Valmentajan sanoin

Luvassa tällä kertaa erikoisempaa postausta, nimittäin tilannepäivitystä valmentajan sanoin täältä Saksasta.
Kertokaapas sitten, mitä mieltä olitte tästä!

Opintiellä eteenpäin
(teksti kirjoitettu 23.8.2014)

Sanna kertoi, että blogeissa on tapana joskus käyttää vierailevaa kirjoittajaa. Päätin tarjoutua vierailemaan hänen sivullaan kertomassa kuulumisia.

Meillä on Sannan kanssa takanamme noin reilun vuoden verran valmennusyhteistyötä. Se alkoi melko pian Sannan hankittua Loton, joten ratsukon yhteistyötä on ollut mielenkiintoista seurata kehityskaaren alusta lähtien. Alusta alkaen suurin haaste on ollut hevosen ratsastettavuus, jossa on ollut liikaa laadullista vaihtelua kilpaurheilun tarpeita ajatellen. Näihin tilanteisiin on pureuduttu pitkin vuotta erilaisin harjoittein. Olen Suomessa käydessäni istunut muutaman kerran Loton satulaan hetkeksi, mutta vasta tällainen pidempi treenaaminen on auttanut näkemään todelliset syyt ongelmien takana. Niitä olen nyt ratkonut, ja viimein alkaa tuntua siltä, että hevonen on ymmärtänyt, mitä siltä odotetaan. 

Minttu ja Lotto treenaa

On olemassa hyvää ja huonoa ennakointia. Hyvä ennakointi tekee hevosesta herkän ratsastaa. Huono ennakointi johtaa useiden korjausliikkeiden tekemiseen ja vähentää siten suoritusvarmuutta ja tarkkuutta. Loton kohdalla ennakointi on ollut yksi merkittävimmistä haasteista. Välillä ilmiö esittää hyviä puoliaan, välillä niitä toisenlaisia. Tällaisiin ongelmiin puree ainoastaan ehdoton loogisuus. Ratsastajan on erittäin tarkasti kyettävä pitämään ”standardit” selvänä, muutoin hevonen ei opi, millainen käytös on toivottua ja millainen ei. Tänään treenasimme kentällä, jossa oli useampia häiriötekijöitä. Hyvä opetus taas siitä, että asiat ovat hallussa vasta kun hevonen kestää jonkin verran muutoksia ympäristössä suorittaessaan. Maneesissa jo helposti tulevat vasteet piti työstää kentällä uudelleen esiin. Iloinen asia oli, että ne kuitenkin lopulta onnistuivat.

Loton tavoitteena täällä on nousta paremman ratsastettavuuden kautta seuraavalle tasolle. Se tarkoittaa käytännössä isompaa kokoamisastetta, sulkutaivutuksia ja laukanvaihtoja. Jo pelkästään tuolla kokoamisasteenmuutoksella on ollut iso merkitys ratsastettavuuden parantumiselle. Jatkamme töitä, kunnes tavoitteet täyttyvät. Vielä Lotto treenaa ns. vaatimattomanoloisella tasolla eli emme laita sitä liikkumaan isosti. Tärkeämpää on, että se löytää tasapainonsa ja kannattelee itsensä siinä. Kun tämä on hanskassa, pistämme pökköä pesään. Aina kuitenkin vain sen verran, ettei ratsastettavuus joudu kompromissin kohteeksi.

Sanna on ratsastajana kunnianhimoinen. Se on hyvä ominaisuus, aina kun pysyy sellaisissa mittasuhteissa, ettei ratsastaja ala turhautua. Tässä Sanna on kehittynyt jo pitkin kevättä – mieli malttaa, vaikkei aina tule täydellisiä onnistumisia heti. Seuraava ns. henkinen kehityksen kohde ratsastajana on pitää keskittyminen ja fokus niissä asioissa, jotka ovat oikeasti tärkeitä niin tässä hetkessä kuin tulevaisuudessa. Pieniin yksityiskohtiin ei kannata turhaan jäädä kiinni – isot linjat ovat tärkeämpiä.

Fyysisesti Sanna saa kerätä vielä ratsastajana lisää tehokkuutta ja jäntevyyttä. Sanna hallitsee kehonsa hyvin ja on vartaloltaan lahjakas lajia ajatellen, mutta tietynlainen voimanpuute vaivaa aika ajoin – erityisesti koska hän ei ole kookas ratsastaja ja ratsunsa on kuitenkin ihan hevosen mitoissa. Yhtälailla se jäntevyydenpuute on näkynyt nuorten hevosten kanssa. Kun hevosilta itseltään puuttuu voimaa ja koordinaatiota, on ratsastajan tasapaino välillä koetuksella. Sen lisäksi pitäisi vielä pystyä ohjaamaan hevosen kehoa ”uusille urille”, joten tarpeita tämän asian kehittymiseen on.

Pikku hiljaa alkaa myös onnistua se, että kehon jäntevyys on säädeltävissä: tehokkuus keskivartalossa ei koveta kättä tahattomasti tai saa ratsastajaa puristamaan hevosta jaloillaan. Sanna on oppinut käyttämään hyvin satulaa tukenaan. Se näkyy mm. parempina nuorten hevosten laukannostoina sekä aikuisten hevosten kokoamisessa.

Annelin kanssa treenataan. Kuvan ottanut Cat Loose.

Vaikka Sanna onkin tutulla suomalaisella töissä, on vieraassa maassa työskenteleminen aina oma koetinkivensä. Täällä joitain asioita tehdään toisella tavalla ja joihinkin asioihin pitää vain sopeutua. Työ, vaikka se ei täällä meillä toteudukaan ihan niin äärimmäisen rankalla tavalla kuin jossain muualla Saksassa voisi, on silti rankkaa – on karsinoita siivottavana, hevosia tarhattavana ja ratsastaakin pitäisi jaksaa sellaisella laadulla, että siitä on jotain hyötyä. Sanna pinnistelee hyvin. Vielä kun ruokavalio tavoittaisi perinteisen ruokaympyrämallin, oltaisiin jo aika pitkällä.. ;)

Toivotan Sannan lukijoille oikein mukavaa syksynalkua. Pysykäähän kuulolla. Ehkä teen vielä toisenkin vierailun blogissa ennen kuin parivaljakko kotiutuu täältä.

Postauksen kirjoittanut työnantajani ja valmentajani Minttu Pulliainen

Minttu ja Venla

Muistakaahan kertoa mielipiteenne tästä postauksesta - te vaikutatte siihen, totetutetaanko tällaisia myös jatkossa. Jos teksti saa toivottavaa suosiota, näitä toteutetaan mahdollisesti säännöllisin väliajoin! :)

31

Täällä taas!

Pitkästä aikaa mulla on taas aikaa päivitellä vähän kuulumisia täältä Saksasta käsin!

Uusia kuvia ei valitettavasti ole, joten kuvitan postausta vanhoilla lempikuvillani. :)

Vapaa-aikaa täällä on ollut aika rajoitetusti, pitkien päivien jälkeen ensimmäinen asia mielessä on oma tyyny. ;) Kun työpäivien lomassa ei jouda aina nukkumaan ihanteellisia aikoja, olen sitten käyttänyt mahdolliset, minulle suodut vapaapäiväni paikkaamaan univelkoja - kirjaimellisesti olen siis nukkunut mahdollisimman paljon vapaapäivinä ja käynyt toki tallissa hoitamassa ja liikuttamassa Loton.

Nyt olen ollut täällä Saksassa jo miltein kuusi viikkoa. Ei voi muuta sanoa, kuin "Hui, miten aika menee nopeasti!" Hyvin viihdytään siis edelleen, eikä ole ikävä takaisin Suomeen. Tokihan ystäviä, perhettä, poikaystävää yms. on todella kova ikävä, mutta ikävän kanssa pärjää, kun on paljon tekemistä ja soitellaan läheisten kanssa tarpeeksi usein. :)

Olen unohtanut laittaa tänne tämän tallin nettisivuja, jossa asustamme siis tällä hetkellä. Tässä se siis, jos olette kiinnostuneita tutkimaan.

Minttu palasi alkuviikolla takaisin Saksaan. Mintun loman aikana, hoidin siis itse täällä tallinteot ja liikutin omat vastuuhevoseni ja oman hevoseni, eli neljä hevosta päivässä. Toki siis työnkuvaani kuului aamu-, päivä-, iltaruokinnat, tarhaus laitumille, karsinoiden siivous yms kymmenelle hevoselle - töitä siis riitti aamusta iltaan! Osasin kuitenkin olla ylpeä itsestäni - pärjäsin oikein loistavasti miltei kaksi viikkoa yksin, suht uusien hevosten kanssa, tuntemattomien ihmisten keskuudessa, vieraassa tallissa, vieraassa maassa, jonka kieltä en puhu lainkaan. ;)

Arki pyörii tällä hetkellä omalla painollaan. Apukädet, jotka olivat minua auttamassa ylimääräisten hevosten liikutuksessa, eivät enää käy nyt, kun Minttu tuli takaisin. Ollaan yhdessä siis tehty taas töitä päivittäin. Hevosia liikutellaan ja tällä hetkellä olen suurinpiirtein liikuttanut n. 5 hevosta päivittäin, tänään liikuttelin jollain muotoa yhteensä kuusi hevosta.

Minttu pitää minulle valmennuksia aina, kun on sopiva sauma kalenterissa. Annelilla olen nyt ratsastanut 5 viikkoa putkeen. Ratsastan sillä kerran-pari viikossa valmennuksessa, muuten aikalailla itsenäisesti tai niin, että Minttu ratsastaa jotain toista hevosta samaan aikaan ja huikkailee välillä neuvoja. Joka kerta Annelin selästä alas tullessani, tykkään tuosta hevosesta aina vain enemmän ja enemmän. Annelin kanssa ollaan tehty paljon vaihtoja, avoja, siirtymisiä, kokoamisia, sulkuja yms. Ollaan päästy vähän jo "sarjavaihtojenkin" maailmaan tekemällä kaksi vaihtoa aina yhden pitkän sivun aikana. Annelilla ratsastaminen on todella antoisaa, se on niin herkkä kaikille avuille, että varmasti tiedät, koska teet jotain väärin. :)

Reilun viikon verran täällä on ollut aika sateista ja muutamat hirmu myrskytkin on tullut koettua. (Hui!) Tänään on kuitenkin paistanut aurinko täydeltä terältä, ja lämpötilakin kohosi +30 paremmalle puolelle. Ensimmäiset viikot täällä ollessani olivat aika tukalat, kun lämpötila oli silloin useamman viikon päälle +40 auringossa - niiden jälkeen tuollaisia viileämpiä sadepäiviä osaa kyllä arvostaa.

Hevosille kuuluu oikein hyvää. Suomenhevoset treenaavat ahkerasti, ja positiivisimpia yllättäjiä ovat olleet katraan nuorimmaiset, 4-5 vuotiaat suomenhevoset. Meillä on Mintun kanssa ollut pienimuotoinen jako hevosista, eli ns. nimikkohevoset. Mulla on ollut suurimmaksi osaksi liikutettavana Anneli, Manu ja Tuurikas, sekä sitten muita hevosia joita ollaan sovittu tiettyinä päivinä. Manu on ollut oikea yllättäjä, se on nyt ottanut isompia harppauksia kehityksen tiellä kohti ratsu-uraansa. Manu on siis 4-vuotias tällä hetkellä, kehittyy oikein hyvää vauhtia ja on ollut oikein lupaavan oloinen nyt parina päivänä! :)

Tuurikas ja Manu ovat hieman samantyyppisiä ratsastaa. Molemmat tosi kevyitä edestä, luontaisesti hakevat peräänantoa ja näiden kanssa pystyy jo alkaa nostaa vaatimustasoa ja laittaa nopeampitempoisia tehtäviä eteen.

Suomenhevosiin voitte tutustua lisää Mintun kotisivuilta. Kaikki löytyvät nyt sieltä kuvineen. :)

Loton kanssa olen vielä vähän hukassa itse. Minttu tosin tykkää ratsastaa sitä, joten Lotto on nyt ollut oikeastaan Mintun liikutuksessa. Tokihan sitä itse ratsastin Mintun ollessa lomalla.

Mintun loman aikana käytiin Loton kanssa laukkaamassa tuulispäinä pelloilla henkeäsalpaavissa maastoissa (Lotto oli ennen Mintun lomaa 2vkoa Mintun treenissä, joten viikon maastoilu/kevyempi treeni teki hevoselle hyvää tähän väliin), käytiin pyörähtämässä muutamisen kerran myös maneesissa, sekä ilman satulaa kentällä ja maastoissa laukaten. Lotto oli ensimmäisellä maneesikerralla suorastaan kammottava, kuitenkin toisella, ja kolmannella kerralla yllätti positiivisesti olemalla ehkä paras ikinä. Kaikki tuntui helpolta, pystyin ratsastamaan, vaikuttamaan siihen, ja tehtiin paljon asioita pitkästä aikaa helpontuntoisesti.

Suurin ongelma mulla on Loton kanssa se, että kun se heittäytyy hankalaksi,  menetän uskon itseeni. En siis omista tarpeeksi pitkäjänteistä pinnaa tuon hevosen kanssa. Ihan sama mitä muut hevoset tekevät, mutta Lotto on ainoa jonka kanssa mulla menee itsetunto pirstaleiksi... plääh..

Lottohan on siis itsessään todella kiva hevonen. Liikkuu hienosti, isosti, ilmavasti, osaa olla todella näyttävä niin halutessaan. Se on yli-innokas, todella omapäinen, dramaqueen joka haluaa olla kaikessa oikeassa, ja tehdä asiat omalla tavallaan.
Lottohan on osaava, teknisesti ja koulutuksellisesti jo erittäin lahjakas nuori hevonen, joka hyppäisi vaikka kuuhun jos vain osaa pyytää. Kuitenkin suurin ongelma on se, että hevosen ratsastettavuus ei vastaa sen tasoa.
Hevonen ei ole ratsastajalleen vaarallinen, se ei omista huonoja käytöstapoja, yms. Lotto ei vain aina haluaisi kuunnella ratsastajaa, vaan hän on aina omasta mielestään oikeassa. Se ei ole koskaan laiska, vaan aina ilahduttavasti menossa eteenpäin omalla moottorillaan. Se kyllä kuuntelee, mutta se, missä määrin se kuuntelee, on ongelma. Mitä enemmän se oppii, sen itsevarmempi ja omapäisempi siitä tulee. Hän katsos osaa ja tietää jo kaiken niin paljon paremmin, kuin kukaan muu. ;)

On se niin ihana hevonen, kaikessa raivostuttavuudessaankin. ;) <3

Olen aikaisemminkin jo maininnut, että Lotto on todella nopea oppimaan, se ennakoi yli-innokkuuttaan niin paljon, että ilman lupaa, saattaa hallitusti nostaa kootun laukan, tai vastaavanlaisesti lähteä ravaamaan - ulkopuolisen silmin se näytti juuri siltä, että ratsastaja olisi pyytänyt hevosta tekemään jotain, mutta ei, se tekee sen itse. :P Lotto ei siis koskaan lähde minnekään "karkuun" ratsastajaa tai tee sitä pahuuttaan, se on vaan niin innokas tekemään temppuja ja tehtäviä, että tekee niitä ihan ominpäin.
Yli-innokkuus ei ole koskaan huono asia, päinvastoin, mutta kyllä sen hevosen täytyy odottaa, ja kuunnella ensisijaisesti ratsastajalta ohjeet eikä itseltään. ;)

Syy, miksi Minttu ratsastaa Lottoa tällä hetkellä on se, että Minttu osaa korjata ja kehittää Lottoa taitavampana ratsastajana ja hevosenkouluttajana niin paljon paremmin, kuin minä. Lotto tarvitsee tällä hetkellä todella lähellä, vahvasti vaikuttavan ratsastajan, joka on koko ajan herpaantumatta ajan tasalla ja läsnä. Minttu ratsastaa Lottoa suurimmaksi osaksi nyt jonkin aikaa, jolloin myöhemmin mun on helpompi taas palata kyytiin ja hahmottaa se, miten ja mitä on korjattu, miten tästä eteenpäin.
Tokihan ratsastan Lotolla myös toisinaan itse mm. Mintun valmennuksissa, tai Mintun ratsastuksen jälkeen kiikun selkään tunnustelemaan tehtyjä muutoksia ja tietysti maastoilen ihanan luottoratsuni kanssa. :)

En ole koskaan ratsastanut yhtä vahvaluontoista ja ratsastajalleen niin vaikeaa hevosta kuin Lotto. On ihanaa, että minulla on todella taitava ammattilainen apuna hevoseni kanssa. Ehkä me Loton kanssa jossain vaiheessa päästäisi debytoimaan VaB, mutta en aseta sille mitään aikarajoitetta tällä hetkellä. Päivä kerrallaan ja sitä rataa.. :)

Kauhea ikävä kisoihin, mutta vielä ei ole sen aika. :)

Tänään käytiin Mintun kanssa (Minttu Venlalla, minä Lotolla) pellolla laukkaamassa huolet pois. Oli kyllä tosi mukavaa, hevosetkin nauttivat tosi paljon. Mitä ihanteellisin tapa lopettaa tämä viikko. :)

Ihanaa, uutta, alkavaa viikkoa kaikille!

16

Argh tää netti

Ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun netti toimii joten kuten.. 

     Kärpäset laitumella - Lotto ja Anneli

Tässä on ehtinytkin jo kulua jonkin aikaa viime postauksesta. Pahoittelen pidempää postausväliä, tämä on kuitenkin minusta riippumaton asia. Jos netti ei toimi niin se ei toimi..

Ollaan tässä yritetty vähän kaikkea, että saataisi netti toimimaan - ostettiin jopa prepaid mokkula, eikä sekään toimi juuri mitenkään.. 30min menee, että saa edes sähköpostin auki.. :p

Hevosten kanssa menee hyvin, olen päässyt ahkerasti treenaamaan Annelin ja Venlan kanssa. Annelin kanssa ollaan valmennuksissa treenattu avoja, sulkuja, vaihtoja yms. Ja Venlan kanssa treenattiin  yksi päivä piaffea. :)

Loton kanssa olen pariin otteeseen maastoillut - täällä on henkeäsalpaavat maisemat maastoissa - ihania satumetsiä, nurmimaastoja yms. Eli ihan huippua käydä päästelemässä hevosen kanssa. Lotto on kyllä ihana, se on niin kiltti maastoilla, vaikka onkin tosi energinen, ei kuitenkaan tee mitään tyhmää tai lähde käsistä. Tänäänkin laukkailtiin ihan vedet silmissä, oli tosi hauskaa!

Loton tarhan vieressä kasvaa omena, päärynä ja luumu puu. Maastoissakin saa napattua evästä suoraa puusta matkaan. ;)

Minttu lähti pari päivää sitten lomareissulle Suomeen, viipyy n. 1,5vkoa. Minun vastuulleni jäi siis kaikkien hevosten hyvinvoinnista huolehtiminen, eli tallityöt, ruokinnat, laitumelle viennit, yms. Onneksi täksi ajaksi on järjestetty apuliikuttajia hevosille, jolloin minulla on max. 4 hevosta liikutettavana päivässä, eli Lotto, Anneli, Venla ja musta suokkiori Tuurikas. 

 

Mukavasti menee siis, ja viihdyn vallan mainiosti! Haluaakohan sitä koskaan enää takaisin suomeen. ;)

     Iloinen hevonen maastoilun jälkeen

Vastauspostaus on valitettavasti siirrettävä nyt reilusti myöhemmäksi. Sitä mulla ei ole ainakaan reiluun viikkoon aikaa edes ajatella. Haluan kuitenkin tehdä vastauspostauksen ajatuksella hyvin ja niin, että pääsen vastaamaan kaikkiin kysymyksiin mahdollisimman kattavasti - tämä kaikki vie aikaa, jota minulla ei nyt ole. Pyrin kuitenkin päivittelemään kuulumisia netin sallimissa rajoissa. Toivottavasti tää nettiasia nyt menisi johonkin suuntaan, plääh...

6