Sarjavaihtojen lisäksi ollaan treenattu passagen alkuja onnistuneesti. Tuo hevonen on kyllä sellainen agrobaatti, että mitä ikinä halajatkaan, se kyllä tekee. Jos ei osaa, se yrittää. :)

Treeneissä pari kuukautta sitten. Uusia kuvia ei valitettavasti ole..

Loton kanssa ollaan käyty enemmän säännöllisesti estevalmennuksissa. Lotto niin rakastaa hypätä, se tekee sen päälle todella hyvää päästä koulukiemuroiden parista välillä esteratsastuksen maailmaan. Loton kanssa on niin kivaa hypätä, ei voi moittia!
Lottoa treenataan yhä siis molemmissa lajeissa, joka tulee olemaan tälle hevoselle varmasti paras mahdollinen vaihtoehto läpi sen elämän. Toisinkuin Anneli, Anneli rakastaa hinkkaamista, toistoja ja pitsinnypläystä, eikä se koskaan kyllästy vaikka jauhettaisiin samoja asioita viikko tolkulla. Anneli ei kaipaa varmasti muuta, kuin rutiineja ja ihanaa, koulukiemuroiden hinkkaamista. Lotto taasen kaipaa sitä, että se voi välillä "räjähtää" ja purkaa tällä keinolla ylimääräistä virtaa (jota sillä riittää!). Runsas maastoilu (paljon laukkaa) ja hyppääminen saa sen toteuttamaan itseään, joka ilmenee hevosen seesteisempänä ja keskittyneempänä käytöksenä koulupäivinä. Lotto on hevonen joka tarvitsee vaihtelua. Toki sen pää kestää muutamisen viikkoakin pelkkää kouluratsastusta, mutta ratsastettavuuden ero on huomattava silloin, kun se pääsee hyppäämään ja maastoilemaan säännöllisesti. Jos maastoilut tai esteratsastus jää väliin, ilmenee se useasti ratsastettavuudessa siten, ettei hevonen oikein jaksaisi keskittyä ratsastajaan tarpeeksi tarkkaavaisesti ja helposti sitten lähtee sooloilemaan omiaan. ;)
Niinhän se menee, aktiivinen hevonen tarvitsee paljon vaihtelua ja paljon tekemistä!

Tänään pääsen viikon tauon jälkeen taas Annelin selkään. En malta odottaa, tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä, kun viimeksi olin hevosen selässä. Rauhassa otetaan vielä, mutta pääasia on, että pääsee taas tekemään. On se viikon ajan pelkkä makaaminen niin turhauttavaa hommaa, että nyt on jopa liikaakin intoa taas tehdä töitä. Pitää muistaa ottaa rauhassa ensimmäiset pari päivää - helpommin sanottu, kuin tehty. ;)

Palataan taas - toivottavasti tää netti ongelma ratkeaisi jollain tapaa. Jos ei muuta, pitää raahailla tätä kannettavaa tallille aina vapaapäivinä. Chao!

Onko lukijoilla näin tauon jälkeen mitään toiveita postauksiin? Jotain josta haluaisit kuulla lisää?

12