Kisoissa!

Heippa vaan! Nyt on ensimmäinen päivä viime postauksen jälkeen, kun on aikaa taas rauhassa istahtaa koneen ääreen. Hektistä on elämä, mutta ei parane valittaa! :)

Tällainen oli vastassa eräänä iltana, ilta-auringon aikaan matkalla kotiin. :)

Hevosten kanssa menee suhteellisen hyvin tällä hetkellä!
Herkko on ollut nyt viisi päivää peräkkäin todella hyvä. Tuntuu vihdoin siltä, että kova uurastus alkaa tuottaa tulosta! Nyt poni antaa minun jo tosi hyvin vaikuttaa siihen koko ajan, pystyn jo enemmän ja enemmän alkaa korjaamaan sitä ja asettaa raameja, ilman että se ahdistuu. Nyt ei enää olla eri mieltä kaikesta, poni keskittyy super hyvin ja suurimmat ongelmat ovatkin hieman jo pienentyneet. :)

Herkko 25.5

Herkon ohella on tullut ratsastettua n. 3 hevosta päivässä. Uusia tuttavuuksiakin on taas joukkoon mahtunut mm. 5-vuotias estetamma Jihu ja 13-vuotias suomenhevosruuna Vinski. :)

Assilian "Assi" innoissaan ulkona. :)

Keskiviikkona 27.5, oli viimeinen ilmoittautumispäivä tallillamme järjestettäviin I-tason koulukilpailuihin. Emmin pitkään uskaltautuisinko Herkon kanssa radalle. Päätin sitten ottaa härkää sarvista, ja ilmoitin sen luokkaan HeB:3 2009. Ilmoitin itseni samaiseen luokkaan myös hevosella, (omistajan pyynnöstä) jolla olin ratsastanut vain kerran. :)

Herkon kanssa aloitettiin kisapäivä rennosti, käytiin ennen verryttelyä metsässä kävelemässä ja kiipeilemässä mäkiä 30min. Tästä jatkettiin maneesiin verryttelyyn, jossa Herkko oli mielettömän hyvä! Maneesista saimme siirtyä ulkoverryttelyyn, kisa-areenan vierelle. Ulkona Herkko sitten häiriintyi jostain (maneesissa verryttelimme yksin, ulkona oli nyt useampi hevonen yhtä aikaa), voi olla että hälinä ympärillä ja muut hevoset veivät ponin huomion, tai se otti niistä itseensä. Ulkoverryttelyssä Herkko meni niin hankalaksi ratsastaa, että meinasin perua starttini viime tingassa.
Rataa kiertäessä poni tuntuikin sitten suhteellisen hyvältä, ja se uskaltautui heti rentoutua vähän, kun pääsi aitojen sisälle. Liekkö sitä ahdisti sitten ne muut hevoset verryttelyssä, ken tietää..

 Kuva: Mimmi Mäkitalo

Rata itsessään oli mun mielestä parempi, kuin olin manannut! Olin suoranaisesti kuvitellut jo jotain katastrofia, mutta ei se ollutkaan! Toki muoto saisi olla vielä vakaampi, ja poni selkeämmin apujen välissä. Nyt oli kuitenkin sen verran jännittynyt, että askel varsinkin ravissa jäi lyhyeksi ja hieman kiireiseksi. Päätavoite oli kuitenkin päästä hengissä maaliin ja saada tietoon tämänhetkinen suoritustaso kilpailu tilanteessa. Radasta saatiin 58,636% mikä oli ihan oikeutettu, ottaen huomioon, että teimme myös pari isoa rikettä radalla. (mm. alkutervehdys oli, kuin juoponkävelyä ja kommunikaatiokatkoksesta johtuva laukasta raville tipahdus parin askeleen ajaksi, kesken laukkaohjelman)
Todella tyytyväinen olen silti, kun vertaa nykyistä tilannetta alkutilanteeseen. Alussa ei päästy edes käyntiä eteenpäin ilman, että hevonen on super ahdistunut ja nakkeli niskojaan jatkuvasti, tasaisesta tuntumasta ei ollut tietoakaan. Nyt treenataan hyvällä ja positiivisella mielellä. Toki kilpailutilanteessa ei vielä oltu lähelläkään sitä, mitä poni on väläytellyt kotitreeneissä, mutta eihän niin voi olettaakkaan. Yhteistyötä takana vasta kolme viikkoa, joten siihen nähden oikein hyvällä mallilla ollaan. Pääasia, että mulla oli radalla sen kanssa tosi kivaa! :)
Tässä videota Herkosta viikko takaperin. Suhteellisen rento jo kotitreeneissä, ei luonnollisestikaan ollut yhtä hyvässä mielentilassa kilpailutilanteessa. Paljon tekemistä sen kanssa on vielä, mutta olen siitä silti niin ylpeä!

Herkosta valitettavasti ei ole juurikaan kisakuvia..
Tässä poni päiväunilla. Satun ratsastamaan aina aamupäivästä, joten neljänä päivänä peräkkäin on ollut uninen poni tarhassa vastassa. :)

Herkon jälkeen sain lennosta vaihtaa toiseen hevoseen. Kyseessä oli siis suomenhevosruuna Vinski, jonka kanssa osallistuin myös samaan luokkaan, eli ratana HeB:3 2009. Vinskillä kilpailut olivat kolmas kerta tämän hevosen selässä. :) Kisoihin treenattiin peräti kerran edeltävänä päivänä. :P

Vinski on herrasmies suomenhevosten tapaan, mutta osaa olla todella leikkisä. Saattaa kesken laukan päättää, että nyt olisi hyvä hetki karata vähän avuilta ja pukittaa ratsastaja irti penkistä. ;) Vitsikäs tyyppi siis kyseessä, ei tosiaan mikään helppo, mutta hyvin yritteliäs silti. Uskoo tosi nätisti ja villiintyessäänkin pukittelemaan, topakalla huomautuksella tajusi, että nyt ei pelleillä. :)
Vielä suhteellisen voimaton liikkeissään, mutta omistaa kolme hyvää askellajia, joita on helppo lähteä työstämään.

Varasin Vinskille verryttelyyn vain hetken, se oli jo aiemmin startannut raviohjelman nuoren junnuratsastajansa kanssa (voittivat hienosti luokkansa!) joten ei tarvinut kauaa verrytellä. Vinski myöskin vielä väsyy helposti voimattomuuttaan, joten halusin verrytellä sen "lyhyesti ja ytimekkäästi". Maneesin verryttelyssä poika oli oikein tärkeänä, ulkoverryttelyssä esitteli ilopukkejaan ja tahtoi olla turhankin kuuma. ;) Radalla todella innokas, mulla oli täysi työ saada kaikki tämä ilo kuriin ja esitettyä se mahdollisimman tasaisena. Heh!  Prosentteja Vinskin kanssa kertyi 61,363% myöskin kahdella isolla rikkeellä. (volttikahdeksikko ei ollut aivan pisteessä, ratsastajan herpaantumisen vuoksi ja lopputervehdykseen käännyttäessä Vinski olisi halunnut laukata) Kuitenkin tämä tulos riitti luokan voittoon! :)

 Kuva: Inka Heikkilä

 Kuva: Inka Heikkilä

Kuva: Fanni Haapa-aro

Kuva: Fanni Haapa-aro

Kiitos Tiinalle ja Annille hevosenlainasta! <3

Kisapäivä oli mahtava, vaikka iskikin hirveä kaatosade kesken ulkoverryttelyn. Mulla oli radalla molempien hevosten kanssa tosi hauskaa - tätä tunnetta olen kaivannutkin! On tuo kilpailutilanne ja kaikki sen tuomat tunteet jotain niin ihanaa!

Kiitos kaikille teille ihanille kisa-avustajille. <3