Karhunpoika sairastaa

On aivan ihanaa, kun kevät pikku hiljaa vihdoin ja viimein lähestyy. Täällä Lapissa on ollut aivan ihanat ilmat nyt pari päivää. Tosi lämmintä ja lumikin sulaa kohisten!

Intensiivinen tuijotus :D
(Joudutte valitettavasti tyytymään nyt vain puhelinkuviin..)

Viime postauksen jälkeen Hercules sai kävellä taluttaen viikonlopun yli, maanantaina kävin toisella tallilla ratsastamassa yhden hevosen ja juoksutin sen jälkeen Herculesta liinassa ravissa ja laukassa hetken aikaa. Juoksutuksen jälkeen ratsastin n. 15 minuuttia käynnissä ja ravissa. Vielä en ole tohtinut sen kanssa pitkiä sessioita tehdä, kun leikkauksesta on niin vähän aikaa ja lapsi väsyy vielä hyvin nopeasti. Olen halunnut lopettaa, ennenkuin se väsyy ja täten se saisi jokaisesta ratsastuskerrasta positiivisen mielikuvan.

Tiistaina lähdettiin Vinskin omistajan kanssa Pöyliövaaraan ihaniin lumimaastoihin. Sain lainahevosen itselleni, joten Vinskin omistaja pääsi itse ensimmäistä kertaa Vinskin kanssa maastoilemaan. Voi, että meillä oli mukavaa, hevoset käyttäytyivät hyvin ja aurinko paistoi. :)
Maastoilun jälkeen oli jälleen vuorossa pikkumiehen vuoro, tällä kertaa en juoksuttanut sitä lainkaan alle, vaan menin suoraa selkään. Otin jälleen vain käyntiä ja ravia, tehtiin jonkin verran siirtymisiä käynti-ravi-käynti ja kaarevia uria. Otettiin suhteellisen rauhallisesti - oikean puolen leikkausarpi oli hieman turvonnut, joten halusin ottaa varman päälle. Kylmäsin takapuolta sitten vedellä liikutuksen jälkeen varalta seuraavat pari päivää. Hienosti lapsi-heppa käyttäytyi kyllä, vaikka oli ensimmäistä kertaa maneesissa kuuden muun ratsukon kanssa! Aikaisemmin sitä jännitti jo yksi muu ratsukko maneesissa - nyt se ei välittänyt lainkaan, vaikka miltei kaikki ravasivat yhtä aikaa. Hyvin siedättynyt. :)

Mulla on ihan varotoimena ollut aina joku avustamassa selkään nousussa. Kuitenkin hevosen sisäänratsastuksesta on vasta n. pari kuukautta aikaa, niin ei voi olettaa, että kohta neljä vuotta täyttävä hevonen uudessa kodissa olisi varmasti täysin rauhallinen ja sinut ratsastajan ratsautumisen kanssa. Hercules kyllä seisoo aina kuin tatti, kun menen selkään, mutta on ollut kuitenkin mukavaa, että on joku siinä vieressä JOS jotain sattuu. En kuitenkaan sinänsä tunne hevosta vielä kokonaan, onhan se ollut minulla vasta vajaa kolme viikkoa. 

Tuo tarha ei oikeasti ole mikään hurjan pieni... Hercules näköjään ei tykkää hangessa kävellä. :P Tarhassa olen pitänyt sillä vielä globuksen tosi hyviä yhdistelmäsuojia (suojat jotka yltävät bootsien tavoin myös kavion ja kannan päälle) etujaloissa hokinpolkemien varalta.

Keskiviikkona lähdin sitten Eevan ja Lekan kaveriksi maneesiin treenailemaan, eikä tallilla ollut muita lainkaan, joten ratsauduin sitten omin avuin. Heppa vaan penkin viereen ja selkään. Plääh, tylsä juttu. ;) 

Tiistaina tehtiin töitä vähän enemmän - tein tosi paljon siirtymisiä, ravailin vähän pidempään tehden kaarevia uria, ympyröitä jne, jotta varsan huono tasapaino alkaisi siitä askel askeleelta karttumaan.

Hercules ei ole pohkeelle tässä koulutusvaiheessa vielä maailman herkimmillään, joten halusin tehdä sen kanssa vähän enemmän siirtymisiä, jotta se oppisi perus avut pikkuhiljaa paremmin. Hienostihan se toistojen jälkeen herkistyi, aika vähän sillä olen kuitenkin ratsastanut, niin ei olla sinänsä ehditty paljoa tekemään. Varsinkin, kun se vasta ruunattiin niin täytyy senkin puolesta ottaa iisimmin. Hirveästi oli lapsella virtaa, ja meinasi tahtoa ravata niin isoa jätti ravia, että meinasi sotkeentua omiin jalkoihinsa pätkittäin. Reppana.. Olen ratsastanut sitä vielä aika vaatimattomassa ravissa - pätkiä toki isommassa ravissa, mutta se niin helposti astuu vielä jalkojensa päälle voimattomuuttaan jos yhtään tasapaino horjahtaa isommassa ravissa, kuin missä se tällä hetkellä kykenee itsensä kantamaan. Tässä kun se kerää voimaa, niin varmasti jaksaa sitten liikkua vähän isommin. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa... 

Treenailun jälkeen käytiin varsan kanssa ihan ensimmäistä kertaa maastossa kävelemässä parisen kymmentä minuuttia niin, että olin itse selässä. Tarkoitus oli mennä turvallisesti Lekan ja Eevan takana, mutta Hercules käveli niin innokkaana, että paineli Lekasta ohi ja nautti vetohevosena olosta. Ei yhtään jännittänyt, vaikka junaradan viertä käveltiin lapsi-heppa ensimmäisenä. Voi, että se nautti. <3

Hercules on kyllä mestari tässä tuijottelussa. :D

Hercules on nyt parisen viikkoa satunnaisesti yskähdellyt, pari edeltävää päivää sillä on tullut todella paksua räkää nenästä. Nyt on ollut hevosilla ympäriinsä flunssa aaltoa, joten tää on varmasti sitä samaa. Selvästi yskii eniten liikutuksen alussa, joten ilmeisesti lima lähtee silloin liikkeelle. Eilen meidän tallilla kävikin eläinlääkäri ja Herculeksesta otettiin samalla verikokeet (ell tarkasti samalla leikkausarvet josta saatiin vaan hyvää palautetta, kuunteli sydämen ja keuhkot jne.), jotta nähdään onko tämä nyt jotain leikkauksen jälkeistä komplikaatiota, vai perus flunssaa. Tänään tuli verikokeiden tulokset ja ne onkin ihan priimat, eli flunssassa ollaan. Nyt ohjeeksi saatiin kevyttä liikutusta joka päivä jotta limat lähtee liikkeelle ja jos lima lakkaa liikkumasta tai heppa tukkoisen oloinen, niin sitten jotain yskänlääke kuuria. Hyvin se lima kyllä lähtee liikkeelle jo pelkästään taluttaessa ja sitä limaahan tulee, joten ihan hyvältä näyttää tähän asti. Kuumetta ei ole, hevonen hyvinkin pirteänä - ehkä tää tästä. Viikon pari varmaan ottaa aikaa, että flunssa menee ohi.

Minimies <3

Tänään on ollut hirveä ilma, lunta tupruttaa ja tuulee ihan vietävästi. Kävin Herculeksen kanssa maneesissa kävelemässä taluttaen, ja sehän pomppi kuin aropupu konsanaan. Pressu maneesissa ei ihan hirveän hauskaa näin tuulella ole, kun seinät lepattaa ja rätisee. :P Ensimmäisen vartin jälkeen Hercules kuitenkin tottui pikku hiljaa kaikkeen ylimääräiseen rätinään ja ulinaan. Saatiin loppu puolituntinen kävellä suht rennoin mielin, vaikka toista hevosta juoksutettiin kaiken tämän keskellä yhtä aikaa. :P

Huomenna Hercules saa vapaapäivän, mulla on töissä sellainen vuoro, etten oikein ehdi ennen enkä jälkeen. Lauantaina käyn vähän juoksuttamassa ja sunnuntaina mitä luultavammin menen sitten selkään.

Tässä tää tuijottaja itse teossa. :D