Haikeus

Näin se Joulu ja uusivuosi meni ohitse nopeasti. Tuntuu todella oudolta, että olen ollut Suomessa jo kohta kuukauden!
Nyt tulee mun blogihistorian ensimmäinen(?) täysin kuvaton postaus. Valitettava tosi asia on, ettei ole yhtään uutta kuvaa!

Toisinaan mulla tulee tosi kova kaipuu takaisin Saksaan. Takaisin leudompaan ilmastoon, takaisin niiden ihanien hevosten luokse. Rehellisesti sanottuna mulla on ikävä sitä, että on koko ajan menossa jonnekin - takaisin ruumiilliseen työhön johon ehdin tykästyä vaikka paikoitellen tosi rankkaa olikin. Eniten mulla on ikävä Annelia, Lottoa ja Mintun valmennuksia. Ikävä sitä, että sain joka päivä treenata Mintun silmien alla. Joka päivä saada palautetta ratsastuksesta, joka päivä konkreettisia neuvoja systemaattiseen kehitykseen. Nyt tuntuu, että junnaan paikallaan - pelkään että hukkaan, menetän ja unohdan kaikki taidot mitä sain, ja minkä eteen tehtiin kovasti töitä..

Joskus tuntuu niin turhauttavalta - se pieni tunne ja kaipaus omaan hevoseen on olemassa päivittäin.
Ehkä sen takia kaipuu Saksaan onkin niin kova. Oli aina selvä suunnitelma, mitä treenataan ja miten treenataan. Oli ihanaa päästä Annelin kanssa treenaamaan yhdessä enemmän ja enemmän asioita. Tunsin oikeasti vihdoin osaavani jotain, pääsin lähemmäs haavettani kilpailla joskus vaativalla tasolla opetellessani niitä vaadittuja asioita hevosen kanssa, joka kykeni tekemään mitä halajaakaan pyytää. Jos se ei osannut, se yritti ja huomasi pystyvänsä, samalla minä opettelin selässä. Ihana hevonen. Oli ihanaa ratsastaa viisi kuukautta hevosta, joka sopi minulle täydellisesti ja ehkä sen takia tuntuikin niin pahalta, kun se hevonen jäi sinne. Se oli hevonen jonka olisin tahtonut viedä mukanani, jos se olisi ollut mahdollista. <3

Kaikki sanoo, että alkuaika hevosettomana on sitä vaikeinta aikaa. En väitä vastaan. Tää on vaikeaa. Ehkä se helpottaa pikku hiljaa. Kuitenkaan kun en ihan heti uutta ole ostamassa vaikka kuinka haluttaisi, se tulee kyllä kohdalle kun aika on oikea...

On ihanaa, että mulla on ihmisiä ympärillä, ihanaa että pääsen ratsastamaan toisten ihmisten hevosilla. Nyt olen päässyt ratsastamaan neljääkin eri hevosta. Ratsastin taas pitkästä aikaa iki-ihanalla Saara-ponilla. Tuli aivan muistot mieleen. Poni oli yhtä ihana, kuin aina ennenkin. <3
Saaran lisäksi kokeilin uutta tulokasta Aksua, joka on isokokoinen poni ratsastustunneille. Tosi kiva, nuori ja eläväinen hurmuri. Hieman vino, mutta yritteliäs ja suht yksinkertainen ratsastaa. Hieman on pilkettä silmäkulmassa, joten ratsastaja saa olla ainakin puoliksi hereillä koko ajan. ;)

Saaran ja Aksun rinnalla olen ratsastanut myös Venlaa ja Fiiaa. Venlan kanssa ollaan etsitty nappuloita, tehty paljon vastalaukkaa ja siirtymisiä. Alkuun aina tuntuu, että Venlan kanssa saa vääntää vähän kättä - se kun osaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Kuitenkin kun jaksaa pitää pään kylmänä ja tehdä kaikki alusta loppuun huolella, huomaa yhtäkkiä kuinka helppo hevonen se onkaan, kunhan sen saa rehellisesti läpi.
Fiian kanssa ollaan jatkettu perusratsastusta, vähän väistöjä ja avoja sekä niitä kulmia, jotta sen saa huijattua hieman paremmin takajalkojen päälle. Fiia on oppinut tosi nopeasti ja oikeen tuntuu, kuinka se itse imee sinne kulmaan ja tarjoaa kokoamista.

Lotostakin kuulin,  sain siitä paljon uusia kuvia. Lotolle kuuluu tosi hyvää, se on päässyt ahkerasti este- ja kouluvalmennuksiin ja uuden omistajan kanssa sillä synkkaa joka kerta paremmin ja paremmin. Tosi kivaa kuulla. Lotto on varmasti onnellinen. :)

Täällä yritetään pitää lippu korkealla. Joskus se on vaan tosi vaikeaa! On kuitenkin ihanaa, että ei tarvitse olla ratsastamatta, kun löytyy ympäriltä kivoja hevosia joilla treenata. Kuitenkin jokainen, joka omistaa oman hevosen voi varmasti samaistua mun mietteisiin ja ajatuksiin.
Tästä nyt tuli hieman sekavaa tekstiä, ajatus oli ilmoittaa että yhä hengissä ollaan ja pyrin kirjoittamaan blogiin vaikkei ihan niin paljoa asiaa olisikaan. :)

12

Elämää vain

Vihdoin ja viimein tää netti taas toimii sen verran, että saa kuulumisia kirjoitettua. 

Netti toimi tosiaan kolmisen viikkoa miltei moitteettomasti, tosin hitaasti, mutta toimi kuitenkin! Nyt netti toimii olemattomasti, toisinaan lähes olemattomasti. Ongelma on, että meidän netti on jaettu eri taloudesta, ja tätä samaa nettiä käyttää siis yhteensä 3 taloutta yhtäaikaisesti. Siinä siis yksi syy, miksi meidän netti ei toimi aina ihan oletetusti... Tämä hieman omituinen nettijärjestely on siis täällä ainoa mahdollisuus saada edes olematonkin netti käytettäväksi - kaikki muut olemme jo yrittäneet mm. prepaid nettitikku yms. ei toimineet..

Nyt netin sallimissa rajoissa, koitan saada kuulumisia ilmoille. Tälläkin hetkellä blogger herjaa netin toimimattomuudesta, saa nähdä mitä tästä tulee - peukut pystyyn! (postauksen julkaisuun, aikaa meni parisen päivää tämän netin kanssa...-.-)

Aamuista tunnelmaa: Hevoset sumuiselle laitumelle
(Kuvan ottanut Annamiina Pulliainen)

Treenit ja työt sujuvat hyvin. Olen päässyt Venlan kanssa treenaamaan valmennuksissa jo piruetteja, piaffia, passagea ja vaihtoja. Venlan ratsastaminen on ollut itselleni hankalaa aluksi, mutta todella antoisaa. Jokaisen valmennuksen jälkeen on aina hieman helpompaa ensi kerralla. Se kun ei anna mitään ilmaiseksi - joutuu siis ihan oikeasti ratsastamaan oikein! Sitten kun saat palaset loksahtamaan kohdalleen, on fiilis jotain niin upeaa!

Annelin kanssa olen myös saanut useita isoja ahaa-elämyksiä. Valmennuksissa olen päässyt kokemaan myös ihan uusia puolia Annelista - hyvä ettei leuka tipahda pois, kun sen verran mageita pätkiä väläytellyt! Treenataan vaihtoja, hieman myös sarjavaihtoja jo, piruettilaukkaa, ollaan myös alettu piruettilaukassa jo kääntämään ajatusta hieman kohti piruettia, sulkuja, avoja, ja paljon teknisempiä harjoitteita alkuaikoihin verrattuna. On todella ihanaa, että Anneli on mulla ns. "vakkari hevosena" sen ratsastaminen on todella opettavaista, ja ihanaa. Tämän tamman kanssa synkkaa. :)

Annelin kuvat ottanut Annamiina Pulliainen

Loton kuulumisista sen verran - jotkut teistä olivatkin jo hoksanneet, että Lotto on tällä hetkellä myynnissä. Laitoimme Mintun kanssa, yhteisestä päätöksestä Loton markkinoille muutama päivä sitten.
Lotto ei tällä hetkellä, tähän tilanteeseen ole minulle ehkä se sopivin hevonen. Olemme Mintun kanssa miettineet, että vähän pienempi ja tyypiltään kevyempi hevonen voisi olla minulle hyvä.
Nyt kun olen itse päässyt enemmän ratsastamaan erityyppisiä hevosia, niin olen huomannut, että toisenlaisten hevosten kanssa, minulla on itselläni helpompaa. Esim. Anneli, joka on suhteellisen herkkä ja sähäkkä (Lottokin on, mutta eri tavalla) passaa minulle ratsastajana hyvin. Jotain sen tyyppistä voisin jossain vaiheessa olla enempi vailla.

Ammattilaisenahan toki pitää olla valmis ja pitää pystyä ratsastamaan kaikenlaiset hevoset, mutta oman hevosen kohdalla saa ja pitää valita se itselleen sopivin hevostyyppi.

Nyt aika näyttää, miten käy - tuleeko Lotto myytyä, vai jääkö se taloon, tällä hetkellä se on kuitenkin myynnissä.

Minttu ratsastaa Lottoa nyt mahdolliseen myyntiin asti treenaten vaativan asioita varmemmiksi.
Toisinaan minulla on aikaa hetken verran katsoa Mintun ratsastusta Lotolla, ja silloin tällöin huomaan ajattelevani: "Wau, onko tuo tosiaan minun hevoseni."
Olen siis päässyt näkemään tuloksia, joita Lotolle paremmin sopiva ratsastaja pystyy sen kanssa tekemään.

Mintun ratsastus on tuonut Lottoon paljon hyvää, mm. estekuolain, sekä maastokuolain (pelham) vaihtui ihan perus kolmipalaan.

Lopuksi vihdoin ja viimein hieman videota minusta ja Annelista jokin aika takaperin! 

(Myös suomenhevosista on lisätty myyntivideot Mintun kotisivuille)

Linkki videoon

Tällaisia kuulumisia siis tällä erää. Muistakaahan laitella omia ajatuksia tai kenties kysymyksiä. Kommentit ovat aina toivottuja, ja niitä aina mukava saada! :)

Ensi postauksessa sitten pääsettekin "eläytymään Saksalaiselle, 1700- luvulle", kuvien muodossa.  :)

19