Kisatreenit jatkuu

Tämä päivä kului aikalailla samoissa merkeissä, kuin eilinenkin. Eli ratsastin läpi lauantain kilpailuiden luokkia. Pääpainotus oli tänään siinä A-merkin kouluohjelmassa.
Tehtiin puomeista isolle estekentälle "kouluaidat" jotta on helpompi hahmottaa radan koko.

Verryttelin oikein tarkoituksella tällä meidän "alueella" jotta saan vähän paremmin tuntumaa hevoseen ja saan sen mahtumaan tälle alueelle. Lottoa pitää aika paljon jarrutella ja ravissa koota askelia, että se mahtuu kunnolla sinne. Sillä on tosi isot liikkeet ja tuntuu, että lyhyelläkin sivulla kulma tulee heti edellisen kulman perään, jos en hidasta sitä yhtään. Veikkaan, että ollaan oikeasti eduksemme pitkillä radoilla, missä on enemmän tilaa tehdä.

Ratsastin heB/Kn specialin ensin pari kertaa läpi ja aloin sit vielä kertaamaan A-merkin kouluohjelman asioita verryttely mielessä.
Lotto oli ihan ok ratsastettava tänään, mut vieläkin paikoin jännittyy mm. laukasta raviin siirtymisessä ja laukasta käyntiin siirtymisessä. Nousee luotiviivan yläpuolelle ja tuntuu edestä ihan rautakangelta silloin, joten esim lävistäjän jälkeisestä kulmasta ei tule kovin kaunis, koska en saa hevosta avuille ennen sitä täysin, vaikka kuinka haluaisin. Rumaahan Lotosta ei saa tekemälläkään, vaikka se kulkisi pää taivaissa, mut se on eriasia, että se muuttuu todella ärsyttäväksi ratsastettavaksi, silloin kun jännittyy ja puree kiinni kuolaimeen välttääkseen kaikki mahdolliset puolipidätteet.

Tietysti pitää muistaa, että alla on nuori ja vielä aika kokematon hevonen, joten ei auta, kuin pitää pää kylmänä joka tilanteessa. Aina pitää pystyä antamaan anteeksi, teki se sitten vaikka kuinka suuren vian vain. Hevonen kuitenkin yrittää ja jos sitä aina rankaisee edes mahdollisesta yrittämisestä, ei se kohta edes enää yritä! Tietenkään ei voi vaatia täydellistä suoritusta 5-vuotiaalta hevoselta.
Pitää osata erottaa se "huijaamisen" ja yrittämisen häilyvä raja. Hevosen ns. "ratsastajan kusettaminen" (tällekin nimikkeelle miljoonia eri nimiä ja vertauskuvia) on tietysti rankaistava teko, mutta aina tulee tilanteita, jossa ei osaa erottaa onko se nyt sitä huijaamista vai vain ja ainoastaan pelkkää kokemattomuutta ja osaamisen puutetta. Itse ainakin mielummin kehun kaikesta paljon ennemmin, kuin rankaisen. Rankaisemalla turhasta saa aina alleen erittäin jännittyneen ja pelokkaan hevosen.
Lotto yrittää aina tosissaan, mutta joskus se menee ihan sekaisin kaikesta oppimastaan niin, et tarjoaa lopulta kaikkia kerralla ja heti. Harrastaa myös sitä silloin, kun ei opetella mitään uutta.
Tällaisia "sekoilu" kohtauksia tulee onneksi erittäin harvoin ja olen kokenut tämän tilanteen tällä hetkellä kolme kertaa tänä aikana, mitä se on minulla ollut.
Lotto monesti alkaa tuhottomasti räpeltää ja tehdä omiaan, tarjota esim. laukkaa yllättäen, vaikken ole minkään näköistä viittaa laukkaamiseen antanut tai sitten saattaa yllättäen pysähdyksestä alkaa peruuttelemaan yms. Eli ei ole vielä täysin selvä, miten asiat tulee tehdä ja sitten luulee tietävänsä mitä pitää tehdä, jolloin kaaos on valmis. Pyrin pääsemään tallaisesta tilanteesta ohi kunnialla olemalla itse rauhallinen ja yritän aina kääntää "huonot" asiat hyväksi ja hevosen tyytyväiseksi, mutta joskus se ei aina onnistu, koska asiat tuppaavat usein tapahtumaan todella nopeaan tempoon.
Tänään kävi vastaava tilanne:
Ratsastin radan poikki pisteeseen i, pysähdys 4s. Lotto kuvitteli, että nyt pitää peruuttaa, vaikka aivan rauhassa hiljaa istuin selässä. Käytin nätisti  pohjetta ,että eipäs peruutella. Siitä Lotto yritti nostaa laukkaa, hidastin. Lotto pysähtyi, yritti lähteä ravaamaan, hidastin. Taas yritti laukkaa, ei, ravia, ei paikallaan ravia? Piaffea? Peruutusta ja lopulta hevonen niin sekaisin omista yrityksistään, että ainoa pakoreitti oli ylös.. Eli pystyyn.
Voi lapsi riepu. Tän jälkeen heppa oli, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja jatkoi nätisti ravia.. Voivoi. Noh, ei se ainakaan vanhoja muistele kovin pitkään? Hyvä niin.

Ongelmakohtina olivat tänään siis siirtymiset, eli niissä rentona pysyminen ja kuuliaisuus siirtymisen jälkeen, vastalaukan nosto suoralla uralla vasempaan suuntaan.

Oikeaan suuntaan Lotto nostaa todella nätisti vastalaukan ja ihan mielellään, mutta vasempaan suuntaan yrittää pullauttaa aina salakavalasti lavan, jolloin nostaa aina myötälaukan, vaikka olisin itse nostamassa ihan selvin avuin vastalaukkaa.
Tässäkään tilanteessa ei auttanut muu, kuin ottaa rauhassa takaisin käyntiin, ihan kuin mitään väärää ei olisi koskaan tapahtunutkaan ja ottaa uudestaan. Loton kanssa rauhallisuus on valttia, koska jos itse hermostun, se hermostuu vielä enemmän ja tarjoaa taas kaikkia askellajeja yhtä aikaa, reppana.
Tietysti minäkin olen vain ihminen, ja saatan joskus itsekin hermostua vastaavissa tilanteissa, mutta pyrin aina pitämään pään kylmänä, tapahtui mitä tapahtui. 
Hiottiin vastalaukan nostoa vasemmassa suunnassa hetken aikaa niin, et väistätin liioitellusti uralta sisään ja nostin siitä vastalaukan. Muutaman toiston jälkeen jo heppakin tajusi ja teki tosi hyvin.

Ratsastin parisen kertaa A-merkin kouluohjelman myös läpi ja heti, kun tuli ok suoritus, annoin laukata reippaasti pitemmällä ohjalla kiitoksena. Lotto oli ihanan rento ja silminnähden nautti.

Huomenna sit jatkuu vähän samoissa merkeissä, pitää kuitenkin mennä aika kevyesti, että heppa jaksaa sitten lauantaina painaa toivottavasti kunniallisesti. (Hyväksyttyjä suorituksia mennään hakemaan)
Ajattelin huomenna ottaa kummarit tai gramaanit avuksi, jotta pystyn täysillä keskittymään itse tekemiseen.