Syy hiljaisuuteen

Tuhannet pahoittelut syvästä blogi hiljaisuudesta! Nyt se on kuitenkin tullut päätökseensä, ja minulla on ilo ilmoittaa hiljaisuuden syy...


Tervetuloa kotiin Hercules <3

Tällainen ihanuus se sitten osui kohdalle, ja upposi täysillä. :)

Raskas ja pitkä matka Herculeksella uuteen kotiin olikin - käytiin hakemassa ori Etelä-Suomesta poikaystäväni kanssa torstaina 25.02., ajettiin yötä vasten Ouluun klinikalle, siellä ori ruunattiin perjantaina 26.02. ja ruunauksen jälkeen jatkettiin matkaa Rovaniemelle, jossa tuore ruuna pääsi vihdoin asettumaan uuteen kotiinsa. Kilometrejä kertyi reipas 1700km, joten ei ihan pieni matka ollutkaan. Ja vain viikkoa aikaisemmin käytiin siskoni kanssa hevosta katsomassa, joten kahdessa viikossa tuli ajeltua lähemmäs 4000km Suomea päästä päähän.. :P

Ruunaus oli tässä vaiheessa oikea päätös. Kun hevosella ei ole jalostukseen aiottua käyttötarkoitusta, on sen elämä huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää ruunana.

Ori-paran kanssa odoteltiin Oulussa pääsyä leikkaussaliin

Kyseessä on siis KWPN- tuore ruuna Hercules, i. Eldorado Van De Zeshoek ii. Clinton. Syntynyt 06.05.2012, eli juuri alkuvuodesta kääntyi 4-vuotiaaksi. Se on syntynyt Hollannissa, sisäänratsastettu ammattilaisen toimesta Liettuassa alkuvuodesta 2016. Satulassa se on ehtinyt olla siis vain 2 kuukautta ja Suomen kamaralla nyt vajaa kolme viikkoa.
Hercules on luonteeltaan ihan super kiltti, rakastaa harjaamista ja paijjaamista. Kuin pieni koiranpentu, se haluaisi käpertyä syliin ja halailla kaikki päivät. :) 

Ruunauksen jälkeen parantuminen on mennyt todella hyvin. Kaksi ensimmäistä päivää Hercules oli vain karsinassa, se sai viikon ajan tulehduskipulääkettä ja antibioottia suun kautta. Kolmantena päivänä poistettiin paineside, eikä turvotusta ole ollut koko operaation jälkeen lainkaan. Painesiteen poistettuamme, sain lähteä varsan kanssa kävelylle 10min kerrallaan ja se sai mennä tarhaan. Nyt ollaan kävelty jo miltei viikko ja pari viimeistä päivää olen käynyt ihan tunnin lenkkejä. Alkaa lapsella olla jo vähän ylimääräistä virtaa, täytyi pidentää kävelylenkkejä. ;)

Vielä pitäisi n. viikon verran malttaa kävellä, jonka jälkeen saa alkaa asteittain lisäämään liikuntaa. Selkään voisin mennä jo nyt, mutta ajattelin käyttää tämän ajan hyödykseni, ja käsitellä hevosta maasta mahdollisimman paljon ja opettaa hevosta sitäkautta. Se on kuitenkin tehnyt töitä jo kaksi kuukautta ratsastajan kanssa, ja on minusta ansainnut olla pari viikkoa ilman satulaa selässään. Loma ratsastajasta tässä vaiheessa tekee siis enemmän, kuin hyvää näin nuorelle hevoselle. Virallisestihan sen 4-vuotis syntymäpäivä on vasta toukokuussa, joten lapsi on nyt 3 vuotta ja 10 kuukautta vanha. ;)

Koeratsastamassa toisena päivänä 19.2
(Koeratsastin hevosta kaksi peräkkäistä päivää, pahoittelen puhelinlaatua)

Viime tiistaina Hercules sai myös elämänsä ensimmäiset kengät. Aikaisemmin sitä on ainoastaan vuoltu, joten en yhtään tiennyt, miten se kengitykseen reagoi. Toki siedätin sitä koputtelemalla kavioita päivittäin kavioiden puhdistuksen yhteydessä, eikä Hercules reagoinut tähän mitenkään. Tää varsa on niin fiksu, että olisihan se pitänyt tietää, ettei se sano kengityksestä yhtään mitään. Hevosta kotiin hakiessakin varsa ei ollut koskaan matkustanut trailerissa (ainoastaan rekassa) ja tää tyyppi kävelee suoraa kyselemättä kyytiin.. Heh. Harvinaisen hyväpäinen tapaus siis. :)
Eilen kävi tunnistaja, joten piakkoin saadaan Hercules myös Suomen rekisteriin ja sitä kautta saa myös kilpailuoikeuden.

Ihan lapsihan tää vielä on, minkä huomaa ihan jokapäiväisessä elämässä. Mm. loimet on vielä vähän jänniä juttuja, joten ne täytyy esitellä hevoselle hyvin ennen selkäänlaittoa. Eipä siellä Hollannissa varmaan ihan kauheasti noita loimia ole tarvittu.. :D

Harjaamisesta tää nauttii aivan valtavasti. Lopettaa syömästä ja laittaa silmät kiinni tai rapsuttaa takaisin. Kävelylenkit ja maastakäsittelyt sujuu hyvin, varsa on fiksu ja nopea oppimaan. Siitä tulee vielä ihan super kiva kumppani. :)

Herculeksen ohella jatkan vielä Vinskin ja Kamun kanssa yhteistyötä. Vinskin kanssa tähdätään tämän vuoden Suomenhevosten mestaruuksiin, ja Kamun kanssa opetellaan uusia juttuja pikku hiljaa. Herculeksen kanssa edetään rauhassa kohti viis-vuotiskautta. :)

Kiitos teille lukijoille, kun olette pysyneet mukana myös kaikessa tässä hiljaisuudessa.  <3

23

Hyvää joulua!

Oikein rauhallista Joulua kaikille! ♥

 

8

Jottei joulun odotus kävisi liian tylsäksi..

..On minulla ja yhteistyökumppanillani Lunar Graphiksilla teille makuhermoja kutkuttava tarjous joulun kunniaksi!

 Jo useamman vuoden blogiani koristaneet lukuisat bannerit ja toinen toistaan hienommat ulkoasut ovat taitavaakin taitavamman Lunar Graphicsin Veeran kättentyötä. 

Nyt  joulunalla, on ilo ilmoittaa Lunar Graphicsin järjestäneen jotain pientä kivaa myös teille ihanille lukijoille!

Nyt Lunar Graphicsilta saa myös lahjakortteja! Ilahduta bloggaaja ystävää, tai itseäsi upealla ulkoasulla, tai bannerilla. Halutessasi saat myös koko paketin, tai mitä ikinä sitten mielesi halajaakaan - vain taivas on rajana!

Pidä kiirettä, sillä nyt on luvassa huippu tarjous - ensimmäiset kymmenen ostajaa saavat lahjakortin PUOLEEN HINTAAN, ladattu hinta siis tuplataan lahjakortin arvoksi!

Käy tsekkaamassa myös  Lunar Graphicsin kokonaan uudistettu sivusto. Sivustoa pääset seuraamaan myös liittymällä lukijaksi, jolloin pysyt jatkuvasti ja nopeasti ajantasalla muutoksista ja uusista herkullisista tarjouksista!

Tiedustelut lahjakortin ostosta tuttuun osoitteeseen;

veeraj@live.fi

www.lunargraphics.fi

Veera ja Lori v. 2012 <3

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, miten mutkatonta ja saumatonta yhteistyömme Veeran kanssa on kaikkina näinä vuosina olleet. Olemme tunteneet toisemme vuodesta 2009 asti, joten olen nähnyt yrityksen kaikki vaiheet suunnittelusta perustamiseen. Veera on todella taitava, omistautunut ja äärimmäisen visuaalinen ihminen. Koodaukset, yms käyvät, kuin lastenleikkinä. 

Itse olen monen monta kertaa istunut Veeran vieressä hänen tehdessään minulle uutta ulkoasua, enkä voi muuta, kuin joka kerta hämmästellä hänen taitojaan. Asiat, jotka ovat minulle täysin hepreaa, ovat Veeralle niin älyttömän helppoja. 

Peukunnosto Veeralle, tällainen ammattitaito kyllä huomataan. On ollut suuri ilo, olla Veeran ensimmäinen asiakas ja saanut sitä kautta seurata yrityksen kehitystä ruohonjuuritasolta ja sitä, kuinka raaka kova työ palkitaan -  pikku hiljaa yritys on nostanut suosiotaan ympäri Suomen ja vakaasti uskon tämän yrityksen nousevan alan kärkeen vielä jonain päivänä. 

Kiitos Veeralle, että saan joka päivä ihastella täydellisesti suunniteltuja bannereita ja ulkoasujani, jotka totetuttavat tarpeeni joka kerta enemmän, kuin täydellisesti. Blogimaailma on myös täynnä muitakin Veeran suunnittelemia ulkoasuja ja bannereita useissa erinäisissa blogeissa, jotka ovat joka kerta toinen toistaan hienompia toteutuksia. 

Kiitos Veera, että teet tätä työtä meidän vuoksemme, suurella sydämellä. <3 

0

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan

Blogihistorian pisin tauko pidetty.. Suuret pahoittelut tästä täydestä radiohiljaisuudesta.
Viime postauksen jälkeen aloitin uudessa työssä. 50h töitä viikossa ja jokapäiväiset hevosten ratsastukset imivät multa kaiken ajan. :)

Ihailtavaa huomata, miten moni on silti pysynyt mukana hiljaisuudesta huolimatta! Kiitos teille!

 

Lekaakin olen ehtinyt pitkästä aikaa ratsastaa useampaan otteeseen. :)

Kuten jokainen arvata saattaa, on syy blogin hiljaisuudelle täysin ilmeinen. Päivässä tunnit loppuvat liian nopeasti kesken, on työpäivän jälkeen ratsastettava vielä hevosia ja myöhään illalla nopeasti nukkumaan, jotta jaksaa herätä taas klo 04:00 ylös.
Uusi hevonen on haaveena, joten sitä mukaan ollaan paiskittu sitten töitäkin. :)

Parisen kuukautta meni hassuilla yöunilla, kunnes mun oli pakko priorisoida omaa jaksamista ja ihmissuhteita, joten vähensin ratsastettavia hevosia. Tällä hetkellä mulla riittää aikaa myös poikaystävälle ja saan rauhassa viettää aikaa kotosalla, mikä on oikein mukavaa. Ratsastan tällä hetkellä 2-3 hevosta, ja toisinaan otan myös vapaapäiville muita ratsastettavia hevosia tarpeen vaatiessa. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen kolmeen hevoseen, jotta ei mene kaikki päivät töissä ja tallilla.

Käyn tallilla nyt siis 3-5 kertaa viikossa tilanteen mukaan. Joinain viikkoina saatan käydä tallilla vain kaksikin kertaa, joten tuollaisille viikoille on hyvä ottaa mukaan niitä satunnaisempia ratsastettavia. Joskus toki saa nauttia siitä, ettei raskaan työpäivän jälkeen tarvitse tehdä, muutakuin ajaa kaupan kautta kotiin. :)

Vinskin kanssa yhteistyötä on nyt takana reilu viitisen kuukautta. Lähtö piste oli n. HeC tasoinen, tasapainoton herrasmies, joka oli muutaman kuukauden levossa olleena tuntihevosena palautumassa pikku hiljaa treeniin, nyt tosin yksityiskäyttöön. 

Pari kuukautta sitten Vinskin kanssa debytoitiin aluetasolla radan Helppo B sijoittuen luokassaan toiseksi prosentein 65,385%. Näiden kisojen jälkeen ajatuksena oli, että kasvatetaan talvi kuntoa ja lihasvoimaa, jotta ensi kaudella 2016 kokeiltaisiin debytoida HeA-tasolla, siitä kohti alue- ja mahdollisesti jopa kansallisia luokkia.

Aloitettiin pikku hiljaa treenaamaan takaosakäännöksiä ja vastalaukkaa. Alku oli hankalaa, tuntui ettei hevonen millään ymmärtänyt polkea takaosallaan saatika haluta mennä vastalaukkaa, olihan se sille täysin vieras asia. 

Alun hankaluuksista huolimatta, jatkoin harjoittelua aivan ruohonjuuri tasolta, niin yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti, kuin ikinä vain pystyy. Tämän seurauksena Vinski otti yhtäkkiä hirmuisen harppauksen ratsunurallaan, jolloin kaikki alkoi olla joka kerta helpompaa ja helpompaa. Ilmeisesti lamppu syttyi hevosenkin päähän, jolloin tehty työ alkoi tuottaa tulosta ja pystyttiin pikku hiljaa nostaa vaikeusastetta voiman myötä. Jokainen, joka ratsastaa ravisukuista ja kilpaa juossutta suomenhevosta tietää, ettei voimaa ihan niin vain sormia napsauttamalla saadakkaan.. :)

Käytiin n. kuukausi takaperin ensimmäistä kertaa Vinskin kanssa ratsukkona myös Minttu Pulliaisen silmien alla kuulemassa vähän mielipiteitä, että missäs vaiheessa sitä oikein ollaankaan. Positiivista palautetta tuli tosiaan, ja oli ihana kuulla, että olen tehnyt asioita oikein ja ollaan menossa oikeaan suuntaan koko ajan. :)

Asiat eivät kuitenkaan aina, mene niinkuin ollaan suunniteltu.
Tällä kertaa asiat menivätkin enemmänkin positiiviseen suuntaan. Vaikka olen treenannut Vinskiä suhteellisen rauhassa edeten, on hevosen kantovoima ja kyky tehdä asioita kehittynyt ajateltua nopeammin - ollaan yks sun toinenkin oltu aika ilahtuneita ja samalla hieman hämmentyneitä. :)
Tästä johtuen, Vinski saikin debytoida jo nyt HeA-tasolla meidän seuran seuranmestaruuskilpailuissa eilen.

Alunperin olin jo kesällä suunnitellut, että Vinskille turvallinen debyytti HeA-tasolla ensi kaudella olisi tuttu ja turvallinen HeA:2, jossa on vastalaukkaa vain pieni pätkä suoraa uraa pitkin, ei takaosakäännöksiä yms ja rata ratsastettaisiin pitkällä radalla, jossa olisi myös pienoisia hetkiä antaa hevosen huilata. En tosiaan ajatellut, että sen vaikeampaa rataa oltaisi ihan heti menossa. Näin ne suunnitelmat muuttuvat.

Eilen koitti ns. tuomionpäivä meille, kun ilmoittauduttiin oman seuramme seuranmestaruuskilpailuihin. Vinski tosiaan koskaan startannut heA-tasolla, ja ilmoitin sen sitten seniorimestaruuteen mun kanssa luokkana HeA:1 2009, joka ratsastetaan vielä lyhyellä radalla..

En muista, koska mulla olis jännittänyt yhtä paljon kisoissa. Verryttelyssä hevonen ei ollut tosiaan yhtään niin hyvä, kuin mitä se oli edellispäivän kenraaleissa ollut. Alkuun sain aika rauhassa tehdä taivutuksia, jotta sain sen pehmenemään ja rentoutumaan. Verryttelyä oli jostain syystä nipistetty lyhyemmäksi, eikä ehditty ottaa, kuin ihan pieni pätkä vasenta laukkaa verryttelyajan jäädessä n. 10 minuuttiin.. :)

Rata itsessään meni kuitenkin ihan hyvin. Alkurata meni vähän plörinäksi, kun hevonen ei olisi millään halunnut tehdä yhteistyötä ja näytti pohkeenväistöissä keskisormea pystyssä, jolloin ei meinannut millään lähteä väistämään. Toisen väistön myötä meno kuitenkin parani, kun sain onneksi sitä piristymään. Ihan en saanut hevosta kantamaan takaosallaan riittävästi, kun verryttely jäi sen verran lyhyeksi ja en päässyt sitä kautta hienosäätämään mistä varmasti johtui haluttomuus pohkeenväistöissä. Noh, sillä mennään mitä on annettu. :)

Laukkaosuus oli tällä radalla meidän vahvuus, joka meni huomattavasti paremmin.

Radan jälkeen mulla ei ollut sen kummempia odotuksia - vaatimattomasti ajattelin, että saadaan radasta 56%, koska väistöt menivät huonosti ja takareissa olisi saanut olla huomattavasti aktiivisempi takaa. Lopullinen tulos oli kuitenkin positiivinen yllätys: Saatiin radasta 61,538% ja tällä tuloksella voitettiin Seuran Seniorimestaruus kultaa. :)

Ei tosiaan mikään helpoin rata debytoida HeA-tasolla.. Hevonen, josta kukaan ei uskonut kykenevän tekemään vastalaukkaa ja joka ei tiennyt pari hassua kuukautta sitten edes, mitä vastalaukka on - sai nyt vastalaukasta 7,0 arvostelulla huolellista, kantaa melko hyvin. 

Alusta asti olin sanonut, että tää hevonen tulee vielä kilpailemaan suokkiluokkia HeA-tasolla. Joissain ihmisissä tää aiheutti vain hilpeyttä ja epäuskoa, ettei tuo hevonen kyllä kykene heA:ta suorittamaan. Silti pidin pintani, ja sanoin, että kyllä tää tulee sen tekemään, uskokaa vain.

Nyt mulla on myös tuomarin mielipide asiaan: Tuomarilta saatiin niin paperilla, kuin kasvotusten hyvää palautetta ja kehuja, että ensi vuonna sitten vaan suomenhevosten P-SM:eihin. :) 

Nää on niitä hetkiä, jotka palkitsee kaiken sen kovan työn mitä ollaan tehty. Hevonen, johon kovin moni ei uskonut, on noussut viiden kuukauden aikana HeC-tasolta HeA-tasolle vielä ihan kohtuullisilla pisteillä. Vaikka aina on hurjasti parannettavaa - kuten myös meillä, on silti pakko olla iloinen ja tyytyväinen siihen, mitä ollaan tähän asti saatu aikaan. Nyt jatketaan yhä kantovoiman ja lihaskunnon kehittämistä, jotta saadaan hevonen jaksamaan ja kantamaan paremmin myös tällaiset raskaat radat, joissa on paljon tekemistä ja tiukkoja käännöksiä. Ne jatkuvat kääntämiset tuolla lyhyellä radalla ja tiukat toisiaan seuraavat tehtävät väsyttävät sen helposti vielä, kun joutuu kantamaan itseään jokaisessa kulmassa ja kaarteessa, jotta se säilyttää sen kannon ja kokoamisasteen mikä tuolla radalla vaaditaan. Täytyy olla tyytyväinen, jostainhan se on lähdettävä liikkeelle. :)

Kuva kesältä.

18