Reissussa

Aamulla oli aika väsynyt olo, kaikenlaisia ajatuksia on pyörinyt mielessä koko vähäisen kolmen tunnin aikana, mitä sain torkahdettua. Aamu väsymyksessä itkeskelinkin vähän..
Ikävä se ei vain lähde, ja tekisin mitä tahansa jotta voisin kääntää aikaa taaksepäin, siihen aikaan, kun Lori oli vielä kunnossa. Mutta luonnollisesti mitään en olisi pystynyt tekemään erilailla, estääkseni tämän kauhean tapahtuman. On vain opittava elämään tämän asian kanssa.. Vaikeaa se tulee olemaan, mutta tästä ei ole suuntaa, kuin ylöspäin..
Tuntuu hirveältä miettiä, että jokupäivä Lorin vanhassa karsinassa seisoo uusi hevonen...

Herätys soi tänä aamuna klo 4:30. Viideltä lähdettiin Saanan kanssa ajamaan meiltä, Tiinan luo ja klo 6:00 matka Ruotsiin alkoi.
Tällä hetkellä olemme ajaneet n. 500km ja olemme Bovikenissä. Matkaa on navigaattorin mukaan vielä 791km Eskistunaan, jossa olemme yötä Tiinan sukulaisten luona. Eskistunasta ajamme huomen aamulla n. 160km paikkaan, jossa ensimmäinen kokeiltava hevonen asustaa.
Olen toisaalta innoissani ja toisaalta peloissani siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Pyrin kuitenkin olemaan avoimin mielin kävi miten tahansa..
Helpottaako tuska koskaan?

Pitäkää peukkuja, ja kiitos kaikille ymmärtäväisille ja kannustaville lukijoille.