Lomailua

Sunnuntaista asti Lori on saanut viettää vapaapäiviä tarhaillen. Olen kyllä käynyt tallilla harjailemassa ja rapsuttelemassa. Lori on ollut oikein hyväntuulinen ja iloinen.
Huomaa kyllä, että Lorilla alkaa olla turhaa virtaa, kun pitää heilua ja touhuta ihan koko ajan. Lori ravaa tarhastakin häntä tötteröllä. Ei ole ainakaan sillä hetkellä arkonut vasemman etusen sädettä.

Tiistaina Katri- meidän kengittäjä tuli katsomaan Lorin jalkaa. Katri on kengittänyt Loria koko sen ajan, mitä se on mulla ollut, joten Katri on nähnyt viime kesältä ne pahimmat hetket sädemädän osalta. Katri sanoi, että sädemätää ei ole, ja säteen uurre on alkanut tosi hyvin parantumaan ja pienenemään ja säde oli tosi kuiva. Säde kuulemma uusiutuu vielä viime kesän jäljiltä kokonaan, eli siksi on kipeä, kun uusi säde tulee alta.
Katrin mielestä kaikista järkevintä olisi nyt tässä tilanteessa ostaa suoraa se olkipelletti, koska olkipelletti pitää säteen puhtaana ja kuivana. Kuparisulfaattia käytetään vasta sitten, kun huomataan ,että säde alkaa tuntumaan pehmeältä ja märältä. Jos säde pysyy kuivana ja hyvänä, niin ei tarvitse tehdä muuta, kuin putsata aktiivisesti kavioita. Jos alan sädettä liikaa hoitamaan kaikilla kuivatusaineilla, seuraava ongelma on, että säde on liian kuiva ja se on entistä kipeämpi. Eiköhän luonto hoida suurimman osan kuitenkin.

Säde ennen vuolua, tuossa näkyy hyvin alue jota arkonut

Säde vuolun jälkeen. Alta paljastui syy arkomiseen -> herkkä uusi säde tulossa alta. Puhdistuksen yhteydessä säteen "uurteesta" tuli verta. Katri sanoi, että säteessä oli likaa ja turvetta, nyt ku lika on poistettu, veri tuli esiin. Eli säde alkoi ns. heti "puhdistaa itseään". Veri pukkaa ulos kaiken lian. Verta ei tullut enempää, kuin mitä kuvassa näkyy. Eli ehkä pisaran verran. Paraneminen alkakoon!

Olkipelletti vaihdettiin heti tiistaina. Isä kävi Lakkapäältä tuomassa 500kiloisen suursäkin.
Lori oli kyllä hauska, kun pääsi ensimmäistä kertaa olkipelletti karsinaan. Kauhea tuhina ja puhina. Lori otti valtavia suullisia olkipellettiä suuhunsa, mussutti niitä pää nyökkyen ja tiputti puolet pois. Lori mutusteli olkipellettiä ehkä n. 15min verran, kunnes kyllästyi ja alkoi syömään mielummin heinää.
Huh, kuvittelin, että aamulla, kun tulen tallille - karsina on aivan syöty tyhjäksi. On se Lori sen verran ahne, että olisi voinut kuvitellakin. Mutta ei se onneksi olkipellettiä enää syö, tottakai se ei tee pahaa, vaikka se sitä vähän mutustelisikin silloin tällöin.

Lori tyytyväisenä olkipelletti-kuivikkeella.

Lorin säde on alkanut jo nyt näyttämään pieniä paranemisen merkkejä, olkipelletti tekee selvästi kavioille hyvää. Eilen käytiin Lorin kanssa käveleskelemässä maneesissa reilu puoli tuntia. Ulos en uskaltanut kyllä mennä, kun tuuli todella kovaa ja heppakin oli lähdössä lentoon.
Talliin mentäessä heiluva pressu olkipellettisäkin päällä oli tosi pelottava, mut pitihän sitä kuitenkin mennä katsomaan.

Tänään lähden pitkästä aikaa ratsastamaan erään ystäväni Jonnan hevosta Kassiota. Ratsastin Kassiolla aika paljon silloin, kun Pomppu oli vielä elossa. Jonna ja Kassio oli meidän kanssa yhtä aikaa samalla tallilla. Sillä tallilla, missä pidin myös Pomppua sekä Loria ja josta muutimme pois Lorin kanssa maneesin vuoksi. Jonna ja Kassio muuttivat myös pois aikalailla yhtä aikaa. Ei kuitenkaan samalle tallille, kuin missä olen Lorin kanssa tällä hetkellä.
En malta odottaa, että pääsen taas tutun Kassion selkään. Kassio on todella kiva, kilpaillut joskus nuorempana vaativaa.

Kassion ratsastuksen jälkeen menen omalle tallilleni ja oli tarkoitus päästää Lori irti maneesiin. Pakko alkaa jo vähän jotenkin edes liikuttaa, koska heppa räjähtää kohta käsiin. Sillä on niin paljon virtaa! Saanpahan ainakin tänään nähdä, että arkooko vasenta sädettä vielä. Ei ainakaan arista painetta enää, eikä näyttänyt arkovan eilenkään maneesissa, vaikka teki kaiken maailman loikkia ja pomppuja.

Yritän ehtiä vielä tälle illalle kirjoittaa Kassion ratsastuksesta ja laittaa vähän videota sit ,kun pääsen takaisin kotiin. :)