28. helmikuuta 2013

Väistöjä ja vaihtoja

Olipa outoa mennä tallille tänään kahden maissa ja talli oli melkeimpä autio. Yleensä tähän aikaan talli on täynnä ihmisiä. Sain ratsastaa pitkästä aikaa täysin tyhjässä maneesissa ihan yksin, ihanaa!
Lori oli tänään oikein mainio, tosi energinen ja kevyt.
Ratsastin alkuun käynnissä pohkeenväistöjä ja sulkuja uraa pitkin. Lorilla oli aika paljon virtaa, joka ilmeni sitten päädyssä pelleilynä. Pari kertaa Lori näki mörköjä päädyssä, kääntyi takaosalla ympäri ja yritti karkuun. Hetken sit tapeltiin tästä asiasta ja sitten tämä mörkö taisi mennäkin jo piiloon. Ravissa otin heti hevosen ryhdikkääksi, en antanut mennä pitkällä ohjalla rennosti niinkuin yleensä. Lori oli vähän sen oloinen, että jos olisin päästänyt sen heti pitkäksi, en olisi saanut sitä lyhyeksi enää. Heti alkuraveista lähtien, Lori oli todella reipas,kevyt edestä ja pyrki itse eteen. Piti välillä jopa rauhoittaa tahtia, Lori olisi halunnut vain kauhoa menemään. Muutaman kierroksen verran ei tehty muutakuin isoja pääty-ympyröitä ja suoraa uraa. Ihan vaan verryttelyn kannalta. Sit aika nopeasti aloin tekemään pohkeenväistöä siksak- tyyliin. Ensimmäiset väistöt olivat vähän turhan kiireisiä, koska Lori meinasi vain juosta alta karkuun ja punki lapa edellä. Hetki meni, että sain hevosen rauhoittumaan ja keskittymään tehtävään. Hinkattiin näitä pohkeenväistöjä ehkä n. 20min ja tuotti todellakin tulosta. Lori teki tosi hyvin ja juurikin niin täsmällisesti, kuin itse halusin. Ennen oli ongelmana se, että hevonen taipui rungostaan liikaa ja meni aivan makkaraksi ja väistön lopussa "kaatui" ulkopohjetta vasten. Tänään sain kuitenkin hevosen kulkemaan hyvin suorana ja tasapainoisena. Vihdoinkin näinkin helppo asia, kuin pohkeenväistö, alkaa sujumaan! Miten se olikin ennen niin vaikeaa?
Heti, kun meni hyvin, vaihdoin askellajia. Laukassa tehtiin myös väistöjä ja heppa aivan villiintyi. Lori alkoi tässä villiintyneessä mielentilassa tarjoamaan väistöjen sijaan laukanvaihtoja. En rankaissut Loria näistä pyytämättömistä vaihdoista, koska juurihan niitä ollaan opettelemassa. Jos nyt olisin rankaissut siitä, että hevonen itse tarjoaa juuri oppimaansa asiaa, olisi se pilannut varmaan koko hyvän tuloksen mitä nyt ollaan saatu aikaan. Rauhassa vaan korjasin laukan takaisin ja jatkoin tehtävää.  Väistöjen jälkeen tehtiin sit niitä Lorin haluamia laukanvaihtoja. Aikaisemmin ollaan tehty vaihtoja vain lyhyillä lävistäjillä, tai volttikahdeksikoilla. Tällä kertaa ajattelin kokeilla, mitä Lori sanoisi jos vaihdettaisiinkin pitkillä lävistäjillä. Lori oli kyllä heti mukana hommassa, aivan innoissaan teki hienoja puhtaita laukanvaihtoja. Mentiin aika reipasta laukkaa, jotta hevosen on helpompi vaihtaa, kun saa vähän ilmaa alle. Hevonen alkoi mukavasti jo odottaa vaihtoja, kun ohjasin sitä lävistäjälle. Lori on siitä kiva, että vaikka tietääkin jo, että lävistäjällä tullaan vaihtamaan laukka, se ei silti vaihda ilman lupaa. Odottaa kiltisti vaikka maailman ääriin ja sit ku saa luvan, aivan sinkoaa innostuneena. Vasemmasta oikeaan laukka vaihtui puhtaasti ja helposti joka kerta, oikeasta vasempaan tuli ajoittain vielä ristilaukalle, mut raipalla kevyesti avustamalla saatiin myös takapää mukaan. Pari kertaa ei meinannut millään ristilaukka vaihtua, joten piti raipalla oikein naputtaa se pieni pukki sieltä esiin, jonka avulla Lori sai sitten vaihdettua myös takapään. Vaihtojen jälkeen Lori oli niin kivan oloinen, että päätin kokeilla, miten nyt se koottu laukka sujuisi. Ja sehän sujui hienosti! En vaatinut enempää, kuin pari ympyrää molempiin suuntiin. Kiitin hevosta vuolaasti ja annoin sit mennä reipasta loppuravia ihan pitkällä ohjalla eteen alas.
Tuntui kyllä loppuun niin hassulta tehtävän yhteydessä vaihtaa laukassa suunta ihan  laukanvaihdon kautta. Oon niin tottunut jo siihen, että vaihdettiin ennen aina ravin kautta, kun ei se osannut vaihtaa lennosta.
Loppuraveissakin Lori vielä vaan puksutti menemään, oli siinä vaan virtaa! Hieno heppa!
Nyt on kyllä mukavaa, kun pystyy ihan täysin siemauksin nauttimaan siitä, että hevosella on menohaluja. Ennen nämä menohalut kertoivat siitä, että kohta saattaa joutua maistamaan maneesin hiekkaa, kun ylimääräinen energia ilmeni aina vain pukitteluna ja kurittomuutena.
Ihmettelen kyllä suuresti, että mihin se pieni pukitteleva hevonen on kadonnut ja tilalle on tullut oikein hienosti käyttäytyvä herrasmies?


Hei hei Lori!

0

27. helmikuuta 2013

Väsyneet matkailijat

Otsikko kertoo hyvin tämän päivän olotilan. Huhhuh. Miten osaakin ihmistä väsyttää näin paljon.

Eilen päivällä siis lähdettiin viemään Cissy Ouluun klinikalle. Ennen sitä käytiin Lorin kanssa vapaapäivän kunniaksi juoksentelemassa n. 15min maneesissa. On se Lori kyllä hauska, kun se tekee kaikenmaailman temppuja. Heh! Ihan hauskaa juoksennella sen kanssa tuolla maneesissa, harmi vaan ,että itsellä loppuu kunto ennen hevosta. Mulla on pakko olla aina raippa varalta kädessä jos juoksen Lorin kanssa, koska ilman raippaa Lori saattaa herkkujen toivossa tulla vahingossa päälle.
Juoksentelun jälkeen käytiin kävellen vielä tallin maastoissa. Lori oli aivan onnessaan, koska ulkona oli +5 astetta ja sai olla ihan nakuna.



Minä pysyin sentään jotenkin tuossa lumen päällä :)





Klinikkareissussa kesti n. 10h. Aikataulumme venyi odotettua pidemmäksi, koska Cissy ei suostunut menemään vinkkaan. Lastattiin Cissyä päivän aikana yhteensä 3,5h. Kotona 1,5h ja klinikalla 2h. Huh! Onneksi loppujen lopuksi hevonen saatiin takaisin kyytiin ja saimme hyvät uutiset klinikalta. Pääsin viime yönä kotiin vasta kahdelta yöllä! Meinasi jo vähän väsyttää.


Tänään mentiin Lorin kanssa aika kevyesti tehden helppoja harjoituksia. mm. ylitaivutuksia, avoja, laukassa ympyrällä takaosaa sisään yms. Lori oli laiskahko, vähän hidas edestä ja pohkeesta. Alkuun piti vähän aikaa tapella, mut parani kuitenkin. Ei ollut mikään kouluvääntö fiilis kummallakaan, joten tehtiin päivästä vähän helpompi sillä, että vaihdettiin alaa. Mentiin ensin laukkapuomeja ja sen jälkeen hypättiin ihan helppoja juttuja. Lori piristyi huomattavasti, hyppäsi hyvin ja lopuksi oli tosi rento ja reipas.









2

25. helmikuuta 2013

Onnekkaampi päivä

Eilisen jälkeen päätin, että tänään pidetään hauskempi ja rennompi päivä Lorin kanssa.
Mikäs sen parempaa, kuin tuulettaa aivoja maastossa laukkaillen.
Käytiin alkuverkkailut ulkona, tallin ympäristössä olevissa maastoissa. Ravailtiin ja laukattiin ympäriinsä n. 30min. Lori oli tosi mukava, ei pelleillyt yhtään vaikka välillä säikkyikin puista putoavia lumia. Itsekin tunsin oloni huomattavasti rennommaksi, kuin aikaisemmin.

Mentiin sit verkkailun jälkeen vielä maneesiin ravaamaan ja laukkaamaan. Lori oli erittäin energinen ja virkeä ulkoilun jäljiltä ,joten mentiin sit reippaasti ravia ja laukkaa. Aivan riehaannuttiin molemmat kaahottamaan ympäri maneesia. Hauskaa!
Lopuksi tehtiin laukanvaihtoja lävistäjillä. Lori on alkanut hienosti jo hoksaamaan, kuinka ne laukat oikein vaihdetaankaan ja reagoi tosi nopeasti apuihin. Muutaman vaihdon jälkeen, Lori alkoi jo intoa puhkuen odottamaan, että koska saa vaihtaa.
Tietysti joka laukanvaihto ei onnistunut puhtaasti, mutta olen erittäin tyytyväinen siihen, että joka kerta vaihtoa pyytäessäni hevonen reagoi ja yritti parhaansa. Saatiin me aikaiseksi useita oikein hienoja puhtaita laukanvaihtojakin.
Loppuun ravattiin reippaasti ympäri maneesia pitkällä ohjalla, tehtiin ravailun ohessa vielä vähän pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. Hieno poika, olen siitä niin ylpeä. :)

Tämä päivä oli kyllä unelma eilisen jälkeen. Mahtava tunne, kun heppa toimii ja oltiin molemmat hyvillä mielin. Maastoilu teki kyllä terää meille molemmille.

Kuvaajakin oli niin innoissaan noista puhtaista laukanvaihdoista ,että hevonen ei näkynyt videolla kunnolla, vaikka kamera kuvasikin koko ajan. Haha! Tallentui sentään yksi vaihto täysin videolle, vaikka tuossa vaihdossa (videon lopussa) en kyllä ollut ihan mukana, mut kuitenkin :)









Huomenna Lorilla onkin sitten vapaapäivä, koska lähdetään käyttämään Cissy Oulun klinikalla ja tähän reissuun menee varmaankin koko päivä.


3

24. helmikuuta 2013

En osaa ratsastaa- päivä

Loppuviikko oli mulla aika kiireistä töissä ja olin keskiviikosta perjantaihin klo 7.00-17.00 töissä.
Meidän tallilla alkaa ratsastuskoulun tunnit arkisin klo 17.00 ja sen jälkeen yksityiset eivät pääse maneesiin ratsastamaan, ellei mene itse myös tunnille.

Keskiviikkona Lorilla oli vapaapäivä, torstaina ja perjantaina Minsku ratsasti Lorin, koska pääsin niin myöhään töistä ja en olisi sitten enää päässyt maneesiin. Ulkona olis tietty voinut mennä, mutta ulkokenttiä ei ole aurattu ja ei hirveästi houkuttele mennä pilkkopimeällä maastoilemaan.
Minsku oli ratsastanut Lorilla nämä kaksi päivää koulutreeniä. Torstaina ihan kevyesti vapaapäivän jälkeen ja perjantaina Minsku meni kangilla. Lori oli ollut kuulemma erittäin mukava.
Minsku ratsastaa siis Annen kaverina Fiiaa ja pyysin Minskua siksi, koska Tiina ei ehtinyt ratsastaa Loria puolestani.

Eilen eli lauantaina oli Tiinan ratsastuspäivä. Tiina ratsasti kangilla myös. Ratsastin itse samaan aikaan siskoni Annen hevosella Fiialla, joten en hirveästi ehtinyt siinä katsella miten Lori meni. Lori oli ollut kuulemma kiva.Tiina oli mennyt avoja, sulkuja ,pohkeenväistöjä, ravi- ja laukka kokoamisia sekä lisättyä ravia ja laukkaa.

Palataanpas vielä tuohon Fiian ratsastukseen. Fiiahan on siis 5v kantakirjattu Oldenburg- tamma. Syntynyt Suomessa, polttomerkitty Saksassa. Palkittu Saksassa 2-vuotiaana parhaana Oldenburgina. Oikealta nimeltään Fiammeggiare-R. Säkäkorkeus Fiialla on 170cm. Fiia on tällä hetkellä ehkä n. HeC-tasoinen. Sillä ei ole koskaan vielä ehditty kisata. Eli säästeliäästi ratsastettu sen takia, koska kasvoi hitaasti. Ison koon vuoksi Fiiaa on alettu ratsastaa vasta neljä vuotiaana. Fiialla ei oltu koskaan hypätty, ennenkuin Anne osti sen. Eilen siis hyppäsin Fiialla vähän. Fiia on aivan mukava ratsastettava, ehkä välillä jää vielä turhankin tyhjäksi edestä, mutta muuten on kyllä simppeli. Fiia ei osaa hirveästi hypätä, ei sillä ole minkäänlaista tekniikkaa tai hyppytyyliä. Välillä Fiia saattaa hypätä ja kaataa esteet mukanaan ja välillä hyppää taas erittäin kivasti. Sanon Fiian hyppytyyliä leikilläni "hylkeen hyppytyyliksi". Onneksi Anne jaksaa Fiian kokemattomuudesta huolimatta käydä ahkerasti estevalmennuksissa ja hypellä omaksi ja hevosen iloksi kotonakin silloin tällöin. Eihän sitä hevonen koskaan kehity, jos ei treenaa :)
Fiialla on tosi kivat liikkeet ja suvun puolesta odotukset koulupuolelle tulevaisuuteen ovat kovat.

Tänään, eli siis sunnuntaina oli tämä kyseinen "En osaa ratsastaa" päivä... Menin tallille kymmenen maissa ja Tiina piti mulle koulutuntia. Ideana oli "kootut askellajit".
Alkuun mentiin kevyttä ravia ympäri maneesia tehden päätyihin isot pääty-ympyrät. Kahden kierroksen välein diagonaalin kautta suunnanmuutos. Sit ku Lori oli vertynyt, alettiin tekemään pääty-ympyröiden jälkeen aina voltti lyhyen sivun keskeltä. Voltti koottua ravia ja voltin jälkeen pitkä sivu lisättyä ravia. Ravi osuuden jälkeen laukkatyöskentelyyn. Laukassa vasta- ja myötataivutuksia. Pitkät sivut keskilaukkaa aavistuksen ulospäin asetettuna. Pääty ympyröillä vaihdeltiin asetusta ulos ja sisään. Tähän asti meni ihan ok vielä. Sain hevosen kulkemaan mukavan energisesti, vaikka Lori olikin alusta asti vähän muissa maailmoissa.
Lori on siitä mielestäni hassu hevonen, että joinakin päivinä kun haluan ,että hevonen liikkuu eteenpäin, Lori mielummin liikkuisi hitaasti ja laiskasti. Ja taas tällaisina päivinä, kuin tänään, olisi pitänyt koota ja kun hevosta ei huvittanut, se yritti koko ajan karata alta tuhatta ja sataa.
Ongelmaksi tänä päivänä ilmeni siis nämä laukka kokoamiset. Alkulaukkailun jälkeen jäin Tiinan ympäri tekemään pääty-ympyrää ja tehtiin vain muutaman askeleen verran laukassa kokoamisia molempiin suuntiin. Lori olisi halunnut vain alkaa hyppimään ja pomppimaan laukassa etupää ylhäällä ja näin luistaa tehtävästä. Sit ,ku piti patistaa hevosta tekemään enemmän, se raivostui ja alkoi hyppimään pystyyn, peruuttamaan ja pukittelemaan. Tämä ei onneksi tällä kertaa säikäyttänyt minua millään tavalla, vaan jatkoin sinnikkäästi tehtävää. Noh, tänään en valitettavasti sit kyennyt kovin tähdelliseen suoritukseen. Tämä päivä, ei vain onnistunut. Minä olin väsynyt, ehkä hevonenkin oli, joten temppuilut ja epäonnistuminen oli monen yhtälön summa. En tiedä olenko sitten liian itsekriittinen ratsastustani kohtaan, mutta en osaa ottaa epäonnistumisia positiivisesti tai tyytyä niihin. Toki tunnilla oli hyviä ja onnistuneitakin pätkiä, mutta eniten mieltä jäi vaivaamaan ne huonot pätkät.
Loppuun siis minä ja hevonen väsyttiin molemmat. Lopuksi olin itse niin väsynyt, että kesti kolme pääty-ympyrää, että jaksoin edes ajatella kokoavani hevosta. Tiina kannusti minua vielä loppuun,"Jos jaksat edes kolmea askelta koota vielä hyvin, saat sitten lopettaa". Onneksi sain revittyä itsestäni viimeisetkin energian rippeet ja sain, kuin sainkin tehtyä ne kolme hyvää askelta. Lopuksi mentiin laukkaa ympäri maneesia reippaasti ihan pitkällä ohjalla. Oltiin Lorin kanssa varmaan molemmat yhtä kuolleita ja huojentuneita siitä, että nyt ei tarvi tehdä enää töitä. Taluttelin puolikuolleena Loria loppukävelyiden ajan. En muista, koska olisin viimeksi ollut näin väsynyt. Tunnin tehtävät, eivät siis olleet erityisen raskaita, en vain jaksanut tarpeeksi hyvin. Varsinkaan, kun hevonen ei ollut kauhean yhteistyökykyisellä mielellä ja painoi kädelle.
Tallissa loimitin hikisen hevoseni kunnolla. Tunnin päästä heitin päiväheinät ja aloin harjata ja pyöritellä kumisualla. Lorista on alkanut lähteä ihan hirveästi karvaa nyt, kun aurinko on alkanut paistaa. Olen toki myös vauhdittanut karvanlähtöä vitamiini kuurilla. Harjailin Lorin perusteellisesti ajatuksissani. Lopetettuani hoksasin katsoa kellosta, että harjaamiseen oli mennyt kaksi tuntia aikaa. Aivot narikkaan ja silleen? Noh, olipahan ainakin kuiva ja hyvin harjattu hevonen sen jälkeen. Lori ei ainakaan vaikuttanut mitenkään alakuloiselta tai hirveän väsyneeltä karsinassa tunnin jäljiltä. Iloisesti rouskutteli heinää ja puuhasteli kanssani samalla, kun harjasin. Lori on ihana siitä, että se osaa pitää seuraa ja Lori on aina hengessä mukana kaikessa mitä ikinä teenkin. Piristyin kyllä huomattavasti. On Lori kyllä sellainen halinalle :)

Tässä videota tältä päivältä. Laitoin ihan tarkotuksella pari epäonnistunutta kokoamista videoon, jotta ymmärrätte, mitä tarkotan sillä, kun kirjoitin, että Lori kokoamisen sijaan vaan pomppii ylöspäin. Loppua kohti huomaa, että ratsastaja väsyy ja ohja pitenee, jalustimetki piti ottaa pois ,et jakso jotenki ees roikkua kyytillä. Huhhuh, hirveää katseltavaa, mutta menkööt...



18.8.2012


2

19. helmikuuta 2013

Kisatreeniä


Reenattiin Lorin kanssa tänään sunnuntain kilpailuihin. Eli mentiin taas pätkittäin ratojen asioita. Hevonen oli erittäin kiva ratsastettava ja tosi reipas. Ei vaikuttanut yhtään väsyneeltä, vaikka ei olekaan nyt ollut vapaapäiviä.
Minna oli kuvaamassa ja vähän huutelemassa kentän reunalta neuvoja, jos tarve vaatii.
Aloiteltiin käyntiväistöillä, käynti-ravi siirtymisillä ja temponmuutoksilla. Tehtiin sit laukasta käyntiin siirtymisiä ja hevonen ei ollut oikein hereillä. Minna ehdotti sitten, että tehdään hetki vähän laukka kokoamisia, jotta saadaan hevonen hereille ja takapää paremmin alle. Näinhän siinä sit kävi, että innostuttiin vähän enemmänki kokoamaan laukkaa. Ensin tehtiin muutama askel kokoamista jonka jälkeen annoin hevosen laukata jne. Lori alkoi vähän ennakoimaan ja alkoi kokoamaan välillä turhankin nopeasti jolloin tahti meni rikki. Muutaman toiston jälkeen alkoi onnistumaan jo ihan kiitettävästi. Lorikin innostui aivan ja teki tosi hyvin, ainakin mun mielestä! Lorin kokoaminenhan ei ole vielä ihan täsmällistä eikä täysin tahdikasta ja rauhallistakaan, mutta minusta pääasia on, että hevonen sentään yrittää kovasti. Varsinkin, kun ei olla kauheasti tehty näitä kokoamisia kovinkaan paljoa. Ja tietystihän kuskikaan ei ole aina ihan kartalla ;)
Tämän jälkeen laukka- käynti siirtymisissä ei ollut enää mitään ongelmaa. Ratsastin kerran HeB:n radan läpi vielä lopuksi. Kokoamisista tuli hevoselle aika mukavasti hiki, joten päätin sit alkaa ravaileen loppuraveja.
Käytiin loppukäynnit ulkona ihanassa aurinkoisessa pakkas-säässä.
Oli kyllä tosi mukava päivä, paitsi kisatreeni-innon pilasi se, että juuri, kun tulin talliin Lorin kanssa, sain tietää ,että sunnuntain kisat on peruttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Höh!
Noh, eipä treenaus ole koskaan turhaa. :)
Nyt raskaan työn raataja Lori, on ansainnut huomenna vapaapäivän.

Tässä kuvia ja video tältä päivältä. Harmillisesti kokoamisista ei ole videota, kuin vasempaan kierrokseen. Minna joutui alkuun vähän enemmän neuvomaan, joten kuvaus jäi pois siksi oikean kierroksen ajaksi. Videossa on sit kans pikku pätkiä, ku ratsastin rataa läpi.
Alkuvideosta videomateriaali on jo ihan suht hyvää, mutta loppua kohden menee taas aika tummaksi.











4

18. helmikuuta 2013

Maastoilemassa

Koska Lori on ollut koko viikon todella kiva ratsastettava, päätin palkita sen tänään lähtemällä Annen & Fiian kanssa maastoon Pöyliövaaraan.
Jännitti alkuun tosi paljon, koska en ole koskaan lähtenyt Lorin kanssa tallin ympäristöstä kauemmas, muutakuin kävelemään pyöräteitä pitkin. Aikaisemmissa postauksissani olenkin kertonut syyn, miksi en ole tykännyt käydä reippaita maastolenkkejä Lorin kanssa.
Tallilla karsinaa putsatessani mietin jo peruvani koko reissun, koska jännitys paheni mitä puhtaammaksi karsina kävi. Pakotin kuitenkin itseni rauhoittumaan ja ajattelemaan, ettei siinä voi kovin pahasti käydä, koska Lori on ollut tosi kiva ja on kuitenkin pohjimmiltaan erittäin järkevä hevonen.
Noh eikai siinä auttanut, kuin hypätä hevosen selkään ja lähteä heppojen kanssa kävelemään kohti Pöyliövaaran maastoja. Meidän talliltamme maastoihin on n. 1km pituinen matka pyöräteitä kävellen. Maastolenkki kesti yhteensä 2h. Alkumatkasta, kun olimme jo jonkin aikaa ravailleet hevosten kanssa, tuli vastaan kuusi moottorikelkkaa. Onneksi kelkat olivat pysähtyneinä ison halkokasan viereen ja ajajat heittelivät halkoja kelkkojen perässä oleviin rekiin.
Lori oli sitä mieltä, että kelkat ovat todella pelottavia, eikä suostunut menemään kovin lähelle, vaan alkoi muulimaisesti peruuttamaan vaikka käskin eteenpäin. Lori jopa peruutti lumikasaan, iski kaviot syvälle hankeen ja jäi siihen seisomaan, "en varmaan liiku tästä mihinkään". Noh rauhoitin itseni tässä tilanteessa ja istuin itse hiljaa ja rauhassa. Maiskuttamalla sain sit hevosen kävelemään pari askelta eteenpäin, sen verran ,että päästiin takas tielle. Kehuin hevosta välittömästi ja löysäsin ohjan. Hetki meni vielä kinastelussa, mut sit yhtäkkiä Lori päättikin ,että eihän nuo kelkat olekaan pelottavia ja käveli tyynesti ohi. Hah, hassu hevonen. Loriin ei siis tepsi tälläisissa tilanteissa se, että alan hirveästi potkimaan tai lyömään raipalla, mitä enemmän itse vauhkoan, sen vimmatummin Lori peruuttaa ja temppuilee.
Fiiakin otti Lorista vaikutteita, eli sekin peruutteli kelkoista kauhistuneena aina, kun Lorikin peruutti. Tässä tilanteessa olisi ollut helppoa se, että joku olisi mennyt meitä edellä kelkoista ohi, silloin olis tääkin Lorin pelleily vältetty. Eipä se nyt kuitenkaan onnistunut, koska ei Fiiakaan suostunut menemään ensimmäisenä.
Jatkettiin ravia heti kelkoista päästyttyämme ja heti kohta näin meidän tuurilla, kapeaa, lumista tietä vastaan tuli traktori isoine peräkärryineen. Huoh. Ajattelin heti, että ei me koskaan päästä jatkamaan matkaa, jos sama rumba alkaa alusta. Pysäytettiin hevoset tielle ja viitottiin traktorin kuljettajalle, että ajaa tien reunaan, jotta me päästään ohi. Lori teki pari kertaa samat peruutusyritykset tässäkin tilanteessa. Fiia sai ihmeellisesti jostain rohkeutta ja käveli ensimmäisenä traktorin ohi rauhassa, joten Lorikin uskalsi kävellä perässä. Traktorin kuljettaja oli todella mukava ja ystävällinen. Hän ajoi traktorin tien vieressä olevaan hankeen ja sammutti koneen. Tosi kilttiä! Ei me oltais saatu hevosia siitä varmaan koskaan ohi, jos traktori olisi ollut käynnissä koko ajan. Loppu maasto menikin sitten suht hyvin siltä kantilta, ettei tullut enää mitään kulkuneuvoja vastaan. Otettiin traktorin jälkeen laukkaa ja laukattiin tosi pitkä pätkä. Välillä ravailtiin ja käveltiin ja taas laukattiin. Lori oli mukava, eikä yrittänyt pukitella tai muutenkaan sikailla, ainakaan alkumatkasta.
Just, ku ite rentouduin ja annoin hevosen laukata isompaa laukkaa, Lori otti spurtit ja yritti pukittaa. Onneksi hoksasin reagoida ajoissa ja sain juuri hevosen hallintaan, ennenkuin se ehti pukittaa. Jatkoin sit laukkaa ihan vaan sen takia, että hevonen ei saa levähtää juuri, kun se alkaa pelleillä. Jos pelleilee, joutuu töihin.
Tämän kohtauksen jälkeen ei tullut enää mitään ongelmaa missään askellajissa, kotoa poispäin mentäessä. Heti, kun käännyttiin kotiin, Lorista tuli vähän pörrö, tiesi varmasti pääsevänsä kotiin. Ravailtiin reippaasti alkuun ja Lori jotain siinä hyppeli säikkyen muka jotain. Olin aivan varma, etten uskalla laukata kotiin päin, koska Lori oli niin pörrönä ja säikkyili kaikkea. Noh taas kerran yllätin itseni ja nostin tyynesti laukan. Laukkasin jonkin matkaa reippaasti ja laukassakin Lori yritti taas kerran pukittaa, mutta ehdin reagoida nopeasti.  Laukkapätkän jälkeen ravailtiin maasto loppuun ja sit loput 2km käveltiin kotiin. Ravissakin Lori pelleili vähän, mutta se oli sellaista pientä, vaikka ärsyttävää olikin. Kaikenkaikkiaan tämänpäiväinen maasto meni paremmin, kuin koskaan aikaisemmat maastoreissut. Hevonen ei ehtinyt pukittaa, ei sinkoillut vaikka säikkyikin ja olin itse huomattavasti rennompi ja nopeampi reagoimaan tilanteissa.
Tänään huomasin sen, että yksi syy tuohon pelleilyyn oli ainakin se että, kun mentiin kotiinpäin, tietysti hevonen tahtoi nopeasti kotiin ja olisi halunnut mennä lujaa ja kun minä en antanut, piti protestoida sitä jotenkin. Lorilla on aina kaikissa asioissa oma tahto ja ilmoittaa sen ainakin selkeästi. Lorin täytyisi nyt tajuta se, että voidaan mennä lujaa, jos osaa käyttäytyä. Olisi helppoa jos osaisi puhua hevosten kieltä, ei tulisi tälläisia kommunikointi ongelmia :)
Mulla ärsyttää itsessäni se, että musta on pitkän ajan saatossa tullut hirveä pelkuri. Onkohan vihdoinkin tää mun itsesuojeluvaisto alkanut heräillä henkiin? Ennen en tuollaista sanaa edes tuntenut, sen verran rämäpää sitä oltiin nuorempana. Tai oikeastaan nyt vuoden sisään musta on vaan tullut nössö.
Eniten mulla ärsyttää tää mun turhanpäiväinen säikkyminen. Säikähdän aina Lorin pukkeja, koska ne ei ole mitään tavallisia pukkeja vaan sellaisia todella isoja, joissa on hankala yrittää pysyä tippumatta ja ne tulee ihan arvaamatta puun takaa. Lori siis melkeinpä aina pukittaa niin, että ensin hyppää ilmaan ja siitä pukittaa. Eli matkaa maahan olisi aika mukavasti, jos tippuisi. Olen yrittänyt itseäni tsempata ja olenkin jo huomattavasti rennompi, kuin ennen. Ennen en olisi mistään hinnasta lähtenyt Lorilla maastoon, en vaikka olisi maksettu. Eli jotain kehitystä on siis tapahtunut ja uskalsin jopa laukata reippaasti pitkiä pätkiä rentona vaikka Lori pelleilikin. Jes!
Täytyy vaan alkaa käymään säännöllisesti maastossa Lorin kanssa, ehkä se sitten lopettaa nuo turhat pelleilyt, kun itsekin opin rentoutumaan vielä paremmin. Onneksi Lori on sentään muuten järkevä maastossa, eipähän tarvitse koskaan pelätä ,että se ryöstäisi. Se olisi jopa pahempaa, entä tuo pukittelu.




Lopuksi videopätkä Lorin pukista viime kesän seurakisoista. Tuolla videolla oleva, on vielä pieni pukki. Tuossa sentään pysyy vielä kyytissä. :)


9

17. helmikuuta 2013

Hyppyjä ja kouluvääntöä

Pitkästä aikaa ratsastin kaksi hevosta samana päivänä. Ensin ratsastin Taikan hepalla Cissyllä pieniä esteitä.
Alkuun ratsastin Cissyä rennoksi ja pyöreäksi käynnissä. Ratsastin käynnissä kulmia ja hain suoraa hevosta. Cissy on välillä vähän kiireinen käynnissä ja ei malttaisi kävellä, vaan hipsuttaa pientä ravia heti, kun saa tilaisuuden. Mentiin käyntiä sit niin kauan, että malttoi kävellä ja käveli hyvää, rentoa käyntiä. Ravissa verryttelin samalla kaavalla, kuin Lorinkin aina. Eli isoja ympyröitä, tempon muutoksia ja vaihdoin useasti suuntaa diagonaalin kautta. Sitten, kun Cissy tuntui ravissa mukavalta ja kuuliaiselta, aloitin laukka verryttelyn. Isoja ympyröitä yms. Cissy oli laukassa alkuun heti aika virkeä ja olisi halunnut mielellään kaahottaa täysiä maneesia ympäri. Hetki meni, että sain hevosen kuuntelemaan minua ja menemään sitä tahtia ,kuin minä itse halusin. Ei mennyt kovin kauaa, kuin hevonen tuntui erittäin mukavalta. Sit alettiin tekemään kontrolliharjoitusta keskihalkaisijalla olevilla kahdella kavaletilla. Kavalettien väli oli 17,5m. Hyppäsin ensin ensimmäisen kavaletin yli ja otin heti seis, siitä jatkoin laukassa seuraavan kavaletin yli ja taas seis. Ensimmäisillä hypyillä hevonen ei olisi halunnut pysähtyä ollenkaan, joten seuraavalla kerralla otin hieman isomman pidätteen. Sen jälkeen Cissy tajusi hyvin, mitä olen hakemassa ja sen jälkeen pysähtyi mallikkaasti joka hypyn jälkeen. Jätin pysähdykset pois ja aloin tulla molempia kavaletteja peräkkäin. Tavoitteena oli, että saan hevosen tulemaan kavaleteilta alas myötälaukassa ja suorana. Cissy tahtoi välillä vähän punkea sinne sun tänne, joten alkuun tämä suoruus, oli vähän haastavaa. Tehtävä oli siis tämä: vasen kierros -> keskihalkaisijalle -> kavaletin yli, laskeutuminen vasempaan laukkaan -> toisen kavaletin yli, laskeutuminen vasempaan laukkaan -> hetki suoraa ja käännös vasempaan. Ja sama toiseen suuntaan. Tämä onnistui loistavasti vasempaan kierrokseen, mutta oikeassa kierroksessa Cissy olisi halunnut laskeutua hypystä aina vasempaan laukkaan. Tehtiin siis useampi toisto oikeaan kierrokseen ja loppua kohden hevonenkin hoksas ja tuli tosi kivoja suoria hyppyjä ja laskeuduttiinkin ihan myötälaukassa.
Nostettiin esteitä vähän loppua kohden. Korkeimmillaan tais olla 70cm?
Cissy oli lopussa mukava ja kuuliainen, mutta taisi vähän kuumua esteistä, koska loppua kohden tuntui, että vauhti olisi kiihtynyt miljoonaan, ellen olis ollu koko ajan hidastamassa sitä. Heh!
Mutta mukavampihan se on ratsastaa hevosella, joka pyrkii itsestään eteen, kuin sellaisella jota täytyy koko ajan potkia eteenpäin, kuin potkukelkkaa.
Ite tykkään Cissystä tosi paljon. Jos joskus tulevaisuudessa ostan estehevosen, haluaisin just Cissyn kaltaisen hevosen; Energisen ja säpäkän pikku tamman. Ihana!

Cissyn jälkeen ratsastin Lorilla n. 40min suht kevyesti, mutta monipuolisesti. Mentiin alkuun käynnissä pohkeenväistöjä ns. siksak tyyliin ja tehtiin myös pohkeenväistöjä suoralla uralla, etuosa uraa seuraten. Mentiin siis kaikkia niitä asioita tänään, mitkä tulee olemaan ensi viikon kilpailuiden radoissa. Käyntiväistöjen jälkeen, tehtiin väistöjä myös ravissa. Alkuun oli hetki vaikeuksia raviväistöjen osalta. Lori olisi halunnut aina nostaa laukan, kun pyysin väistöä tai sitten väisti turhan nopeasti ja meni makkaraksi. Työstin raviväistöjä aika kauan ja lopetin ne vasta, kun hevonen oli rauhallinen, väisti rauhassa ja tahdikkaasti. Lori oli alusta asti todella reipas ja erittäin kevyt, joten tämä päivä sujui aika mukavasti ja rennosti, ilman sen suurempaa tahtojen taistelua. Väistöjen jälkeen, otin laukkaa ja tehtiin laukassa 10m voltteja. Kiinnitin huomiota siihen, että voltin aikana sisäkäteni on rento ja hevonen kääntyy pelkästään ulko-avuilla. Lori oli heti mukana hommassa. Sit, ku voltit oli tehty, tein pienen pätkän HeA:n radasta, eli 10m voltti, heti voltin loppupisteestä keskilaukkaa keskiympyrä, lävistäjä harjoituslaukkaa. Lori tarjosi keskilaukan sijaan lisättyä laukkaa, joten annoin pojan viilettää, kun kerta haluja oli mennä. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja oli kyllä ehkä päivän paras kohokohta se, kun uskalsin vaan antaa hevosen mennä, olin aivan rento ja luotin hevoseen täysin. (Joskus Lori harrasti sitä, että aina ,kun mentiin keskilaukkaa, se säikähti jotain ja veti pukkirodeot. Joten kukaan ei varmaan ihmettele miksi olen ollut keskilaukan suhteen hieman varautunut) Muutamat vastalaukan nostot tehtiin myös suoralla uralla. Lopuksi reenattiin vielä radalle sisääntuloa keskihalkaisijalla kohti Lorin niinsanottua "kauhupäätyä". Laitoin päädyn eteen yhden kappaleen kouluaidoista, jotta saisin edes pienen muiston luotua hevoselle, kilpailutilanteesta.
Kappas kummaa, Lori ei yhtäkkiä enää pelännytkään tätä mainitsemaani päätyä, jota se on pelännyt joka ikinen päivä, ennen tätä päivää. Tervehdykset meni todella hyvin ja kevyesti. Lori halusi liidellä hienoa keskiravia keskihalkaisijaa pitkin, kohti tervehdystä. Pysähdykset sujuivat silti hyvin, Lori on tosi hyvä tekemään pysähdyksen suoraan  myös keskiravista. :)
Itse tykkään tehdä reippaasta ravista/laukasta sisääntulon, koska se näyttää tuomarin silmiin miellyttävämmältä ja on helpompi ratsastaa hevosta suoraan, reippaammassa tahdissa. Usein näkee radoilla sitä, että ratsastajat ratsastavat hevosta liian hitaasti tervehdystä kohti ja hevoset alkavat ennakoimaan ja kiemurtelemaan. Mitä reippaampaa menet tuomaria kohti, sen pienempi mahdollisuus hevosella on kiemurrella. 
Harjoiteltiin keskiravia diagonaalia pitkin joka kerta, kun tultiin keskihalkaisijalta. Joten luonnollisesti vaihdoin koko ajan suuntaa. Lori teki tänään kaiken todella hyvin, ainoa mitä pitää vielä hioa, on juurikin ne pohkeenväistöt. Huomaa, ettei olla tehty niitä taas aikoihin.. Pitää yrittää tehdä itse ne mahdollisimman helposti ja rennosti, jotten hermostuta hevosta turhaan. Mulla oli ennen tapana "yrittää liikaa" itse ja saatoin tehdä jostain erittäin helposta asiasta, todella suuren ongelman sillä, että itse hätäilen ja vauhkoan. Pohkeenväistökin on helppo tehtävä, mutta jostain syystä, se on ollut Lorilla aina se heikoin osaamisalue. Tähänkään ongelmaan ei ole muuta lääkettä, kuin toistoja toistoja toistoja.
Keskiravit onnistuivat tänään odotettua paremmin, aivankuin hevonen olisi lähtenyt lentoon. Onkohan kaikki tämä nyt tuon kouluaidanpätkän tuomaa hyvää tuuria?
Enkäpä Lorillakin on jo hinku päästä kilpailemaan. :)
Oli todella mukavaa pitkästä aikaa, olla aivan yksi isossa maneesissa, koko tila oli vain ja ainoastaan minua varten, eikä tarvinut väistellä ketään. Ah!


Tässä olis kooste, tänpäiväisestä Cissy alias Siiselin kanssa loikkimisesta.


0

16. helmikuuta 2013

Hyppelyä

Eilen ja tänään ollaan Lorin kanssa hypätty vähän pienimuotoista jumppaa.
Eilen laitoin maneesin katsomopäätyyn kolme puomia, joiden välit ulkosyrjästä 4m, keskeltä 2,5m ja sisäsyrjästä 1,7m ja tulin niitä ensin laukassa. Pikkuhiljaa nosteltiin yksitellen puomit esteiksi n. 50cm korkeudelle. Tulin niitä sit molempiin suuntiin. Lopuksi laitettiin ensimmäisestä ja viimeisestä esteestä n. 60cm ja keskimmäisestä 80cm.
Tänään vaikeutin tehtävää sen verran, että laitoin kaksi täsmälleen samanlaista jumppaa eri päätyihin + lisäsin vielä kaksi puomia jumpan molemmin puolin. Esteet taisivat olla maksimissaan n. 70cm. Lori on ollut suureksi ilokseni tosi kiva jälleen nämä kaksi päivää. Ei ole ollut oikeastaan mitään ongelmaa missään tilanteessa.

Kävi hyvä tuuri sen mun estesatulan kanssa, satula lähti jo eilen Ouluun kokeiltavaksi. Toivottavasti nyt menis kaupaksi :)

Olen kaksi päivää testaillut uutta satula tulokasta ja tänään sit hyppäsin sillä. Satula istuu tosi hyvin ja tuntuu hyvältä. Tämän päivän ratsastuksen jälkeen, päätin sit ostaa sen.
Kyseessä on siis Stubbenin Spezial estesatula.

Eipä näistä päivistä ole sen enempää kerrottavaa. :)
Tässä video tältä päivältä.




0

14. helmikuuta 2013

Vastalaukkaa

Hyvä tuuri senkun jatkuu vielä kolmatta päivää peräkkäin. Lori oli tänäänkin aivan mahtava ratsastettava. Alkuun aloiteltiin käynnissä muutamia tehtäviä, haettiin hyvää keskikäyntiä ja muuteltiin tempoa. Alkuravit pitemmällä ohjalla ja aika ripeästi jo laukkaan. Annoin rullata laukkaa reippaasti verryttelyksi, tehden tempon muutoksia pitkillä sivuilla.
Ratsastuksessa mulla on aina aika sama kaava, eli reippaasti ja rennosti niin kauan, että heppa on vertynyt. Päivistä tosin riippuu se, että millä päällä hevonen on. Jos temppuilee ja sikailee, joutuu heti töihin. Mutta nyt, kun Lori on joka kerta ollut alusta asti hyvä, annan sen verrytellä omassa tahdissa ja vähän vapaammassa muodossa.
Verryttelyn jälkeen n. 10min samoja siirtymisiä, kuin eilen ja toissapäivänä (vast.la- kä- myöt.la) Tein tänään vähän erilailla, kuin aikaisemmin, eli en ottanut laukasta käyntiin tai pysähdykseen vaan tehtiin nostot ja siirtymiset ravista.
Lori oli tässä tehtävässä ehkä hiukan hitaampi, kuin eilen, mutta annettakoon se hälle anteeksi.
Heti, kun sain muutamat hyvät nostot ja hevonen tuntui hyvältä, vaihdoin tehtävää.
Tehtiin sit pitkästä aikaa vähän vastalaukka työskentelyä. Nosteltiin vastalaukkaa ympyrällä ja suoralla uralla, tein vastalaukassa isoa keskiympyrää molempiin suuntiin. Vastalaukka on Lorille niin helppoa, että olisin voinut tehdä tätä vaikka koko loppupäivän.
Kun vastalaukka keskiympyrällä tuntui helpolta ja hyvältä, tehtiin molempiin suuntiin hetki nelikaarista laukassa. Nelikaarisessahan joka toinen kaari tulee myötälaukassa ja luonnollisesti joka toinen vastalaukassa. Ennen tämä tehtävä oli Lorille hiukan vaikeaa, koska kaarien välissä täytyy suoristaa hevonen täysin suoraksi ja siitä lähteä kääntämään vastalaukassa, kohti seuraavaa kaarta. Hevosella täytyy siis olla tasapaino jo tarpeeksi hyvä, suorittaakseen näinkin vaikean tehtävän. Kolmikaarinen on helpompi tehdä, kuin nelikaarinen, koska siinä kaaret ovat loivempia ja tällöin helpompia hevoselle. Mehän aloitettiin vastalaukkojen harjoittelu viime kesänä ihan helpoista jutuista, asteittain hevosen tasapainon ja osaamisen mukaan vaikeutettiin aina tehtävää pikkuhiljaa.
 Lori siis ennen vaihtoi aina ristilaukalle suoristuksen jälkeen, mutta nyt tekee tämänkin tehtävän, kuin vettä vaan.
Lopuksi harjoiteltiin vielä pienellä kahdeksikolla laukanvaihtoja. Lori tajusi heti, että nyt tulee kivaa ja villiintyi aivan. Olipas mukavaa!
Loppuravien yhteydessä tehtiin muutamat lisäykset diagonaalia pitkin.
Huippu heppa! :)



Laitoin tänään estesatulani myyntiin. Olen tekemässä uutta satulahankintaa ja pitäisi päästä vanhasta eroon. Tosi kiva satula, helppo istua ja hypätä. 17" penkki, leveys 33. Hyvässä kunnossa. Hp. 350e. Jos kiinnostaa, laittakaa viestiä :) Tästä linkistä löytyy kuva satulasta http://tanssivalordi.blogspot.fi/2013/02/esittelyssa-satulat-ja-muuta-mukavaa.html

Ideoita ja toivepostauksia odottelisin teiltä lukijoilta. Haluaako joku tietää lisää Lorista tai minusta jotain? Ehdottakaa vapaasti :)

4

13. helmikuuta 2013

Hyvä onni jatkuu

Tänään ratsastin Lorilla aikalailla samoja juttuja, kuin eilenkin. Lori oli taas tosi energinen ja kuuliainen, niinkuin eilen.
Jalka on vielä vähän kipeä, mutta huomattavasti parempi ,kuin eilen. Välillä kävellessä vihloo ja tallilta lähtiessäni alkoi vihloa ja jomottaa ikävästi, mutta muuten ihan ok.
Ratsastin alkuun taas rentoa ravia ympäri maneesia, isoja ympyröitä, suunnanmuutoksia. Otin aika nopeasti jo laukkaa ja annoin laukata isosti ja reippaasti.
Verryttelyn jälkeen tehtiin molempiin suuntiin hetki pohkeenväistöä ravissa keskihalkaisijalta uralle.
Ravista taas laukkaan ja tein muutamat lisäykset pitkillä sivuilla. Lori aivan innostui ja oli jopa pieniä vaikeuksia saada hevonen hidastamaan pitkän sivun lopussa. Tämä ei haitannut, koska nythän hevonen liikkui itse eteen.
Aloiteltiin laukassa välikäyntien jälkeen samaa hommaa, kuin eilen eli vastalaukan nosto -> käynti -> myötälaukka -> käynti. Lori taisi muistaa eilisen, koska teki todella hyvin ja innokkaasti.
Vaikeutin tehtävää tälle päivälle; Vastalaukka -> kaksi-kolme laukkaa -> seis -> myötälaukka -> kaksi-kolme laukkaa -> seis jne. Samalla periaatteella, kuin miten tehdään laukanvaihdot joka toisella tai joka kolmannella askeleella. Paitsi ,että me tehtiin laukanvaihdot pysähdyksen kautta. Alkuun heppa oli hiukan hidas edestä ja piti ottaa ohjalla vähän enemmän kiinni, että sain sen ripeästi pysähtymään.  Muutamien toistojen jälkeen sain erittäin hyviä nostoja ja pysähdyksiä. Pysähdykset kestivät vain murto-osan sekuntista, kun nousi jo uusi laukka. Loppuun tehtiin diagonaalia pitkin nostoja ja ei olisi mennyt kauaa, kuin olisi tullut jo puhtaita laukanvaihtoja ilman pysähdyksiä. En kuitenkaan vaikeuttanut tehtävää niin, että olisin vaatinut vaihtoja lennossa, koska Lori vielä harjoittelee laukanvaihtoja ja tehtävästä olisi tullut sille liian vaativa. Kiittelin hevosta valtavasti harjoituksen jälkeen.  Nostot olivat nopeita, ilmavia ja teräviä ja hevonen oli niin hyvin koottuna, kevyt ja paino riittävästi takaosalla, että kaikki kävi ,kuin leikiten. Ehkä meistä tuleekin vielä jotain! :)
Loppuun tehtiin vielä kahdeksikolla laukanvaihtoja. Sain ilokseni tehtyä muutamia täysin puhtaita vaihtoja. Lori kyllä vaihtaa joka kerta etupäällä, mutta ei jaksa/ymmärrä heittää takajalkoja toisinpäin joka vaihdolla. Eiköhän se kohta hoksaa, kun tekee tarpeeksi toistoja :)
Annoin hevosen loppuun taas laukata reippaasti ympäri maneesia ja otin sitten loppuravit eteen alas.

Minna oli kuvaamassa ratsastusta, mutta harmillisesti ei ole kunnon videota, muutakuin laukkaverryttelystä, koska kuvaaja jäätyi jääkalikaksi :)
Näytän mielestäni jotenkin tosi karsealta tuolla selässä.. Mutta enivei, tässä videota tältä päivältä ja pikku pätkiä lauantailta. Lauantain videot tunnistaa maailman surkeimmasta laadusta.. huoh.


Tänään päätin, että en ilmoittaudu lauantain koulukilpailuihin, koska nyt, kun hevonen tuntuu olevan energinen ja työmotivaatio on huipussaan, en halua pilata sitä, viemällä Loria kilpailutilanteeseen näin pian. Minulla on mielikuvana nyt se, että haluan hevosen olevan täydessä sopusoinnussa ja vastaanottavaisena kanssani tarpeeksi pitkään, jotta voin itsekin luottavaisin mielin lähteä radalle ja ,että kilpailutilanteesta tulisi hevosellekin miellyttävä kokemus. Varsinkin kauden ensimmäiset kilpailut ovat hevosen kannalta kaikkein tärkeimmät. Jos nyt kilpailutilanteesta tulee ahdistava, ei se halua seuraavissakaan kilpailuissaan antaa parastaan, koska muistaa edelliset kilpailut vain inhottavana. Haluan tavoitella tämän kauden kilpailuissa samaa tunnetta, kuin mitä olen kokenut nyt kahden päivän aikana. Haluan ,että menemme kilpailuihin näyttämään, miten hienosti ja helposti tulemme toimeen ja kuinka hyvin osaamme tehdä radoilla olevat tehtävät. Hevonen ja ratsastaja eivät voi antaa parastaan jos tilanne ei ole hevoselle miellyttävä.
Unelmahan kilpailutilanteessa olisi, että hevosen ja ratsastajan yhteistyö olisi niin saumatonta ja helppoa, että hevonen uskaltaa antaa itsestään kaiken ja tekee kaikki vaadittavat asiat suoraa sydämestä, ratsastajan vuoksi.
Tällaista yhteistyötä minä haen hevoseni kanssa. Toivon, että tämä tulevaisuudessa myös toteutuisi. Ainakin yritän tehdä kaikkeni sen eteen. Nyt liikutaan hevosen ehdoilla.

Nyt ,kun en osallistu tämän viikon kilpailuihin, ilmoittauduin oman tallimme koulukilpailuihin 24.2. Kisoissa on samat luokat, kuin mitkä olisi olleet nyt lauantaina kisoissa.
Toivotaan, että yhteistyömme jatkuisi yhtä hyvänä kilpailuihin asti ja pääsisimme sitten ihan oikeasti aloittamaan tämän vuoden kilpailukauden! :)

Kuva viime syksyltä

Tammikuussa hankitreeniä

Lopuksi vielä video Taikasta (http://taikaatallilla.blogspot.fi/) ja Lorista maastossa joulukuussa, päivää ennen joulua. Pakkasta oli tuolloin -26 astetta.
Muistan ikuisesti, kuinka onnellisia ja iloisia oltiin tuona päivänä. Aikaisemminhan, kun olemme käyneet maastoilemassa Lorin kanssa (joko Taika tai minä) se joka kerta heitti meidät selästä pukittamalla tai muuten riekkumalla. (Lorin pukit tosiaan ei ole mitään pieniä, vaan kunnon valtavia katapultti pukkeja joissa pysyy, kun hyvä tuuri käy) Tämä päivä, jolloin videokin on kuvattu, oli meille molemmille jotenkin ikuisesti mieleen painuva, koska Lori ei tuona päivänä heittänyt Taikaa selästä, tai muutenkaan pukitellut tai tehnyt muutakaan tyhmää. Tuona päivänä "Lori oli selätetty" Hah!



Tai niinhän me luultiin... Tuon päivän jälkeen myöhempinä maastopäivinä, tiputtiin kilpaa molemmat vuorotellen eri päivinä. Ennätystä hallussaan pitää Taika, joka tippui joulukuussa jäällä neljä kertaa saman ratsastuskerran aikana. :D
Varmaan ymmärrätte nyt, miksi en kauheasti tykkää käydä Lorilla maastossa? Heh... Olen kyllä viime tippumisen jälkeen käynyt jäällä laukkaamassa ja silloin meni ihan hyvin, enkä tippunut, vaikka Lori pukittelikin paljon. Pitäisi taas ottaa itseä niskasta kiinni ja uskaltaa lähteä maastoon. Edellisestäkin kerrasta on jo sen verran aikaa.
Videot on tallessa tippumisista, pitäis joku päivä tehdä kooste niistä ja sit saa nauraa ihan luvan kanssa. Onneksi kuitenkaan koskaan ei ole käynyt kummallekaan meistä mitenkään, vaikka ollaanki tiputtu. :)




0

12. helmikuuta 2013

Epäonnea ja onnistumisia

Postauksen otsikko kuvastaa aika hyvin tätä päivää.
Töissä oli kauhea kiire päivällä, joten jouduin juoksentelemaan kaupan puolelta takavarastolle jatkuvasti. Siinä juostessani satuin astumaan kynnyksen tai jonkin päälle (?) ja jalkaan alkoi sattumaan ihan sietämättömästi. Sitkeänä sissinä jatkoin kuitenkin hommia, vaikka sattui. En siis ehtinyt jäädä katselemaan, minkä päälle astuin. Hetken päästä kipu loppui ja miltein huokasin helpotuksesta. Mutta kappas, vähän ajan päästä alkoi kipu palata asteittain ja loppujen lopuksi jalka oli niin kipeä, etten voinut varata painoa, saatika astua sillä yhtään. Ei siinä auttanut, kuin soittaa työterveyshuoltoon ja lähteä ajamaan lääkärin vastaanotolle. Lääkäri tutki jalan ja totesi ,että kudosvauriohan tässä on. Nice..
Lähdin tallille sit aivan suru puserossa, koska kuvittelin, etten pysty edes ratsastamaan, kipeän jalan vuoksi. Päätin kuitenkin edes kokeilla ja varustin Lorin maneesiin. Onneksi sain apurin auttamaan satulan yms. raahaamisessa, ettei tarvinut onnahdella kipeällä jalalla.
Ilokseni huomasin, että jalkaan ei sattunut yhtään, kun meni koulusatulalla ja tarpeeksi pitkillä jalustimilla, ettei jalalle tarvinut varata painoa.

Lorin kanssa odoteltiin viime kesänä starttivuoroa :)
Tämän päivän onnistumisen tunteen näin epäonnen jälkeen toi se, että Lori oli aivan super ratsastaa! Tosi kevyt avuille, reipas ja halukas tekemään töitä. Ihanaa!
Tehtiin aika suht helppoja tehtäviä meille molemmille, koska en halunnut alkaa mitään himo tuuppausta vetämään kipeän jalan vuoksi ja koska Lorilla oli eilen vapaapäivä.
Alkuun siis käynnissä hevonen kuulolle, sitten kevyttä ravia maneesia ympäri tehden isoja ympyröitä ja kaarevia uria. Alkuraveissa annoin hevosen mennä omaa tahtia ja samalla kuulostelin, että millä päällä herra mahtaa tänään olla. Heti alusta lähtien Lori oli reipas, ilonen ja kulki omalla moottorilla. Periaatteessa mun ei tarvinut tehdä muuta, kuin hymyillä ja kevennellä. Verryttelyn jälkeen otin laukkaa ja tein myös alkuun laukassa isoja ympyröitä päätyihin. Laukassakin Lori oli tosi miellyttävä ja muutaman kierroksen laukkailun jälkeen, aloin tekemään temponmuutoksia pitkillä sivuilla asettaen ulos.
Päädyt eli lyhyet sivut harjoituslaukkaa suoristaen, pitkillä sivuilla reipasta isoa laukkaa, päästin sisäohjan löysäksi ja asetin reilusti ulos. Lori teki loistavasti ja kevyesti.
Tämän jälkeen tein vielä vastalaukan nostoja aloittaen helposta; Lyhyen sivun jälkeen, pitkän sivun alussa vastalaukan nosto -> pitkän sivun päässä, ennen kulmaa raviin yms. Hevonen oli koko ajan kuulolla ja kehuin jatkuvasti ylläpitääkseni hyvän työmotivaation. (Kehun yleensäkin hyvin paljon, mutta nyt kehuin ainakin tuplaten enemmän ,kuin normaalisti)
Tehtiin vielä fiilistelyksi pitkillä sivuilla nostoja käynnistä vasta- ja myötälaukkaan peräjälkeen eli; vastalaukka-> kaksi askelta vastalaukkaa -> käynti (n.2 askelta) -> myötälaukka -> kaksi askelta myötälaukkaa -> käynti jne. niin monta nostoa, kuin ehdittiin pitkän sivun aikana. Heppa toimi loistavasti pienin avuin. Lopuksi mun ei tarvinut, kuin polkaista laukanpuoleinen sisäjalka alas, kun laukka jo nousi kevyesti, energisesti ja pyöreästi. Annoin hienon suorituksen päätteeksi laukata reippaasti ympäri maneesia kevyellä ohjastuntumalla, näin kiittäen hevosta hyvin tehdystä työstä ja kyllä Lori nautti!  Loppuun loppuravit eteen alas, tehtiin myös parit pohkeenväistöt molempiin suuntiin.

Ilmeisesti eilinen vapaapäivä tuotti tulosta ja se, että pystyin jo istumaan uudessa koulusatulassa huomattavasti rennommin, kuin aikaisemmin. Satula ei myöskään enää tuntunut epämukavan hankalalta istua. Jes! Oli jopa kotoisa tunne, istuessani tässä satulassa.
Olen iloinen tänään siitä, että Lorin hirveät pukkikohtaukset ja turhat säikkymiset ovat alkaneet jäädä pikkuhiljaa koko ajan pois ja nyt ei ole pitkään aikaan tullut mitään kohtauksia. (Aikaisemminhan Lori harrasti sitä, että säikähti tai MUKA säikähti jotain ja veti hirveät pukkiritolat perään.)
Tämä helpottaa omaa ratsastustani niin, että pystyn ratsastamaan paljon rennommin, kuin ennen ja uskallan heittää ohjat pois laukatessa vaikka kokonaan, jos siltä tuntuu. Tänään oli juuri sellainen päivä, että pystyin aivan päästää ohjat pois tuntumalta ja laukkailla isoa laukkaa ympäri maneesia hymyillen, hevosen ollessa kevyt edestä ja energinen olematta silti sika, joka keksii heti tehdä jäynää, kun saa vähän tilaa.
Jalka on vielä aika kipeä, mutta eiköhän tässä hengissä selvitä :)

Löysin muuten koneen uumenista aarteen -> Video viime kesältä, jossa Tiina ja Lori harjoittelee laukanvaihtoja :)


Uskollinen kisatiimini; Minna ja Anne <3

Tiina ja Lori viime kesänä

Lori näyttää tässä tosi lihaksettomalta, ku vertaa miltä se nykyään näyttää :)


0

11. helmikuuta 2013

Postaus pläjäys

Nettini oli pois pelistä monta päivää, olen silti koneelle kirjoittanut postauksia, joten saatte ne kaikki yhdessä pläjäyksessä nyt, kun netti taas toimii.



PERJANTAI 08.02.2013
Tiina juoksutti perjantaina Loria pessoalla, olin itse kameramiehenä. Täytyy muuten korjata aikaisemmat kertomukseni Tiinasta, Tiina ei siis ole kilpaillut ainoastaan GP 130cm ratoja, vaan kisannut myös SM- tasolla 150cm ratoja.
Tiina laittoi Lorin töihin juoksutuksessa ja tuli taas tosi kivaa liikettä hevosesta. Liikutuksen jälkeen suunnittelimme Tiinan kanssa yhdessä Lorin liikutusta päiväkohtaisesti kuukauden päähän. Tämän kuun tavoitteeksi tuli; Opetella loppukuusta Lorin kanssa asteittain laukkapiruettia. Mahtavaa, nyt saa heppa lisää voimaa takapäähän! Tiina ratsastaa suunnilleen kerran viikkoon Lorilla, jos hyvä tuuri käy, saattaa käydä kaksikin kertaa. Olen todella onnellinen ,kun minulla on noin kokenut ihminen avustamassa ja suunnittelemassa yhdessä minun kanssani,liikutuksia hevoselleni, jotta saadaan siitä mahdollisimman hyvä ratsastettava ja käytettyä hevosen kapasiteetista niin paljon, kuin mahdollista.
Olen itse aina nöyrä ihmisenä ja en pelkää pyytää apua. Kyllä minä itsekin hevoseni kanssa pärjään, mutta Tiinan avulla saan hevosesta monin verroin enemmän irti. Tavoitteitahan meillä on monta ja osa saattaa olla jopa utopistisiakin. Mutta haaveissa on hyvä elää ja on mielestäni vain tervettä tavoitella haaveitaan ja unelmiaan. Tietysti tavoitteet täytyy asettaa niin, että ne olisi jossain vaiheessa myös toteutettavissa.
Järkkärissäni taitaa olla jokin häikkä, koska videot pitäisi tallentua HD-laatuisena ja silti videoita täytyy jatkuvasti kirkastaa ja ne ovat ihan epätarkkoja. Onneksi kuitenkin hevonen sentään erottuu videolta.. 


  

LAUANTAI 09.02.2013
Olipa kylmä päivä lauantaina. -27 astetta näytti mittari klo 20.00 illalla. Ratsastin Lorilla tänään kangilla, onneksi päivällä pakkas-asteita ei ollut ihan noin paljon.
Tämä päivä ei tuonut onnistumisen riemua, muttei silti ollut kuitenkaan mikään pohjanoteeraus. Lori oli aika nihkeä liikkumaan, yleensä tällaisilla pakkasilla virtaa piisaa vaikka muille jakaa, mutta tänään Lori tuntui raskaalta ja hitaalta edestä ja oli myös hidas pohjeavuille. Alkuun ratsastin siis lähinnä suoraa uraa, isoja ympyröitä ja hain hevosta liikkeelle. Alku tuntui kauhealta tappelulta ja tahtojen taistelulta. Laukassa tein temponmuutoksia, siirtymisiä askeleessa ja vastataivutuksia jotta saan hevosen hereille ja liikkumaan omilla jaloillaan. Laukkailin ympäri maneesia isoa keskilaukkaa muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Tämän jälkeen Lori alkoi tuntua jo mukavammalta ja ratsastin sitten pari kertaa ensi viikon lauantain kilpailujen B:n radan läpi. Lopuksi vielä reipasta laukkaa, muutamat vastalaukan nostot ja reipasta ravia tehden isoja ympyröitä ja kaarevia uria.
Menin tänään siis toista kertaa uudella koulusatulallani ja tuntuu hassulta, kun en osaa istua siinä tarpeeksi rentona vielä. Onhan se aivan erilainen satula, kuin mihin olen tottunut. Reidet olivat taas todella väsyneet ratsastuksen jälkeen, koska satulan polvituet pakottavat jalan oikeaan asentoon, eikä päästä jalkaa eteen.
Ennenkuin ostin tämän kyseisen satulan, ratsastin pari kuukautta pelkästään estesatulalla, koska myin entisen koulusatulani pois ,sen jäätyä liian kapeaksi Lorille. Minulle on siis ehtinyt jo muodostua “este-istunta” ja tässä koulusatulassa istuminen on jopa työlästä estesatulan jälkeen.
Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus ratsastaa myös Aan radan asioita läpi ennen kilpailuja. Kilpailuissa 16.2 siis luokkina B-merkin ohjelma ja A-merkin ohjelma. Ihan jännittää lähteä taas pitkän tauon jälkeen kilpailemaan, vaikka luokat ovatkin helppoja. Näistä kisoista pyörähtääkin sitten käyntiin meidän tämänvuoden kilpailukausi, kivaa! :)

SUNNUNTAI 10.02.2013
Pieni lisäkuvaus itsestäni; Olen siis myymäläpäällikkönä Siwassa, käyn työnohella koulua Helsingissä oppisopimuksella, kuulun RoUrin joukkueeseen, RoUrin hallitukseen ja käyn tallilla joka päivä. Minulla ei siis ole ainakaan tylsä elämä, välillä tuntuu, että aika loppuu päivästä kesken :)
Tänään oli siis RoUrin hallituksen kokous klo 14-18. Käsittelimme kokouksessa tämän kauden poikkeus kilpailulupia, kävimme läpi ensivuoden tavoitteita ja suunnitelmia Lapland Trophyä varten. Olemme siis saaneet ensi vuodelle luvan, pitää kansalliset jokavuotiset isot estekilpailut raviradan todella isolla nurmikentällä! Mahtavaa. Nyt on jokin kikka, mikä houkuttaa tavoitteellisia esteratsastajia ihan etelästä asti ja jopa Ruotsista! Nurmikenttää oli kovemman luokan esteratsastajatkin kehuneet Suomen parhaaksi nurmikentäksi.
Tässä tietoa viime vuoden Lapland Trophystä:
 
http://www.rour.fi/kisa-ja-valmennuskalenteri/lapland-trophy-2012/

Tämän vuoden Trophystä on vielä aika nihkeästi mainontaa, edellisvuoden mainoksen ulkoasu päivitetään tälle vuodelle vielä ennen mainontaa. 

http://www.rour.fi/kisa-ja-valmennuskalenteri/lapland-trophy-2013/

Tässä olisikin innokkaille mahdollisuus kilpailla jopa neljänä päivänä peräkkäin :)
 
Menin kokouksesta suoraa tallille, koska Lorilla olo raspaus klo 17. Ehdin juuri paikalle, kun raspaaja oli jo lopettelemassa. Raspaajana meillä on Marika/Hirnuva Hammas. 
Toivottavasti raspaus vaikutti positiivisesti hevosen ratsastettavuuteen. :)
Juoksutettiin Tiinan kanssa Lori raspauksen jälkeen irti maneesissa. Laitettiin myös muutama este, joita Lori sitten hyppeli. Ei tullut sen suurempia revittelyjä vaikka innostui itsenäisesti hyppelemään esteitä ristiin rastiin. Ehkä Lori alkaa pikkuhiljaa jopa aikuistua? Tai sitten ei... :)





MAANANTAI 11.02.2013
 
Koska Lori on ollut vähän laiskahko taino suoranaisesti laiska, päätin tänään antaa sille ansaitun vapaan. Anne hoiti Lorin tänään, koska itselläni oli pitkä työpäivä ja sieltä menin viettämään koko perheen kanssa aikaa, onhan tänään syntymäpäiväni :) 

Katsotaan lennänkö huomenna selästä, kun on ollut nyt niin kevyttä liikutusta..
 


Lentävä makkara



 Kertokaas nyt te vähäiset, mutta sitäkin tärkeämmät lukijani; Onko postauksissa liikaa videoita? Toivotteko enemmän kuvia? Toivepostauksia?
Tykkään nimittäin itse seurata blogeja, joissa on mahdollisimman paljon videoita, joten haluan tarjota sitä samaa myös teille lukijoille. Täytyy nyt käyttää kaikki materiaali hyväksi mitä saa, koska aina ei ole mahdollista saada jotain kuvaamaan ratsastusta.
Toive biisejä videoihin otetaan myös vastaan :)

4

7. helmikuuta 2013

Esittelyssä satulat ja muuta mukavaa

Varustepostausta.
Mulla on siis kaksi satulaa; Estesatulan virkaa toimittaa Sydneyn 17" estepenkki, 7-vuotta vanha jo, mutta ajaa tosi hyvin asiansa. Siinä on helppo istua ja mikä parasta, istuu Lorin selkään tosi hyvin. Penkin koko olisi ollut mieluisin 16,5", mutta ,kun tämän satulan halvalla sain, ostin sen sitten.
Tämän satulan ostin joskus syksyllä käytettynä.




 Koulusatulana toimii uusi ihana Bates Innova Extended. Tämän satulan ostin viime sunnuntaina uutena. Penkin koko 16,5", pienin koko Batesin satuloista eli istuimen koko siis 0.






Suitsia minulla on tosi monia, joten en esittele nyt, kuin ne mitkä ovat jokapäiväisessä käytössä.
Koulusuitsissa kuolaimena 10mm  perus nivel, estesuitsissa baucher 14mm nivelkuolain.
  

Tässä vielä kuva, miltä näyttää Lorin karsina:



Ratsastin ystäväni Taikan uudella hevosella Cissyllä. Tämä oli tällainen extempore ratsastus, koska olin ensin kuvaamassa Taikaa ja Cissyä, mutta ,koska Cissy alkoi vähän temppuilemaan, päätimme vaihtaa ratsastajaa huvin vuoksi.
Mentiin ihan vaan kevyesti hangessa. Cissy on tosi kiva pieni estetamma, nuori ja aika raaka vielä, mutta erittäin kuuliainen ja kiva. Energinen ja säpäkkä. Tykkään kovasti :)

Cissyn jälkeen oli vuorossa Lorin liikutus. Pakkasta oli n. -23 astetta, joten päätin, että päästän Lorin irti maneesiin. Yleensä vapaapäivän jälkeen ja vielä pakkasella, Lorilla on niin paljon pöllöenergiaa, että ajattelin pelastavani tällä tavoin oman nahkani. Heh.
Virtaahan sillä piisasi! Jo alkukävelyitä talutellessani Lori pomppi ja loikki ympärilläni peläten kaikenlaisia ääniä ja rasahduksia. Alkuun juoksenneltiin yhdessä ympäri maneesia ja Lori teki mitä hauskempia loikkia! Lopuksi vielä ryntäili miljoonaa ympäriinsä yksikseen säikkyen näkymättömiä mörköjä. Lori on siitä helppo, että uskallan päästää sen villittelemään irti maneesiin, koska meno ei ole niin hurjaa, että pelkäisin jalkojen puolesta, tai että hevonen kaatuisi tai muuta vakavempaa tapahtuisi. 







Sain muuten napattua Taikasta ja Cissystä loistokuvan! :D


2

6. helmikuuta 2013

Menneitä

Tänä päivänä en ole ollut työpaikalla. Meillä Rovaniemen myymäläpäälliköillä oli tänään päällikköpäivät Pohjanhovissa puoli viiteen asti. En mennyt myöskään tallille, koska Lorilla on vapaapäivä ja Anne hoitaa.
Ajattelin näin "tylsän" päivän kunniaksi tehdä video koosteen viime kauden kisoista.
Huh mikä olo tulee, kun katsoo nuita vanhoja videoita. Onneksi olen saanut talven mittaan kitkettyä pois kauheita ratsastusvirheitäni!
Kerronpa tässä samalla nyt vähän Lorin taustoista; Lori ei ole koskaan käynyt estekisoissa ,eikä liiemmin ole juuri mitään koskaan hypännyt ennen minulle tuloa. 3-vuotiaana käynyt laatuarvostelussa irtohypytyksessä ja hypännyt siellä irtona 130cm. Siihen Lorin esteura sitten jääkin. Minulle tultuaan keskityin ainoastaan siihen, että hevonen liikkuu eteenpäin. Oli muuten aika juusto minulle tullessaan. Juustolla tarkoitan seuraavia asioita: laiska, turta pohkeelle, nihkeä, kyllästynyt? Keksisin vielä vaikka mitä lisättävää, mutta eiköhän tuossa ollut riittävästi.
Kilpailimme siis heti kuukauden kuluttua Lorin tulosta jo ensimmäiset kansalliset kilpailut hyvin tuloksin (2.sija). Ehdimme siis kilpailla n. 2,5kk, koska ostin Lorin kesken kisakauden. Saimme kauden mittaan erittäin hyviä tuloksia HeB- ja HeA-luokista alue- ja kansalliselta tasolta. mm. Pohjois-Suomen aluemestaruus hopeaa (1.osakilpailun HeB sija 2, 2. osakilpailun HeA voitto.) Jäimme vain 4 pistettä kokonaispistemäärässä kullan voittajasta häviölle. Muutama voitto, muutama toinensija, kaksi kolmos-sijaa ja muuta. Saatiinhan me muuten RoUrin sennumestaruus hopeaakin. Lori kyllä yllättävän hyvin suoriutui radoilla ,vaikka ei ollut motivoitunut tekemiseen. Tätä ei ehkä huomannut aitojen ulkopuolella, mutta jokainen oman hevosen omistaja voi varmasti sanoa, kun hevonen tuntuu siltä, ettei sillä kiinnosta piirun vertaa?
Yksi plussa tähän on kuitenkin mainittava Lorista, nimittäin Lori rakastaa kilpailemista ja olla kaiken keskipisteenä. Verryttelyissä yleensä tuli esiin pukitteleva ja riehuva hevonen, joka ei kuunnellut apuja ja pelkäsi kaikkea. Pillin huutaessa meidät radalle, hevonen muuttui tyyneksi kuin viilipytty. Aivankuin se olisi tiennyt, että nyt on näytön paikka, kun astutaan kouluaitojen sisään. Radalla ollessamme, mikään asia ei pelottanut, eikä Lori sikaillut ja tuntui kivalta ja vastaanottavaiselta ratsastaa, vaikka olikin laiskahko. Kilpailin muutenviime kauden Aat  nivelellä, koska Lori vasta kesällä harjoitteli kankia.
Kisakauden jälkeen, hevosen motivaatio työskentelyyn ei ollut parantunut, joten kuukauden verran menin ainoastaan ilman satulaa maastoissa käyntiä ja todella vähän ravia ja laukkaa, jotta hevonen saisi taas ns. "elämänilonsa" takaisin.
Syksyllä muutimme edelliseltä tallilta isoon ratsastuskouluun maneesin vuoksi. Maisemanvaihdos teki ilmeisesti hevoselle hyvää, koska reipastui silmissä. Aloin uudella tallilla hyppäämään myös enemmän ja tekemään monipuolisempaa ja hevoselle hauskempaa viikko-ohjelmaa ,jotta hevosella olisi mielekkäämpää tehdä myös töitä.
Nykyään Lori on iloinen, elämäntahtoinen, REIPAS (välillä ihan liiankin!)  nuori mies ,joka tykkää villitellä ja tehdä töitä ja rakastaa hypätä. Lorista alkaa jopa kuoriutua pienen estehevosen tynkää. En tiedä johtuuko rakenteesta, tekniikasta vai innosta (vai kaikista?) se, että ennen niin laiskalle ja surkealle hyppääjälle nykyään 110cm esteetkään eivät tunnu missään. Tottakai kuntoakin on tullut lisää ja lihasmassaa, sekin tietysti vaikuttaa :)
Nyt olen positiivisella mielellä katse tulevaisuudessa ja seuraavalla kilpailukaudella. Hevonen liikkuu alla jo monta, monta kertaa paremmin, kuin koskaan ja koen koko ajan enemmän onnistumisia ja ilahtumisen aiheita, koska jo valmiiksi tuntemastani hevosesta paljastuu aivan uusia ulottuvuuksia jatkuvasti, ihanaa!

Palaanpa vielä nuihin istuntavirheisiini, jotka näkyvät viime kesän videoilla:
- Paukuttava ja heiluva pohje, ymmärrätte varmaan, että jos hevonen on "juusto" niin ratsastajasta tulee apinan raivolla eteenajava hirviö? Onneksi olen koko talven iskenyt takaraivooni, että näin ei saa tehdä, koska ensinnäkin a) se on erittäin ruman näköistä b) teen tällä tavoin hevosestani entistäkin turremman pohjeavuille c) hevonen makaa ohjalla, käyttämättä takapäätään, vaikka kuinka yrittäisin potkia siihen vauhtia ELLEN tee asialle jotain.
- Lepattavat kyynärpäät ja korkeat kädet (hevostahan on tietysti helppo kantaa ja hymyillä?)

Olen kyllä talven mittaankin ratsastanut apinan raivolla, mutta tällä kertaa en aja hevosta eteenpäin turhaan, potkimalla ja paukuttamalla. Olen apinanraivolla keskittynyt omaan istuntaani ja mikä parasta, olen saanut kaksi suurinta istuntavirhettäni korjattua kokonaan!
Uskonpa ,että apuna tässäkin asiassa on se, että Lori on löytänyt oman moottorinsa (joka oli jossain hukassa aikoinaan?) ja energisyyden liikkua itse, omilla jaloilla eteenpäin ja kantaa itsensä oikeinpäin.
Kaikenkaikkiaan ollaan kyllä molemmat kehitytty kesästä ihan huimasti. Lori liikkuukin aivan eri tavalla ja on oppinut venyttämään ja lyhentämään itseään hienosti.

Tietysti jokaisesta meistä löytyy virheitä, mutta ainakin itse yritän tehdä asioille jotain ja olen onnellinen siitä, että olen näinkin päättäväisesti jaksanut raskaan talven puurtaa, jotta nyt on vähän helpompi jo ratsastaa ja alkaa keskittyä yhä enemmän ja enemmän myös hevoseen, itseäni unohtamatta tietysti.

Tässä viimeisenä ,muttei vähempänä se video.. :)










2

5. helmikuuta 2013

Joukkuekokous

Tänään oli Tiinan ratsastuspäivä. Tiina on ollut mukana kuvioissa siitä asti, kun Lori tuli minulle.
Tiina on kilpaillut esteitä GP 130cm tasolla. Eli erittäin osaava ratsastaja auttamassa minua kehittämään Loria myös estepuolella.
Olipa ihana taas nähdä, kuinka hienosti hevoseni liikkui. Tiina saa aina kaivettua Lorista esiin ne hienot ja ilmavat liikkeet. Ei siinä, ettenkö minäkin osaisi, mutta on se ihan eri luokkaa katsoa, kuinka Tiina ratsastaa Loria.


Tallilta lähdin sitten klo 16:30 Santasportiin RoUrin joukkuekokoukseen. (Rovaniemen Urheiluratsastajat) RoUrin joukkue perustettiin vasta tammikuussa ja se on ensimmäinen Rovaniemeläinen ratsastusjoukkue varmaankin 20 vuoteen.
Tammikuussa perustettiin samaan aikaan este- ja koulujoukkueet ja hain Lorin kanssa koulupuolelle.
Kokouksessa kävimme läpi ratsastuspäiväkirjaa ja suunnittelimme yhdessä joukkueen tiiminvetäjän kanssa tulevaa kisakautta. Laitoimme ylös muutamia seurakoulukilpailuja täältä Rovaniemeltä alkuun, jotta saadaan taas rutiinia ratoihin ja sen jälkeen kilpailukalenteriin lisäsin Keski-Suomen alue- ja kansallisia koulukilpailuja.
Tavoitteena olisi kesällä alkaa kilpailla myös estekisoissa, mutta siihenkin hommaan täytyy saada rutiinia ja osaamista, ennenkuin alan suunnitella pitemmälle. Katsotaan miten Lori kehittyy :)

Tässä vielä muutamia vanhempia kuvia Lorista.




2

Luetuimmat kirjoitukset