Kun omaa ei ole

Moikka taas! 

Kuva: Minna Patonen

Pikku hiljaa alan taas kotiutua tänne Suomen Lappiin. Vaikka on mukava olla taas kotona, on silti hieman hassua palata normaaliin arkeen. Nyt viimeiset kaksi viikkoa mulla on itselläni koko ajan levottomat jalat - koko ajan pitäisi olla menossa jonnekin tai tekemässä jotain. Vaikkakin mulla ei ole kiire minnekään, on se pieni "adhd muurahainen" mun sisälläni koko ajan juoksemassa paikasta a paikkaan b. ;)

Kotiutumisessa kummallisin osuus on se, ettei mulla ole enää hevosta. Se on ehkä juuri se, joka tekee mut niin levottomaksi. Olen niin tottunut, että jokaisena päivänä täytyy mennä tallille ja sitten tuntuukin niin oudolta, ettei yhtäkkiä tarvitsekaan mennä tallille joka päivä. Toki tää on tällä hetkellä vielä ihan mukavaakin, kun voi vain viettää aikaa rauhassa kotona, tai vastaavanlaisesti kuluttaa aikaa tekemällä jotain ihan muuta, kuin hevosia.

Vaikka elämä ilman hevosta on hieman leppoisampaa, en silti osaa sanoa nauttivani tästä hevosettomasta ajasta. Olen ehtinyt jo piinata itseäni ajatuksella, että mahdollisesti ensi kilpailukautena tämä tyttö groomailee tai kuluttaa kilpailukatsomoiden penkkejä.. Ajatus kilpailemattomasta kaudesta tuntuu sietämättömältä. Mutta minkäs teet, jos ei ole hevosta. Kiireellä en ainakaan tule uutta hevosta etsimään, se on varma.

Hevosettomasta elämästä huolimatta veri vetää tallille. Olen käynyt oikeastaan joka päivä tallilla Suomeen palattuani. Kiitettävästi on päästy jo ratsastamaankin.
Olen ratsastanut siskoni hevosta Fiiaa nyt kolmena päivänä ja tallinomistaja Meijun hevosta Venlaa  neljänä päivänä peräkkäin.
Viime perjantaina ratsastin Venlan ensimmäisen kerran itsenäisesti alle, lauantaina ja sunnuntaina olikin sopivasti Mintun valmennukset, joihin osallistuin Venlalla. Venla on omalla tavallaan tosi kiva tamma, ja itse henkilökohtaisesti tykkään tästä tammasta todella paljon ihan sen vuoksi, että se muistuttaa ratsastettavuudeltaan todella paljon Pomppua. :)
Ei siis mikään helppo hevonen ratsastaa, mutta heti kun sen saa rehellisesti läpi ja avuille, on kaikki vaivatonta ja helppoa. :)

Venla

Vastalaukkaa

Nopeita eteenratsastuksia ja kokoamisia = säkä ylös! Aika hyvin alkaa liikkua ylämäkeen. :)

Fiian kanssa olen tehnyt perus jumppaa, vähän avoja, väistöjä ja helppoja kokoamisia kaikissa askellajeissa. Fiialle kokoamiset eivät ole vielä mitään kovin helppoja, mutta olen saanut sitä vähän huijattua itsenäisesti kokoamaan ratsastamalla vain todella hyvin kulmiin. Kulmat ovat niin helppo tapa vähän huijata hevosta takajalkojen päälle, pienesti ja helposti. Ei tarvitse paljoa käyttää apuja, kun hevonen joutuu vähän itse ratkomaan. Alkuun aloitan helpommilla kulmilla, mutta loppujen lopuksi ratsastan hevosen ihan syvälle kulmiin, jolloin se joutuu luonnollisesti ottamaan takajalat alle ja kokoamaan itseään. Fiia parin toiston jälkeen tajusikin oikein hyvin, mitä siltä haetaan ja teki oikein oivia kokoamisia myös neliöuralla, (ratsastin reilusti uran sisäpuolella) eli ilman seiniä tukena. Kyllä se tästä pikkuhiljaa lähtee. Vielä pitäisi treenata sitä, että se pysyisi vielä paremmin apujen keskellä ja liikkuisi vielä rehellisemmin selän läpi. Jo kolmen ratsastuskerran jälkeen ero ensimmäiseen kertaan oli kuitenkin huomattava, joten ei se tyhmä oo.  ;)

Näin hevosettomana eläjänä tulee paljon päiviä, kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Älkää siis ihmetelkö, jos en pysty pitämään todella tiuhaa postausväliä. Pyrin kuitenkin kirjoittelemaan aina, kun jotain tapahtuu. :)