31. tammikuuta 2014

Jumppausta

Loton kanssa tehtiin tänään oikein kunnon jumppaus treenit!
Mulla oli alusta asti jo selvä visio siitä, mitä haen, ja mitä en tee.
Päätin, että tänään ei tehdä minkään näköisiä "temppuja", vaan notkistellaan ja jumppaillaan vaan, niin saadaan vahvistettua sitä sen oikeaa kylkeä ja jumpattua sitä auki.
Varoituksen sana; Olen ihan yli-väsynyt, joten teksti saattaa olla siansaksaa. Kysykää jos ette ymmärrä jotain. ;)


Ratsastin tänään ihan ilman mitään kannuksia, jotta saan Lotosta niin rennon, kuin ikinä haluan. Ilman kannuksia pystyn myös käyttää jalkaa paljon "vahvemmin" mikä helpottaa paljon läpiratsastamista.
Aloitin käynnissä tehden jonkin verran loivia väistöjä. Taivuttelin hyvin molempiin suuntiin, ja jatkoin ravissa. Ravissa tehtiin älyttömän paljon ympyröitä, ja ratsastin sitä alusta asti aika "rajulla" sisäpohkeella varsinkin vasempaan suuntaan, jotta saan sen kantamaan itsensä, ja taipumaan rehellisesti sisään - näin saadaan ulkokylki venymään ja saan sen myös heti kunnolla läpi sisäpohkeesta. 

Alkuun Lotto tahtoi vähän painua vasenta pohjetta päin,(vasemmassa kierroksessa) ja parisen kertaa sai ihan kunnolla humauttaa se pois jalan päältä, samalla väistättämällä sitä isommalle ympyrälle. Parin toiston jälkeen alkoi olla jo paljon parempi. 
Oikeaan suuntaan ei ole mitään ongelmaa, reagoi sisäjalkaan todella hyvin, ja taipuu sen vaikutuksesta tosi helposti ylitaivutukseen. 
Hetken päästä palasin takaisin vasempaan kierrokseen, ja jatkoin vain rauhassa, hartaasti ja aikaa käyttäen niin kauan, että sain sen läpi - antamaan periksi selästään ja niskastaan, taipumaan ja kantamaan itsensä rehellisesti. 


Laukassa Lotto oli heti todella miellyttävä. Jumppasin tätä Loton oikeaa, heikompaa kylkeä samalla tavalla, kuin ravissakin niin, että ylitaivutin sitä sisään monia, monia toistoja ja samalla taivuttaessani, väistätin sitä sisäjalalla isommalle ympyrälle, jotta ulkokylki venyisi mahdollisimman pitkäksi. Tein tätä samaa myös toiseen suuntaan.
Laukan jälkeen taas hetki kävelyä, ja sen jälkeen laukkasin oikeaan kierrokseen ja tässä samalla ylitaivutin sitä ulos. Lotto alkuun pisti vähän hanakasti vastaan, mutta heti, kun oikea kylki venyi kunnolla, niin ylitaivutus oli todella helppoa. Tein ylitaivutusta aina pitkät sivut, sekä päädyissä ympyröillä, jotta saan vielä tehostetta oikean kyljen venymiseen. 
Lopuksi tehtiin molempiin suuntiin pääty-ympyrällä vastalaukkaa, siinä ylitaivutin ulos, eli liikkeen suuntaan ja ulkojalalla väistätin sisäkyljen pitkäksi. Tämä onnistui vasemmassa laukassa paremmin, kuin olisin ikinä uskonut! 
Tehtiin Loton kanssa myös mahtavan upea, hieno ja puhdas vaihtokin suunnanmuutoksen yhteydessä. Lotto oli niin hyvin läpi, että se vaihtoi välittömästi, täysin avuista! Hieno lapsi!!


Laukan jälkeen Lotosta huomasi, että jumppaus teki tulosta. Se oli aivan rento, todella letkeä ja aivan auki molemmista kyljistään. Enää se ei ollut yhtään kireä tuosta huonommasta kyljestäkään. 40min siinä meni ahkerasti jumpatessa ja kovasti töitä se vaati, mutta lopuksi olikin niin mahtavaa ratsastaa hevosella, joka on täysin auki koko kropastaan, paino takaosalla ja selkä aivan ylhäällä. Ei tietoakaan mistään ohjaa vasten "jäkittämisestä" koko ratsastuksen aikana. Keskityin koko ajan niiiiiiiiin kovasti siihen, että mun pitää itse olla tositosi nopea vasemman puolen avuista ja estää sillä sen takertuminen siihen vasempaan ohjaan. (tai mun takertumisen. :p)

Lähdettiin lopuksi vielä tallimme maastoihin vähän ravailemaan ja laukkaamaan Lindan ja Colibriksen kanssa. Lotto oli niin rento, että korvat vain heiluivat rentona sivuilla, ja ilme oli aivan tyyni! Se ei kuumentunut maastossa laukkailemisesta yhtään - teki muuten myös upeita puhtaita laukanvaihtojakin maastossa aivan rentona! Hieno, hieno!!
Käytiin maastoissa ravailemassa ja laukkaamassa vain pari kierrosta, ja sitten käveltiin hyvin ennen talliin menoa.
Lindan äiti oli kuvaamassa ulkona meidän menoa, joten saan häneltä kuvia sitten ensi viikolla. :)

Oli kyllä mahtava fiilis ratsastuksen päätteeksi! Voin sanoa, että en varmaan eläessäni ole saanut tuota hevosta noin hyvin läpi koko kropastaan, kuin mitä tänään! 
Tästä innostuneena, nyt pariksi viikoksi palataan ihan back to basics- treeniin, ja jätetään temput hetkeksi kokonaan pois - ainakin kotitreeneissä. Mun pitää nyt keskittyä tosi paljon tuohon, että saan sen jumpattua joka ratsastuskerralla yhtä hyvin läpi ja auki. Omassa ratsastuksessa on myös niin paljon tekemistä, että myös se vaatii todella paljon huomiota.

Loton ratsastuksen jälkeen käytiin vielä Masin kanssa ilman satulaa ravailemassa ja laukkailemassa maastossa. Oli kyllä tosi kivaa, vaikka hieman meinasi vilu iskeä -25 asteen pakkasessa. Hyvin tarettiin kuitenkin! 
Masi oli maastoilun jälkeen kyllä ihan super hyvällä mielellä, se tykkäsi niin kovasti! :)



Iloinen Masi! :)

Huomenna taas aikainen herätys ja aamutallin tekoon! :)


6

30. tammikuuta 2014

Paljon kuvia ja videoita tällä kertaa!


Ajattelin tällä kertaa postailla vähemmän sanoilla, enemmän kuvilla ja videoilla. 
Toivottavasti tykkäätte! :)


Treenattiin tänään Loton kanssa paljon pitkiä diagonaaleja väistöjä, sulkuja, ja avoja. Laukassa vähän sulkumaista väistöä ja käynnissä paljon sulkua ja takaosakäännöksiä. Lotto oli ihan jees tänään, vaikkei todellakaan parhaimmillaan. Töitä on vielä paljon meissä molemmissa, mutta askel kerrallaan!

Olen laittanut nyt kahtena päivänä kameran maneesin laidalle kuvaamaan itsekseen. Mitään kehuttavan laatuista materiaalia ei tullut, mutta jotain kuitenkin. Tuo meidän maneesi on vain yksinkertaisesti niin pimeä, että siellä ei oikein kuvatkaan koskaan onnistu. :/

Lotto 28.01.2014 
 Linkki videoon


Lotto 30.01.2014


Laukkaa ulkona viime viikolla


Kävin muuten tänään ensimmäistä kertaa minulle oudolla kuntosalilla - HealthEx:illä.
Hevostemme hieroja Outi, sekä siskoni Anne on siellä töissä, ja sain ilmaisen tutustumiskäynnin.
Käynnillä minulle tehtiin mm. kehon koostumusanalyysi, maksimaalisen hapenottokyvyn mittaus, verenpainemittaus ja lihaskunto mittaus. (näistä voin kertoa lisää, sitten kun saan tulokset käsiini. Kaikki unohtui jo muistista. :p) Sen jälkeen pääsin tutustumaan kuntosalin kaikkiin useisiin laitteisiin, ja tein jokaisella kuntolaitteella 22 toistoa. (melkein kaikilla laitteilla tein kuitenkin vähintään pari ylitoistoa, jotta saan ensi kerralla isommat vastukset)
Voin sanoa, että ihastui täysin tuohon paikkaan!!!
Olen aina vihannut perinteisiä "punttisaleja", koska täytyy käyttää irtonaisia käsipainoja yms. ties mitä muita irtonaisia apuvälineitä. HealthEx oli mulle kuitenkin aivan uusi juttu, koska tällä kuntosalilla ihan jokainen kehon lihas käydään läpi pelkästään erilaisilla kuntolaitteilla.
Oli aivan mahtava fiilis kyllä treenin jälkeen, ja ehdottomasti liityn asiakkaaksi!
Tästä lähtien olisi tavoitteena käydä vähintään 3 kertaa viikossa salilla! :)

Salilla käyminen tekee kyllä mun kropalle tajuttoman hyvää. HealthExillä huomasin, että kuinka toispuoleinen olenkaan, ja se on ensimmäinen asia, jonka haluan nyt tuolla korjata! Haluan myös parantaa kestävyyttä, ja lihasvoimaa. Kiinteytyminenkään ei olisi pahitteeksi. ;)

Jos innostuit tästä itse, niin tästä LINKISTÄ voit katsoa HealthExin esittelyvideon.  
HealthEx- kuntosaleja on ympäri Suomea. Jos joku jo tarkkasilmäisenä huomasi, niin esittelyvideossa "asiakkaana" on tuttu kasvo - meidän ihana Outi. ;) (Outi hieroo siis meidän hevosiamme.)

Mahtava fiilis!
Tallilla innostuin taas kuvaamaan Lottoa tarhassa. On se vaan niin ilmeikäs ja söpö! Hihi!




Tympiintyneen näköinen leikkijä

"Jos mä vähän kerjään, niin saanko sitten herkkuja?"
"Trööt!"



Iloinen poni treenien jälkeen!


4

29. tammikuuta 2014

11 faktaa, 11 kysymystä- Haaste

Sain Sannan blogista haasteen, kiitos tästä!
Olen tosi huono tekemään tällaisia haasteita, mutta menkööt..Mulla alkaa näissä aina ajatus juoksemaan sen verran vinhaa, etten saa puoliakaan sitten kirjoitettua ylös. Toivottavasti tästä saa edes jotain tolkkua.. :p

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin- haastamista.

11 faktaa minusta:

1. Täytän helmikuussa 23 vuotta.
2. Omistan 4-vuotiaan Ragdoll-kissan nimeltä Leevi
3. Rakastan karkkia ja suklaata yli kaiken!
4. Vietän päivässä tallilla enemmän aikaa , kuin kotonani
5. Rakastan hevosia ja ratsastamista - haluan kehittyä ratsastajana mahdollisimman pitkälle
6. Haaveilen salaa omistavani kaksi hevosta. Olisi ihanaa, jos Loton rinnalla olisi kokenut konkari.
7. En halua epäonnistua missään, ja luon siitä itselleni turhia paineita
8. Olen riippuvainen puhelimestani
9. Poden huonoa omatuntoa, jos postausväli on yli kaksi päivää (Lukijoita ajatellen!)
10. En halua koskaan loukata ketään
11. Hevosen hoitaminen ja karsinan putsaaminen on mielestäni todella rentouttavaa. Tästä syystä pidän aamutallien teosta!


Haastajan kysymykset:

1. Millainen on sinun unelma hevosesi?
- Unelma hevoseni on sellainen, jonka kanssa pääsen kehittämään itseäni ratsastajana, ja jonka kanssa minulla on mahdollisuus päästä kilpailemaan mahdollisimman korkealla tasolla.
Lotossa on oikeastaan kaikki piirteet, jotka haluaisin unelmahevosessani olevan. Toki olisi upeaa omistaa jo korkealle tasolle koulutettu hevonen, jonka kanssa pääsisin kehittämään itseäni ratsastajana nopeammin, mutta en silti vaihtaisi päivääkään nykyisen hevoseni kanssa.

2. Mikä hevosissa kiehtoo sinua eniten?
- Niiden upea kyky oppia uusia asioita - niin hyviä, kuin huonojakin. Hevoset ovat mieleltään mutkattomia, kunhan niitä oppii lukemaan oikein. Olen usein ajatellut, että jos ihmiset olisivat yhtä mutkattomia, olisi maailma paljon parempi paikka.
Hevoset ovat lämminhenkisiä, sydämellisiä, joskus jopa verrattavissa; inhimillisiä. (Vaikka tiedän tämän olevan utopistista, niin kuinka moni voi myöntää ajattelevansa hevosesta; Nyt se on vihainen? Tai että hevonen tekee jotain "tahallaan"?)
Faktahan on se, että hevonen ei osaa ajatella inhimillisesti. Kuitenkin usein tulee törmättyä tilanteisiin, joissa hevosesta voi aistia inhimillisyyttä, vaikkei se ole kuitenkaan mahdollista.
Hevoset ovat kaikenkaikkiaan vain niin ihmeellisiä, että jokainen asia niin ratsastuksessa, kuin hevosen yleisessä käsittelyssä kiehtoo minua koko ajan enemmän ja enemmän.
Hevosesta voi saada ikuisen ystävän, kunhan sitä kohtelee asianmukaisella tavalla.


 3. Oletko oppinut ratsastamaan ratsastuskoulun tunneilla vai ns. puskissa?
- Sekä että. Aloitin ratsastuksen ollessani 3v, kun isosiskoni veivät minua tallille pienestä pitäen. 4-vuotiaana ratsastin jo siskojeni hevosella yksin hiekkatiellä. Iän karttuessa siirryin siskojeni mukana hoitamaan yksityishevosia, sekä ratsastamaan niillä. Pienenä minulla oli vuokrahevonen, jota kävin ratsastamassa niin valvovan silmän alla, kuin ilmankin.
Reilu 10vuotiaana, aloitin ratsastustunnit ratsastuskoulun hevosilla. Kävin tunneilla kerran viikkoon, kunnes saimme siskoni Annen kanssa isältä lahjaksi ihan oman hevosen, Lakun.
Laku oli meillä vain vajaa vuoden, ja sen jälkeen siirryin takaisin yksityishevosten pariin. Lakun lähdettyä, minulla oli useita vuokra/ylläpito hevosia, kunnes sain ihanan tilaisuuden alkaa vuokraamaan tallimme yhtä osaavinta yksityishevosta, Pomppua.
Pomppua vuokrasin yhteensä 8vuotta, Pompun omistaja piti minulle valmennuksia 2-4 kertaa viikkoon. Tuona aikana voin sanoa, että kehityin valtavasti!! 8 vuoden aikana kilpailin niin kouluratsastuksessa, kuin esteratsastuksessakin.
Pompun vuokrauksen päätyttyä, ratsastin satunnaisesti muita yksityishevosia, kunnes sain tilaisuuden alkaa ratsastamaan Puolan puoliveristä Hessua. Ratsastin ja kilpailin Hessulla kaksi vuotta (kilpailin aluetasolla esteitä) ja sen ohella ratsastin myös risteytysponi Peetua. Tämä aika kehitti minua myös huimasti, Hessu ja Peetu opettivat minulle todella paljon.
Hessun ja Peetun jälkeen sain Pompun itselleni ylläpitoon miltein kahdeksi vuodeksi, kunnes upea Pomppu laukkasi vihreille laitumille melkein 10 vuoden yhteiselomme jälkeen, vanhojen jalkavaivojen vuoksi.
Pompun jälkeen oma hevonen tuli entistä ajankohtaisemmaksi, ja ostin itselleni ensimmäisen ihan oman hevoseni Lorin. Lorin kanssa taivalta kuljettiin yhdessä melkein vuosi, saavutimme yhdessä enemmän, kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Useita voittoja ja sijoituksia kansallisista HeB-HeA- luokista, Pohjois-Suomen nuorten hevosten mestaruus hopeaa v. 2012, RoUr seniorimestaruus hopeaa v. 2012 yms. kunnes tämäkin hevonen lähti luotani ,tapaturmasta johtuen, ikivihreille laitumille..
Voin sanoa, että Lorin jälkeen mietin tosissani, ostanko enää uutta hevosta. Olin sisäisesti aivan rikki, olin joutunut hautaamaan puolentoistavuoden sisään kaksi, minulle maailman tärkeintä ja rakkainta hevosta. Ikävä on edelleen suunnaton.
Lorin kuoleman jälkeen, aloin heti silmäillä uutta hevosta. Ajattelin silloin, että uusi hevonen auttaa suruun, enkä voi vain jäädä kotiin sängynpohjalle makaamaan ja rypemään itsesäälissä.
Kävin katsomassa uusia hevosia, kävin jopa Ruotsissa tukijoukkojen kanssa (autolla 3000km!) vain yhden hevosen takia. Etsittyäni jonkin aikaa, ei sitä oikeaa meinannut löytyä. Kuitenkin kuin onnen kautta, löysin Loton, ja ihastuin siihen heti.


4. Miten suhtaudut epäonnistumisiin?
- Lorin kuoleman jälkeen, otin jokaisen epäonnistumisen Loton kanssa todella raskaasti. Muistan itkeneeni itseni niin monena yönä uneen, että jossain vaiheessa lakkasin laskemasta.
Lorin kanssa kaikki tuntui silloin niin helpolta, ja Loton kanssa taas päinvastoin - kaikki oli vaikeaa.
Lotto oli alkuaikoinaan minulle suoranainen shokki kotitreeneissä, kun se oli niin erilainen ratsastettava, kuin mitä Lori oli. Tunsin itseni maailman huonoimmaksi ratsastajaksi silloin, kun en osannut ratsastaa Lottoa yhtään. Muistan ajatelleeni usein "Se kansallisen tason kouluratsastaja, mikä Lorin kanssa olin, kuoli Lorin mukana." - Tiedän, kuulostaa säälittävältä, mutta olin sisäisesti niin rikki Lorin kuoleman jälkeen.
Alku Loton kanssa oli todella vaikeaa, itsevarmuuteni laski, kuin lehmän häntä epäonnistumisien myötä. Otin kaikki todella raskaasti, ja henkisesti olin todella kehnossa kunnossa ratsastuksen suhteen. Monesti mielessäni mietin, että myisin hevosen pois, kun olen niin p*ska ratsastaja.
Kuitenkin jatkoin sinnikkäästi, opin Lotosta koko ajan uutta, kehityimme molemmat yhdessä ja itseluottamukseni alkoi kasvaa pikkuhiljaa onnistumisien myötä. Kaikkina  huonoina, kuin hyvinäkin hetkinä ,palo kehittyä ratsastajana oli niin suunnaton, että se oli syy jatkaa kaiken pahankin keskellä.
Tällä tiellä olemme edelleen - itseluottamukseni ei edelleenkään ole samaa luokkaa, kuin mitä se joskus oli Lorin aikana. Kovasti tehdään töitä sen eteen, että pystyn taas luottaa itseeni, ja sanomaan ääneen; "Minä osaan!"
Lindan tulon myötä, olen saanut mielettömästi uutta positiivista energiaa, kykyä oppia kannustamaan itseäni vaikeidenkin hetkien aikana ja tsemppaamaan itseäni koko ajan enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä pystyn ajattelemaan positiivisesti, myös vaikeuksien keskellä, ja olen todella ylpeä itsestäni. Vuosi sitten tämänhetkinen tilanne tuntui vain haaveelta. Niin ne rakkaat hevoset aina vievät palan mennessään, ja eheytyminen raskaiden aikojen jälkeen vie aikaa.

Upea Lori <3
Pomppu <3

 5. Onko vika hevosessa vai sinussa, jos homma ei toimi?
- Enimmäkseen minussa tietenkin. Toki tilanteesta riippumatta, kyseessä voi olla myös fyysinen rasite.

6. Mitä mieltä olet apuohjien käytöstä? Miksi vastaan/puolesta?
-  Olen apuohjien puolella. Mielestäni varsinkin nuoren hevosen kanssa on sallittua käyttää apuohjia tilapäisesti, auttamaan oikean muodon ja työskentelyasennon hakemisessa. Apuohjat ovat mielestäni hyvä apukeino tilapäisesti, ja OIKEIN KÄYTETTYINÄ.
Harmillisen usein näkee apuohjien käyttöä väärillä keinoilla, se periaate satuttaa hevosta, ja voi aiheuttaa peruuttamattomia vaurioita.
Eli apuohjien käytön puolesta, vain siinä tapauksessa, kun apuohjia käyttävä ratsastaja on riittävän taitava, jotta osaa käyttää niitä oikein ja tiedostaa apuohjien riskit ja hyödyt - eikä käytä niitä väärin.

Pompeli <3
7. Millainen on mielestäsi hyvin koulutettu ratsu? Toimiiko se kaikilla, vai haastaako se ratsastajan oppimaan avut oikein?
- Suoranaisesti verrannollinen, todella hyvin koulutettu ratsu pitäisi kuitenkin toimia kaikilla normaaleissa askellajeissa, normaalissa vartalon asennossa. Ken tietää, olisiko selässä talutusratsastaja, vai gp ratsastaja.
Kuitenkin jos selkään lyötäisiin kokematon, avuistaan epävarma ratsastaja, ei yksikään - edes se täydellisestikään koulutettu ratsu osaisi epämääräisillä avuilla tehdä laukkapiruettia, saatika sarjavaihtoja yms.
Voisin siis selventää hieman: Jos hevosen koulutustaso on Intermediate II, ja selkään laitetaan vahva HeA- tasoinen ratsastaja. Jos ratsastaja osaa antaa oikeita apuja, tulisi hyvin koulutetun hevosen suoriutuvan HeA- tasoisista tehtävistä riittävästi. Kuitenkin korkealle tasolle koulutettu hevonen, on niin herkkä kaikille avuille, että helposti avuistaan epävarma ratsastaja aiheuttaa hevoselle pulmia toteuttaa jokin tietty liike.
Eli olen sitä mieltä, että hyvin koulutettu hevonen kykenee tekemään joitain vaadittuja asioita osaamattomallakin ratsastajalla, mutta vain täyteen kapasiteettiin kyvyt pääsevät oikeasti vain osaavan ratsastajan alla.
Tuo "haastaako se ratsastajan oppimaan avut oikein" on aika kaksipiippuinen juttu sinänsä. Tämä asia riippuu täysin ratsastajasta. Haluaako ratsastaja pyrkiä tekemään "sinne sun tänne" vai oikeasti saada käytettyä kaikki hevosen kapasiteetti maksimaalisesti?
Epävirallinen esimerkki: Toki hyvin koulutettu hevonen, yrittää vastata hyvin myös epämääräisiin apuihin, mutta on aivan eri asia se, pyysitkö hevoselta laukkaa - kun hevonen luulee, että haluat piaffea, koska puristat reisilläsi? ;)
Hyvin koulutettu hevonen vastaa oikeihin apuihin, mutta niin vastaa myös vääriinkin. Toisinsanoen voisin vastata tähän kysymykseen: Ei toimi kaikilla.


 8. Millainen on mielestäsi hyvä valmentaja?
- Hyvän valmentajan täytyy pystyä esittämään itseään esimerkkinä, on optimistinen, haluaa valmennettavansa kehittyvän, käyttää mielellään aikaansa, on luja - silti reilu, haastaa minut yrittämään parastani, antaa minun tehdä omat päätökseni, tukee minua, ei pyri parrasvaloihin, pitää kuria ja kuuntelee, tietää mistä puhuu, pystyy konkreettisesti esittämään syyt toimintatavoilleen, on johdonmukainen, ymmärtäväinen, juhlii menestystä, pystyy siirtämään valmennettavan rajoja.... Voisin jatkaa tätä loputtomiin!
Kaikki valmentajat eivät sovi kaikille, siksi on erityisen tärkeää, että jokainen löytäisi sen itselleen sopivan valmentajan.

9. Mitkä ovat sinun tavoitteesi tulevalle kaudelle?
Kaudelle 2014 tavoitteenamme kilpailla tasaisia ratoja nuorten hevosten alue- ja kansallisissa koululuokissa (nuorten hevosten luokkien ohella myös avoimia alue- ja kansallisia koululuokkia, sekä nuorten hevosten esteluokkia alue- ja kansallisella tasolla) ja loppukaudella mahdollisesti debytoida ensimmäinen vaativa B.


10. Teetkö suunnitelman ennen ratsastusta ja pysytkö suunnitelmassasi?
- Sekä että. Yleensä mulla on aina viikoittain selvä visio, mihin haluan kiinnittää erityistä huomiota, tai mikä on hevosessa tietty kehitysalue. Joskus toki menen ihan fiiliksenkin mukaan.
Nyt on kuitenkin selvät sävelet suunnitelmissa, kun käyn viikoittain valmennuksissa ja saan sitä kautta valmentajalta apua hevosen osa-alueiden kehittämiseen ja harjoittamiseen ,ja saan kotiläksyjä, mitä pitää treenata ennen seuraavaa viikkoa. Yleensä kyllä pysyn suunnitelmassani, mutta poikkeuksiakin tulee toki silloin tällöin.

11. Tarvitseeko aikuinen hevonen mielestäsi vapaapäiviä?
- Mun mielestä kyllä - lihaksethan kasvavat levossa, ja keho tarvitsee aikaa palautua. Myös hevosen päälle tekee hyvää, saada yksi päivä huilia, mutta ennenkaikkea sen keho tarvitsee sitä. Eritoten silloin, jos hevonen on aktiivisessa käytössä, tai lihaksenkasvatus- aikaan jopa pari pvää vapaata ei ole pahitteeksi.
On kuitenkin poikkeus tapauksia, joille täydet vapaapäivät eivät vain yksinkertaisesti sovi. Tämäkin riippuu aivan täysin hevosesta, eli on hevoskohtainen. :)


Olen nyt niin tylsä, etten haasta ketään, enkä kysy kysymyksiä.. :p

Kaikki jotka haluavat tehdä tämän, niin tehkää vaikka näillä hyvillä kysymyksillä, mitä Sanna mulle laittoi. :)


9

Alas pilvistä

Treenattiin tänään Loton kanssa Lindan valmennuksessa, ja tuli taas  todistettua, että on tää ratsastus kyllä vaan niin vaikeeta välillä.. :p
Eilinen taisikin olla vain "esimakua" tulevasta, ja tänään putosin taas kovaa ja korkealta takaisin sieltä pilvilinnoista.


Valmennuksessa tehtiin samoilla linjoilla tehtäviä, kuin mitä aikaisemmissakin valmennuksissa, eli aloitettiin työntämällä käyntiä isoksi kohti keskikäyntiä, ja taivuteltiin ylitaivutusten muodossa, ja tässä ideana se, että saisin Loton niskaa niin alas, kuin mahdollista ja selkää sitten päinvastoin, eli ylös.
Ravissa jatkettiin samaa tehtävää, pysyteltiin isolla pääty-ympyrällä, jossa mulla on mahdollista taivuttaa se reilusti rungostaan. Oikeaan suuntaan Lotto oli todella hyvä heti alkuun, oli ihan läpi ja kantoi tosi hyvin itseään. Vasen suunta on meille molemmille se heikompi suunta, joten siinä saatiin teettää tosi paljon tehtävää, ja jouduin itse aika koville tässä, kun mun vasemman puolen avut on tosi heikot verrattuna oikean puolen apuihin, niin sain kyllä käyttää kaikki energiat mun kehosta, mitä vaan irti sain. Tosi raivostuttavaa, kun aivot kyllä tietää mitä tehdä, ja lähettää tietoa, mutta kun kroppa on vaan niin hidas vastaamaan. Treeniä, treeniä!
Vasempaan suuntaan siis taivutettiin ylitaivutuksella sisään, ja mun pitää olla tosi nopea sisäkäden apujen kanssa, kun Lotto helposti jää "jäkittämään" vasenta ohjaa vasten ja ns. "puree kuolaimeen kiinni", ja sitä kautta se menee tosi vahvaksi ja kovaksi. Eli salaman nopeita pidäte "sykäyksiä" koko ajan, ettei sillä ole mahdollista missään vaiheessa jäädä tukeutumaan ohjalle/heittäytyä kovaksi, vaan joutuu itse kantaa itsensä.
Vasemmassa suunnassa oli tosi paljon hankaluuksia alkuun, Lotto ei olisi millään halunnut kantaa itseään - minä olen edelleen aivan liian hidas mun apujen kanssa vasemmalle.
Hartaasti työskenneltyämme, alkoi kuitenkin työ tuottaa tulosta, ja Lotto yhtäkkiä vaan napsahti läpi, ja sen jälkeen fiilis oli ihan huikea. Huhhuh!

Hieman selvennystä vielä; Lotto siis kyllä taipuu nätisti vasemmalle, mutta jos lähdetään taivuttaa sitä yli, niin on se tietty kohta mitä se ei halua ylittää, ja jos käsken sen ylittää sen - se pistää ranttaliksi. Toki täysin ymmärrettävä reaktio, koska se on sille vain yksinkertaisesti vaikeaa, kun se on vähän jäykkä oikeasta kyljestään, ja se tarvii sitä aktiivista jumppaamista nyt pitkäkestoisemmin, jotta se oikeasti vertyy sieltä täysin. Uskon myös, kun se eilen oli niin sika hyvä -  taipuisa ja käytti itseään täysin myös oikeasta kyljestään, niin voi olla, että se oli vähän väsynyt lihaksistoltaan eilisen jälkeen, ja siksi tänään sillä oli vähän vaikeampaa.
Jumpattiin se oikein hyvin läpi tänään molemmista kyljistään, ja Lotto parani koko ajan valmennuksen edetessä.


Laukassa tehtiin samaa tehtävää, kuin ravissakin, ja Lotto oli ihan mahtava laukassa! Se toimi tosi kivasti ja pienillä avuilla.
Ennen meillä oli enemmän ongelmia laukassa, kun taas ravissa kaikki oli tosi helppoa - nyt se on kääntynyt päinvastoin. Ihan hyvä, että nää puolet vaihtuu treenikauden aikana.

Jumppailun jälkeen tehtiin vielä pitkiä diagonaaleja väistöjä molempiin suuntiin, ja lopuksi vielä pitkät diagonaalit myös sulkua. Lotto teki älyttömän hyvin sulut oikealle, vasemmalle oli luonnollisesti pientä hakemista alkuun, mutta lopuksi sujui oikein hyvin.

Vaikka tänään valmennuksessa tuli taas molemmille niitä tukalia tilanteita, ongelmien ratkomista, hiusten repimistä yms, niin päästiin tän valmennuksen aikana taas yksi askel eteenpäin meidän tiellä. Tosi huojentavaa kuulla nuo edellämainitut sanat suoraa myös valmentajan suusta. 

Lotto hörisee vielä ennen sisälle menoa. :)
Pakko mainita vielä, että oon niin tyytyväinen nuihin Lindan valmennuksiin. Saan niistä joka kerta enemmän ja enemmän irti, ja ollaan kehitytty Loton kanssa huimasti jo pelkässä kuukaudessa!
Saapa nähdä, missä ollaan ensi kesänä. Olis ihanaa jos voisi vilkaista tulevaisuuteen, mutta kun se ei ole mahdollista - on pakko vaan pitää hyvä treenivire yllä ja jaksaa painaa vaikeuksista huolimatta. :)

Nyt tavoitteena vaan jumpata ja vahvistaa sitä Loton oikeaa heikompaa kylkeä, ja sen ohella toki vahvistaa mun vasemman puolen apuja. Sitten, kun nää kaks asiaa on korjattu, niin ollaan jo voiton puolella, ja kaikki sujuu jatkossa varmasti paljon, paljon helpommin!



Ihanteellisia treenejä kaikille! :)

 
2

28. tammikuuta 2014

Oppia ikä kaikki - niinhän se menee?

 
Tämänpäiväiset treenit meni Loton kanssa kyllä niin nappiin! Tuntui oikein, että palaset vain loksahteli kohdilleen - siis ne palaset, mitkä viime viikon olivat totaalisesti hukassa.



Jo tallissa ennen ratsastamaan lähtöä, tsemppasin mun omaa mieltä, että nyt ratsastan oikeasti ajatuksella, ja pyrin siihen, että pystyn keskittymään 100% ja että mulla on selvä visio siitä mitä lähden tänään hakemaan hevoselta, tai ennenkaikkea meiltä molemmilta.
Mulla oli tosi hyvä treenimotivaatio tälle päivälle, ja oikein puhkuin intoa ja rauhallisuutta. Päätin, että mitä tänään ikinä tapahtuukaan, niin en hermostu, enkä jännitä.

 Aloitin ratsastamisen tehden pitkään töitä käynnissä. Ratsastin alkuun pidemmällä kaulalla, isoa keskikäyntiä, ja ajattelin koko ajan mun istuntaa, että varmasti istun ryhdissä ja olen tarpeeksi rento.
Tein siirtymisiä keskikäynnistä lisättyyn käyntiin ja takaisin, olin tässä tarkkana, että pidän ohjat tuntumalla, ja työnnän lantiolla käyntiä isommaksi, ja varoin olemasta yhtään liikkeestä jäljessä. Lotto teki aivan mielettömän upeaa lisättyä käyntiä, ja yliastunta hipoi puolta metriä!
Tehtiin käynnissä vielä pitkiä diagonaaleja pohkeenväistöä.

Ravissa jatkoin tekemällä pitkät sivut avotaivutusta, samalla ratsastaen sitä vähän ylitaivutusten kautta pyöreämmäksi ja pehmenemään niskastaan.  Aika hartaasti taivuttelin molempiin suuntiin, ja tein tosi paljon suunnanmuutoksia, jotta pystyn ratsastaa sen nopeammin kummankin sisäpohkeen ympäri - tietysti sen takia myös, että hevosella olisi koko ajan tekemistä, ja sen pitäisi malttaa kuunnella ja odottaa seuraavaa tehtävää.
Lotto oli alusta asti aika jees, tosi kevyt ja energinen, olematta silti kiireinen.


Avojen jälkeen tehtiin pitkät diagonaalit pohkeenväistöä molempiin suuntiin, siitä jatkettiin siksak- väistöillä. Väistöjen aikana Lotto jotenkin vain loksahti, ja sitten se oli ihan läpi, voitte uskoa, miten ihana tunne se oli, kun hevonen on malttavainen, todella tahdikas ja rento ihan koko kropastaan niin, että tuli sellainen tunne; "Hei, mähän pystyn tekeen tämän kanssa ihan mitä tahansa". WAU! 

Väistöjen jälkeen taputin hurjasti, ja annoin kävellä hetken pitkin ohjin. Ohjien keräämisen jälkeen, tehtiin vielä käynnissä pitkät diagonaalit jyrkkää väistöä, ja sitten siirryttiin samalla periaatteella, kuin väistöissäkin, tekemään sulkuja. Ennen sulkuja tein parit pitkät sivut väistöä ravissa suoraa uraa pitkin niin, että takaosa kulkee reilusti uran sisäpuolella. Tässä vaihtelin tosi nopeasti poikitsastetta, vähän testaillen, että kuinka aktiivinen se on takaosastaan.
Väistöjen jälkeen aloitin  ensin tekemällä uralta sulkua kohti keskihalkaisijaa, ja keskihalkaisijalla suoristus, jonka jälkeen jatkoin diagonaalin loppuun. Halusin alkuun tehdä helpomman kaavan mukaan sulkuja, jotta saan vähän tunnetta siitä, miltä hevonen tuntuu. Lotto teki tosi iisisti, joten jatkoin tekemällä sulkua pitkät diagonaalit. Vitsit miten helppoa se oli, kun hevonen oli ihan läpi ja toimi kuin ajatus!
Tein parit pitkät diagonaalit molempiin suuntiin, ja sitten tehtiin siksak sulkuja, ja tääkin sujui niin helposti. Lotto oli aivan ylirento, letkeä ja tosi taipuisa, joten asetusten ja taivutusten määrää ja puolta oli todella helppo muuttaa. Suunnanmuutos sulkujen keskellä oli tosi helppo ja vaivaton, kun ennen se on ollut pientä hakemista, mutta tänään kaikki oli jotenkin tosi helppoa!


Laukassa pyrin saamaan sen vaan tosi rennoksi, tehtiin jokainen pitkä sivu reilua avotaivutusta ja päätyihin aina ympyrät tai voltit, jossa ratsastin sen kunnolla sisäpohkeen ympäri. Jatkettiin avojen jälkeen pääty-ympyröillä vastalaukassa. Oikeaa laukkaa vasempaan kierrokseen ei mitään ongelmaa, mutta vasempaa laukkaa oikeaan kierrokseen piti hetki työstää, jotta sain sen antamaan periksi selästään ja läpi mun vasemmasta jalasta. 5min työstön jälkeen  vasen laukka oikeaan kierrokseen oli aivan yhtä helppoa, kuin toiseenkin suuntaan - kun hevonen rentoutui täysin.

Lopuksi jumpattiin vielä eteenalas työskentelyä pitkällä kaulalla, ja tässä samalla vielä muutamat pitkät diagonaalit sulkua reiluilla ylitaivutuksilla. Lotto oli niin unelma ratsastaa, ettei se ole koskaan ikinä ollut noin hyvä, kuin tänään - siis ihan mieletön! Mun ei tarvinut, kuin ajatella sulkua, niin tää toimii ajatuksella ja tyynen rauhassa. Ratsastin lopuksi oikein tarkoituksella kohti peiliä, jotta nään miltä meidän sulut näyttää - meinasin pyörtyä ylpeydestä! Siis niin makeen näköistä, kun se tekee mielettömän isoilla ristiaskelilla säilyttäen tahdin ja taivutuksen täydellisesti.

Kyllä sen vaan niin hevosesta huomaa, kun olen itse tarpeeksi keskittynyt omaan ratsastukseen ja omaan istuntaan. Tänään keskityin ratsastamiseen ihan 100% ja olin koko ajan tarkka antamistani avuista, että olen varmasti tarpeeksi selvä ja täsmällinen. Istuin rauhassa, liikkeen mukana, käsi kevyenä, tuin tarpeeksi jalalla ja säilytin maltin koko ratsastuksen ajan. 
Tyyni ja varma ratsastaja -> tyyni ja varma hevonen!


Miksi tätä tunnetta on niin vaikea tavoitella jokaiselle ratsastuskerralle?
Ehkä se sieltä tulee - ja pysyy, kun on tarpeeksi usein saanut sen oikean fiiliksen, ja asiat on menneet lihasmuistiin ja ennenkaikkea kaaliin! Kyllä se siitä, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...!

Vaikka joskus tuntuukin, että revin hiukset päästä tuon hevosen kanssa, kun se on niin herkkä, energinen ja malttamaton toisinaan ja joinain päivinä sen ratsastettavuus hipoo silkkaa nollaa - olen silti tällä hetkellä niin onnellinen, että omistan juurikin tuon hevosen. Ainakin se opettaa mua koko ajan olemaan parempi ja parempi ratsastaja. Sitten, kun asiat oikeasti onnistuu niin sitä tietää, että on tehnyt jotain oikein!
Vaikka tuo hevonen on niin nuori, ettei se voi vielä olla mikään opetusmestari, niin oon silti sitä mieltä, että tuo hevonen opettaa minusta vielä hyvän ratsastajan. 
Lotto ei anna virheitä anteeksi (ehkä hypätessä kyllä, heh) se rokottaa mua heti - jos teen jotain väärin, mutta sitten, kun teen oikein - se palkitsee sen ruhtinaallisesti. Jokainen hevonen voi opettaa ratsastajalleen jotain - jokainen hevonen opettaa itsestään, hevosesta

Kaikista paras opettaja tässä lajissa on se hevonen!





 Samoja fiiliksiä?


4

27. tammikuuta 2014

Radan ratsastusta

Ei se Lotto riepu päässytkään vielä eilen vapaapäivää viettämään, kun olin totaalisesti unohtanut, että munhan piti vielä sunnuntaina ratsastaa rata niin, että Linda tuomaroi.


Ollaan siis Lindan kanssa sovittu, että pidetään valmennukset kerta viikkoon + sen päälle vielä kerta viikkoon ns."startti" eli joku ennalta sovittu koulurata, jonka ratsastan niin, että Linda tuomaroi. (Linda on käynyt tuomarikurssin, joten osaa tuomaroida tosi hyvin)
Ajatuksena tässä on siis se, että saadaan kehitettyä kisapäätä ja rutiinia, kun järjestetään ns. kisatilanne niin, että mun täytyy itse verkata hevonen valmiiksi, Linda tulee sitten vain tuomaroimaan radan, sen jälkeen itse myös loppuverkkaan hevosen ja saan radasta paperit radan jälkeen.
Aika hyvä idea tässä kehittää omaa ratsastusta viikoittain, kun saan joka kerta lukea ne arvostelu-paperit radan jälkeen. 

Mun pitää myös tosi paljon vahvistaa mun omaa psyykettä, kun aina kilpailuissa kaikki menee sen takia huonosti Loton kanssa, kun en rentoudu itse tarpeeksi - perfektionistina haluan, että kaikki menee "just eikä melkeen" ja tietämättäni tällä ajatuksella luon itselleni kauheat onnistumisen paineet, jolloin mun hermostuminen tarttuu hevoseen ja kaikki menee pipariksi. En siis itse kisatilannetta, tai kilpailuita jännitä etukäteen, vaan kaikki ongelmat on siinä, kun lyön itselleni paineet siitä, että "nyt on onnistuttava" ja jos ei onnistu, niin oon kuin maani myynyt. (Jotenkin kummasti aina epäonnistuneen tehtävän jälkeen, loppurata meneekin sitten superisti, kun mulla katoaa ne itse luomani paineet.. :p)

Tämä sama oravanpyörä tapahtui siis eilen, sunnuntaina rataa ratsastaessani. Verkatessa hevonen oli ok, toki se oli väsynyt rankasta viikosta, mutta jaksoi silti hyvin tehdä kaikki vaaditut asiat, vaikka keskittyminen sillä - eikä mulla, ollut mitään kovin kehuttavaa.

Radalle lähtiessä sitten ongelmat kasautuivat, ja molemmat, sekä hevonen - että ratsastaja olivat hermostuneita ja kireitä, kuin viulunkieli. Lotto mm. keskilaukassa räjähti totaalisesti käsiin, vaihtoi laukan, oli kättä vasten yms. Eli täys floppi koko rata.
Ratsastin radan vielä toiseen kertaan, ja toinen kerta oli jo huomattavasti parempi, kun olin saanut paineet purettua ensimmäisellä radalla. Vaikka molemmat radat olivat kireitä, ja "juosten kustuja" - (jos näin voisi sanoa), niin olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että radalla oli myös niitä tosi hyviäkin pätkiä. (mm. keskikäynti 7,5pistettä, pohkeenväistöt 7,5 pistettä, täyskaarto ja vastalaukka 7 pistettä, siirtymiset harj. ravi - keskiravi - harj. ravi 7 pistettä yms..)
Olin niin turhautunut omaan ratsastukseen, ja kaikkeen kämmäilyyn, että nieleskelin loppu käyntien aikana, kun olen niin itsekriittinen...Pitäis tajuta ottaa kaikki vastoinkäymiset positiivisessa mielessä.
Isosiskoni Minna tallissa,ihanasti tsemppasi sanomalla, että meidän väistöt olivat parempia, kuin mitä hän on pitkään aikaan nähnyt kenenkään tekevän. Tuli kieltämättä kyllä parempi mieli tästä, ja kohotti mielialaa, epäonnistumisen fiiliksen jälkeen.

Linda radan jälkeen vielä totesi, että tässä tulee nyt ajan kuluessa näitä ääripää esimerkkejä, kuten tänään. Tänään rata meni päin peetä, mutta ensi kerralla me voidaan jo onnistua. Mitä useampi radan ratsastus nyt tulee, sen enemmän rutiinia saadaan molemmat, ja asiat helpottuu. Nyt radan ratsastuksen jälkeen huomasin myös sen, että miten suuret paineet luon itselleni jo siitä, kun asiat tapahtuvat tosi nopeaan tahtiin. Tätä pitää treenata enemmän, että pystyy olemaan valmiina tekemään vaaditut asiat tietyssä ajassa ja nopeampaan tempoon. Mulla ensimmäisenä tuli radalla se hätä, että "hei mun hevonen ei oo vielä kunnolla avuilla, ja nyt jo pitäs lähteä keskilaukkaan" yms ajatuksia. Radalla  kun asiat tulevat nopeammin eteen, eikä voi tehdä niitä "kontrollivoltteja" tai muita, kuten kotitreeneissä.
Onneksi aloitettiin näiden ratojen ratsastaminen jo nyt, niin osaan kiinnittää huomiota ongelma kohtiin ja niiden korjaamiseen ajoissa.


Radan jälkeen ravailin Loton ihan eteen alas rennoksi, ja se tuntui todella kivalta loppuun. Huomaa kuinka paljon se ottaa kierroksia mun turhasta stressaamisesta. Noh, treeniä treeniä, sillä ne asiat korjaantuu ja paranee, kunhan tarpeeksi tekee töitä sen eteen!

Tänään Lotto saa sitten sen luvatun ja ansaitun vapaapäivän. Minäkin saan viettää ihan tallivapaata päivää, kun ihanat talliapulaiset Fanni ja Anne lupasivat hoitaa Loton tänään.
Mulle tekee kyllä ihan hyvää olla edes tää yksi päivä pois tallilta - olen saanut kasattua ajatuksia ja tsempata itteäni psyykkisesti ratsastamaan tällä viikolla paremmin.  
Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu ja paljon se vaatii, mutta pitää vaan jaksaa aina uudestaan ja uudestaan yrittää - vaikka epäonnistuisi kuinka pahasti. Tätä tää ratsastus on vaan niin vaikeeta joskus, kun koskaan ei voi olla tarpeeksi hyvä!




Joko te olette aloittaneet ratojen ratsastamisen ennen kilpailukauden alkua?
Mikä sinulle tuottaa vaikeuksia ratoja ratsastaessasi?


Nää videot sai mun treenimotivaation kyllä ihan kymppiin!!!


Tää on niin upea, että ihan kyynel tuli silmään <3  
2

25. tammikuuta 2014

Paljon talvi kuvia!

 Siis te varmaan kyllästytte kohta näihin mun "säätiedotuksiin" mutta mun on ihan pakko mainita, miten ihmeelliset säät täällä on taas ollut!
 Täältä tulee myös niitä lupaamiani kuvia kahdelta päivältä, toivottavasti jaksatte katsoa kaikki! :)


Täällä Rovaniemellä voi sanoa, että nyt on talvi mitä kauneimmillaan. Aivan ihanan näköistä, kun puut notkuvat paksusta kerroksesta lunta, maassa lunta on reilu puoli metriä, hangessa saa kahlata jo reisiä myöten (testattiin tänään Loton kanssa - lunta Lottoa polviin asti!) ja ilma on ihanan kirkas. Upeaa, oikea talven unelma maa tää Lappi. :)

Saatiin muuten eilen vihdoin ja viimein,Veeran kanssa tehtyä tähän mun blogin oikeaan reunaan nuo kuvat, joista pääsee meidän tietoihin kuvaa painamalla. Mitäs pidätte niistä? :)







Eilen ja toissapäivänä oli -20 astetta pakkasta, ja ripsi vähän lunta. Tänään mulla oli taas aamutalli, ja aamulla klo 07:00 pakkasmittari näytti -35 astetta pakkasta!
Vein puolet tuntihevosista ulos, ja meidän omat hevoset - eli Fiian ja Loton. 
Puolet hevosista pitää jättää tällaisilla pakkasilla talliin, jotta putket eivät jäädy. Tallillamme on muutenkin ollut aina käytäntönä, että jos pakkasta -30 tai yli - yksityisten omistajat saavat tarhata hevoset sitten itse jos haluavat, eli niitä ei tallityöntekijän toimesta viedä niin kovilla pakkasilla ulos.
Hepat saivat ulkoilla tässä säässä vain 11 asti, eli vähän vajaat 4h. Lotto oli klo 11 valmista kauraa, ja odotti portilla jo valmiina sisäänpääsyä. 

Eli aamulla klo 07:00 pakkasta -35 astetta, klo 13 pakkasta.... -9 astetta, täh?? Aivan ihmeellisesti heittää nuo lämpötilat, voiko tuollainen olla edes mahdollista?

Noniin, ja sitten muihin aiheisiin. Lotto sai liikkua eilen vielä hangessa isolla estekentällä, kun siskoni Minna oli ottamassa meistä talvisia ratsastuskuvia. Ilma oli aika haasteellinen valokuvaajalle, kun pakkasta oli -20 astetta ja hengitys höyrysi ja jäi ilmaan leijuilemaan, se teki kuvista hieman sumeita. Myös lumipöly vaikeutti tarkentamista.
Ratsastin Lotolla kangilla, ja taivuttelin sitä hyvin samalla tavalla, kuin toissapäivänäkin.
Lotto oli oikein mukava, vähän se oli väsyneen oloinen (tämä ilmeni keskittymisen pätkittäisinä herpaantumisina) - mikä ei toki ole ihmekään, kun on se vaan tehnyt taas töitä viimeisen viikon aikana, aika kiitettävästi.
Lopuksi laukkailtiin tallin maastoissa hyvän mielen vuoksi, ja sitten olikin hyvä päättää ratsastus pitkään käyntilenkkiin tallin tonttia ympäri. 
On se silti vaan niiiin energinen hevonen, vaikka olikin vähän väsynyt rankasta viikosta. Ei oo vielä tähänkään päivään asti tullut sellaista päivää, että Lotto olisi laiska. :p

Ratsastuskuvissa linssin takana; Minna Patonen
Mulla oli eilen joku ihme naamapäivä, ja ihme irvistyksiä joka kuvassa, niin siksi olen värjännyt mun naamaa uuteen uskoon joissain kuvissa. :P








Kuski keräilee ohjia. :p
















Veera oli mun mukana tänään tallilla, ja halusin tehdä jotain kivaa Veeran eteen. Hän on auttanut minua ihan mielettömästi tallilla yleensäkin, ottaa aina meistä kuvia, päivitti blogini ulkoasun ja paljon muuta. Olin keksinyt Veeralle erittäin hyvän yllätyksen tälle päivälle; Löin Lotolle vikellysvyön päälle, ja Veeran sinne myös. Laitoin Lotolle sivuohjat ja juoksutin sitä ensin ilman ratsastajaa kaikki askellajit läpi.

Matkalla maneesiin. :)
Tänään oli siis ideana se, että Veera saisi tästä tilaisuudesta mahdollisimman paljon irti oman istunnan kehittämiseen, eli saisi keskittyä täysin omaan istuntaansa - eihän hänellä ollut edes ohjia, saatika satulaa. Ainoa mistä Veera pysyi ottamaan tukea, on vikellysvyössä olevat tehtävään tarkoitetut kahvat.
Alkuun aloitettiin käynnissä niin, että pidin Lottoa liinassa ympyrällä, ja käskin Veeran ajatella todella tarkkaan hevosen jokaista jalkaa, ja käskin Veeran istua niin tarkasti liikkeen mukana, että hän pystyi luetella minulle ääneen, milloin mikäkin jalka on ilmassa. Tämä on hyvä tekniikka siihen, jos haluaa ratsastajan oikeasti ajattelevan, missä hevosen jalat kulkevat.

Alusta asti, painotin Veeralle, että tänään hän ei vaikuta hevoseen mm. lisäämällä vauhtia, pidättämällä, vaan se olen minä, joka hevosta ohjaa, jotta hevonen ei mene sekaisin, tai emme anna ristiriitaisia apuja. Hevonen periaatteessa on siis minun armoillani, ja Veera ainoastaan istuu liikkeen mukana, ja pystyy tällöin keskittymään 100% vain omaan istuntaansa ja mahdollisesti parantamaan istunnan puutteita ja korjaamaan virheitä. Painotin myös sitä, että tässä tilanteessa, jotta saadaan täysi hyöty irti myös hevoselle, ei ratsastaja saa puristaa ollenkaan istunnalla, vaan täytyy löytää se istunta, jossa pystyy pysymään täysin rentona, liikkeen mukana, takajalkojen päällä vakaana ja ryhdissä.

Kun Veera oli päässyt kiinni siitä, mitä tuleman pitää, otettiin kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin, ja tehtiin töitä Veeran istunnan kehittämiseen. Halusin, että Veera ymmärtää, miten paljon on tehtävä töitä sen oikean istunnan eteen, ja siihen, että miten paljon ratsastajan tulee tehdä istunnalla, pohkeilla niin, että periaatteessa kättä ei tarvittaisi juuri lainkaan halutun tehtävän tekemiseen. Tokihan Lotto sai tarvittavan tuen sivuohjista mitä tarvitaan mm. hyvien siirtymisien tekemiseen. 
Huutelin Veeralle koko ajan neuvoja, korjasin istuntaa - teetätin harjoitteita, joissa hän joutuu oikeasti pinnistelemään ja hakemaan sitä oikeaa istuntaa ja tuntumaa siitä, millä tavalla ja miten paljon tulee käyttää istuntaa ja pohjeapuja. Kehitimme myös tasapainoa erilaisilla harjoitteilla.
Teetätin lopuksi paljon, paljon siirtymisiä ja temponmuutoksia niin, että minä käskin Lottoa, ja Veera pääsee tuntemaan, miltä mm. oikeaoppinen laukannosto takaosan päällä, siirtyminen harjoitusravista keskiraviin, harjoituslaukasta koottuun laukkaan, yms. pitää tuntua. Toki siirtymisissä tarvitsin Veeran apuja niin, että neuvoin aina, milloin pitää esim. tiivistää istuntaa, tukea pohkeella yms.

Veera suoriutui tästä päivästä todella hyvin! Hän noudatti jokaista antamaani ohjetta tarkasti ja täsmällisesti. Hyvä Veera!! Yllätys oli kyllä Veeralle mieleinen, sen verran onnelliselta vaikutti ratsastuksen päätteeksi. :)
Lotto oli kyllä aivan täydellinen tähän hommaan, vaikka alkuun sitä vähän epäilevästi mietinkin. Se oli todella rento ja kertoi Veeralle heti, jos jokin apu oli epäselvä tai väärä, oli todella maltillinen, varma, tasainen ja niiiin kuuliainen! Lotto oli kyllä upean näköinen, kun se oli niin letkeä ja elastinen, tää teki sillekin kyllä tosi hyvää. :)
Lotto on muutenkin todella mahtava juoksutettava - se vastaa apuihin välittömästi, ja tekee kaiken hyvällä työmoraalilla. Lotto ei yhtään kujeillut ja riekkunut missään tilanteessa, vaan oli kuin konkari konsanaan ja vaan porskutti menemään! Mahtava nuori hevonen, ei voi muuta sanoa!
Olen kyllä molemmista, niin Veerasta, kuin Lotostakin niiiiiin ylpeä!

Huomenna voikin sitten hyvillä mielin, antaa Loton levätä ansaitulla vapaapäivällä. :)

Iloiset lapset loppukävelyillä! <3
Ennen treenejä, käytiin Loton kanssa ulkona, ja Veera otti meistä ihania, talvisia yhteiskuvia.
Ilma oli kuvien ottohetkellä aivan ihana - pakkasta -17 astetta ja lunta tuli taivaalta hiljalleen höyhenenkevyinä hiutaleina.



Alemmat kuvat ottanut Veera Junttila











 Mitäs tykkäsitte kuvista?
Mikä oli lempi kuvasi? :)


6

Luetuimmat kirjoitukset