Suojelusenkeli matkassa, onni onnettomuudessa

Tässä ehti venähtää pienoinen postaustauko melkein viikon verran.
On ehtinyt tapahtua todella paljon lyhyessä ajassa, joten en ole ehtinyt istahtaa koneelle lainkaan, pahoittelen siitä..
Aloitan kertomaan kuitenkin viime keskiviikosta lähtien.

Eli keskiviikkona Lotolla oli jälleen viikoittainen hieronta ja sain kuulla tosi hyviä uutisia. Lottoa juoksutettiin ensin taas ulkona ja katsottiin sen liikettä.
Lotto ravasi hienoa "show"-ravia mun vieressä häntä tötteröllä ja innostui jopa villiintymään ja laukkaamaankin. Outi (hieroja) oli aivan onnessaan, kun kehitystä on tapahtunut näin hyvin ja nopeasti.
Outi hieroi Lottoa vajaa tunnin verran, ja selkä on nyt täysin parantunut ja lihasjumeja ei sillä alueella enää ole. Kaula on yhtä priimaa, kuin aina ennenkin ja vasemman lavan alueen lihakset (hauis ja lapa) ovat lähteneet todella hyvään suuntaan, ja kireyttä ei ole enää niin paljoa, kuin aikaisemmin. Lavan lihakset vastaavat jo aika hyvin hierontaan, muttei se täysi auki ole vielä kuitenkaan, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa ja hevonen liikkuu ilmavasti, letkeästi ja puhtaasti.
Hieronnan jälkeen Lotto sai iholleen vielä magneetit 20min ajaksi.
Seuraava hieronta onkin sitten taas ylihuomenna.

Lotto sai olla vapaalla keskiviikon ja torstain, koska itse olin jokaisena näistä päivistä talkoilemassa Lapland Trophyssä, enkä millään olisi ennättänyt enää ratsastaa.

Keskiviikko iltana klo 22.30 rataa rakentamassa torstaina alkavaan Lapland Trophyyn!

Kisa-areena keskiviikko iltana odottaa kisapäivän koittoa

Torstaina ennen ensimmäistä luokkaa

Iloiset talkoilijat kanttiinissa torstaina :)

Kisat olivat aivan mahtavat ja torstaina innolla odotin perjantai aamua, jotta päästään katsomaan itse Lapland Trophy karsinnat Lauantain Finaali luokkia varten.

Perjantai aamu oli jotain aivan hirveää. Heräsin 9ltä, puin nopeasti ja hyppäsin auton rattiin. En ehtinyt ajaa, kuin 5km, kunnes mutkan takaa tulee musta mersu suoraa minun autoni kuskinpuolen kylkeen 120km/h. Itselläni oli vauhtia juuri ja juuri 70km/h...

Shokki oli suuri. Kaikki lasit autosta hajosivat törmäyksessä, toinen sivulaseista paiskautui suoraa vasten kasvojani ja vasen kylki autosta on ihan murskana.
Olin itse aivan shokissa, ja sain jotenkin pysäytettyä auton heti. Tärisin ja itkin autossa. Mun kasvot vuoti verta ihan solkenaan, kun sain kasvot täyteen lasinsiruja. Auto oli ihan täynnä lasinsiruja ja verta, enkä meinannut päästä autosta ulos, kun kuskinpuolen ovi oli ihan rutussa. Jotenkin pääsin kuitenkin ulos ja vertavaluvana soitin Annelle ihan hysteerisenä, että soittaa ambulanssin, kun en itse siinä tilanteessa tajunnut sitä soittaa..

Muhun törmännyt auto oli hävinnyt mutkan taakse, ja ensin luulin, et kuljettaja on paennut paikalta, mutta sieltä se kaukaa käveli mua vastaan ja löi paperinpalan kouraan (varmaan verenpyyhkimistä varten?) ja lähti pois takaisin omalle autolleen. Terve(!?).
Hetken päästä paikalle saapuivat ambulanssi ja poliisi. Siinä sit meni aikaa selvitellessä tapahtunutta ja istahdin itse ambulanssiin tarkastettavaksi. Oli kyllä hengenlähtö lähellä..

Auto on tällä hetkellä ajokelvoton, se lähtee lunastukseen, joten mulla ei sit ollut autoa. Onneksi Jaakon vanhemmat tulivat hakemaan minut kolaripaikalta ja pääsin käymään kotona siistiytymässä ja vaihtamassa veriset vaatteet puhtaisiin.
Isä oli ajanut tuhatta ja sataa myös kolaripaikalle, heti kun sai kuulla siitä, joten pääsin Isän kyydillä katsomaan kisoja.

Ihmettelette varmaan, että miten ihmeessä selviydyin noin kamalan törmäyksen jälkeen vielä katsomaan kisoja, niin tässä ne todelliset heppatytöt nähdään; Kisoihin päästävä hinnalla millä hyvänsä.

Olo oli ihan hyvä, kun pääsin käymään kotona, joten estettä ei ollut, miksi en olisi mennyt katsomaan kisoja, vaikka kasvot ja vasen silmä olivatkin todella kipeät lasinsiruista saatujen haavojen takia.
Ehdin onneksi hyvin paikanpäälle katsomaan nurmiluokat ja karsintaluokat.
Kisoja oli tosi kiva katsoa, mutten muista niistä kyllä tällä hetkellä kovinkaan paljoa. Kolarista johtuva shokki oli kuitenkin niin paha, että jälkioireet tulivatkin vasta jälkijunassa ja muistikin hieman pätki. Lotto sai olla kolmannen päivän ihan vapaalla, ymmärtänette varmaan miksi.

Kävin perjantaina illalla vielä päivystyksessä sairaalassa tutkituttamassa mun vasemman silmän, kun siellä tuntui kuin jokin olisi raapinut silmääni, ilm. lasinsiru.
Silmäni puudutettiin ja hoidettiin kuntoon, sain myös antibiotti tipat.

Lauantaina aamulla oli "kiva" herätä, mun vasen puoli kasvoista ihan turvonnut, täynnä reikiä lasinsiruista ja silmän ympäristöä koristaa kaunis tummanvioletti mustelma.. Silmä on tosi kipeä ja joudun käyttämään tippoja väh. 6 kertaa päivässä. Kroppa on myös aika kovilla, kärsin kovista lihas ja hermokivuista.

Urheana kuitenkin lähdin talkoilemaan vielä Lapland Trophyyn, koska kukapa haluaisi jättää pääluokkien finaalit katsomatta? En minä ainakaan!
Kisat olivat aivan huimat, nähtiin todella mahtavaa ratsastusta ja hienoja hevosia, ehkä mekin joskus päästään hyppäämään nurmella edes pikkuluokkia. :)

Voit lukea Lapin Kansan kirjoittaman artikkelin Lapland Trophystä tästä.

Olin Lauantaina lähinnä katsojan roolissa, jaksoin neljä tuntia kuitenkin olla kanttiinissa kunnes alkoi heikottaa ja oli pakko istua.

Lauantaina olin myös erittäin urhea ja pakotin itseni kiikkumaan Loton selkään, sillä kuitenkin oli alla jo kolme vapaapäivää, joten en halunnut sen keräävän ylimääräistä energiaa tarhassa riehumiseen. Laitoin ihan suosiolla baby-pelhamit sille suuhun, jotta voin sitä ns. "rennoin rantein" ratsastella, varsinkin, kun en itsekkään ollut oikein kunnossa.
Lotto yllätti olemalla itse rauhallisuus ja toimi todella hyvin. Onneksi, koska mun ei tarvinut, kuin istuskella siellä kyydissä ja vaan nauttia, kuinka helpolla onneksi pääsin tuona päivänä ratsastuksen suhteen.
Ei ehkä ollut fiksuin veto kiikkua selkään, koska illalla heikotti ratsastuksen jälkeen. Noh, olin kuitenkin tosi iloinen ja onnellinen, kun pystyin ratsastaa hetken ja sain ajatukset muualle.

Sunnuntaina oli Mäntyvaarassa vielä lopputalkoot ja RoUrin seuranmestaruus estekilpailut. Mentiin kisoihin klo 11, myytiin kanttiinissa kaikki loput ruuat ale-hinnoin ja tietysti kannustettiin oman seuramme jäseniä nappaamaan mitalit junnu- ja sennuluokista.
Olo paheni hieman jo sunnuntaita kohti, eli kolarin jälkivaivat tulivat hiipien joka päivä pahentuen.
Mun piti taas hetki huilia ja vain katsella kilpailuita, ja kisojen jälkeen autoin urhoollisena vielä lopputalkoissa mm. kanttiinin ja vip telttojen purkamisessa ja kaikessa muussa sen verran mitä kykenin.

Seurakisat olivat hiekkakentällä

Talkoiden jälkeen menin vielä tallille, ja kiikuin Loton selkään ilman satulaa vaikka olossa ei ollut kehumista.
Käytiin oikein rennolla iltakävelyllä maastoissa ja oli tosi ihanaa.
Mentiin myös isolle estekentälle vähän laukkaamaan ja ravaamaan.
Lotto oli jälleen aivan mahtava, ja nauroin vain kyydissä, kun se on niin hauska laukassa. Lotto kun ei ymmärrä, miksi minä heilun siellä ilman satulaa. Se on niin herkkä, kun sillä ei ole ratsastettu ilman satulaa muutamaa kertaa enempää elinaikanaan.
Hienosti Lotto kuitenkin tottui minuun laukassakin, ja venytti onnellisena kaulaansa eteen alas ja minä taas iloisena istuskelin vain ja nautin kyydistä.

Nyt tänään, eli maanantaina mulla olisi alkanut työt loman jälkeen, mutta tietysti en ole siinä kunnossa, että voisin kassalla palvella asiakkaita naama mustana ja ruvella ja sen päälle vielä pyörryttää, heikottaa, huimaa ja vaikka mitä muuta. Lihas- ja hermokivut ovat kauheita ja olen koko ajan väsynyt.

Menin siis aamulla hoitamaan vakuutusasioita auton suhteen ja sen jälkeen lääkäriin, vaikka olo oli aika huono, tsemppasin itseäni aika lailla.
Kävin ensin työterveyshuollossa ja sain sieltä sairaslomaa tämän viikon loppuun asti, ja työterveyslääkäri laittoi lähetteen keskus-sairaalaan pään röntgenkuvauksiin huimauksen ja pyörryttämisen takia.

Minna oli mulla "saattajana" ja mentiin vähän ennen klo 15 sairaalaan päivystyksen kautta. Siinä sit odoteltiin ja istuttiin, että pääsin ensin tunnin odotuksen jälkeen lääkärin vastaanotolle. Lääkäri tutki mut näin pintapuolisesti, kokeili refleksit yms rutiini hommat ja sitten menin taas istumaan ja odottamaan, että pääsen röntgeniin.
Klo 18, pääsin sitten röntgeniin ja sieltä päästyäni taas odotettiin, tälläkertaa tuloksia.
Lääkäri otti mut vastaan lopulta klo 19 ja kertoi mulle tulokset.
Mitään onnettomuudesta aiheutunutta ei löytynyt, mutta kuvat lähetettiin kuitenkin vielä neurologille katsottavaksi.
Neurologin vastaukset saadaan sitten viimeistään kolmen viikon kuluttua postitse. Pelottavaa..

Aika kauhea viikko takana siis, mutta onneksi säikähdyksellä ja pienillä vammoilla (toivottavasti!) selvittiin. Viikkoon sisältyi siis itkua, verta, kyyneliä ja kuitenkin ripaus iloakin.
Iloitsen tällä hetkellä siitä, että olen vielä hengissä, vaikkakin hyvin kipeänä, mutta hengissä siltikin. Ja olen iloinen siitäkin, että hevoseni on paranemaan päin ja kohta voimme siirtyä jo normaaliin treeniin.
Olen todella kiitollinen ihanalle perheelleni ja läheisilleni, jotka ovat auttaneet ja tukeneet minua vaikeina hetkinä. Suurkiitos siitä heille. <3

Olen tällä hetkellä isäni kyydissä menossa kohti etelää, lähdemme hakemaan sieltä minulle uutta autoa, joten Minsku lupasi ratsastaa Loton huomenna kevyesti.
Minsku on taitava ratsastaja, joten luotan Loton hänen käsiinsä oikein mielelläni.

On ihan mukavaa päästä isän kanssa kahdestaan reissuun nyt, kun olonikaan ei ole ihan parasta luokkaa. Saan ihan rauhassa istua ja rentoutua katsellen maisemia ja tietysti kirjoittaa blogia ja surffailla netissä. Lotto on hyvissä käsissä, joten minun ei tarvitse stressata senkään suhteen.

Toivottavasti teillä lukijoilla ei ole ollut yhtä hektinen viikko, kuin mitä minulla on ollut..

Terveisin:
Edelleen mustasilmäinen ja turpaansa saaneen näköinen bloggaaja..

auto parka..