Että sellainen flunssa se...

Tää on just tätä mun tuuria. Enää en osaa muuta kuin nauraa tälle huonolle onnelle joka mua ilmeisesti seuraa vielä tämänkin vuoden.. :D

Allekirjoittaneen tuskaiset jaarittelut naamakirjassa, avaamaan teille vähän mistä on kyse:

Keskiviikkona oli mun ensimmäinen sairastuspäivä. Tää "epätavallinen" flunssa alkoi nenäontelotulehduksen oireilla ensimmäisenä päivänä. Eli tää tauti iski salama ja heti pahimpana mahdollisena päälle. Normaalisti flunssassahan on sitä alkuoirehdintaa aika lievänä versiona hyvän tovin, ennenkuin pahin hetki iskee käsille ja sitten alkaakin jo paranemis prosessi. Ei tässä tapauksessa.. 

Noh, toisena päivänä poskiontelotulehduksen oireet lievittyivät, ja jäljellä oli enää murto-osa kivusta poskionteloissa. Päivän mittaan keuhkot täyttyi limasta, mutta ei tullut yskimällä ulos, ei vaikka kuinka yritit yskiä vartinkin putkeen...Kuumetta yli 38 astetta. Iltaan mennessä keuhkot ihan tukossa, yritin siinä astmalääkkeillä auttaa muttei mitään tehoa. Yö meni kokonaan yskiessä ja henkeä haukkoessa. Sain nukuttua vain tunnin verran ja olin varma että kuolema korjaa..
Aamulla olo senkun paheni, ihan tunsi, kuinka keho käy niin säästöliekillä hapenpuutteen vuoksi, että melkein kuulin aivosolujeni kuolla kupsahtelevan hapettomuudessa.. Heh..
Siitä sitten pikapolille terveyskeskukseen ja jonottamaan 2 tuntia. (Meinasi ihan epätoivo iskeä, kun menossa oli numero 13 ja itsellä kädessä lappu numerolla 66..) Sai aika kovasti kamppailla, etten pyörtynyt siihen paikkaan.

Vihdoin pääsin hoitajalle, joka otti pef-mittaukset, kuunteli keuhkot, verikokeet, tulehdusarvot yms, ja lääkärikin siinä kävi. Sain pef-istä arvot 275 (normaalisti 450 tai päälle) eli mulla arvot oli jo kriittisellä rajalla (selvä hapenpuute) silti lääkäri vaan ilmoitti määräävänsä antibiootteja keuhkoputkentulehdukseen ja panacodeja (pyysin ensin ketorinia mutta välttämättä halusi panacodeja mulle laittaa) kuumetta alentamaan ja kipuun. Pikapolilla oli tosi paljon ruuhkaa, joten en sitten tajunnut enempää kysellä tai vaatia lääkkeitä, kun lääkärillä oli hyvin kiire (asenne jopa välinpitämätön) ja itselleni tällainen tilanne hyvinkin uudenlainen.
Siitä sitten apteekkiin (lääkkeet e-reseptillä) ja apteekissa selvis, että olin kyllä saanut antibioottien reseptin mutten sitten niitä panacodeja, kun lääkäri ilmeisesti unohti ne kirjoittaa. Voi nauratus...ja ketutus...

Silmään osuvasti osunut kuva lainattu täältä

Tokkuroissani lähdin sitten vielä hoitamaan asioita, ja olo meni sen verran huonoksi että oli pakko rietää LKS:ään päivystykseen. Henki ei kulkenut sitten ei lainkaan ja olo oli sekava hapenpuutteen vuoksi. Onneksi pääsin hätäpotilaana jonon ohitse ja suoraa spiiraan hengittämään hapen avulla keuhkoille avaavaa lääkettä 20min. Olo helpotti heti, selvästi tunsi että lääke vaikutti ja happisaturaatiokin nousi hoidon aikan huomattavasti. Kuitenkin puolen tunnin päästä olo palautui taas huonoksi ja jäin odottamaan lääkäriä jo toistamiseen tälle päivälle. Tää uus lääkäri sitten oli selvästi kiinnostunut mun tilanteesta ja kerrankin joku lääkäri joka otti mut tosissaan! (En näyttänyt sairaalta, joten ensimmäinen lääkäri ei ottanut tosissaan. Eihän keuhkosairaudet vedä ihmistä raadon näköiseksi...)
Lääkäri määräsi heti mulle antibioottien rinnalle kortisoni kuurin viikoksi, laittoi mut vielä uudestaan spiiraan saamaan lisää lääkettä ja vielä kortisonia suoraan suoneen, että selviän yön yli.
(Tuli muuten taas jäätävä tunne suoneen kun kämmenestä laitettiin kortisoni virtaamaan. Ei ihan niin paha kuitenkaan mitä oli se nukutuslääke leikkauksessa viikkosia takaperin.. Oikeen tuntui kun se lääke sieltä lähti liikkumaan. En tykkää, miksi pitää olla näin "tunteikkaat" suonet? :D)

Nyt sitten odotellaan jos tästä raadosta tulis vielä ihminen.. Kortisoni suoraa suoneen auttoi keuhkoihin siten, että vaikka siellä vielä lima asuu ja rohisee pahan kuuloisesti ja tuntoisesti yhä vaikuttaen hengittämiseen, niin nyt pystyn kuitenkin hengittää ainakin 75% paremmin, entä ennen kortisonia. Kiitos vain tälle ihanalle lääkärille joka hoiti mut asianmukaisella tavalla, ja mahdollisti mulle edes jonkin näköiset tulevat yöunet. (Päivällä tuleva yö lähinnä kangisti kauhusta, nyt ei.)

Että tällainen flunssa sitten tällä erää. Ilmeisesti marraskuussa sairastettu keuhkokuume jätti jälkeensä helposti alttiit keuhkot, jotka vielä astmavaivaisena ovat entistäkin kodikkaampi asunto tautipesäkkeille ja muille örkeille.. Toivottavasti teillä muilla on ihan tavallisia flunssia....
Nyt sitten taas viikon sairaslomalle ja urheilukielto. Alkaa kohta jo ketuttaa. Juuri, kun paranin nielurisaleikkauksesta ja pääsin jälleen treenien makuun niin taas lisää petilomaa. Noh, pidetään peukkuja, että tämän vuoden pahimmat sairastelut olis sitten tässä... plääh!

Tässä päivän saldo.... Tulevan viikon lääkkeet ja nää kaikkihan tosin otetaan sitten kerran päivässä, lukuunottamatta tuota antibioottia joka on "ihanasti" kolmesti päivässä.. Ja tietty kipulääkkeet tarpeen vaatiessa.