Erikoispostaus: Me kaksoset

Sain siis toiveen kirjoittaa erikoispostauksen minusta ja kaksois-siskostani Annesta.
Toivottavasti tämä postaus ei mene ihan plörinäksi ja eksy aiheesta, mut vinkatkaa, jos lopputulos oli aivan karsea. On tää niin vaikea ja toisaalta hauska aihe mistä kirjoittaa...

Olemme Annen kanssa siis identtiset kaksoset, synnytty samana päivänä, vain parisen tunnin ikäerolla. 
Koko elämä me ollaan oikeastaan oltu, kuin paita ja peppu, olimme lapsina aikamoisia villiviikareita, jos näin voi sanoa.
Kun olimme taapero iässä, äiti joutu laittamaan meille valjaat mm. Prismaan, koska me aina tuppasimme karkaamaan omille teillemme ja kun toinen löytyi, toinen oli taas kateissa.

Pöydällä istumassa :D

Löydättekö? Minä ylimmällä rivillä toinen oikealle päin ja Anne viimeisenä ylimmällä rivillä.

:D

Perheemme on ollut aina erittäin tukeva hevosharrastusta kohtaan. Vaikkemme olleet mitään rikkaita, saimme silti luuhata tallilla jokapäivä heti lapsena ja aloittaa ratsastustunnit. Kävimme aina yhdessä samalla tunnilla ja myöhemmin saimme omat hoitohevoset.
Tuntihevoset siirtyivät vuokrahevosiin ja myöhemmin omiin hevosiin.
Vanhemmat aina ajattelivat, että nämä villiviikarit pysyvät pois pahanteosta aina, kun ovat tallilla, joten tässä yksi syy, miksi saimme niin vapaasti touhuta hevosten kanssa vaikka koko päivän.

5v synttärit

Olemme luonteeltamme aikalailla jokseenkin samanlaisia, mutta toisaalta aivan erilaisia.
Anne on enemmänkin se temperamenttisempi ja herkkäpinnaisempi, kuin minä, mutta tulemme silti toimeen, vaikka kinastelemmekin joistain aivan turhista asioista usein.
Onneksi emme sentään kinastele ja riitele niin paljoa, kuin esim lapsina. Riitely oli lapsina jokapäiväistä, ja ei mitään todellakaan kaunista katseltavaa. Tappelumme olivat aina tosi raakoja lapsina ja saatoimme ihan vahingoittamalla vahingoittaa toisiamme mm. puremalla ja raapimalla.
Kerran Anne jopa ajatti minua puukko kädessä. Onneksi pääsin sentään vessaan turvaan. ;)

Olemme molemmat aika suorasanaisia, joten herkemmät voivat käsittää monia asioita väärin, tai jopa suuttua. Olemme sympaattisia ns. "kanaemoja" toisiamme ja ystäviämme kohtaan. Jos jollekin ystävillemme tai toisillemme sattuu jotain, olemme heti paikalla auttamassa ja tukemassa.

Rakastamme molemmat eläimiä ja varsinkin hevosia, hoidamme hevoset aina niin hyvin, kuin mahdollista. Meille hevoset eivät ole pelkkiä työkaluja, vaan ystäviä, joista pidämme huolta.
Molemmilla meillä on tällä hetkellä alla nuoret hevoset, tavoitteet on kummallakin korkealla, joten treenaamme ahkerasti. Tietysti hevosta kuunnellen ja tarkkaillen.

Minä + Lotto ja Anne ja Fiia

Ihmiset sekoittavat meitä usein, varsinkin nimeltä ja luulevat minua esimerkiksi juurikin Anneksi. Ihminen, joka ei ole koskaan nähnyt meitä seisomassa vierekkäin, ei heti meitä välttämättä tunnista ja sellaisen ihmisen mielestä olemme täysin saman näköisiä. Silloin, kun meitä näkee erikseen, ei kukaan yleensä hoksaa katsoa yksityiskohtia mm hiusten väriä ilmeisesti, koska heti perään minua luullaan Anneksi, vaikka meidän hiusväri on täysin erivärinenkin.
Sellainen ihminen, joka on tottunut näkemään meitä yhdessä ja samaan aikaan, huomaa heti ihan selviä eroja, ettei me ollakaan niin paljoa samannäköisiä, kuin mitä voisi luulla. Toki olemme vartalostamme vähän samankaltaisia, mutta kasvonpiirteet ovat aivan erilaiset.
Yhteiset ystävämme erottavat meidät heti, ja sanovat meidän olevan kuin yö ja päivä.
"Tehän olette ihan erinäköisiä".

Kommunikointi meillä on keskenämme helppoa, ei tarvitse puhuakaan, kun tietää mitä toinen ajattelee ja usein tulee sanottua samaan aikaan asioita ja joskus jopa todella pitkä lause!
Suurimmat riidat saamme hienosti aikaan mm. yleensä sellaisissa tilanteissa, että esim. Anne ratsastaa ja minä neuvon tai toisinpäin. Vaadimme usein toisiltamme aivan liikaa ja olemme todella ankaria jolloin tulee usein riitaa siitä, kun molemmat luulevat olevansa oikeassa tai vaadimme jotain, mihin toinen ei pysty.

 

Kun pidämme hevoset omina hevosinamme ja hoidamme omamme emmekä liialti puutu toisen tekemiseen, tulemme oikein hyvin toimeen. Tietysti välillä kysymme mielipidettä toisiltamme mm. ruokintojen ja liikutusten suhteen, mutta pääosin hoidamme ja liikutamme omat hevosemme niinkuin parhaaksi näemme. Tietysti puutumme toisen tekemiseen, jos se sitä vaatii.

Mutta minun mielestäni on ehkä elämäni parhain lahja, että sain tällaisen siskon vierelleni polkua kulkemaan. Annen kanssa on helppo olla, varsinkin sen takia, koska hän on saman ikäinen.
Hän on minulle ns. paras ystävä jolle voin kertoa kaikki huolet ja murheet ja Anne on aina auttamassa.
Toisaalta olemme ,kuin kopioita toisistamme, ja usein Annea katsoessani pystyn "näkemään" hänessä itseni, ja toisaalta olemme aivan erilaisia ja kuin toiselta planeetalta. Kaikista riidoistakin huolimatta, koen olevani todella onnekas, kun minulla on näin ihana sisko!

Anne ja minä

 Jos teillä lukijoilla jäi mieltä vaivaamaan jokin asia, tai olisi vielä jotain kysyttävää "meistä kaksosista" niin laittakaahan vain kommenttia, pyrin vastaamaan mahdollisimman kattavasti. :) 

Suunnitelmissa olisi vielä, antaa Annen kirjoittaa ihan oma postaus tänne minun blogiini. Siihen tulee vielä Isämme koneelta iänvanhoja videoita ja kuvia ratsastuskoulu ja vuokrausajoista, sitä siis odotellessa. :)