Kesää odotellessa

Heippa!

Ei mene enää kauaa, että täälläkin on jo kesä. Ihan kateellisena katson Etelä-Suomesta kuvia, joissa hevoset ovat jo laitumilla tyytyväisinä. Meillä täällä Lapissa vasta hieman vihertää ja puissa on silmuja.. Aika myöhään menee kesän alku tänä vuonna, mutta onneksi on saatu nauttia jo hieman lämpimämmistäkin päivistä.

Pikkuhiljaa alkaa vihertää...

On ollut tosi mukavasti ratsastettavia nyt, joten olen pysynyt kivasti kiireisenä heti sairaslomalta palattuani.
Herkkoa olen ratsastanut nyt reilu kaksi viikkoa ja sain tälle viikolle "ottolapsen" eli myöskin Piitun ratsastettavaksi, Sirun ollessa koulun lähijaksolla eri paikkakunnalla koko viikon.

Herkko edistyy pikku hiljaa, vaikka joihinkin ongelmiin en olekaan saanut vielä ratkaisua. Saattavat olla sellaisiakin, jotka katoavat ajan saatossa, tai säilyvät mukana aina. Positiivista on kuitenkin se, että vaikka alkuverryttelyssä ilmenevät haasteet ovatkin vaikeita ratkoa, ongelmat katoavat kuitenkin ratsastuksen edetessä, jolloin ollaan pystytty tekemään ihan töitäkin ja saan jo aika kivasti vaikuttaa poniin ja korjatakin sitä. Paljon olen tehnyt Herkon kanssa väistöjä ja muita suoristavia harjoituksia. Väistöt tuntuvat olevan ponille hyvinkin mielekkäitä - olen saanut sen sitä kautta kivasti avuille ja odottamaan, joten niistä olen tehnyt paljon eri variaatioita mm. hitaassa ravissa jyrkkiä väistöjä, hitaasta ravista isompaan raviin väistössä yms ja vaihdellut paljon väistön jyrkkyysastetta.

Olen pitänyt treenit tosi vaihtelevina, eli ollaan pariin otteeseen ehditty jo hypätäkkin ja käyty maastossa laukkaamassa. Ensimmäisen kerran otettiin puomi treenejä 16.5, ja tehtiin silloin hyvää aktiivista jumppaa korotetuilla ravipuomeilla ja hypättiin keskihalkaisijalla olevaa estettä ravilähestymisellä. On hieman epävarma vielä esteillä, joten tässä kohotetaan ponin itseluottamusta hyvinkin helpoilla tehtävillä. Lopuksi päästiin lähestymään estettä jo ihan laukassakin, kun sujui niin hyvin. Vaikka olenkin kouluratsastaja, on pakko myöntää että on se hyppääminen vaan niin mukavaa!

Ollaan paljon harjoiteltu eteenalas- venytystä varsinkin loppuraveissa. Alkuun tuli näitä koottuja hauskojakin yrityksiä.. :P Se aika rohkeasti kokeili, mihin saisi päänsä laittaa. :P (Kuvien ottopäivänä testasin, onko turparemmin poistamisella mitään positiivista vaikutusta, kuva otettu 13.5)

Hyvin hoksasi, mitä haettiin ja tarjoaa nyt todella hyvin niskaa eteen pidemmälle kaulalle. Uskaltaa jo hyvin rentoutua, minkä huomaa heti ratsastettavuudessa. Tämä on hyvä edistysaskel! (Kuva 13.5, Kiitos Noora <3)

Maastossa poni on aivan omiaan, niin super kiltti vaikka alussa haluaisikin esittää vähän pupuloikkaa, kun haluaa niin olla jo menossa. Hirmuisesti sillä jännitti alkuun maastossa ihan kaikki (risut ja männynkävytkin), mutta nyt muutaman kerran jälkeen pystyy oikein löysin ohjin ravata ja laukatakin. Ei tarvitse yhtään koskea ohjaan, hidastaa heti istunnasta vaikka mentäisiin reippaastikin. Alku- ja loppukäynnit käydäänkin nykyään joka kerta ulkona maastoissa samoillen.

Tavoite ponin ratsastamiselle pari viikkoa takaperin olikin, että saisin ratsastettua sitä pidemmälle niskalle. Tahtoisi helposti vähän käpertyä, josta ollaan nyt päästy jo paljon pois! Nyt löytyy jo paljon mukavampi, avoimempi ja pidempi muoto. Poni tuntuu nyt paljon paremmalta ratsastaa ja on selvästi itsekin tyytyväisempi, kun on saatu lihaksiakin paljon auki jumppaavilla tehtävillä. Tällä polulla siis jatketaan!

Tässä hyvä lähtöesimerkki siitä muodosta, mitä ei haluta. Liike on lyhyttä ja jännittynyttä ja poni mielellään käpertyisi ihan kasaan tyhjäksi. Kuvassa ratsastan ponilla toista kertaa kaksi viikkoa sitten.

Tässä alkaa olla jo todella hyvässä ja avoimessa muodossa - kevyeellä vakaalla tuntumalla. Tärkeintä on, että saa kroppaansa, erityisesti kaulan ja selän auki, vaikka olisi kuinka vaatimattoman näköinen. Kuva otettu pari päivää sitten alkuverryttelystä.

Viime maanantaina mentiin pitkästä aikaa maneesissa, kun laitoin jälleen joitain esteitä. Aloitettiin alkuravien jälkeen taas korotetuilla ravipuomeilla (pari ensimmäistä kertaa ovat tietysti ihan maapuomeina, ettei tule yllätyksenä) ja tultiin sitten myös keskihalkaisijalla olevaa jumppasarjaa. Esitin jumppasarjan ponille mahdollisimman yksinkertaisena, eli alkuun ravattiin vaan jumppasarjan läpi niin, että esteillä olevat puomit olivat ihan maassa vain. Tästä pikkuhiljaa tulin laukalla, ja yksitellen jokaisen esteen toinen pää ylös. Lopulta kaikki esteet ilmassa, ja poni tajusi idean todella hyvin! Välit pidin maltillisena, eli 2,5m oli jokaisen puomin väli. Idea tässä se, että välit saisivat ponia vähän hidastamaan ja malttamaan. Ensin alkuun Herkko ei oikein tajunnut puomien ideaa ja tahtoi lisätä turhaa vauhtia. Yleensä jumpalla onkin hyvä, että hevonen itse vähän sotkee, jotta tajuaa sitten laittaa jalkansa oikein päin. Näin kävi Herkonkin kohdalla. Muutamaan otteeseen sotki jalkansa puomeilla, mutta sitten tekikin, kuin oppikirjasta. Fiksu poni, aivan innostui tästä touhusta. :)
Tultiin jumppasarjaa muutaman kerran onnistuneesti molemmista suunnista, ja lopuksi annoin oikein venyttää ja laukata isoa ja pitkää laukkaa eteen alas ympäri hallia. Poni oli kyllä niin tohkeissaan ja iloisen oloinen. :)

Temppurataa maanantailta (18.5) Vasemmalla ravipuomit välein 1,20m (6 puomia joista 4 keskimmäistä korotettuina) ja keskihalkaisijalla jumppasarja (4 puomia ja 4 estettä. Kaikki välit 2,50m)

Kevyessä istunnassa isoa laukkaa sunnuntaina. Hurjan hieno poni!

Tässä video maanantain hyppytreeneistä. Videolla näette miten rauhassa tutustuttiin ensin tuleviin esteisiin, en tosiaan tiedä onko poni hypännyt koskaan aikaisemmin jumppaa, joten otin varman päälle. Tarkoitus, kun ei ole säikyttää lyömällä heti kaikki esteet pystyyn, vaan kohottaa sitä ponin itseluottamusta ja varmuutta. :) Videot on kuvattu puhelimella, joten pahoittelen laatua! (mutterista saa laatua paremmaksi)

Estepäivän jälkeisenä päivänä tiistaina juoksutin rennosti liinassa, ja niin oli letkeä ja hyväntuulinen poni! Oikein huomasi miten hyvää sille tuo jumppasarja tekee. Pääsee avaamaan vähän paikkoja. :)
Keskiviikkona käytiin maastoilemassa oikein rennosti, tänään poni raspattiin ja saa viettää tänään ja vielä huomisen tarhaillen. Lauantaina juoksutan sen kevyesti vielä ilman kuolaimia ja sunnuntaina sitten selkään taas.

Piitua olen siis ratsastanut myös nyt maanantaista alkaen, perjantaihin asti. Ollaan Piitun kanssa keskitytty paljon suoristaviin tehtäviin ja tehty myös takaosakäännöksiä ja ravissa etuosan siirtoa, jotta saadaan lapoihin vähän enemmän liikkuvuutta ja paljon paljon väistöjä niin ravissa, kuin laukassakin. Ravissa olen tehnyt aika samaa, mitä Herkonkin kanssa, eli paljon variaatioita väistön aikana hitaasta ravista isompaan raviin ja takaisin. Piitun kanssa tosin on sinänsä helpompaa tehdä väistöjä, että tämä menee super helposti sivulle. Piitu onkin saanut jumpata hyvin hidasta ravia ja siinä todella jyrkkiä väistöjä isoin ristiaskelin. Tämän jälkeen löytyykin ravissa jo erittäin mukavaa liikkuvuutta! :)
Laukassa paljon väistöä kohti keskihalkaisijaa josta siirtyminen avoon. Avoilla (varsinkin avolla suoralla kaulalla ja vastalaukalla) saan tosi kivasti sisätakajalkaa ratsastettua rungon alle, siten paljon suoristettua siinä. Tämä on sellainen hyvänmielen hevonen, joka yrittää hurjan kovasti miellyttää ja tekee parhaansa mitä siltä vain pyytää. :)
Piitunkin kanssa käytiin keskiviikkona alkuravit maastoissa, sitten tehtiin kentällä ahkerasti töitä jonka jälkeen päästiin maastoon loppulaukkailemaan ja ihmettelemään. On tuo maastoilu niin ihana tapa nollata ajatuksia. Kun hevonen on hyvin avuilla, ei tarvitse muuta, kuin nauttia kyydistä ja ihanasta hevosesta. <3

Piitu, se valkoinen ihanuus. <3

Tänään molemmat urheat ratsut saivat ansaitusti vapaapäivän ja minä suuntasin ratsastamaan jälleen itselleni uutta tuttavuutta. Tästä lisää toiste, muuten ollaan kirjoittamassa jo kirjaa! ;)

Ihanaa kesää ja kesänodotusta (Me Lappilaiset vielä odotetaan sitä kesää..heh) lukijoille! :*

10

Hengissä ollaan!

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!

Täällä ollaan vielä hengissä, vaikka hiljaiseloa onkin ollut enemmän, kuin tarpeeksi.
Olen halunnut unohtaa kirjoittamisen totaalisesti taka-alalle ja keskittyä ihan arkisiin asioihin ja paranemiseen. Olen ollut kaiken sairastelun ohella aika mieli maassa, mutta nyt alkaa taas valo paistaa tunnelin päässä!
Toivottavasti te lukijat olette yhtä matkassa, sillä nyt on taas intoa kirjoittaa blogia - ei ehkä ihan joka päivä löydy paljoa kerrottavaa, mutta useammin, kuin tähän asti!

Viime viikolla päästiin jopa lumestakin eroon ja nyt on ollut pari tosi aurinkoista päivää. Puoleksi tunniksi uskalsin ottaa ihan fleecenkin päältä ratsastaessa. ;)

Aloitin varovasti ratsastamaan mahan lakattua oireilemasta ja kaksi viikkoa sitten istuin ensimmäistä kertaa miltei kahteen kuukauteen taas hevosen selkään. Voi että, sitä tunnetta. Olen niin kaivannut tallia ja ratsastusta!

Ystäväni hevonen Assi sai toimia sairaslomani jälkeen ensimmäisenä ratsastettavana. Tamma on mennyt omistajansa kanssa tosi kivasti eteenpäin kahdessa kuukaudessa. :)
Assin jälkeen olen kahden viikon aikana ratsastanut useita hevosia. Heti alkuun aloitin kevyesti ratsastamalla vain yhden hevosen päivässä (menin aika hyvin jumiin lihaksistolta, vaikka pidinkin treenit itselleni suht kevyinä) ja sitten seuraavalla viikolla otin sitten kolme hevosta samalle päivälle ja kroppa ei sen jälkeen olekaan enää mennyt yhtään jumiin. Hauskaa huomata, että kunto ei ole tippunut lainkaan ja jaksan ihan samaan malliin, kuin ennenkin. Huippua!

Huonolaatuinen kuva, mutta who cares! Assin kanssa käytiin viime torstaina (7.5) korkkaamassa estekenttä ensimmäisen kerran tälle keväälle ja meillä oli niin hauskaa! Heppa oli ihan into piukeana. :)

Piristystä näihin arkisiin päiviini soi myös se, että 07.05.2015 aloitin tekemään yhteistyötä ihanan ja suloisen poniruuna Herkon kanssa. Herkko tuli mulle siis täyspäiväiseen ratsutukseen nyt kuukaudeksi ainakin, ja sen jälkeen katsotaan mitä tapahtuu seuraavaksi. :)

Herkko on Eestin ratsuponi (emän puolelta kaikki puoliverisiä ja hannovereja), syntynyt vuonna 2007, on tullut aikoinaan Virosta ja ilmeisesti jotain tapahtunut kun on niin arka. Varsinkin jaloistaan ja kavioistaan.
Olen ratsastanut Herkolla nyt viisi kertaa. Käytiin viime viikonloppuna myös ensimmäistä kertaa valmentautumassa Mintun silmien alla ja olen paljon käsitellyt ponia karsinassa, siedättänyt sitä pikku hiljaa kaikenlaisiin asioihin.

Kolmas ratsastuskerta, 09.05.2015 Mintun valmennuksessa lauantaina.
Kiitos Noora ja Fanni maneesikuvista! <3

Muutaman päivän opettelulla poni oppi nostamaan mulle jalat valmiiksi, kun näytän sille kaviokoukkua (leivässä on taikavoimia, kun palkkaa oikealla hetkellä!), ottaa enemmän ja enemmän joka päivä kontaktia ihmiseen - harjaustakaan ei tarvitse enää pelätä. :)
Helposti se siedättyy pikku hiljaa, kun kohdellaan hevonen hevosena ehdottoman hevosystävällisesti, käsitellään mahdollisimman mustavalkoisesti, tyynesti ja määrätietoisesti niin että hevosenkin on mahdollisuus ymmärtää, mitä siltä pyydetään. Kovan kuoren alla on oikeasti maailman sympaattisin pieni hevonen, joka on ihan super kiltti jokaisessa asiassa. Se pelkää paljon, mutta tulee kiltisti perässä kuin koira jos sen saa luottamaan itseensä. Täähän on ihan lastenkin käsiteltävissä turvallisesti, kun on niin kiltti kuitenkin.

Ulkokuvat eiliseltä 11.05.2015, Kiitos Veera kuvista. <3

Ratsastettavuuden kanssa on vielä todella paljon tekemistä, mutta viiden ratsastuskerran jälkeen alkaa jo pikku pätkiä väläytellä sitä todellista minäänsä. Hirmuisesti sitä saa tukea ja auttaa, mutta paranee joka kerta ainakin vähän! Itse tykkään sillä ratsastaa tosi paljon - on niin yritteliäs vaikka asiat vielä aiheuttaakin hankaluuksia vähän joka asiassa. Tästä kuitenkin lähdetään nyt liikkeelle - olen varma, että tää poni tulee hurmaamaan vielä kaikkien sydämet, kunhan pääsee näyttämään oikeat kyntensä. :)

Ensimmäinen askel ja tavoite tulevalle kuukaudelle on: Poni hyväksymään tuntuma rehellisesti -> tasainen, pehmeä vakaa tuntuma, myös pidemmälle kaulalle ja niskaa eteen. Nyt haluaa vetää itsensä mielellään aika suppuun ja tosi lyhyeksi. (tälläkin hetkellä hyvin miellyttävä suustaan, ei missään nimessä raskas eikä kova, mutta sitä tasaisuutta ei ole) Tällä hetkellä vielä aika vino, josta johtuu aika huomattavakin puoliero -> tuntuma ja suoruus siis avainsanoina tällä hetkellä. Kun sen saa rehellisesti suoraksi, on myös paremmassa tasapainossa ja tahdissa. Muodolla tällä hetkellä ei ole väliä. (Mielummin vaikka liian avoimessa 
muodossa, kuin ihan supussa wc-ankkana.)Muuta en kaipaa ja pienin askelin lähdetään liikkeelle. :)

Näitäkin asioita kirjoitan lähinnä itselleni ylös, niin voin sitten muistella mistä ollaan lähdetty liikkeelle. :) Hiljaa hyvä tulee.

Eilen poni väläytteli jo ihan hienoja pätkiä! Ratsastin sen ihan kevyesti ensimmäistä kertaa ulkona talven jälkeen ja käytiin lopuksi testaamassa tallin maastoissa, mitä poni on mieltä maastoilusta (tarkoitus olisi alkaa maastoilemaan tämän kanssa ainakin kerran viikkoon) ja eihän se sanonut mitään. Innoissaan oli muttei yhtään tuhma. :)

Herkon rinnalla ratsastan myös muita hevosia, joten ihan hyvin on tekemistä joka päivälle. Yritän kirjoitella mahdollisimman usein, mutta kuitenkin niin, etten ota enää stressiä blogin kirjoittamisesta. Pyrin vähintään kerran viikkoon palaamaan kuulumisten kera! :)

Ihanaa kevättä kaikille lukijoille! 

Täällä loppu viikko sataa vettä kaatamalla, mutta toivo ihanan lämpimistä kesäpäivistä auttaa kummasti nostamaan mielialaa! :)

14