Haikeus

Näin se Joulu ja uusivuosi meni ohitse nopeasti. Tuntuu todella oudolta, että olen ollut Suomessa jo kohta kuukauden!
Nyt tulee mun blogihistorian ensimmäinen(?) täysin kuvaton postaus. Valitettava tosi asia on, ettei ole yhtään uutta kuvaa!

Toisinaan mulla tulee tosi kova kaipuu takaisin Saksaan. Takaisin leudompaan ilmastoon, takaisin niiden ihanien hevosten luokse. Rehellisesti sanottuna mulla on ikävä sitä, että on koko ajan menossa jonnekin - takaisin ruumiilliseen työhön johon ehdin tykästyä vaikka paikoitellen tosi rankkaa olikin. Eniten mulla on ikävä Annelia, Lottoa ja Mintun valmennuksia. Ikävä sitä, että sain joka päivä treenata Mintun silmien alla. Joka päivä saada palautetta ratsastuksesta, joka päivä konkreettisia neuvoja systemaattiseen kehitykseen. Nyt tuntuu, että junnaan paikallaan - pelkään että hukkaan, menetän ja unohdan kaikki taidot mitä sain, ja minkä eteen tehtiin kovasti töitä..

Joskus tuntuu niin turhauttavalta - se pieni tunne ja kaipaus omaan hevoseen on olemassa päivittäin.
Ehkä sen takia kaipuu Saksaan onkin niin kova. Oli aina selvä suunnitelma, mitä treenataan ja miten treenataan. Oli ihanaa päästä Annelin kanssa treenaamaan yhdessä enemmän ja enemmän asioita. Tunsin oikeasti vihdoin osaavani jotain, pääsin lähemmäs haavettani kilpailla joskus vaativalla tasolla opetellessani niitä vaadittuja asioita hevosen kanssa, joka kykeni tekemään mitä halajaakaan pyytää. Jos se ei osannut, se yritti ja huomasi pystyvänsä, samalla minä opettelin selässä. Ihana hevonen. Oli ihanaa ratsastaa viisi kuukautta hevosta, joka sopi minulle täydellisesti ja ehkä sen takia tuntuikin niin pahalta, kun se hevonen jäi sinne. Se oli hevonen jonka olisin tahtonut viedä mukanani, jos se olisi ollut mahdollista. <3

Kaikki sanoo, että alkuaika hevosettomana on sitä vaikeinta aikaa. En väitä vastaan. Tää on vaikeaa. Ehkä se helpottaa pikku hiljaa. Kuitenkaan kun en ihan heti uutta ole ostamassa vaikka kuinka haluttaisi, se tulee kyllä kohdalle kun aika on oikea...

On ihanaa, että mulla on ihmisiä ympärillä, ihanaa että pääsen ratsastamaan toisten ihmisten hevosilla. Nyt olen päässyt ratsastamaan neljääkin eri hevosta. Ratsastin taas pitkästä aikaa iki-ihanalla Saara-ponilla. Tuli aivan muistot mieleen. Poni oli yhtä ihana, kuin aina ennenkin. <3
Saaran lisäksi kokeilin uutta tulokasta Aksua, joka on isokokoinen poni ratsastustunneille. Tosi kiva, nuori ja eläväinen hurmuri. Hieman vino, mutta yritteliäs ja suht yksinkertainen ratsastaa. Hieman on pilkettä silmäkulmassa, joten ratsastaja saa olla ainakin puoliksi hereillä koko ajan. ;)

Saaran ja Aksun rinnalla olen ratsastanut myös Venlaa ja Fiiaa. Venlan kanssa ollaan etsitty nappuloita, tehty paljon vastalaukkaa ja siirtymisiä. Alkuun aina tuntuu, että Venlan kanssa saa vääntää vähän kättä - se kun osaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Kuitenkin kun jaksaa pitää pään kylmänä ja tehdä kaikki alusta loppuun huolella, huomaa yhtäkkiä kuinka helppo hevonen se onkaan, kunhan sen saa rehellisesti läpi.
Fiian kanssa ollaan jatkettu perusratsastusta, vähän väistöjä ja avoja sekä niitä kulmia, jotta sen saa huijattua hieman paremmin takajalkojen päälle. Fiia on oppinut tosi nopeasti ja oikeen tuntuu, kuinka se itse imee sinne kulmaan ja tarjoaa kokoamista.

Lotostakin kuulin,  sain siitä paljon uusia kuvia. Lotolle kuuluu tosi hyvää, se on päässyt ahkerasti este- ja kouluvalmennuksiin ja uuden omistajan kanssa sillä synkkaa joka kerta paremmin ja paremmin. Tosi kivaa kuulla. Lotto on varmasti onnellinen. :)

Täällä yritetään pitää lippu korkealla. Joskus se on vaan tosi vaikeaa! On kuitenkin ihanaa, että ei tarvitse olla ratsastamatta, kun löytyy ympäriltä kivoja hevosia joilla treenata. Kuitenkin jokainen, joka omistaa oman hevosen voi varmasti samaistua mun mietteisiin ja ajatuksiin.
Tästä nyt tuli hieman sekavaa tekstiä, ajatus oli ilmoittaa että yhä hengissä ollaan ja pyrin kirjoittamaan blogiin vaikkei ihan niin paljoa asiaa olisikaan. :)

12

Back to Finland

Kotona taas!

Hassua pamahtaa suoraa talven keskelle. Saksassa kun oli vielä suht lämmintä verrattuna Suomen Lappiin.
(Kuva: Minna Patonen)

Eilinen päivä meni kokonaan matkustaessa, aamu kahdeksasta ilta yhteentoista. Lensin Münchenistä Helsinkiin ja Helsingistä Ouluun. Jaakko kävi mut sitten Oulusta hakemassa Rovaniemelle. :)

Oli jotenkin tosi ihanaa tulla omaan kotiin. Tänä aamulla olen ollut oikein ahkerakin jo - purin kaikki mun viisi matkalaukkua. Vielä muutama päivä pitäisi odotella postista saapuvaksi kaksi 30kg pakettia, jotka lähetin Saksasta kotiin päin. Molemmat satulat tulevat siis postin kautta ja vähän lisää vaatteita. :P

Ihan ihmeellistä vain olla nyt kotona. Tuntuu, että koko ajan pitäisi olla menossa jonnekin. Sitä kun on tottunut päivät aamusta iltaan touhuamaan, niin nyt on outoa kun ei tarvitse edes tallille olla menossa. Näin sitä vain elämä muuttuu. Hassua ajatella olevansa hevoseton. Ikävä Lottoa on kova, mutta mua lohduttaa ajatus siitä, että tiedän sen olevan hyvissä käsissä ja sen saavan parhaan mahdollisen hoidon. Ehkä me joskus vielä tavataan. <3

Tänään ikävöin teitä molempia niin että sattuu.
Ehdottomasti elämäni kaksi ihaninta hevosta, Dancing Lord ja Lotosas. En unohda teitä koskaan. <3

                       

 

            

Ikävä on ikuista. Muistot eivät kuole koskaan. <3

9

Treeniä, treeniä!

Nyt voi sanoa, että tuntee treenanneensa! 
Mulla on nyt tosi hyvä vire päällä treenien suhteen, on oikein motivaatio kohdillaan, vaikka Loton kanssa ei olekaan mennyt, kuin oppikirjoista. 

On ollut vähän tuskaista jopa treenata valmennuksissa, kun olen ihan yltäpäältä jumissa, kun tein tiistaina taas aamutallin + päivätallin , ja putsasin kahdessa tunnissa hiki hatussa 22 karsinaa!
Viime kerran aamutallissa jäin vähän aikatauluista, niin tällä kertaa päätin, että nyt ei myöhästytä, niin olin sitten puolitoista tuntia aikataulua edellä. Hups! Kroppa kiittää. :P

Sunnuntaisen Lindan valmennuksen jälkeen olen jatkanut itsenäisiä treenejä samoilla linjoilla, kuin mitä työstettiin sunnuntain valmennuksessa. Olen ratsastanut Lottoa vain läpi, hyväksi ja rennoksi - pehmeäksi niskastaan ja mahdollisimman syvään pyöreään muotoon pitkälle ylälinjalle.

Maanantaina Lotto oli ihan huisin hyvä, tehtiin tosi paljon kaarevia uria, ja paljon avoa.
Tiistaina ratsastin kangilla samalla lailla, kuin maanantainakin, eli ihan perusratsastus tyyppisesti hain vain hyvää tuntumaa hevoseen ja oikeita vasteita.

Eilen eli keskiviikkona mulle tuli testiin Milano-estesatula ja testailin sitä sitten. Mentiin Loton kanssa paljon paljon puomeja, ja kuutta korotettua puomia peräkkäin välein 1,40m. Korotetuilla puomeilla halusin sen odottavan mua, ja ei haitannut, vaikka se jäi vähän ilmaan "leijailemaan" puomien välillä, silloin sain sen vasteen, mitä halusinkin, eli se jäi odottamaan eikä vain hypähdellyt puomien yli selkä alhaalla. Pyrin saamaan sen tosi pyöreäksi myös puomeilla, ja tää onnistui aika hyvin ja hevonen oli tosi rento ja kuuliainen. Lopuksi testailtiin sitten vähän satulan ominaisuutta hyppäämisellä yksittäisen okserin yli sekä suoralla- että kaarevalla linjalla. Alkuun meinasi pakka vähän levitä, kun Lotto hyppäsi tämän pienen (n. 70cm) kokoisen okserin yli 120cm korkeudelta, ja en saanut hypyissä omaa istuntaa hallintaan, kun viime hyppytreeneistä oli tosi pitkä aika ja nyt vielä uusi satula. Noh, satula oli ihan super hyvä istua, omassa istunnassahan on aina parantamisen varaa.
Kuitenkin loppua kohti hypyt parani, sain pidettyä hevosen hyvin ohjan ja pohkeen välissä, sain sen lähestymään estettä rennosti ja sama fiilis jatkui esteen jälkeen myös.

Onneksi Loton kanssa ei tuu tämmösiä loikkia. :D
Kuvassa suomenhevosruuna Maran Aatos.

Estetreenien jälkeen oli hyvä fiilis kyllä siitä, että hevonen suoritti kympillä, oli lopuksi todella rento ja käytti hyvin selkäänsä hypyissä. Kuitenkin mulla jäi harmittamaan oma ratsastukseni, vaikka mitään ihan hirveitä kämmejä ei syntynytkään, mutta olen niin itsekriittinen, että pienetkin mokat jää harmittamaan pitkäksi aikaa.

Tänään pääsin taas Lindan silmien alle valmennukseen, ja keskityttiin koko 45minuutin aikana siihen, että saan ratsastettua Loton kunnolla läpi. Tänään Lotto oli alusta asti vain keskisormi pystyssä, ja oli vähän jumissa eilisestä hyppäämisestä, niin pääpointtina oli saada se hyvin sisäjalasta läpi ja rentoutumaan molempiin suuntiin, kaikissa askellajeissa. Lottoa pitkin valmennusta kiinnostivat kaikki muu oikeastaan enemmän, kuin itse tehtävät, mutta pätkittäin se rentoutui jo todella hyvin. Kuitenkin tänään oli enemmän niitä huonoja pätkiä, entä hyviä. Valmennuksen loppupuolella Lotto oli ravissa jo aika ookoo, mutta laukassa en vain yksinkertaisesti saanut sitä vasemmasta jalasta läpi.

Meillä on näköjään  Loton kanssa tällä hetkellä nyt taas laskujohdanteinen ajanjakso, kun viime pari kuukautta on mennyt paremmin, kuin hyvin. Toki huonojakin jaksoja tulee, ja vaatii töitä päästä niiden ylitse, mutta tää on normaalia nuoren hevosen arkea, että aina ei mene kuin strömssöössä. :p
Onneksi mulla on apuna taitavia ja ammattitaitoisia valmentajia, niin saan apua aina, kun tarvitsen ja niin usein, kuin tarvitsen. Siksi en oikeastaan osaa hirveästi nyt harmitella näitä paria huonompaa treeniä, koska tiedän, että selvitään tästäkin vielä kunnialla ajan kanssa ylitse, ja sitten on jo paljon helpompaa!
Lotto on oppinut valtavasti uusia asioita viimeisen parin kuukauden aikana, että ei yhtään kummastuta, jos joskus tulee vähän huonompi jakso. Kun oikein tuntuu, että toivo puuttuu, niin pitää vaan tsempata itseään ja yrittää kahta kauheammin treenata ihan hirveästi niiden onnistumisten eteen!

Jos on tarpeeksi tahdonvoimaa, ja kunnianhimoa, niin pääsee läpi vaikka harmaan kiven kunnialla, ja siitä on sitten jo niin paljon helpompi jatkaa. Tämmöstä tää on tää ratsastaminen, kun on kaksi osapuolta, ja hevosen puolesta kun ei voi päättää, mitä se minäkin päivänä tekee. Täytyy vain olla kärsivällinen ja ratsastaa, ratsastaa, ratsastaa, kyllä se sieltä sitten tulee!

Ihan huvittaa lukea läpi tätä mun tsemppi- kirjoitusta, kun kuukausi sitten, en olisi tunnistanut tätä tekstiä omakseni. Vaivuin aina epätoivoon, jos jokin asia epäonnistui ja syytin aina itseäni huonosta ratsastuksesta, "vähän oon surkea" yms tyyliin. Oon kai jotain oppinut, kun nyt ajattelen vain, että otan sitten itseäni niskasta kiinni, ja teen kahta kauheammin töitä, että onnistutaan ja kaikki sujuu. Tästä mun itseluottamuksen kohottamisesta saan kyllä kiittää Lindaa, se niin mahtavasti aina tsemppaa ja valaa uskoa, että kyllä se sieltä tulee, kun jaksaa tehdä sen kovan työn sen eteen, pitkä ja kivinen tie se on, mutta sitten kun onnistuu, niin onnistuu kunnolla!

Kuinka moni muu sortuu itsesäälin valtaan, kun epäonnistuu?
Muistakaa aina pitää mieli korkeana, epäonnistumisia tulee, ja niistä opitaan. Kahta kauheammin tehdään töitä, että voidaan näyttää kaikille mistä meidät on tehty, eikös niin? :)

Loton ratsastuksen jälkeen ratsastin sitten vielä Saara- ponin. Siitä taitaa olla melkein jo kaksi viikkoa, kun ratsastin sen viimeksi, ja sen jälkeen se on saanut viettää joululomaa ja käynyt satunnaisesti tunneilla. Sainkin kuulla tänään pienen varoituksen sanan siitä, että se oli ollut yksi päivä estetunnilla tosi virkeä ja villi. Ajattelin vain että "hyvä, nyt on ponissa tekemistä ja virtaa riittää!".
Aloitin ratsastamaan käynnissä tosi paljon avoja, ja joka toisella pitkällä sivulla vaihtelin poikitusastetta, jotta saan sen kuulolle ja taipumaan hyvin. Kulmat ja lyhyet sivut ratsastin sitä ylitaivutuksen kanssa hyvin sisäjalan läpi ja aika pian poni olikin yhtä hyvän tuntoinen, kuin edelliskerran ratsastuksen päätteeksi.

Jalkapesulla kera eväiden. ;)

Verryttelin riittävästi ja aika hartaasti kevyessä ravissa, pidin tempon vähän reippaampana, kun ponilla tosiaan oli sitä virtaa! Alkuun se tahtoi kytätä jos mitäkin kulmaa ja ovea, mutta taivutuksilla ja avoilla sain sen ajatukset kohti työntekoa. Avojen kautta poni pehmeni todella kivasti, ja jatkoin avoa ravissa myös keskiympyrällä, mutta taivutin ihan ylitaivutukseen asti, jotta saan siihen vähän lisää notkeutta ja tässä on hyvä tarkistaa, että onko se varmasti sisäjalasta läpi. Oikeaan sai tehdä vähän enemmän töitä ravissa, mutta vasempaan se oli aika jees!
Laukassa teetätin myös paljon ylitaivutuksia, ja jumppasin sitä väistättämällä samalla vähän takaosaa sisään. Laukassa olikin enemmän työstämistä vasempaan, kun taas oikeaan se oli parempi. Hauskasti vaihtuu puolet eri askellajeissa. :p
Jonkin aikaa työstettyäni se yhtäkkiä vain loksahti kohdilleen, ja sitten sai fiilistellä, miten mahtavalta se tuntui ratsastaa, kun oli kunnolla läpi.
Annoin hetken hengähtää käynnissä, samalla tein sen kanssa siinä pitkät diagonaalit sulkua, ja otin uudestaan laukkaa. Nostin suoralla uralla aina vastalaukan, ja jumppasin sitä isolla keskiympyrällä vastalaukassa niin, että taivutin sitä pätkittäin ihan reilusti sisään. Vasenta laukkaa oikeaan kierrokseen oli tosi helppo ratsastaa - Saara taipui todella hyvin sisään ja oli pehmeä, kun taas vasemmassa kierroksessa oikeaa laukkaa sai työstää, kun se oli sille ilmeisen vaikeaa. Saara meinasi muutamaan otteeseen vaihtaa laukkaa, kun oli hankalaa, mutta tsemppaamalla sitä, se yritti ihan täysillä, ja sitten pehmeni ja rentoutui tosi hyvin vastalaukassa.

Saaran kanssa viime kesänä. On se vaan huippu poni! :)

Kaikin puolin ponin kanssa oli hyvät treenit, ratsastin sen lopuksi oikein pitkäksi eteen alas ravissa, ja voi että se oli niin tyytyväinen itseensä! Tää poni kyllä rakastaa, kun pääsee tekemään hommia. Se on niin miellyttämisen haluinen, että sillä on ihan ilo ratsastaa, kun se yrittää kaikkensa, ja laittaa itsensä likoon!

Huomenna onkin luvassa kunnolla valmentautumista Minttu Pulliaisen silmien alla taas, kun menen sekä Lotolla, että Saaralla kahtena päivänä!
Ratsastan Lotolla perjantaina tunnin yksityistunnin klo 20.15, Saaralla puolen tunnin yksityistunnin klo 22.15 ja vastaavanlaisesti myös lauantaina Lotolla klo 12.15, ja Saaralla klo 14.15. :)

6

Motivaatio hukassa

On tehnyt mieli kirjoitella oikeastaan joka päivä, mutta ei ole oikein ollut motivaatio kirjoittaa, kun ei ole pariin päivään tapahtunut mitään erikoisempaa.

Keskiviikkona juoksutin Loton kevyesti liinassa ilman sivuohjia, ja sen jälkeen menin ratsastamaan Lekan Hirvaalle.
Leka oli palailemassa takaisin hommiin laidunloman jälkeen, joten heppa oli yhä kesäloma moodilla, mutta heräsi kivasti laukkaamisen jälkeen. Loppuraveissa Leka olikin sitten jo tosi kiva.
Tehtiin siis ihan perusjuttuja, kävin vain askellajit läpi ja ratsastin heppaa pohkeen eteen.

Kuva Lekasta keväältä

Tänään mulla oli klo 12 lääkäri, ja menin siitä tallille.
Tallilla vaihdoin Loton karsinan paikkaa, koska tallimme omistaja siirtää uusia tuntihevosia myös yksityis puolelle, joten Meijun pyynnöstä, siirryimme me "vähäiset" (6) yksityiset käytävän toiseen päähän, jolloin tuntihevoset ovat toisessa päässä.

Karsinan laitossa kesti parisen tuntia, koska karsina, johon Loton muutin, oli aivan kauhea. Karsinassa oli vanha turvepatja, ja karsinassa ei ollut pitkään aikaan hevosta ollutkaan, joten vanhasta turvepatjasta oli tullut kivikova. Siinä meni sitten hirveästi aikaa, kun tyhjensin koko karsinan ja yritin rautatalikolla hakata patjaa rikki. Joistakin kohdista turvepatja oli jopa 30cm paksuinen, ja lähti sellaisina isoina kivikovina laattoina. Huhhuh.. Sain kuitenkin sen tyhjäksi ja kuskasin uutta turvetta tilalle. Hyvä siitä tuli, mutta väsähdin siitä touhusta aika paljon, kun piti käyttää niin paljon voimaa, että sain sen patjan rikki ja irti lattiasta.

Hain sitten Loton sisälle, ja ajattelin treenaavani kevyesti vähän viikonlopun kouluratoja, mutta hevonen oli tänään heti keskisormi pystyssä.
Alkuun tuntui kaiken olevan vaan pelkkää tappelua ja tahtojen taistelua. Yritin heti alkuun olla rauhallinen ja pitkäjänteinen, että saa heppa pöljäillä jos huvittaa ja sitten aletaan hommiin, mutta se pöljäily jatkui ja jatkui vain.
Yleensä Lotolta saa ylimääräiset virrat purettua kivasti, kun antaa sen ravata ja mennä vaan reippaasti jonkin aikaa, mutta tänään se ei rauhoittunut, vaan porskutti höyrypäänä menemään ja protestoi jokaista mun apua vastaan, en olisi saanut varmaan vaikuttaa siihen tänään lainkaan. Huoh.
Sain kuitenkin ratsastettua sitä hieman paremmaksi, ja lopetin sitten siihen..

Tänään olin ihan loppu jo sen karsinan putsaamisen jälkeen, että oli virhe kiikkua hevosen selkään ihan väsyneenä. Mun olisi pitänyt olla skarppi ja ratsastaa se hyvin läpi tänään rauhassa ajan kanssa, mutta en yksinkertaisesti vaan kyennyt siihen tänään.

Tämä päivä sopii tosi hyvin tuohon otsikkoon, nimittäin oli motivaatio niin nollassa, kuin olla ja voi. Tuntuu taas ettei mikään onnistu ja ryven jossain itsesäälin rajamailla, että kuinka paska ratsastaja olenkaan ja muuta vastaavaa. Kaipa tästäkin taas oppii.
Varjopuoliahan tässä harrastuksessa on, ja usein tuntuu, että niitä epäonnistumisia tulee enemmän, kuin niitä onnistumisia. Mutta, kun jaksaa vaan uurastaa ja tehdä töitä niska limassa, niin kyllä sekin sitten palkitaan.

Tuntuu niin pikkumaiselta kirjoittaa jostakin yhdestä pilalle menneestä päivästä tai ratsastuksesta, mutta harmittaa niin vietävästi, kun Lotto on niin paljon kehittynyt ja ollut niin hyvä jo, että nyt juuri ennen kisoja menee ihan plörinäksi ja kiisseliksi.
Jospa sitä huomenna orientoituisin, ja ottaisin heti asenteen, että nyt onnistutaan, niin ehkäpä se siitä.

Tällaista taas vaihteeksi. Ei kyllä yhtään kiinnostaisi kirjoittaa tällaisia "teiniagsti" postauksia, mutta enpä minäkään täydellinen ole ja sen haluan kertoa myös teille lukijoille. Kirjoitan elämästäni avoimesti ja rehellisesti, myös virheineen.
Ja eikös se niin mene, että jos tiedostaa omat virheensä, osaa myös korjata ne?

Nämä kuvat auttavat mua aina jaksamaan. Tulisipa Lotostakin yhtä hieno 6-vuotiaana, kuin mikä Lorista tuli <3

Ensimmäiset yhteiset kansalliset keväänä 2012 . Maailman paras Lori <3

2

Elämän pienistä iloista nauttiminen

Hassua miten aika katoaa, vaikka päiviini ei sisällykkään muuta, kuin kotia ja tallilla käyntiä.
Olen ajatellut, että miten mukavaa, kun on nyt aikaa päivitellä blogiakin useammin, mutta aika katoaa savuna ilmaan ennenkuin huomaankaan. 
Yritän nyt vähän enemmän aikatauluttaa tekemisiäni, jotta riittäisi aikaa muuhunkin, kuin nukkumiseen ja talleiluun.

Olen siis yhä saikulla, olo on tällä hetkellä ihan ok, alan jo tottumaan kaikkiin näihin hermo ja lihaskipuihin. Päänsärky vaivaa yhä aamusta iltaan, eivätkä lääkärin määräämät kipulääkkeet juurikaan oloa helpota.
Olen oikeastaan joka aamu tosi väsynyt, vaikka nukkuisin 10h. Siksi suurin osa päivästäni menee siihen, että yritän nukkua mahdollisimman pitkään, koska yöllä uni ei tule ei sitten millään. Liikaa asioita pyörii mielessä ja myös lääkärin määräämät unilääkkeet eivät ajaneet asiaansa, joten niitäkin on turha käyttää.

On outoa, että ennen ajattelin olevani tosi vahva ihminen, ja että vaikka mitä minulle sattuisi, olisin aina kunnossa eikä mikään minua hetkauttaisi.
Olen aina ihmetellyt ihmisiä, mm. Jotka ovat joutuneet esimerkiksi vaikka ryöstön uhriksi mm. töissä kaupassa ollessaan ja saaneet siitä traumoja niin, etteivät ole voineet jatkaa töitään enää, vaan irtisanoutunut tai jäänyt sairaslomalle useiksi kuukausiksi.
Tällä hetkellä olen itse heidän kanssaan samalla viivalla, ihmisien, joita olen aina "ihmetellyt" ja miettinyt kuinka heikko ihminen mieleltään voi olla.
Tietysti minulla on myös vaivoja ja kipuja, jotka liittyvät siihen ,etten ole työkykyinen.

Minulle on tullut "pelkotiloja" kolarin jälkeen, esim. tuota meidän hiekkatietämme ajaessani säikähdän henkihieveriin, jos joku tulee lujaa mutkassa vastaan. Säikähdän niin, että tuntuu, että pulssi hakkaa kahta sataa ja kädet alkavat täristä.
Olen henkisesti tosi väsynyt, mikä tietysti heijastuu myös kehooni ja tunnen itseni pienenkin uurastuksen jälkeen kuoleman väsyneeksi.
Huimausta ja pyörryttämistä esiintyy yhä päivittäin, käsissä ja ylävartalossa on hermo ja lihaskipuja, en tiedä miksi.

Yksi syy tähän ahdistuneisuuteeni on se, että röntgen kuvista oli löytynyt jotain poikkeavaa, jonka takia kuvat lähetettiin neurologille. Sain eräänä päivänä kotiini lapun keskus-sairaalasta neurologilta, jossa sanottiin, että minulle on varattu aika pään magneettikuvauksiin ensi viikolle.

Olen suorastaan kauhuissani, koska pelkään ahtaita paikkoja, ja magneettikuvaus kestää jopa sen tunnin verran. Pelkään myös tuloksia magneettikuvauksen jälkeen. Entä jos minussa on jokin vikana?

Kaikki nämä tämänhetkiset tuntemukseni ja oireeni estävät tällä hetkellä minun kykenemiseni työelämään. Olen pidennetyllä sairaslomalla varmaankin tuloksiin asti, ja katsotaan sitten miten asiat etenevät ja selviää, mikä minua vaivaa, tai vaivaako mikään, kaikista stressaavinta tässä on se, ettei tiedä, mitä odottaa.

En tiedä haluatteko te lukijat lukea tällaista, mutta kirjoittaminen auttaa minua.
Elämääni piristää tietysti myös rakkaat hevoset. Olen aina paremmalla tuulella astuessani talliin, kuullessani hevoseni hörisevän minulle, kun se kuulee minun olevan tulossa. Olen onnellinen saadessani harjata sitä, halata sitä ja muutenkin hoitaa sitä.
Rakastan kapuamista sen selkään ja käydä rennoilla kävelyillä maastoissa ja laukata reippaasti kentällä. Kaikista näistä pienistä asioista tulen todella iloiseksi, koska pystyn yhä tekemään niitä. Kolarin jälkeen olen tajunnut, kuinka pienestä hetkestä elämä voi olla kiinni ja olen oppinut arvostamaan elämääni ja elämän pieniä iloja aivan eritavalla, kuin ennen.

Pystyn onneksi ratsastaa ja tekemään itsenäisesti tallihommani kivuista huolimatta. En ole kuitenkaan uskaltanut ratsastaa vielä kovin raskaasti ihan oloni vuoksi, ja sen, että en halua tipahtaa hevosen selästä sen takia, että olen rehkinyt liikaa ja pyörtynyt. Ehkä tällä hetkellä on ihan hyväkin, että Lotto on kevyemmällä liikutuksella ihan sen lapansakin vuoksi.

Uskon, että myös lukijoistani löytyy sellaisia, jotka ajattelevat, että miten yksi iso kolari voi heittää toisen elämän ja ajatusmaailman aivan pois raiteiltaan, mutta sitä ei tiedä, ellei ole itse kokenut.
On vahvoja ihmisiä, ja on heikkoja ihmisiä. Olen aina pitänyt itseäni vahvana, olen selviytynyt tätäkin asiaa pahemmistakin kunnialla ja vahvana, mutta tämä asia muutti minua.



Jatketaan Loton kuulumisten parissa;

Minsku siis ratsasti Loton lauantaina, minun ollessani Annen mukana kilpailuissa Oulussa. Olimme perjantaina illalla perillä Oulussa, ja kävimme illalla vielä Fiian kanssa kävelemässä merenrannalla.

Lauantai meni kisatohinoissa ja jännityksissä. Anne ratsasti hyvin. Sijoituksia ei tällä kertaa tullut, mutta hyvä fiilis ja kokemusta rikkaampana taas kohti kotia.

Sunnuntaina ratsastin Loton itse. Jaakko tuli käymään mun seurana tallilla ja lanasikin popcatilla ison kentän samalla, kun ratsastelin. Lotto ei pelännyt konetta lainkaan, joten pystyin huoletta ratsastelemaan kentällä ees taas Jaakon lanatessa vieressä.

Lotto on ollut nyt aika normaali, liikkuu isosti ja puhtaasti joten aloitin normaalisti käynnin jälkeen ravia ympäri ämpäri taivutellen ja notkistellen. Jatkettiin ravin jälkeen laukalla, ja annoin alkuun laukata vähän reippaammin ja pidemmällä kaulalla.
Verryttelyn jälkeen ohjat kunnolla käteen ja treenattiin pätkittäin A-merkin kouluohjelman asioita.
Lotto tekee kaikki ohjelmassa vaaditut asiat tosi helposti ja kivasti, mutta ongelmana ovat yhä käynnistä vastalaukan nostot.
Aikaisemmin meillä oli ongelmana nostoissa se, että Lotto ei aina ymmärtänyt nostaa vastalaukkaa, vaan nosti aina myötälaukan. Tällä hetkellä Lotto kyllä nostaa vastalaukan ihan mielellään, mutta välillä vähän liiankin mielellään.
Lotto kuumuu laukannostoista aika lailla, ja on aika hankalaa saada nostoista hallittuja ja rauhallisia. Lotto haluaisi lähteä, kuin raketti, eikä malta odottaa rauhassa apuja.
Työstin nostoja jonkin aikaa, ja sain kyllä tehtyä tosi hyviäkin ja rauhallisia nostoja niin, että Lotto malttoi odottaa, mutta joukkoon mahtui myös muutama salamalähtö. (haha!)

En viitsinyt tehdä nostoja kovinkaan paljoa, vaan kehuin heti viimeisen noston onnistuttua rauhassa ja annoin sen ravata ja rentoutua. Lotto ravasi ihanan tahdikkaasti ja isosti, joten uskalsin kokeilla, mitä se sanoisi  parista diagonaalista keskiravia.
Ajattelin, että tehdään vain ihan pikkuisen keskiravia, ei paljoa, koska olen yhä epäileväinen sen kykyyn tehdä sitä, mutta Lotto oli ilmeisesti erimieltä.
Lotto tiesi heti lävistäjälle tultaessa, että nyt saa mennä, ja lähti ihan mahtavaa keskiravia. En uskaltanut päästää sitä siis ihan täyteen keskiraviin, vaan tehtiin vähän hidastetumpi versio, mutta silti se on niin mieletön, miten se ojentelee nuita etusia ja lähtee liitelemään.
Ravailin loppuravit vielä eteenalas ja käytiin Annen ja Fiian kanssa kävelyllä metsässä.

Tänään eli maanantaina treenasin samoja asioita, kuin eilenkin, mutten ottanut keskiraviaskelia tänään. Ei makeaa mahan täydeltä. :)
Lotto oli tänään parempi laukannostoissa, kuin eilen ja melkein kaikki nostot olivat rauhallisia ja Lotto malttoi odottaa apuja. Lopetin nostojen työstämisen aika nopeasti, ja tehtiin ravissa aika paljon volttikahdeksikkoja ja s-muotoista vaihtouraa. Harjoiteltiin myös peruutuksia ja ne sujuvat jo erittäin mallikkaasti, Lotto ei enää vastustele naama taivaissa vaan malttaa rentoutua ja pysyy rentona läpi peruutuksen. Hyvä edistys siis.
Käytiin kahdestaan sitten vielä maastoissa kävelemässä ja oltiin kyllä niin rennolla fiiliksellä molemmat. :)

Huomenna onkin sitten ohjelmassa rentoa ratsastelua ja pari tuntia ratsastuksen jälkeen on vuorossa Loton viikoittainen hieronta. Ensi viikolla Lotolla onkin sitten kunnon hemmottelu viikko, kun on Outin hieronta, sekä Mika (hevosten fysioterapeutti) tulee käsittelemään Loton ensimmäistä kertaa!

 

Onko pakko vielä kuvata? Eikö voitas mennä jo sisälle?

10

Muutosta parempaan

Touhusin eilen tallilla muutaman tunnin talkoillen. Tallimme omistaja on palkannut isäni pyöräkuormaajan kanssa hommiin tallin tontille, ja istuin hetken isän kyydissä pyöräkuormaajassa. Isä on pistänyt pihoja vähän uuteen uskoon ja levensi entisiä maastopolkuja tosi paljon.
Ennen maastoissa piti mennä peräkkäin jos oli useampia hevosia liikenteessä, nyt mahtuu hyvin vaikka kolme vierekkäin! Maastojen pohjistakin tuli nyt paremmat, kun isä vähän tasoitteli ja "lanasi".

Talkoilun jälkeen otin Loton narun nokkaan ja lähdettiin heti testaamaan uudet maastojen pohjat. Käytiin vähän maistelemassa vihreää ja katsottiin, kun yksi tallilaisistamme uitti hevostaan ja Lotto muka siinä villiintyikin vähän pomppimaan ja säikkymään kaikkia ääniä. Se tahtoi varmaan vähän hassutella.
Jatkettiin sit matkaa oikein letkeästi kävellen eteenpäin, kunnes yhtäkkiä kuului *kups* ja Lotto päätti testata uudet pohjat ihan kirjaimellisesti pyörimällä siinä ja piehtaroimalla. Hauska!

4.6.2013

Tänään ratsastin Loton ihan kevyesti ulkokentällä ja Lotto oli ihan super hyvä!!
Aloitettiin ihan käynnissä pohkeenväistöillä ja avotaivutuksilla. Jätin taas ravin pois kokonaan ja otin heti laukkaa. Tehtiin paljon ympyröitä alkuun ja muutaman kerran molempiin suuntiin ensin pitkät sivut yliasettaen reilusti ulos ja toistojen jälkeen sitten pitkät sivut avoa laukassa.
Lotto oli alusta asti tosi yhteistyöhaluinen, rento ja kulki kevyesti pyöreässä ja lyhyessä muodossa, sekä vastasi kaikkiin antamiini apuihin moitteettomasti ja letkeästi.
Annoin kävellä reilut välikäynnit tässä välissä ja lopuksi otettiin vielä parit vastalaukka harjoitukset. Tehtiin parit ihan perinteiset keskiympyrät laukassa, ja Lotto on kyllä parantunut huomattavasti vastalaukoissa. Se on ihan tasapainossa ja rentona läpi kaarteiden, ja pystyn jo asettamaan kaarteen suuntaan, ilman ,että tasapaino häviää tai ,että se lisäisi vauhtia. Huikeaa!
Lopetin treenit tosi lyhyeen, ratsastin n.20min.

Kyllä sen taas hevosesta huomaa, kun on hieronta tehnyt hyvää, ja se on ottanut sen hyvin kyllä vastaan. Ollaan myös pikkuhiljaa totuttu vähän jo toisiimme tässä kolmen kuukauden aikana.
Töitä on yhä ja vaikka välillä onkin vaikeaa ja tuntuu, ettei mikään onnistu, niin oppiipahan ainakin koko ajan lisää ja on se nuoren kanssa kuitenkin niin antoisaa työskennellä!
Tähän kolmeen kuukauteen on näin nopeasti ajateltuna sisältynyt huomattava määrä alamäkiä, mutta kyllä ne onnistumisetkin ovat olleet osa tätä aikaa. Uskompa, että se ylämäki siintää tuolla, ja saavutetaan se vielä tämän talven aikana.
Yhteistä matkaa on yhdessä kuljettu vasta vähän aikaa, joten tutustelu asteella ollaan yhä ja yhteistyö ei ole ollut aina kovin saumatonta, mutta en silti vaihtaisi päivääkään. Tämä aika opettaa minua ihan valtavasti aina vain paremmaksi ja paremmaksi ratsastajaksi, ja mistä sitä oppii ellei virheistä ja epäonnistumisista?

Harmi, ettei ole ollut vähään aikaan nyt kuvia, minulla ei ole vain ollut ketään mukana kuvaamassa tallilla. Huomenna toivottavasti saadaan taas kuvia kehiin, kun Minna saattaa tulla huomenna kuvaamaan meitä. :)

Lotto kera piuhojen kaksi kuukautta sitten.

0