Takaisin tallilla!

Heippa taas!

Voi sitä ihanaa tunnetta, kun kahden viikon tauon jälkeen pääsi pitkästä aikaa taas tallille ja ratsastamaan!
Eilen menin töihin aamutalliin. Olo on jo sen verran parempi, etten enää jaksanut jäädä kotiin makaamaan. Aamuisin kurkku on vielä kipeä, mutta särkylääkkeen avulla siitäkin selviää. Päivän mittaan kurkussa on aavistus kipeyttä vielä, mutta se on hyvin siedettävissä rajoissa. Tokihan noin suuren operaation jälkeen kestää aikaa, että paranee täysin kivuttomaksi.

Siinä touhutessa aamutalli vierähti nopeasti. Olin yllättynyt, ettei kunto ole romahtanut yhtään kahdessa viikossa - hyvin jaksoi samassa tahdissa, kuin aina ennenkin!
Aamutallista pääsin klo 14, jonka jälkeen lähdin ratsastamaan vielä Allin. Mulla olisi ollut sinä päivänä vielä Aksunkin ratsastus, mutta tajusin aloittaa edes jossain määrin "kevennetysti" että jätin yhden hevosen ratsastamatta, jotta kurkku ei ihan kamalasti ottaisi itseensä.

Alicante

Allin ratsastus sujui tosi hyvin. Oli ihanaa taas istua satulassa! Kyllä sitä meinasi ihan hulluksi jo tulla "pakkolomalla" - tuo makaaminen ei vaan oo mun juttu!
Alli oli todella miellyttävä eilen, tehtiin paljon paljon käynti-ravi-käynti siirtymisiä alkuun, jotta sain sen nopeaksi avuille. Tämän jälkeen jatkettiin temponmuutoksilla kaikissa askellajeissa ja ratsastin sen hyvin kulmiin niin, että joutui odottaa käännöksessä. Alli helposti tahtoisi kääntyä kulmassa niin, että heittää ulkotajalan ulos linjalta, joten sai itse olla hyvinkin tarkkana siitä, että hevonen säilyy suorana ja paino tasaisesti molempien takajalkojen päällä. Alli tekikin tosi hyvin, ja oli kaikin puolin erittäin miellyttävä ratsastaa.

Ratsastuksen jälkeen kurkku oli ihan ok. Hieman kipeä, kun pääsi ratsastuksen ja hengästymisen johdosta kuivumaan, mutta muuten aivan hyvä! Illalla kotona olo oli kuin pingviinillä - lihakset selvästi ottivat työstä ja ratsastuksesta itseensä ja olin jäykkä kuin rautakanki konsanaan! :P

Tänä aamuna ei ollut havaittavissa muuta, kuin pientä lihassärkyä. Kurkku on onneksi aivan ennallaan. Ei siis ottanut itseensä. :)

Loppuravailua

Tänään ajoin jälleen tallille ratsastamaan Allin. Tein suht samanlaisen treenin kuin eilenkin, mutta otettiin mukaan keskiaskellajit jokaisessa askellajissa. Laukassa myös muutamat toistot uralta väistö kohti keskihalkaisijaa, ja siitä avoa lyhyelle sivulle. Tamma oli tänään todella eteenpäinpyrkivä, hyvin herkkä ja todella miellyttämisen haluinen. Oikea unelma ratsastaa! :)

Huomenna onkin vuorossa ihanan Saara-ponin ratsastus ja viikonloppuna jälleen Mintun valmennukset Saaran kanssa!

En malta odottaa, että pääsen taas lempiponin selkään! :)

9

Tähtitaipale

Ajattelin näin tylsän sairastamisen ohella tehdä pitkästä aikaa postausta meidän kodista. Taisin viimeksi laittaa kuvia silloin, kun oltiin juuri ostettu tämä tila ja talo on sisältä muuttunut sen jälkeen aika paljon. Jos ihmettelette postauksen otsikkoa - otsikko tarkoittaa tilamme nimeä, joka on siis Tähtitaipale. :)

Laitumet viime kesänä

Tällä kertaa napsin kuvia eniten vain talon sisältä - ulkona ei ole paljoa kuvattavaa, kun kaikki on 1,5 metrin syvyydessä lumen alla.. Sain kulutettua tähän aikaa hyvän tovin, joten toivottavasti tykkäätte! :)

Pitäähän sitä maalla pari traktoriakin olla... Ainakin Jaakon mielestä.. :P

Talon kokonaispinta-ala on siis n. 167 neliötä, tontti on 16,5 hehtaaria. Pihalla on iso autotalli, iso varasto, vanha heinälato (käytetään tällä hetkellä toisena varastona) ja talli. Tallia aloimme remontoimaan heti seuraavana kesänä, kun tila ostettiin. (Muutettiin joulukuussa 2012). Talli purettiin täysin tyhjäksi, vain seinät jäivät. Tehtiin silloin tallin hiekkapohja uudestaan, enää puuttuu karkeasti sanottuna vain betoni, eristeet ja karsinat. Toki paljon ns. pientä hommaa tallissa on senkin jälkeen vielä, mutta ne ovatkin enempi sivuseikkoja.
Talliprojekti ei ole nyt jatkunut vuoteen. Tallin kanssa ei enää ole kiire, joten tehdään sitä rauhassa aina silloin tällöin pikkuhiljaa eteenpäin. Ensi kesänä olisi mukava taas jatkaa edes sen verran, että saadaan uusi betoni alle ja eristykset seiniin. Jos haluat nähdä kuvia talliprojektin etenemisestä, pääset katsomaan niitä tästä postauksesta.

Pitemmittä puheitta, aloitetaan kotikierros kuvien muodossa: 
(Osa kuvista ovat panoramoja, joten saattavat olla hieman vääristyneitä)

Ovesta sisääntullessa on vastassa ensin kapea pieni "kenkäeteinen" jonka jälkeen pääsee isoon eteiseen.

 Isosta eteisestä johtaa ovi suihkuun ja saunaan.

Ison eteisen välioven kautta pääsee keittiöön.

Keittiöstä pieneen "aulaan" jossa myös wc sijaitsee.

 

"Aulan" vasemmalla puolella on talon toinen sisäänkäynti. Tästä pääsee terassille, joka on ikävästi tällä hetkellä täynnä lunta. Lumen alta häämöttää myös grillauspaikka pihalla.

Aulasta pääsee myös makuuhuoneisiin jotka ovat vastakkain. Vasemmalle käännyttäessä päätyy päämakuuhuoneeseen, joka on laajennettu viime kesänä.

Halusin pitkään makuuhuoneeseen meidän vanhan television. En vaan tiennyt miten sen saisi niin, että sitä olisi helppo katsoa sängystä käsin. Jaakko kävikin sitten ostamassa tuollaisen kätevän telineen missä televisiota pystyy kääntämään irti seinästi mihin suuntaan vain haluaa. :) 

Päämakuuhuonetta vastapäätä on vierashuone.

"Aulasta" suora kulku olohuoneeseen.

Olohuoneen perältä pääsee vielä viimeiseen huoneeseen, eli toimistohuoneeseen. Toimistohuone on Jaakon "valtakunta" joten sen sisältöön en ole saanut vaikuttaa. :P

Siinäpä oli koko talo esiteltynä.
Aikalailla normaali maalaistalohan se on. Ei mikään moderni tai tarkkaan sisustettu. Omasta mielestäni tosi kodikas, ja siksi juuri viihdynkin täällä niin hyvin. Ainoa miinus on pitempi matka kaupunkiin, mutta kesäisin sekin sujuu nopeasti. Talvisin liukkailla ajokeleillä toisinaan toivon asuvani kaupungissa.. :P

Leevi oli katkera kun ei saanut esiintyä kaikissa kuvissa. ;)

Mitäs tykkäsit? :)

14

Pitkästä aikaa

Heippa vaan!

Haluan pahoitella pitkää postaustaukoa. Halusin hetken hengähtää ja olla murehtimatta blogin suhteen. Mulla on ollut tosi vaivautunut olo, kun en pysty yksinkertaisesti pitää postaustahtia tiheämpänä - ei ole kovinkaan paljoa kerrottavaa..
Ratsastan paljon muiden hevosia, eikä ole mielestäni suotavaa kirjoittaa toisen omistuksessa olevista hevosista ihan kaikkea. Siksi olenkin pyrkinyt kirjoittamaan hevosista lyhyet ja ytimekkäät treenikuulumiset ihan vaan senkin takia, että te lukijat saisitte silloin tällöin luettavaa ja kuulumisia. Nyt mulla on hyvin aikaa palailla kuulumisten pariin, joten varoittelenkin teitä - tästä postauksesta tulee pitkä!

Hirmu ikävä tätä kakaraa <3

Viime postauksen jälkeen aloitin toisen työn. Tällä hetkellä minulla on siis kaksi työtä. (Haaveissa hankkia myös kolmas työ) Käyn ratsastuskoululla tekemässä tallitöitä, sekä läheisessä K-marketissa palvelemassa asiakkaita. Kuten useammat ovatkin varmaan jo aavistelleet - jäi oppisopimuskoulutus ratsastuksenohjaajaksi pois kuvioista omista terveydellisistä syistäni johtuen.
Jo ennen Saksaan lähtöä mainitsinkin blogissa useampaan otteeseen omista nieluongelmistani -> minulla on krooninen nielurisatulehdus, joka on päällä siis kaiken aikaa. Vaikuttaa syömiseen, puhumiseen ja jopa hengittämiseen. Ennen Saksaan lähtöä, jätin ratsastustuntien pidot pois ihan sen vuoksi, etten yksinkertaisesti pystynyt puhumaan lainkaan - nielu oli niin tulehtunut että oli tulehduttanut myös äänihuulenikin. Tunne oli kauhea.

Saksassa olo aikana kurkku oli parempi. Silti krooniset nielurisat tulehtuivat nimettömistä syistä. Saksassa onneksi työtehtävinäni ei ollut opettaminen, joten nielurisat eivät sinänsä siellä elämääni vaivanneet. Joka kuukausi jouduin kuitenkin antibiootti pastalla rasvaamaan nielua..

Tullessani takaisin Saksasta, otinkin heti yhteyttä tutuille lääkäreille, jotka sitten laittoivat minut vihdoin ja viimein kolmen vuoden odotuksen jälkeen leikkausjonoon. Lopetimme oppisopimuksen, koska ei ollut tietoa koska pääsen leikkaukseen (jonotusaika leikkaukseen oli 3-6kk) ja kuinka kuntoutuminen menee - ei ole mitään takeita loppuuko vaivat kokonaan ratsastuksen opettamista ajatellen.

Nyt on kulunut tasan kolme kuukautta siitä, kun palasin Saksasta. Olin mitääntietämätön siitä, milloin pääsen leikkaukseen. Lääkärit sanoivat vain, että lappu tulee kotiin n. kuukautta etukäteen. Ei mitään kuulunut.

Jatkoin normaalisti tallilla käymistä, kuten tähänkin asti. Kävin K-marketissa harjoittelemassa kassajärjestelmää (eri kassajärjestelmä kuin Siwassa). Viihdyin tosi paljon K-marketissa. Tein töitä myös ratsastuskoululla: aamu-, päivä- ja iltatalleja. Nautin tästäkin. Erosin Siwalta, päätin vaihtaa ketjua. Hyvä päätös!

Päästiin Saara ponin kanssa myös taas Mintun silmien alle jälleen 14.-15.2.2015. Lauantaina tehtiin paljon etuosansiirtoa niin, että tehtiin useita toistoja pitän sivun aikana. Etuosansiirto tehdään siis siten, että hevonen on rungostaan muuten suora, mutta ratsastaja pystyy siirtää etuosan (lavat ja etujalat) eri linjalle. Saaran kanssa tämä oli helppoa, se on muutenkin hyvin käärmemäinen, eli taipuu vaikka solmuun jos niin haluaa. Keskityttiin lopuksi myös hyvin paljon laukannostoihin. Laukannostot tuli tapahtua rennosti, tasapainossa, pyöreällä niskalla ja läpi selän. Saaran paha "tapa" nakella niskojaan laukannostossa (ratsastuskoulussa opittu tapa, on niin herkkä suinen) jäi pikkuhiljaa pois, ja lopuksi saatiin ihan mielettömän hienoja nostoja, joissa ponikin säilyi täysin rentona ja läpi selän! Loppuravien ohella tehtiin vielä kokoamisia ravissa, ja kokoamisesta kohti lisäystä. Saara malttoi hienosti, ja jopa niiasi kokoamisessa. :)

Hiki tuli vaikka oli -23 astetta!

 Sunnuntaina tehtiin käynnissä takaosakäännöksiä, eli ratsastettiin ns. neliöuraa. Jokaiseen kulmaan tehtiin 90 asteen käännös takaosan ympäri. Saara teki tosi hienosti, vaikka aikaisemmin tää on ollut sille hieman vaikeaa - nyt ymmärsi täysin idean ja teki niin hienosti!
Takaosakäännösten jälkeen jatkettiin laukannostoilla, jotka olivat alusta asti todella hyviä, kiitos edellispäivän uurastuksen. :) Laukannostojen jälkeen laukassa sama idea, kuin käynnissä. Laukassa myös neliöuralla ja käännökset 90 asteen kulmassa samalla aktivoiden sisätakajalka hyvin rungon alle. Käännökset piti tehdä ns. valmistelematta, eli niin ettei hevonen ehdi hirveästi valmistautua käännökseen. Täten saatiin parhaimmat vasteet kokoamiseen, eli hevonen huomaamattaan niiaamaan takajalkojen nivelistä.
Saara oli koko viikonlopun ajan todella hyvä. Minttukin oli kanssani samaa mieltä siitä, että poni todellakin oli valovuosia parempi kuin edellisessä valmennuksessa. :)

Tässä reilua etuosansiirtoa ravissa, tulossa kulmaan. Hevonen on suora, mutta etujalat selvästi uran sisäpuolella.  Itse olen tosi tarkka siitä, että hevonen on suoralla suora, jopa lavat hieman sisällä (lievästi avomaisessa asennossa mutta silti suoralla kaulalla) jolloin se ei voi kulkea vinosti mm. takaosa sisällä ja joutuu kantamaan itsensä rehellisesti näin. Tämä on ensimmäinen asia johon puutun jokaisen hevosen kohdalla, jotka ovat vinoja. En voi sietää sitä, että hevonen kulkee takaosa sisällä silloin kun sen pitäisi olla suora. Mutta vinojahan me ollaan kaikki. :)

Viikonlopun jälkeen seuraavalla viikolla ratsastin Allin, Leevin, Aksun ja Venlan vielä perjantaina ja lauantaina molempina päivinä. Kaikki hevoset olivat todella hyviä - mulla oli oikea onnen viikko! Venlan kanssa päästiin taas iso harppaus eteenpäin, voi sitä onnen tunnetta, kun hevonen reagoi pieninpäänkin apuun ja on täysin rento ja kuuliainen. Mahtavaa, tuo tamma se osaa yllättää!

Yllättävän rauhallisella mielellä pystyin elämään sen viikon. Sain nimittäin "ruhtinaallisella" neljän päivän varoitusajalla tietää, että mulla on nielurisaleikkaus 23.2.2015. Alunperin leikkaus piti olla vasta maaliskuun lopulla, mutta tuli yksi peruutusaika, joten mun leikkausta aikaistettiin. Ainoa ajatus tässä oli, että JES VIHDOIN!!
En yhtään osannut jännittää edes edellisenä iltana. Onneksi en ollut lukenut niitä kauhukertomuksia netistä, jotka luin vasta leikkauksen jälkeen. Ehkä sitten olisi varmaan jännittänytkin.
Ensimmäinen jännityksen aalto tuli kun astuin sairaalaan. Ensin kävin juttelemassa hoitajalla, sen jälkeen lääkärillä. Sain odotella aulassa n. 2,5h ennen, kuin pääsin saliin. Ennen saliin menoa sain vahvoja kipulääkkeitä jo ennaltaehkäisevästi, jotka olivat ehtineet vaikuttaa sen reilun tunnin ennen saliin astumista.

Salissa mulla tuli kuristava tunne kurkkuun. Mua ei ole aikaisemmin koskaan nukutettu, ja mulla on lievä neulakammo. Eniten pelkäsin katetrin laittoa kämmenselkään. Naurettavaa, eikö?
Maatessani leikkauspöydällä sain ison nipun laitteita tarroilla kiinnitettynä ympäri kehoa ja onneksi samalla, kun katetria laitettiin, tuli leikkaava kirurgi puhumaan mun kanssa ja kertaamaan mun potilastietoja. Keskustelun jälkeen sain happinaamarin kasvoille ja lääkäri totesi, että kohta tulee uni. Sain nukutuslääkkeen suoraa suoneen, ja tää oli ehkä se karmivin kohta. Tunsin lääkkeen kulun suoraa kämmenselästä olkapäälle asti, ja matkalla sinne tuntui että se repi mun suonet kappaleiksi. Kun lääke tuntui olkapäässä, nukahdin.

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Tasan viikko leikkauksesta ja kivut eivät ole lakanneet lainkaan. Sain ison kasan lääkkeitä mukaan, (burana ja panacod) joita otan vuorotellen 4 tunnin välein. Eilen tosin oli pahin päivä, jolloin neljän tunnin välein ei enää riittänyt, kun kolmen tunnin jälkeen jo kipu palasi. Syömään en pysty juuri lainkaan, puhuminenkin sattuu. Päivisin on paras hetki, kun lääkkeet vaikuttaa niin hyvin, että olen miltei kivuton parisen tuntia. Aamut taas pahimpia, kun kurkku on yön aikana ehtinyt kuivua. Olen yrittänyt juotavaa jogurttia syödä ja kivuttomana aikana uppoaa nuudelit ja keitetty makaroni. Hengissä ollaan siis, vaikka kipu yllättikin täysin. Mulla on olemassaan aika kova kipukynnys, joten ihmettelen vieläkin miten tää kipu voi ollakin näin kova..
Ihme kyllä, olen nukkunut todella hyvin. En herää kipuun ollenkaan vaikka se onkin kova. Hassua. Ennen mulla oli ongelmia nukkumisen kanssa kivutta, nyt kipujen kanssa mulla ei ole ongelmia nukkua.. :P Kerran yössä tosin herätyskello soittaa lääkkeen ottoa varten. (josta olen tosin nukkunut ohi mitään tietämättä useita kertoja???)

Kaikkein kaameinta tässä olotilassa on tuo kurkku. Se on ihan jäätävän hirveän näköinen. Omistan kurkussa kaksi isoa, onttoa kuoppaa nielurisojen tilalla. Ällöä. Niihin on tosin silmä ehtinyt tottua tässä viikon aikana.. Nyt on alkaneet peitteet pikkuhiljaa lähteä hitaasti ja varmasti, joten toivotaan ettei esiinny mitään jälkivuotoja enää, kun näin pitkällä jo ollaan!
Vielä viikko pitäisi kestää tätä kipua, ja sen jälkeen olo pitäisi olla kuin uudestisyntyneellä! Ihan mieluusti kestän kipua kaksi viikkoa sen eteen ettei tarvitse enää sairastaa mitään nielutauteja! Ensimmäinen ajatus leikkauksesta herättyäni oli, että onpa ihanan tilava hengittää. Henki kulkee heti paljon paremmin kun ei ole nielurisat tiellä. Tällä hetkellä en enää voi samaistua tunteeseen. Mun pikkukieli on niin turvonnut, että meinaan koko ajan tukehtua siihen.. Hah!

24

Uusia tuttavuuksia

Viime postauksen jälkeen on ollut taas paljon tekemistä - olen ratsastanut taas kahdeksaa eri hevosta, joten tallilla on tullut käytyä joka päivä!

Uusia tuttavuuksia on taas tullut ratsastuskatraaseen. Tallille tuli uusi tuntihevonen Leevi, jota pääsin heti seuraavana päivänä testailemaan ja tutustuttamaan meidän "pelottavaan" maneesiin. ;) Leevi jännitti maneesia todella paljon, joten tehtiin alkuun ihan töitä maastakäsin n. puolisen tuntia. Kun heppa rentoutui, menin selkään ja jatkettiin käynti-ravi siirtymisillä. Saatiin oikein kivoja rentoja pätkiä aikaiseksi. :)

Ennen Leevin ratsastusta, ratsastin erään toisen "vanhan" tulokkaan Stinden. Stindellä olen tainnut ratsastaa viimeksi n. 2 vuotta sitten. Stinde oli lähdössä ratsastuskoululta uuteen kotiin, joten ratsastin sen parina päivänä ennen sen lähtöä. Tosi kiva tamma, pääsisi oikeuksiinsa ihan yhden ihmisen hevosena! Plussaa myös tosi hyvä hyppysuku!

Stinde

Ennen Leevin tuloa (ja jälkeen) olen ratsastanut muutamisen kerran myös erästä yksityishevosta Allia. Alli on tosi miellyttävä tamma - tosi tasainen, yksinkertainen ratsastettavuudeltaan ja sydän täyttä kultaa. Halutessaan osaa olla myös hyvinkin reaktiivinen. Hieman voimaton vielä, mutta paranee joka kerta! Jotenkin oon nyt innostunut näistä tammoista. ;)

Alli

Neljäs uusi katraan jäsen on myös "vanha" tuttu Roope. Roope on yksi tallimme osaavimmista tuntihevosista. Aikaisemmassa elämässään se on kilpaillut VaB tasolla. Roope rakastaa laukanvaihtoja, ja tarjoili sarjavaihtoja taas mullekin. Se on vähän sellainen jätkä, joka kyllä tietää mitä tekee. Heh!

Roope

Uusien tulokkaiden lisäksi on tullut ratsastettua tietysti niitä iki-ihania lemppareita, eli Fiiaa, Saaraa ja Venlaa sekä Aksu ponia. On kyllä niin mukavaa, että on näin erilaisia ja useita ratsastettavia - saa itselle monia treenikertoja satulassa ratsastaessa miltei joka päivä ainakin yhden hevosen, joinain päivinä neljäkin hevosta.

Tänään oli taas mun lempipäivä, eli ratsastin Saara-ponin. Viime ratsastuksesta Saaralla taisi olla nyt n. viikko aikaa. Alkuun sai tehdä tosi paljon käynti-ravi-käynti siirtymisiä, että sain ponin keskittymään ja avuille. Tehtiin ponin kanssa myös paljon temponmuutoksia ja siirtymisiä askeleessa. Lopussa Saara oli jo tosi hyvä! Tänään tehtiin vähän myös "temppujakin" eli muutama laukanvaihto, ravissa paljon avoja, sulkuja suoraa uraa sekä diagonaali linjaa pitkin. Saara niin rakastaa tehdä kaikkea sellaista, missä se saa toteuttaa itseään. Pari edeltävää treenikertaa ollaan keskitytty ihan vaan perusjuttuihin, joten tänään poni oli ihan into piukeana tarjoamassa sulkuja. ;)
Mulla on kyllä aina tosi hyvä mieli tuon ponin ratsastuksen jälkeen. Se on vaan niin ihana,  tullaan aika hyvin sen kanssa toimeen. :)

Saara

Tänään ihana Noora (kiitos!) oli kuvaamassa mun ratsastusta ja materiaalin puitteissa innostuin tekemään lyhyehkön videon Saaran kanssa alkutreeneistä. Ihan mukavaa saada jotain videota taas tänne blogin puolelle. :)

           

15