En enää tiedä edes mitä sanoa. Tää on niin uskomattoman huonoa tuuria, että ihan oikeasti en tiedä enää, pitäisikö itkeä vai nauraa..
Viikko sitten tiistaina yöllä mulla meni maha todella kipeäksi. En ole koskaan kokenut sellaista kipua mahassa.. Kärsin sen yön sitten ja aamulla pääsin kaupunkiin päivystykseen. Päivystyksessä olin tipassa kolme tuntia ja sitten laittoivat mut kotiin. Illalla sain ihan järjettömiä kipukouristus kohtauksia. Yritin yön olla, mutta taas aamulla oli lähdettävä sairaalaan, kun se kipu oli aivan sietämätöntä ja kaikki ruoka tuli kaaressa ulos.. Hyvä, että pystyin hengittää, kun kouristeli niin pahasti.
Onneksi pääsin päivystyksessä suoraan jonon ohitse tarkkailuun, jossa sain taas tipan ja siitä sitten sairaalan puolelle ensiapuun. Sieltä pääsin kolmessa tunnissa vatsan tähystykseen.
Olen nyt niin väsynyt tähän kaikkeen, joten en jaksa edes kirjoittaa kaikkea alusta. Saatte taas facebookin päivityksistä kuvat, jossa kerron enemmän.. Pahoittelen...
Viikko sitten tiistaina yöllä mulla meni maha todella kipeäksi. En ole koskaan kokenut sellaista kipua mahassa.. Kärsin sen yön sitten ja aamulla pääsin kaupunkiin päivystykseen. Päivystyksessä olin tipassa kolme tuntia ja sitten laittoivat mut kotiin. Illalla sain ihan järjettömiä kipukouristus kohtauksia. Yritin yön olla, mutta taas aamulla oli lähdettävä sairaalaan, kun se kipu oli aivan sietämätöntä ja kaikki ruoka tuli kaaressa ulos.. Hyvä, että pystyin hengittää, kun kouristeli niin pahasti.
Onneksi pääsin päivystyksessä suoraan jonon ohitse tarkkailuun, jossa sain taas tipan ja siitä sitten sairaalan puolelle ensiapuun. Sieltä pääsin kolmessa tunnissa vatsan tähystykseen.
Olen nyt niin väsynyt tähän kaikkeen, joten en jaksa edes kirjoittaa kaikkea alusta. Saatte taas facebookin päivityksistä kuvat, jossa kerron enemmän.. Pahoittelen...
Iso vuotava mahahaavahan sieltä siis löytyi ja muita pienempiä haavoja. Mahalaukun tulehdus teki mulle ne kouristukset ja viiltävät kivut tulivat haavoista. Tunnen oloni hyvin "siunatuksi" nyt kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen... huoh..
Olin sairaalassa kirurgisella osastolla yhteensä 8 päivää. Koko sairaalassa olo ajan sain mahahaavalääkkeet tuplana aamuin illoin, maitomaisen mahansuojalääkkeen aina ennen ruokaa (en olisi pystynyt syömään ilman mahansuojalääkettä, kun vatsa hylki ruokaa ja olisi muuten tullut oksennuksena ulos) ja vahvaa morfiiniperäistä kipulääkettä alkuun puolen tunnin välein iv:nä, eli suonen kautta. Normaalit mahakipulääkkeet, kuten litalqin ja paracetamol eivät vaikuttaneet lainkaan. Kuudentena päivänä kivut alkoivat hieman hellittää, tulehdusarvot palasivat normaaliksi, eikä tarvinut enää pyytää kipulääkettä koko ajan. Puolen tunnin kipulääkkeen antoväli muuttui kolmeen ja neljään tuntiin, eli pahin tuska oli siis ohitse, kun mahalaukun tulehdus saatiin kuriin. Yöisin heräsin silti kipuun n. neljän tunnin välein.
Eilen pääsin sairaalasta kotiin. Tai en päässyt, vaan lääkäri kotiutti kaikkia aikaisemmin tulleita potilaita kotiin, koska osastot olivat tulossa aivan liian täyteen. Meidänkin kolmen hengen huoneessa oli lopulta neljä henkilöä. Ymmärrän toki tämän, koska itse en ollut hengenvaarassa, joten ihan mielellänikin teen omalta osaltani tilaa niille, jotka tarvitsevat apua kriittisemmin.
Hirvitti vain lähteä kotiin, koska kivut ovat vielä aika kovat.. Eikä sairaalassa saamaani vahvaa kipulääkettä määrätä edes reseptille, niin nyt mennään sitten ihan Litalginilla ja panadol 1G:sen kanssa, joka ei tällä hetkellä vaikuta juuri lainkaan. Hirvittää laittaa lääkkeitä mahaan, jotenkin nyt pelkään niin tuon mahan puolesta. Onneksi saamani lääkkeet ovat kuitenkin vatsaystävällisiä ja pyrin ottamaan niitä mahdollisimman vähän. Tulehduskipulääkkeitä ja kortisonia en tule enää koskaan syömään, ellei ole ihan pakko ja mahahaava lääkkeet pidän aina käden ulottuvilla, otan somacin aina ennen vahvempia lääkkeitä, alkoholia, tulista ruokaa yms.
Mahahaavat johtuivat siis niistä mun pitkistä lääkekuureista mm. antibiootti, tulehduskipulääkkeet, kortisoni yms. jotka mulla oli käytössä kaikkien sairauksien takia yhteensä kuusi viikkoa...........
Hoitajat sanoivat mulle, että mulla on itselläni kuulemma tosi vahvat happosalpaajat mahassa, kun näin pitkään pystyin kuitenkin vahvoja lääkkeitä syömään ennenkuin tuli ongelmia. Onneksi mulla on vahva vatsa, niin ei tarvitse pelätä, että tää vatsahaava uusii kovin herkästi. Somac kuitenkin tulee olemaan mun paras ystävä lopun elämää. Sen verran säikäytti tuo mahahaava, että haluan jatkossa pitää huolta mun mahasta parhailla mahdollisilla tavoilla. Harmi, etten tiennyt tai edes osannut pyytää lääkäreiltä sitä mahansuojalääkettä ennenkuin sain niitä kipulääkekuureja.. Ei mulla ole koskaan ollut mahassa mitään vaivoja niin en edes osannut ajatella..
Näillä siis mennään. Mahahaavalääke seuraavat kuusi viikkoa käytössä. Toivottavasti mahahaava paranee oletetusti, eikä tarvitse lähteä enää sairaalaan. Pääasia, että on niin ihana olla taas kotona!
Pidetään peukut pystyssä ja mieli korkealla! :)
Kaikki nämä mun vastoinkäymiset, hevosettomuus ja muut ovat saaneet blogin hengissäpidon vaakalaudalle. Olen miettinyt, onko mun enää edes järkeä kirjoittaa blogia, kun en ennätä kirjoittaa kovinkaan usein, olette joutuneet lukemaan pelkkiä sairaskertomuksia, syitä miksi en ole ollut tallilla ja ratsastamassa yli kuukauteen... Tuntuu turhauttavalta, että pidän tätä blogia hengissä hevosen myynnin jälkeen ainoastaan teitä lukijoita varten, ja en pysty teille juuri mitään tarjota.. Blogi on muutenkin mennyt lukijoiden osalta niin hiljaiseksi, etten tiedä lukeeko tätä edes kukaan.
Päätäntävalta on nyt teillä. Toivon, että te aktiiviset lukijat kertoisitte mielipiteenne: Jatkanko, vai enkö. Jos en saa juuri lainkaan vastauksia, blogin pito loppuu tähän tai vähintään se jää määrittelemättömäksi ajaksi pitkälle tauolle.. Valitettavasti..
Olen lukenut tätä blogia melkein vuoden, kun kaverini tästä vihjaisi. Ja olen tykännyt (toivon siis, että jatkat tämän pitoa)!
VastaaPoistaToivottavasti näiden monen vastoinkäymisen jälkeen saat elää kauan ilman suurempia tauteja! :) Ja toivottavasti olet pian taas hevosten selässä :>
Jatka ihmeessä! Mutta tietenkin jos susta nyt tuntuu niin voithan sä pitää pientä taukoo kunnes olet terve? Mutta älä missään nimessä ainakaan lopullisesti lopeta blogia ;)
VastaaPoistatoivottavasti jatkat blogin pitoa, vaikka tällä hetkellä ei paljon sairaskertomuksia enempää ole kirjotettavana. Toivottavasti kuitenkin kohta olet taas terve ja vastoinkäymiset ovat ohi, jolloin pystyt taas touhuamaan hevosten kanssa. Älä siis lopeta, vaikka nyt onkin hiljasempaa, kirjoita sitten kun asiaa on taas enemmän, äläkä stressaa turhaan siitä, että tarvitsisi blogiin kirjoittaa. Tsemppiä ja paranemisia sinne!
VastaaPoistaTsemppiä paranemiseen! Täältä kans peukku jatkamiselle :)
VastaaPoistaJatka ihmeessä!onhan nämäkin postaukset mielenkiintoisia ja tietää vastasuudessa itte välttää samaa :) paranemisia ja toivpn todella että jatkat kirjoittamista!
VastaaPoistaHei jatka ihmeessä! Tykkään lukea tätä blogia :) olen lukenut ihan alusta asti :D tsemppiä parantumiseen!!
VastaaPoistaÄlä jätä kokonaan, kirjotat ku huvittaa äläkä pode huonoa omatuntoa jos tulee taukoa! Jo pelkästää vanhoissa postauksissa on asioita mistä joku voi löytää treeni vinkkejä
VastaaPoistajatka!
VastaaPoistaVatsakatarri kramppien kanssa painineena voin suositella lämpimästi gefilus hera mehuja! Ne tekevät tosi nopeasti suojaavan kalvon sinne mahaan ja kivut lientyy. Tuommoinen lääkekuurista äkisti tullut on onneksi aika "nopea hoitaa" mutta jatkossakin varmaan kannattaa vältellä tulisia ruokia tyhjään mahaan ja tietenkin olla tosi varovainen lääkekuurien aikaan.
VastaaPoistanimim. joskus 3 kk kaurapuurolla ja hera mehulla sekä losecilla elänyt blogille jatkoa toivova!
Jatka ihmeessä! Olen seuraillut blogia melkein alusta asti ja aina odotan innolla uusia päivityksiä, olipa ne sitten mistä aiheesta tahansa. Olet tullut jotenkin "tutuksi" tämän kautta, vaikkei tosielämässä tunnetakaan, ja on aina kiva kuulla kuulumisia.
VastaaPoistaTurha on stressata siitä, ettei ole lukijoille mitään kerrottavaa. Kerrot sitten kun on jotain mitä haluat kertoa. Ja kyllä se huono onnikin aikanaan kääntyy, ja se käännöskohta on hetki hetkeltä lähempänä. Tsemppiä paranemiseen ja muuhunkin, ja toivottavasti jaksat aina välillä kirjoitella jotain :)
Ei voi olla totta, sua onkin kohdannut nyt ihan liian moni vastoinkäyminen! Mutta eikös se niin mene, että huonon onnen jälkeen kääntyykin taas hyvä onni, toivotaan näin! :) Ja jatka ihmeessä tätä blogia!
VastaaPoistaÄlä ihmeessä lopeta, tämä on ihanan realistinen! Tuo kokemasi epäonnen määrä on kyllä uskomatonta ja toivonkin että vastoinkäymiset alkaisivat osaltasi olla ohi. Toisaalta, hyvin lohduttavaa koska usko pois ei tämä elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista meillä muillakaan.
VastaaPoistaHei Sanna! Säikähdin jo että teit päätöksen et lopetat! Mun mielipide on, että ÄLÄ LOPETA!!!! :D Eihän huonolle tuurille voi vain mitään!
VastaaPoistaTulin vasta muutama kk sitten lukijaksi ja tää on lempiblogi melkein, vaikka onkin joutunut lukemaan sairaskertomuksia, niin nekin ovat olleet todella mielenkiintoisia! Kieroa, mutta totta.
VastaaPoistaTaistelet eteenpäin, vaikka moni asia hakkaa vastaan.
Onhan tämä tietysti aika kaukana siitä, kun on oma hevonen ja kirjoittaa treenipostauksia jne, mutta tämä on elämää, sinun elämääsi. Kaikki ei aina mene kuin juna eteenpäin.
Tsemppiä!
ps. Oli pakko linkata tämä kaverille, jolla myös menossa pitkä antibioottikuuri, että muistaa ottaa niitä maitohappoja ja vatsaa suojaavia lääkkeitä...
Jatka kirjoittamista! Itse olen tykännyt lukea postauksia ja nämä sairaskertomukset ovat myös olleet hyviä usko tai älä. Ei sitä ikinä tule ajatelleeksi mitä kaikkea voikaan yht äkkiä tulla. Paranenisia! Toivottavasti kerrot hampaista lisää jos aijot jatkaa, itselleni pyöräonnettomuuden takia laitetaan muutaman vuoden päästä nii olisi kiva kuulla ihan oikeita kokemuksia siitä prosessista.
VastaaPoistaToivon todella ettet lopeta bloggaamista, blogisi on kuulunut heti sen löydettyäni ehdottomasti mun lemppareihin ja sinä tietysti samalla suosikki-bloggaajiini. Edelleen luen innolla jokaisen postauksen ja tulen hyvälle mielelle, kun kuulee sinusta jotain elonmerkkejä, vaikka viime aikojen postaukset ovatkin olleet tällaisia vähän ikävämpiä.
VastaaPoistaÄlä ota stressiä postailusta, kirjoitat silloin kun mieli tekee. Jos tauko tuntuu tähän väliin hyvältä idealta, niin pidä sitä, mutta älä lopeta kokonaan.
Kovasti tsemppiä ja toipumisia, kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa ja sulla on ollut nyt jo niin paljon vastoinkäymisiä, että luulisi jo hetkeksi riittävän. :)
Toivottavasti jatkat! Kirjoitat hyviä postauksia. Tsemppiä paranemiseen.
VastaaPoistaJatka ihmeessä kirjoittamista! Jos tuntuu ettei oikein nappaa kirjoittaminen niin pidä taukoa (: täällä ollaan vielä kun palaat takaisin mutta on mukava kuulla että olet vielä hengissäkin vaikka sua aika kovasti koetellaankin! Tsemppiä ja paranemisia! (:
VastaaPoistaJatka! Kiva lukea sun kuulumisia täällä vaikket kovin aktiivisesti kirjoitteliskaan<3
VastaaPoistaEhdottomasti toivon blogille jatkoa! Olen seurannut ihan alusta asti ja lukenut niin hevospostaukset kuin sairaskertomuksetkin, aina yhtä suurella mielenkiinnolla :) Tsemppiä paranemiseen!
VastaaPoistaJatka!!
VastaaPoistaJATKATJATKATJATKATJATKAT!
VastaaPoistaApua! Ei kellään voi olla noin huono tuuri, oikein surkeiden sattumusten sarja! Pidä bloggaamisesta hetki taukoa jos inspiraatio ei riitä. Minä kyllä ainakin luen mielelläni kuulumisia, joten toivottavasti jatkat. :)
VastaaPoistaJatka ehdottomasti olet todella hyvä kirjoittamaan!
VastaaPoistaTäällä yksi aktiivinen lukija(pari vuotta ainakin olen seurannut!) mutta epäaktiivinen kommentoija, kröhkröh... Mut tykkään tosi paljon sun blogista, Lotta oli ihana hevonen ja vaikkei sulla nyt omaa ole niin aina sun postauksia on kiva lukea! :) Ja tsemppiä vastoinkäymisille, kyllä jossain vaiheessa varmasti alkaa asiat taas sujumaan!
VastaaPoistaLöysin blogisi ihan muutama päivä sitten, ja suurimman osan postauksista ehdin jo kahlata läpi, niin kovasti kolahti sun kirjoitustyyli ja kuvat! Eli täältä ääni blogin jatkamiselle, vaikka sitten vähän harvemmin päivittämällä, jos ei inspiraatio jatkuvasti riitä.. :) Tsemppiä kauheesti, ja toivottavasti tuo sun epäonni ois nyt sit tässä!
VastaaPoistat. Sandra
Toivon että löydät intoa jatkaa bloggaamista.. Minä ainakin luen mielenkiinnolla jokaisen postauksesi! :) Parane pian! ♥
VastaaPoistaMua ainakin kiinnostaa edelleen lukea, vaikket hevosista kirjoittaisikaan :) eikö se postaustahti loppupeleissä edes haittaa, kirjoitat silloin kuin itsestä tuntuu hyvältä!
VastaaPoistaÄlä ihmeessä lopeta blogia! Tämä on yksi laadukkaimmista blogeista, jota on ollut ilo seurata. Tsemppiä sairasteluun, muistat vain, että mieli on vahvempi kuin kroppa, vaikka aina ei siltä tunnu!
VastaaPoistaJatka ehdottomasti! Näitä on kiva lukea ja tänne on kiva kommentoida. Ja kysellä jos on kysymyksiä! ;)
VastaaPoistaParantumisia! ♥
Älä kuule ihmeessä lopeta! Päivä parantuu heti kun sulta tulee postaus.
VastaaPoistaEi kannata lopettaa! Sitä voi välillä pitää hiljaisempaa aikaa blogissa, jos ei jaksa kirjoittaa tai muuten on rankaa, kuten sulla nyt. Sit taas voi palata aktiivisemmin kirjoittelemaan, ku on parantunut ja pääsee taas hepan selkään :)
VastaaPoistaJatka :) oon tykänny tosi paljo lukemisesta ja saani itelle treenivinkkejä
VastaaPoistaVaikka hiljaisena lukijana olen blogiasi seurannut, niin ei kannata hyvää blogia kaivoon heittää! Välillä elämä heittelee eikä bloggaus välttämättä ole prioriteetti numero yksi, mutta sitten on aika jolloin kaipaa paikkaa mihin pääsee hehkuttamaan. :) Ei kannata lopettaa, hiljaisia aikoja tulee kaikille :) Olisi muuten haaste sulle. :)
VastaaPoistahttp://anden-pilvilinnoja.blogspot.fi/2015/04/the-liebster-award-blogihaaste.html
Heippa Sanna. Tietenkin jatkat kirjoittamista. Mietippä: kenen takia alunperin aloit kirjoittamaan asioitasi blogiin? Tämähän on hyvä keino analysoida omia tekemisiä ja luoda muistoja tulevaa varten. Nyt: "katse ylös sieltä maasta, vai onko siellä jotain mielenkiintoista. Ei oo." Kuulostaako tutulta :)
VastaaPoistaHei, Toivon että jatkat blogin pitoa ja sinulla on vaan ollut huonoa tuuria noiden sairastumisiesi kanssa , vaikka kuulumiset ovatkin ei positiivisia olleet viime aikoina niin on ollut kiva tietää miten sinulla menee. Hevos postaukset tulevat sitten kun sinun kuntosi paranee ja pystyt niitä kirjoittamaan . Rauhallisesti odottaen siihen asti blogisi äärellä . Toivon että enää ei enempää vastoinkäymisiä sinulle ilmene ja paranemisia.
VastaaPoistaJatka ihmeessä! Kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen on kiva seurata kuinka tilanne nyt alkaa kohentua ja kuinka jossain vaiheessa alat taas katselemaan uutta hevosta :-) Ihanaa kevättä ja kyllä kaikki järjestyy!
VastaaPoistaVaikka en olekkaan ahkerasti kommentoinut postauksiasi tai mitään muutakaan, toivon todella että jatkat bloggaamista! Blogiasi on kiva lukea ja uskon että kaikki menee vielä parempaan suuntaan.
VastaaPoistaHeippa! On kyllä ollut koettelemuksien aika sulla, mutta toivon, että jatkat bloggaamista. Ajat muuttuu ja sen myötä aiheet, mutta se ei ole haitannut. Ehkä kohta oletkin jo uuden kisakumppanin etsinnöissä (vaikka tuntuu varmasti kaukaiselta tällä hetkellä) ja jokainen meistä lukijoista varmasti haluaa olla "siivellä" sillä reissulla :) käyn ainakin itse säännöllisesti katsastamassa uusia postauksia ja luen kaiki aina mielenkiinnolla. Koitahan parantua, vaalia terveyttä ja kohta oletkin jo entistä ehompi!
VastaaPoistaToivottelee lukija etelästä.