Hengissä ollaan!

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!

Täällä ollaan vielä hengissä, vaikka hiljaiseloa onkin ollut enemmän, kuin tarpeeksi.
Olen halunnut unohtaa kirjoittamisen totaalisesti taka-alalle ja keskittyä ihan arkisiin asioihin ja paranemiseen. Olen ollut kaiken sairastelun ohella aika mieli maassa, mutta nyt alkaa taas valo paistaa tunnelin päässä!
Toivottavasti te lukijat olette yhtä matkassa, sillä nyt on taas intoa kirjoittaa blogia - ei ehkä ihan joka päivä löydy paljoa kerrottavaa, mutta useammin, kuin tähän asti!

Viime viikolla päästiin jopa lumestakin eroon ja nyt on ollut pari tosi aurinkoista päivää. Puoleksi tunniksi uskalsin ottaa ihan fleecenkin päältä ratsastaessa. ;)

Aloitin varovasti ratsastamaan mahan lakattua oireilemasta ja kaksi viikkoa sitten istuin ensimmäistä kertaa miltei kahteen kuukauteen taas hevosen selkään. Voi että, sitä tunnetta. Olen niin kaivannut tallia ja ratsastusta!

Ystäväni hevonen Assi sai toimia sairaslomani jälkeen ensimmäisenä ratsastettavana. Tamma on mennyt omistajansa kanssa tosi kivasti eteenpäin kahdessa kuukaudessa. :)
Assin jälkeen olen kahden viikon aikana ratsastanut useita hevosia. Heti alkuun aloitin kevyesti ratsastamalla vain yhden hevosen päivässä (menin aika hyvin jumiin lihaksistolta, vaikka pidinkin treenit itselleni suht kevyinä) ja sitten seuraavalla viikolla otin sitten kolme hevosta samalle päivälle ja kroppa ei sen jälkeen olekaan enää mennyt yhtään jumiin. Hauskaa huomata, että kunto ei ole tippunut lainkaan ja jaksan ihan samaan malliin, kuin ennenkin. Huippua!

Huonolaatuinen kuva, mutta who cares! Assin kanssa käytiin viime torstaina (7.5) korkkaamassa estekenttä ensimmäisen kerran tälle keväälle ja meillä oli niin hauskaa! Heppa oli ihan into piukeana. :)

Piristystä näihin arkisiin päiviini soi myös se, että 07.05.2015 aloitin tekemään yhteistyötä ihanan ja suloisen poniruuna Herkon kanssa. Herkko tuli mulle siis täyspäiväiseen ratsutukseen nyt kuukaudeksi ainakin, ja sen jälkeen katsotaan mitä tapahtuu seuraavaksi. :)

Herkko on Eestin ratsuponi (emän puolelta kaikki puoliverisiä ja hannovereja), syntynyt vuonna 2007, on tullut aikoinaan Virosta ja ilmeisesti jotain tapahtunut kun on niin arka. Varsinkin jaloistaan ja kavioistaan.
Olen ratsastanut Herkolla nyt viisi kertaa. Käytiin viime viikonloppuna myös ensimmäistä kertaa valmentautumassa Mintun silmien alla ja olen paljon käsitellyt ponia karsinassa, siedättänyt sitä pikku hiljaa kaikenlaisiin asioihin.

Kolmas ratsastuskerta, 09.05.2015 Mintun valmennuksessa lauantaina.
Kiitos Noora ja Fanni maneesikuvista! <3

Muutaman päivän opettelulla poni oppi nostamaan mulle jalat valmiiksi, kun näytän sille kaviokoukkua (leivässä on taikavoimia, kun palkkaa oikealla hetkellä!), ottaa enemmän ja enemmän joka päivä kontaktia ihmiseen - harjaustakaan ei tarvitse enää pelätä. :)
Helposti se siedättyy pikku hiljaa, kun kohdellaan hevonen hevosena ehdottoman hevosystävällisesti, käsitellään mahdollisimman mustavalkoisesti, tyynesti ja määrätietoisesti niin että hevosenkin on mahdollisuus ymmärtää, mitä siltä pyydetään. Kovan kuoren alla on oikeasti maailman sympaattisin pieni hevonen, joka on ihan super kiltti jokaisessa asiassa. Se pelkää paljon, mutta tulee kiltisti perässä kuin koira jos sen saa luottamaan itseensä. Täähän on ihan lastenkin käsiteltävissä turvallisesti, kun on niin kiltti kuitenkin.

Ulkokuvat eiliseltä 11.05.2015, Kiitos Veera kuvista. <3

Ratsastettavuuden kanssa on vielä todella paljon tekemistä, mutta viiden ratsastuskerran jälkeen alkaa jo pikku pätkiä väläytellä sitä todellista minäänsä. Hirmuisesti sitä saa tukea ja auttaa, mutta paranee joka kerta ainakin vähän! Itse tykkään sillä ratsastaa tosi paljon - on niin yritteliäs vaikka asiat vielä aiheuttaakin hankaluuksia vähän joka asiassa. Tästä kuitenkin lähdetään nyt liikkeelle - olen varma, että tää poni tulee hurmaamaan vielä kaikkien sydämet, kunhan pääsee näyttämään oikeat kyntensä. :)

Ensimmäinen askel ja tavoite tulevalle kuukaudelle on: Poni hyväksymään tuntuma rehellisesti -> tasainen, pehmeä vakaa tuntuma, myös pidemmälle kaulalle ja niskaa eteen. Nyt haluaa vetää itsensä mielellään aika suppuun ja tosi lyhyeksi. (tälläkin hetkellä hyvin miellyttävä suustaan, ei missään nimessä raskas eikä kova, mutta sitä tasaisuutta ei ole) Tällä hetkellä vielä aika vino, josta johtuu aika huomattavakin puoliero -> tuntuma ja suoruus siis avainsanoina tällä hetkellä. Kun sen saa rehellisesti suoraksi, on myös paremmassa tasapainossa ja tahdissa. Muodolla tällä hetkellä ei ole väliä. (Mielummin vaikka liian avoimessa 
muodossa, kuin ihan supussa wc-ankkana.)Muuta en kaipaa ja pienin askelin lähdetään liikkeelle. :)

Näitäkin asioita kirjoitan lähinnä itselleni ylös, niin voin sitten muistella mistä ollaan lähdetty liikkeelle. :) Hiljaa hyvä tulee.

Eilen poni väläytteli jo ihan hienoja pätkiä! Ratsastin sen ihan kevyesti ensimmäistä kertaa ulkona talven jälkeen ja käytiin lopuksi testaamassa tallin maastoissa, mitä poni on mieltä maastoilusta (tarkoitus olisi alkaa maastoilemaan tämän kanssa ainakin kerran viikkoon) ja eihän se sanonut mitään. Innoissaan oli muttei yhtään tuhma. :)

Herkon rinnalla ratsastan myös muita hevosia, joten ihan hyvin on tekemistä joka päivälle. Yritän kirjoitella mahdollisimman usein, mutta kuitenkin niin, etten ota enää stressiä blogin kirjoittamisesta. Pyrin vähintään kerran viikkoon palaamaan kuulumisten kera! :)

Ihanaa kevättä kaikille lukijoille! 

Täällä loppu viikko sataa vettä kaatamalla, mutta toivo ihanan lämpimistä kesäpäivistä auttaa kummasti nostamaan mielialaa! :)