Melkein leikattu

On ollut aika kiire heti jo tää alkuviikko, niin tässä taas vähän porinaa kuluneista päivistä.

Sunnuntaina jumppasin Lottoa tosi hyvin vapaapäivän jäljiltä rennoksi ja taipuisaksi. Aloitin alkuraveissa tehden vähän temponmuutoksia. Lotto oli aika pörheänä vapaapäivän jälkeen, mutta hyvin silti keskittyi, vaikka oli aika säpäkkänä.
Jatkoin sitten verryttelyn jälkeen paljon avoilla ja väistöillä, tehtiin myös vähän sulkuja ja takareita käynnissä - hyvin polki kyllä takasilla, ja tosi taipuisasti teki, avot ja muut jumppaukset on tehnyt siitä kyllä kivan notkean ja taipuisan. Näillä siis jatketaan jatkossakin.
Lotto oli laukassa sitten vähän malttamaton ja vahva, niin tein sitten pelkästään avoja ja voltteja laukassa. Avon sisällä tein parin askeleen verran sievää kokoamista, että sain sen odottamaan. Hetken päästä Lottokin sitten rentoutui, pehmeni ja keveni, jolloin kaikki tuntui taas niin paljon helpommalta. Lopuksi tein käynnissä vielä jyrkät pitkät diagonaalit pohkeenväistöä molempiin suuntiin, ja tarkistelin, että onhan hevonen yhä kuulolla, pohkeen ja ohjan välissä.

Loton ratsastuksen jälkeen ratsastin vielä tallikaverini hevosen Masin, ja "ponimainen-ruuna" oli taas niin ihana, että oli tosi mukavaa ratsastaa sitä. :)

Masi.

Maanantaina olikin mielenkiintoisempi päivä.
Lottoahan ei ole vielä rekisteröity, sen talvisen passien katoamis- hässäkän takia. En uskaltanut sitä  kesällä rekisteröidä - en halunnut riskeerata kilpailukauden aikana mitään.
Maksoin siis Lotolle tälle kaudelle SRL- kilpailunumeron, ja nyt talven aikana se onkin parempi rekisteröidä, kun ei tarvitse odotella kiireellä passia takaisin Hippoksesta, kun ei ole kisojakaan.

Tilasin maanantaiksi siis tunnistajan meidän tallille rekisteröimään ja tunnistamaan Loton. Tunnistaja tulikin kolmen maissa, tunnisti hevosen ja samalla se sitten myös sirutettiin. Lotto käyttäytyi tosi nätisti ja oli hirveän utelias. Hieman se säpsähti sirun laittoa, kun se pitää aika voimakkaasti laittaa.
Nyt sitten odotellaan, että saan passin takaisin Hippoksesta, ja sitten on Lottokin rekisteröity. Siru tuli tietysti kivana lisänä tähän. :)

Sinne meni siru!

Lähdin tunnistuksen jälkeen liikuttamaan vielä Loton kevyesti maneesiin, ja tunsin heti, että edellispäivän kunnon läpiratsastus teki terää, eilinen ratsastus oli suorastaan silkkaa nautintoa! Ratsastin eilen Loton vaan mahdollisimman myöreään muotoon, ja vitsit se meni niin kivasti!

Ennenhän meillä oli se ongelma, etten saanut Lottoa tarpeeksi rennoksi kaulastaan ja niskastaan, ja sen saaminen tositosi pyöreälle kaulalle tuntui olevan silkka mahdottomuus, ja silloin sen ratsastettavuus ei ollut yhtä hyvä kuin nyt, ihan loogista toki.
Nyt se tulee niin paljon pyöreämmäksi ja pehmeäksi,pystyn ratsastaa sitä pohkeella tosi paljon paremmin kohti ohjaa, eikä se jää enää paikoin tyhjäksi ohjalle tai säntäile pohkeen vaikutuksesta. Se oli ennen kyllä niin herkkä pohkeelle, ihan liiankin! (Tietysti muotoon vaikutti ennen sekin, ettei se ollut tarpeeksi rento selästään. Nyt, kun se on rento sekä selästään, että kaulastaan, niin asiat pikkuhiljaa loksahtelee kohdilleen. Kun oppii sekä hevonen, että ratsastaja, tuntemaan toinen toisiaan, niin asiat helpottuu huomattavasti.)
Nyt se oikeasti rentoutuu ja liikkuu kropaltaan tasaisen elastisesti ja vastaa apuihin maltillisesti, eikä enää jännity niin, että menettäisin otteen koko hevosesta. Kyllä se vielä jännittyy tietysti silloin, kun siltä vaaditaan jotain mikä on sille vielä vähän hankalaa, mutta nyt se kuitenkin rentoutuu tosi nopeasti takaisin, eikä jää sellaiseksi kireäksi viulunkieleksi.
5-vuotiaalle kuitenkin suodaan vielä mahdollisimman pyöreä muoto, varsinkin nuorten luokissa kisatessa, joten sitten, kun ollaan saatu vakaa, pehmeä ja pyöreä muoto, on se sieltä helppo nostaa, kun korkeampi kisamuoto alkaa olemaan aiheellista opetella. Nyt, kun Lotto säilyttää rentouden treeneissä, niin on paljon helpompi ratsastaa sitä näyttävyyttä askeleisiin. Toki vielä on paljon tekemistä, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa! :)

Lotolle tekee kyllä tosi hyvää ihan oikeasti rentoutua ja myödätä niskasta ja kaulasta niin pyöreäksi, kuin sen suinkin saa, koska sen kroppakin on sen mallinen, että se tahtoisi mielummin kulkea korkeassa muodossa, lyhyellä kaulalla koko ajan ja jäädä vähän jäykäksi kaulaltaan. Nyt ollaan taas päästy askel eteenpäin rentoutumisen tiellä, ja on niin mieletön fiilis! Joillekin tää saattaa kuulostaa ihan helpolta nakilta, mutta mulle tää on saavutus! Lotto kun ei ole mistään helpoimmasta päästä ratsastettavuudeltaan ja sillä on oikeasti tosi pitkä kaula, se ei vaan vielä osaa käyttää sitä oikein. Edistystä kuitenkin, nyt sen saa jo aika pitkällekin kaulalle ja säilyttämään se rentous. :)

Eilen se oli tasaisesti rento ja tosi notkea, ja kulki hirveän elastisesti kauttaaltaan jokaisessa askellajissa. Tehtiin paljon pitkiä loivia, ja vähän jyrkempiäkin avoja ihan vaan senkin takia, että se niin kivasti alkaa jo odottaa mua aina avossa, ja se on sille tosi mieleistäkin. Hirveän hyvällä motivaatiolla se tekikin. Hieno heppa!

Lotto varastelee aamuheiniä ;)

Tänään Lotto saikin jälleen vapaapäivän. Mulle oli varattu kurkunpään tähystysleikkaus nukutuksessa LKS:ään aamuksi, ja mulle ohjeistettiin, että toimenpiteen jälkeen en saa edes ajaa autoa, saatika sitten tehdä mitään. Äidin kyydillä sydän kurkussa ajeltiin aamulla ennen kahdeksaa Lks:sään. Mulla niin hirvitti se koko ajatus tähystysleikkauksesta ja nukutuksesta..
Noh, hauskastihan siinä kävi, että ensin multa tarkistettiin äänihuulet sellaisella tähystyskameralla (se kamera työnnettiin mun nenästä nieluun asti, hyi että oli ihan hirveää!!) Ja kävi ilmi, ettei siellä ollut mitään leikattavaa, saatikaan mitään mistä pitäisi ottaa mitään näytepaloja. (Sain katsoa isolta ruudulta kameran koko matkan mun nieluun asti, oli aika jännää!)
Sain siis lääkkeet äänihuulten ärtyneisyyteen ja turvotukseen ja sen pitäisi mennä sillä ohitse. Mikä helpotus!
Mulla on siis ollut jo varmaan puolisen vuotta äänihuulet tosi kipeät, ja joinain päivinä ei ole tullut ääntä ollenkaan "tuntemattomasta" syystä. Olen rampannut lääkäreillä ties kuinka monia kertoja tuon kurkun kanssa, eikä kukaan ole koskaan tehnyt mitään asian eteen. Kerran kuitenkin suutuin lääkärille niin paljon taas pelkän sairasloman kirjoittamisesta, että sain lähetteen äänihuulten peilaukseen ja sitä kautta taas lähetteen tähän tähystysleikkaukseen. Onneksi selvittiin näin vähällä, kahden viikon lääkekuurilla, ilman leikkauksia. Huh!
(Olen siis pystynyt puhumaan, mutta puhuminen on ollut tosi raskasta, kun on ollut kurkku ihan turvonnut ja kipeä tosi kauan, sekä vielä se, että se ääni karkaili ja joinain päivinä ei tullut ääntä yhtään.)

Oltiin varattu äidin kanssa koko päivä tähän "leikkaukseen" ja siksi pyysin Annenkin hoitamaan Loton, kun en olisi saanut leikkauksen jälkeen mennä edes tallille. Nyt, kun se leikkaus sitten peruuntui, niin kulutettiin äidin kanssa päivä shoppailemalla ja kiertelemällä kaupoissa. Oli tosi mukavaa pitkästä aikaa viettää aikaa ihan äidin kanssa, ja Lottokin oli ehdottomasti ansainnut ylimääräisen vapaapäivän. :)

Leevi tuli oikein vaativana herättämään mua sängyn laidalle.

Pakko tulla aina makaamaan mun syliin, kun olen sohvalla. ;)

Mites teidän treenit ovat sujuneet? :)