Ajoin sit kuudeksi Mäntyvaaraan. Kuulun siis Rovaniemen Urheiluratsastajien hallitukseen ja kaikki hallituksen jäsenet osallistuvat luonnollisesti tähän oman seuramme järjestämiin esteratsastuksen kansallisiin kilpailuihin.
Kokouksessa kävimme läpi kaikki talkoolaisten osa-alueet ja toimihenkilöt. Minä olen siis kanttiinissa "töissä" neljänä päivänä aamusta iltaan.
Kanttiinissa on mukava olla töissä, koska kanttiini on sijoitettu suoraa kilpailukentän välittömään läheisyyteen, ja näen kivasti tästä hyvin koko kilpailut ja seuraan niitä kyllä suurella mielenkiinnolla, koska kilpailut ovat ensimmäiset todella isot kilpailut Rovaniemellä ja vielä nurmikentällä! Tietysti meillä on täällä ollut joka vuosi isot kansalliset estekilpailut, mutta ensimmäistä kertaa ne ovat nurmella.
Kuva kopioitu Rovaniemen Urheiluratsastajien facebook sivustolta. Kuva talkoista, aitojen pystytys. |
Jos jollakin lukijoista alkoi kiinnostaa, niin kipasta löytyy lähtölistat.
Kuinka moni lukijoista on tulossa paikanpäälle Lapland Trophyyn (kilpailijana tai katsojana)?
Talkookokouksesta päästyäni menin sit takas tallille. Lotto oli kivasti haettu jo sisälle, pääsin kokouksesta siis vasta kahdeksan maissa illalla.
Laitoin Loton suht reippaasti valmiiksi ja lähdin ulkokentälle kävelemään.
Ratsastelin taas ihan perusjuttuja, testailin siinä samalla jälleen uutta kuolainta, kun sitä "oikeaa" ei ole vielä oikein löytynyt ja pelhameilla en aio ikuisuutta ratsastaa todellakaan.
Tänään oli testissä siis fullcheek nivelet.
Lotto on toiminut tähän asti todella hyvin kaikenlaisilla suorilla kuolaimilla, mm. Oliivi suoralla rautakuolaimella toimi parhaiten, mutta se täytyi jättää pois, koska sillä kuolaimella en saa ratsastaa kilpailuissa. Normi oliivi nivel oli ihan ok, mut Lotto on heti huono suusta, jos sillä on kuolain joka vähääkään liikkuu sen suussa sivuttais suunnassa, kolmipala on ihan fiasko. Siksi ajattelin, että tää fullcheek saattais olla hyvä idea, kun se ei liiku viiksien ansiosta.
Alkuun siis käynnissä paljon avoja, väistöjä ja ympyröitä. Hain tasaista hyvää tuntumaa ja käynnissä Lotto tuntui aika hyvältä. Pehmeältä ja kevyeltä ja kuitenkin tasaiselta niin, et se hyväksyi mun antamat avut jäämättä tyhjäksi edestä tai protestoimalla jotenkin muuten niitä vastaan.
Jatkoin käynnin jälkeen heti rauhallisella laukalla ja voi että, miten kiva se oli! Aivan kevyt, pyöreä ja nöyrä. Liikkui todella kivasti ja tahdikkaasti ja vastasi kaikkiin apuihin halutulla tavalla.
Laukkailin molempiin suuntiin tehden paljon ympyröitä ja loivaa kiemuraa.
Lopuksi ravailtiin vielä molempiin suuntiin hieman hidasta harjoitusravia, en siis yhä uskalla päästää sitä liitelemään. Mielellään se kuitenkin ravailee tätä hidastakin ravia jo, eli kaikki hyvin siis. :)
Kuolaimet vaikuttivat tällä hetkellä siis oikein mainioilta ja pelasivat halutulla tavalla. Testailen näitä kuolaimia nyt siis viikon verran ja katson, jos joutuu vaihtamaan. Mulla on vielä toiset uudet kuolaimet jotka myös passaavat varmasti hyvin, jos nämä viikset eivät jostain syystä enää pelitäkkään.
Tänään olin tosi laiska, ja menin taas vasta illalla tallille. Lähdin ratsastamaan Loton vasta kuuden jälkeen, ja menin tällä kertaa isolla estekentällä. Kuolaimina toimi yhä siis yllämainitut fullcheekit.
Tehtiin ihan perusjuttuja taas, eli käynnissä pohkeenväistöjä, temponmuutoksia ja vähän kokoamisia. Lotto oli alusta asti tosi hyvä ja helppo suusta.
Aloitin alkukäyntien jälkeen taas perus laukkaa. Annoin Loton mennä vähän reippaampaa laukkaa tänään. Estekentällä Lotto on aina fiiliksissä joten ihan senkin puolesta.
Lotto oli jälleen todella mahtava laukassa.
Niin mukavaa kerrankin, kun kaikki asiat sujuvat hyvin ja mulla on paljon helpompi nyt ratsastaa, kun hevonen ei heti protestoi jos tahdon sitä ihan oikeasti ratsastaa. Aikaisemminhan mulla ollut Loton kanssa ongelmana se, että se ei antanut mun kunnolla ottaa oikein otetta siitä, eli kaikki puolipidätteet tai eteenpäin ajavat avut olivat Loton mielestä ihan liikaa, se oli vähän sellainen yliherkkä, enkä saanut olla sen ympärillä ilman et se koko ajan protestoi mua vastaan. Nyt kuitenkin asiat ovat aivan erilailla. Pystyn ratsastaa sitä ihan HEVOSENA ja saan käyttää jalkaa, saan käyttää kättä ja hevonen reagoi halutulla tavalla ilman, että se heti jännittyy ja menee kovaksi. Mielestäni tämä on meille jo todella, todella iso harppaus!
Huomaa kyllä, että heti, kun isot asiat korjaantuvat (satula, jumit, hampaat), niin hevosen ratsastettavuus paranee huomattavasti ja tietysti se, että osaan jo vähän lukea sitä ja ottaa huomioon sen heikkoudet ja vahvuudet ja tietysti harjoittaa niitä osa-alueita sitä mukaa, mitä tarve vaatii.
Olen siis nyt aika hyvillä mielillä, ja otetaan vielä aika rauhallisesti, kun se on vielä "toipilaana" vaikka puhtaasti liikkuukin ja mielellään.
Otettiin laukan jälkeen vielä ravia, ja Lotto oli yhtä mahtava ravissakin, kuin mitä se oli laukassa.
Siis ihan mieletön tunne, kun hevonen ei paennut kuolainta tai mun apuja ratsastuksen aikana lainkaan!
Lottohan ei siis vielä kulje jatkuvasti täydellisen tasaisella kuolaintuntumalla, vielä hakee paikkaa ja pätkittäin kyllä jo oivaltaa, mitä siltä haetaan, mutta tekemistä riittää, mut mun mielestä hirmu harppaus siinä, että joka kerta reilun viikon ajan Lotto on ollut koko ajan vain parempi ja parempi joka päivä. Tänään se oli jo ihan super kiva, eikä karannut kuolaintuntumalta, tai muuttunut tyhjäksi edestä.
Kehuin Loton ihan maasta taivaisiin ratsastuksen aikana, ja käveltiin hyvin loppukäynnit ennenkuin mentiin talliin iltaruualle.
On nyt niin hyvä mieli, ettei ole ollut pitkään aikaan tällaista fiilistä. Miten pienistä asioista ihminen osaakaan olla onnellinen ja iloinen? :)
Pysyteltiin Loton kanssa yhä siis rauhallisessa ravissa, kaiken varalta. Ravi oli oikein kiva istua, letkeä ja tosi tahdikas ja Lotto oli tosi tyytyväisen oloinen.
Huomenna tuleekin taas Outi hieromaan Loton, ja toivottavasti se olisi nyt jo parempaan päin tuon lavan osalta. Ajattelin käydä ennen hierontaa vähän ratsastamassa myös.
Palataan siis huomenna asiaan.
Lukijat: Mistä pienistä asioista te tulette iloiseksi? :)
Tosiaankin ihan pikkuasiat saa kyllä niiin iloiseksi tuon puten kanssa! Eilen viimeksi riemuitsin, kun kävin ajamassa kärryillä (johon hommaan ihan itse sen hieman myöhään 3vuotiaana opetin..) ja tuli auto vastaan kapealla tiellä. Eipä haittaa, koska Erkki osaa seistä paikoillaan myös kärryt perässään ja odotella tien laidassa, että auto menee ohitse. Aina se jaksaa yllättää ja ilostuttaa, koska se on asia, jota paljon pelkäsin tuossa ajamisessa, että mitäs jos pitää tosiaan pystyä seisomaan aloillaan, enkä ollut oikeastaan koskaan nähnyt muita kun ravureita, jotka tosiaankaan eivät kärryt perässä suostu seisahtumaan, hyvä jos kävelemään...
VastaaPoistaAjohommat on meille vaan siis sellaista extrahuvia, koska mielestäni suomenhevosen täytyy osata toimia lajissa kuin lajissa =)
Onpas sulla järkevä putte! Ja on varmasti hevosellekin kivaa vaihtelua välillä hölkätä kärryjen edessäkin :)
PoistaMä tulen katsomaan (ja ehkä kuvaamaan) ! :D onkohan siellä taas se satulahuopa-peräkärry, josta saa hyvillä tarjouksilla ihania huopia?
VastaaPoistaItse olen tulossa katsomaan :)
VastaaPoistaIhanaa että Lotto pelittää :) se on kyllä ihan paras tunne kun hevonen toimii!
VastaaPoista