Kisat ohi

Huh, nyt se on ohi. Loton elämänsä ensimmäiset kilpailut. Hyväksyttyjä suorituksia mentiin hakemaan ja ne saatiin, eli olen tyytyväinen.

Kisat olivat siis Mäntyvaarassa isolla estekentällä, raviradan yläpuolella. Crossirata on kentän vieressä, joten olin varautunut kaaokseen. Heppa yllätti positiivisesti käyttäytymällä oikein mallikkaasti ja rauhallisesti. Ei korvaansa lotkauttanut vaikka pojat ajelivat kovaan ääneen mopoilla  ja ravihevoset juoksivat raviradalla.

Verryttelyssä Lotto oli heti parempi näillä ihan perus nivelillä ja paljon rauhallisempi.
HeB/KN Specialista saatiin prosentteja 54,2%. Ratsastin lahjakkaasti radan väärin (unohdin yhden voltin, mutta onneksi sain heti sen korjata) ja lopputervehdys väärässä pisteessä, eli pysähdyin pisteeseen g, vaikka se oli iissä.. Niin perusmeininkiä, en ole koskaan aikaisemmin unohtanut rataa, niin eiköhän se tullut sit tänään koettua.
Lotto oli HeB:ssä todella jännittynyt ja itsekin jännityin vielä lisää, joten heppa kulki aika jännittyneenä koko ajan. Kuitenkin olin tyytyväinen, vaikka menikin penkin alle. Lotto pelkäsi ensin aitoja, koristeluita ja tuomari pöytää. Eihän se koskaan ole aikaisemmin niitä nähnytkään, joten se oli ihan oletettavissa, tuo säikkyily.

Helppo A:n verryttelyssä Lotto oli jo huomattavasti parempi ja pehmeämpi ratsastettavuudeltaan.
Ratsastin Aassa itse vähän rennommin, ja tuli tosi kivoja pätkiä, jossa oltiin molemmat rentoja ja hevonen kuunteli ja toimi hyvin, mut tähänkin rataan mahtui myös niitä jännittämisiä. Ensimmäinen vastalaukannosto meni ihan yli mun odotusten, joten siitä hurmioituneena unohdin totaalisesti ratsastaa kunnolla. Vastalaukan jälkeen tuli c:ssä myötälaukan nosto, ja en valmistellut laukannostoa tarpeeksi, tästä seurasi "pukitus" tai ennemminkin potkaisu suoraa sisäpohjetta vasten. Onneksi tokenimme tästä molemmat suht nopeasti ja nostettiin laukka sit kulmasta. Voivoi... Tämän jälkeen hevosesta tuli jännittyneempi ja tietysti itsekin jännityin huomaamattani, joten seuraavassa vastalaukannostossa nousi väärä laukka. En keskittynyt itse paremmin tehtävään vaan ratsastin todella huolimattomasti... Olen kuitenkin ylpeä hevosesta, se sentään yritti kaikkensa, vaikka minä unohtelin rataa ja ratsastin huonosti. A-merkin kouluohjelmasta saatiin prosentteja 58,7% ja olin aivan yllättynyt.

Eli toisaalta oli kyllä omalta osaltani penkin alle menevä päivä, mut heppa oli hieno ja yritteliäs. Kuitenkin se on vasta 5-vuotias ja juuri koki elämänsä ensimmäiset kilpailut ja tähän vielä lisäksi se, että se on ollut minulla vasta kaksi viikkoa. Molemmille lisää rutiinia ja mun pitää opetella ratsastamaan sitä paremmin ja uskon, että meistä vielä hyvä pari tulee, kun opimme tuntemaan kunnolla toinen toisemme.
Lotto on kuitenkin aivan täysin vastakohta sille, mitä Lori oli, joten mun pitää periaatteessa opetella ratsastamaan uudestaan. Lori antoi mulle aina kaikki virheet anteeksi, mut Lotto ei. Ei Lotto itsekään osaa, joten ei se voi mulle antaa anteeksi mun tekemiä virheitä, sehän se tässä multa oppii. Tai kyllä sekin mulle opettaa. Ainakin ratsastamaan paremmin.
Lori oli aika hidas ratsastettava ja sitä piti ratsastaa paljon ylöspäin peräänannossa, ettei se mennyt liikaa kuolaimen alle, Lotto on todella energinen ja aivan hirveän herkkä ja se pitäisi saada kulkemaan kuolaimella läpi niskastaan ja ylälinjastaan rennompana. On aika suuri shokki itsellekin, ratsastaa aivan toisenlaista hevosta nyt yllättäen ja yrittää vielä tehdäkin sen selässä jotain. Välillä tunnen itseni aivan avuttomaksi ja surkeaksi.

Nyt mun pitää itse kyllä tsempata ihan hirveästi, olen saanut taino oikeastaan tehnyt itselleni ihan hirveästi istuntavirheitä. Katson koko ajan hevosen niskaa, (hei HALOO katso ylös, minne olet menossa.) Ja heti, kun Lotto jännittyy ja menee ns. kovaksi kyljistään ja suustaan, eikä kuuntele apuja, alan itse jännittyä myös koko yläkropastani ja alan nojaamaan huomaamattani eteenpäin. Tämähän se vasta auttaakin jännittyneen hevosen kanssa. Huomaamattani saan hevosesta vain entistä jännittyneemmän ja ajan sitä etukenossa koko ajan vain eteenpäin! Tyhmä,tyhmä, tyhmä!! Ja vielä se, että vaikka Lotto onkin aivan yliherkkä pohkeelle, varsinkin kannukselle, niin kyllä sitä hevosta pitää silti pystyä ratsastamaan ja SAA ja PITÄÄ ratsastaa pohkeella. Nyt joku sais tulla kyllä ruoskimaan mut taas ojennukseen. Toivotaan, et saan itseni taas kasaan ja ratsastajan näköiseksi joskus. Eiköhän se sieltä sit ajan kanssa tule, varsinkin ,kun saan yhteiselon joskus hevosen kanssa pelaamaan. Silloin kaikki on jo huomattavasti helpompaa! Toivoa on aina, tästä ei ole suunta, kuin ylöspäin! 

Pääpiirteittäin jäi kuitenkin hyvä mieli, nyt voi parin kuukauden päästä katsoa näitä tämänpäiväisiä kisakuvia ja naureskella, että kuinka kauheilta me näytettiinkään. ;)
Suurkiitos kilpailujen tuomarille ja muille apukäsille. Kilpailut oli tosi hyvin järjestetty vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta.

Hieno Lapsi, taputapu <3