Nopeasti turhan paljon asiaa

Nyt taas nopeasti pikaisia kuulumisia.

Taas on aika mennyt liian nopeasti ja paljon on ehtinyt tapahtua - ehkä jopa ihan liiankin paljon näin lyhyen ajan sisään! Meillä taas yllätysyllätys netti lakkasi toimimasta muutama viikko sitten (myös tallilla!). Tästä syystä postaustaukoa on taas kertynyt luvattoman paljon.. Huono karma kenties?

Annelin kanssa päästiin treeneissä jo tekemään ensimmäisiä puolipiruetteja, sekä tehtiin ihan täyspiruetitkin myös! Täyspiruetit olivat vielä hieman laajahkoja, mutta oikea idea alkoi löytyä!
Annelin kanssa miltei 5kk antoisat treenit päättyivät Annelin lähdettyä uuteen kotiin. Olen tosi kiitollinen kaikesta tästä ajasta, mitä sain tätä hevosta ratsastaa. Upea tamma, jos aika olisi ollut otollinen, olisin varmasti vienyt tämän tamman mukanani. :)
Myös Venlan kanssa pääsin treenaamaan passagea ja täyspiruetteja. Venla on kyllä ihan super opetusmestari - jo ajateltaessa piruettia, tämä hevonen tietää täysin mitä tuleman pitää. Kuten sanoen: "Jaahas, nyt tehdään siis piruetti - selvä homma!"

Ehdittiin Mintun kanssa myös käydä katsomassa paikallisia kansainvälisiä kilpailuita nimeltä Munich Indoors. Iso tapahtuma kyseessä, jossa oli mm. DKB-riders tourin viimeinen osakilpailu. Päästiin todistamaan huikeaa voitto uusintaa John Whitakerin ratsastamana 165cm korkeudella. Kyllä se tuo mies vaan osaa hommansa, ihan mieletöntä!
Osakilpailuiden päätteeksi, palkittiin vielä huikealla serenadilla koko vuoden DKB-riders tourin paras ratsukko. Ei glamouria ja välkettä puuttunut tästäkään tilaisuudesta. Kolme osakilpailuiden parasta palkittiin upouusilla autoilla, joilla he sitten päättivät vetää rallia areenaa ympäri. :D
Esteosuuden jälkeen jäätiin katsomaan vielä kouluratsastuksen Grand Prix-special.

Munich Indoorsin jälkeen oli vuorossa Saksalaiset oripäivät, jossa käytettiin Mintun 2,5vuotiasta Hannover-oria. Ensimmäistä kertaa pääsin siis kokemaan myös oripäivien tunnelmaa. :)

Ei mennyt montaa päivää Annelin lähdön jälkeen, kun tapahtui taas lisää. Myin Loton 26.11.2014.
Loton osti ammattiesteratsastaja, joka on kilpaillut 130cm luokissa. Eli oikein arvoisensa kodin löysi, jossa pääsee toteuttamaan sitä mitä eniten rakastaa, eli hyppäämistä. Lotto on oikein oiva kouluhevonen, mutta sen sydän on aina ollut esteillä. Esteet on se tämän hevosen juttu ja siihen sillä onkin valtavasti kapasiteettia. Surkuhan tässä tulee, kun joutuu rakkaasta hevosestaan eroamaan, mutta olen silti todella onnellinen Loton puolesta. Parempaa kotia en olisi hälle voinut tässä tilanteessa edes ajatella. Lotto kaipaa paljon tekemistä, maastoilua, vaihtelua ja tämä kaikki on hänelle mahdollista myös uudessa kodissa. Pääsee tekemään molempia lajeja, esteet ensisijaisessa osassa. :)

Kiitos <3

Kauppakirjojen allekirjoitusten jälkeen päätettiin vielä uuden omistajan kanssa, että ratsastan Lottoa omaan kotiinpaluuseen asti. Nyt on varattuna lennot torstaille eli huomiselle (!) joten Loton kanssa on ollut vajaa viikko aikaa sanoa hyvästejä. Lotto jää asustamaan samalle tallille missä on tälläkin hetkellä. Loton uudella omistajalla on kaksi muutakin hevosta, jotka asuvat tässä tallissa myös. Mukavaa, että sain rauhassa viettää viimeiset päivät Loton kanssa tutussa ympäristössä rennosti työskennellen esteiden ja kouluratsastuksen parissa.

Lotto on kehittynyt esteillä kovasti Saksassa olo aikana. Vaihtaa laukat hyvin sujuvasti esteiden päällä, ratsastettavuus esteillä on parantunut huomattavasti, kun hevonenkin on tajunnut ettei ihan jokaista tikkua tarvi hypätä yli metrin korkeudella. ;) Loton myynnin jälkeen mentiin vielä Loton kanssa Mintun estevalmennukseen ja Lotto oli aivan super hyvä! Vielä yhdet estevalmennukset ehditään käydä, ennenkuin kotiinpaluuni koittaa.

Kaikenkaikkiaan hyvillä mielillä ollaan - vielä - ja olen iloinen tästä päätöksestä. Koko päätös on tehty hevosta ajatellen - nyt sillä on mahdollisuus kehittyä esteratsuna oikean ratsastajan puitteissa niin pitkälle, kuin kapasiteetti riittää (ja sitähän riittää!).

<3

Kauppakirjojen allekirjoituksen jälkeen mulla on ollut tosi tyhjä olo. Ihan ymmärrettävääkin tässä tilanteessa. Mieletön ikävä tulee mun hurmuripoikaa, mutta samalla mieltä lämmittää ajatus siitä, että se on nyt hyvässä kodissa ja oikeissa käsissä. Nyt sitten palataan kotiin ilman hevosta, elellään hetki hevosetonta elämää ratsastellen muita hevosia ja sitten pikkuhiljaa alkaa rauhassa ja hartaasti etsimään uutta kilpakumppania. Päätin, että annan aikaa etsinnöille - etsin niin pitkään, että löydän oikean, minulle täysin sopivan hevosen. On toisaalta mukavaa ajatella, että kaikki ne sataset mitä hevosen ylläpitoon menee kuukaudessa, on nyt säästettävissä uutta hevosta varten. :)

Huomenna sanotaan hyvästit Saksalle, Lotolle ja kaikille uusille ystävilleni haikein mielin. Toisaalta on ihanaa palata taas kotiin miltei puolen vuoden jälkeen. :)