Loton selässä ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon!

Dodiiih, nyt on sitten päästy taas Loton selkään kahden viikon jälkeen!

Ehdin jo kahden viikon ajan mielessäni kuvitella, kuinka ihanan ruusuista tuo paluu sen selkään olisi, kaikki menisi kuin elokuvissa ja hevonen toimisi, kuin unelma - not!

(Joojoo, oon aika pinnallinen. :P)

Ihan mielettömän upea auringonlasku eilen!

Leevi on "the noutaja- kissa" :D

Kaikki meni kuitenkin suurin piirtein yllättävän hyvin, ja edes hitusen siihen suuntaan, kuin olin jo "haaveissani" kuvitellutkin. Heppa käyttäytyi rauhallisesti, ei yrittänyt heittää mua ensitekijöiksi selästään, eikä pöljäillyt muutenkaan. Tuntui kieltämättä aika kodikkaalta nousta tutun ja rakkaankin Lotto-lapsen selkään pitkän tauon jälkeen.
Alkuun tuntui, että ratsastan varsalla - meno oli jokseenkin huteran tuntuista ja Lotto olisi halunnut koko ajan jäädä pohkeen taakse kiemurtelemaan, kuin saippuapala. Aika tomerasti nopealla jalalla sai herätellä kylkiä, että sain sen rehellisesti tuntumalle ja aktiiviseksi. Lotto ei siis missään nimessä ollut laiskanpulskea, vaan nimenomaan yritti livistää alta olematta silti pohkeen edessä.

Lotto oli kyllä tosi ihmeellinen, ei se ole koskaan oikeastaan ollut laiska tai pohkeen takana, mutta tänään se oli juuri päinvastainen normaalista itsestään. Taitaa olla vielä lomafiiliksillä. :)
Toki on aina hauskaa nähdä Lotostakin uusia puolia - se on ollut pitkään jo joka päivä samanlainen ratsastaa - nyt se oli täysin toisesta ääripäästä.

Jumppailtiin Loton kanssa tänään käynnissä tekemällä tosi paljon ylitaivutuksia, pitkiä diagonaaleja väistöjä ja sulkuja, sekä paljon takaosakäännöksiä. Alkuun Lotto vähän kyseenalaisti apuja varsinkin ensimmäisissä suluissa - heppa olisi tahtonut painua pitkäksi, kuin nälkävuosi ja pisti vähän ranttaliksi, kun tämä ei mun mielestä ollut sallittua. Parin toiston jälkeen lapsi-riepu alistui kuitenkin kohtaloonsa ja teki kaiken työtä käskettyä. Olin tosi ylpeä tänään varsinkin takareista, peilistä katsottuna ne olivat tosi upeita!

Nyt meillä on Loton kanssa siis luvassa kaksi viikkoa yhä kävelyä, mutta tällä kertaa selästä käsin. Lotto on saanut olla päivät yhä karsinassa ihan turvallisuus-syistä, ilman tarhausta.
Viime viikolla päästin Loton sairastarhaan muutamaksi tunniksi - meno oli kuin suoraa villistä lännestä - pukittelua, riehumista ja vinkumista ihan urakalla säälittävän pienessä tarhassa. Päätin olla riskeeraamatta parantumisvaiheessa olevia jalkoja, ja jättää hevosen ilkeästi sisälle.

Tänään ratsastuksen jälkeen pesin koko hevosen ja samalla myös jalat. Eilen oli viimeinen päivä jalkojen käärimiselle, joten tästä päivästä lähtien en laita liikaluiden päälle enää kääreitä, vaan jalat saavat olla ihan aú naturel.
Liikaluiden polttokohdista on alkaneet ruvet lähteä jo itsekseen pois - alta paljastuu jo terve nahka. Uskompa, että ensi viikolla voin jo tarhata Lottoa aivan huoletta, kun uskallan sitten laittaa tarhasuojat sille jalkoihin.
Nyt en ole siis uskaltanut laittaa etujalkoihin suojia, kun ne varmasti hiertäisivät ruvet auki ja ilman suojia Lotto ei tule tässä elämässä enää tarhaamaan. Lisää liikaluita en enää tahdo, varsinkin nyt kun vihdoin päästään edellisistä eroon.

"Oii, miten ihana tuuli"

Lotto on tosiaan yllättänyt minut erittäin positiivisesti, ottamalla tosi lungisti tuon sen sairasloman. Se on ollut kyllä tosi rauhallinen, lukuunottamatta muutamaa talutuksessa tullutta riekkumiskohtausta. Vielä ei tosin voi huokaista helpotuksesta - meillähän on saikkua jäljellä vielä kaksi viikkoa, joten mitä vain ehtii vielä tapahtua. :P