En enää tiedä edes mitä sanoa. Tää on niin uskomattoman huonoa tuuria, että ihan oikeasti en tiedä enää, pitäisikö itkeä vai nauraa..
Viikko sitten tiistaina yöllä mulla meni maha todella kipeäksi. En
ole koskaan kokenut sellaista kipua mahassa.. Kärsin sen yön sitten ja
aamulla pääsin kaupunkiin päivystykseen. Päivystyksessä olin tipassa
kolme tuntia ja sitten laittoivat mut kotiin. Illalla sain ihan
järjettömiä kipukouristus kohtauksia. Yritin yön olla, mutta taas
aamulla oli lähdettävä sairaalaan, kun se kipu oli aivan sietämätöntä ja
kaikki ruoka tuli kaaressa ulos.. Hyvä, että pystyin hengittää, kun
kouristeli niin pahasti.
Onneksi pääsin päivystyksessä suoraan jonon
ohitse tarkkailuun, jossa sain taas tipan ja siitä sitten sairaalan
puolelle ensiapuun. Sieltä pääsin kolmessa tunnissa vatsan tähystykseen.
Olen
nyt niin väsynyt tähän kaikkeen, joten en jaksa edes kirjoittaa kaikkea
alusta. Saatte taas facebookin päivityksistä kuvat, jossa kerron
enemmän.. Pahoittelen...
Iso vuotava mahahaavahan sieltä siis löytyi ja muita pienempiä haavoja. Mahalaukun tulehdus teki mulle ne kouristukset ja viiltävät kivut tulivat haavoista. Tunnen oloni hyvin
"siunatuksi" nyt kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen... huoh..
Olin sairaalassa kirurgisella osastolla yhteensä 8 päivää. Koko sairaalassa olo ajan sain mahahaavalääkkeet tuplana aamuin illoin, maitomaisen mahansuojalääkkeen aina ennen ruokaa
(en olisi pystynyt syömään ilman mahansuojalääkettä, kun vatsa hylki ruokaa ja olisi muuten tullut oksennuksena ulos) ja vahvaa morfiiniperäistä kipulääkettä alkuun puolen tunnin välein iv:nä, eli suonen kautta. Normaalit mahakipulääkkeet, kuten litalqin ja paracetamol eivät vaikuttaneet lainkaan. Kuudentena päivänä kivut alkoivat hieman hellittää, tulehdusarvot palasivat normaaliksi, eikä tarvinut enää pyytää kipulääkettä koko ajan. Puolen tunnin kipulääkkeen antoväli muuttui kolmeen ja neljään tuntiin, eli pahin tuska oli siis ohitse, kun mahalaukun tulehdus saatiin kuriin. Yöisin heräsin silti kipuun n. neljän tunnin välein.
Eilen pääsin sairaalasta kotiin. Tai en päässyt, vaan lääkäri kotiutti kaikkia aikaisemmin tulleita potilaita kotiin, koska osastot olivat tulossa aivan liian täyteen. Meidänkin kolmen hengen huoneessa oli lopulta neljä henkilöä. Ymmärrän toki tämän, koska itse en ollut hengenvaarassa, joten ihan mielellänikin teen omalta osaltani tilaa niille, jotka tarvitsevat apua kriittisemmin.
Hirvitti vain lähteä kotiin, koska kivut ovat vielä aika kovat.. Eikä sairaalassa saamaani vahvaa kipulääkettä määrätä edes reseptille, niin nyt mennään sitten ihan Litalginilla ja panadol 1G:sen kanssa, joka ei tällä hetkellä vaikuta juuri lainkaan. Hirvittää laittaa lääkkeitä mahaan, jotenkin nyt pelkään niin tuon mahan puolesta. Onneksi saamani lääkkeet ovat kuitenkin vatsaystävällisiä ja pyrin ottamaan niitä mahdollisimman vähän.
Tulehduskipulääkkeitä ja kortisonia en tule enää koskaan syömään, ellei ole ihan pakko ja mahahaava lääkkeet pidän aina käden ulottuvilla, otan somacin aina ennen vahvempia lääkkeitä, alkoholia, tulista ruokaa yms.
Mahahaavat johtuivat siis niistä mun pitkistä lääkekuureista mm. antibiootti, tulehduskipulääkkeet, kortisoni yms. jotka mulla oli käytössä kaikkien sairauksien takia yhteensä kuusi viikkoa...........
Hoitajat sanoivat mulle, että mulla on itselläni kuulemma tosi vahvat happosalpaajat mahassa, kun näin pitkään pystyin kuitenkin vahvoja lääkkeitä syömään ennenkuin tuli ongelmia. Onneksi mulla on vahva vatsa, niin ei tarvitse pelätä, että tää vatsahaava uusii kovin herkästi. Somac kuitenkin tulee olemaan mun paras ystävä lopun elämää. Sen verran säikäytti tuo mahahaava, että haluan jatkossa pitää huolta mun mahasta parhailla mahdollisilla tavoilla.
Harmi, etten tiennyt tai edes osannut pyytää lääkäreiltä sitä mahansuojalääkettä ennenkuin sain niitä kipulääkekuureja.. Ei mulla ole koskaan ollut mahassa mitään vaivoja niin en edes osannut ajatella..
Näillä siis mennään. Mahahaavalääke seuraavat kuusi viikkoa käytössä. Toivottavasti mahahaava paranee oletetusti, eikä tarvitse lähteä enää sairaalaan. Pääasia, että on niin ihana olla taas kotona!
Pidetään peukut pystyssä ja mieli korkealla! :)
Kaikki nämä mun vastoinkäymiset, hevosettomuus ja muut ovat saaneet blogin hengissäpidon vaakalaudalle. Olen miettinyt, onko mun enää edes järkeä kirjoittaa blogia, kun en ennätä kirjoittaa kovinkaan usein, olette joutuneet lukemaan pelkkiä sairaskertomuksia, syitä miksi en ole ollut tallilla ja ratsastamassa yli kuukauteen... Tuntuu turhauttavalta, että pidän tätä blogia hengissä hevosen myynnin jälkeen ainoastaan teitä lukijoita varten, ja en pysty teille juuri mitään tarjota.. Blogi on muutenkin mennyt lukijoiden osalta niin hiljaiseksi, etten tiedä lukeeko tätä edes kukaan.
Päätäntävalta on nyt teillä. Toivon, että te aktiiviset lukijat kertoisitte mielipiteenne: Jatkanko, vai enkö. Jos en saa juuri lainkaan vastauksia, blogin pito loppuu tähän tai vähintään se jää määrittelemättömäksi ajaksi pitkälle tauolle..
Valitettavasti..