Motivaatio hukassa

On tehnyt mieli kirjoitella oikeastaan joka päivä, mutta ei ole oikein ollut motivaatio kirjoittaa, kun ei ole pariin päivään tapahtunut mitään erikoisempaa.

Keskiviikkona juoksutin Loton kevyesti liinassa ilman sivuohjia, ja sen jälkeen menin ratsastamaan Lekan Hirvaalle.
Leka oli palailemassa takaisin hommiin laidunloman jälkeen, joten heppa oli yhä kesäloma moodilla, mutta heräsi kivasti laukkaamisen jälkeen. Loppuraveissa Leka olikin sitten jo tosi kiva.
Tehtiin siis ihan perusjuttuja, kävin vain askellajit läpi ja ratsastin heppaa pohkeen eteen.

Kuva Lekasta keväältä

Tänään mulla oli klo 12 lääkäri, ja menin siitä tallille.
Tallilla vaihdoin Loton karsinan paikkaa, koska tallimme omistaja siirtää uusia tuntihevosia myös yksityis puolelle, joten Meijun pyynnöstä, siirryimme me "vähäiset" (6) yksityiset käytävän toiseen päähän, jolloin tuntihevoset ovat toisessa päässä.

Karsinan laitossa kesti parisen tuntia, koska karsina, johon Loton muutin, oli aivan kauhea. Karsinassa oli vanha turvepatja, ja karsinassa ei ollut pitkään aikaan hevosta ollutkaan, joten vanhasta turvepatjasta oli tullut kivikova. Siinä meni sitten hirveästi aikaa, kun tyhjensin koko karsinan ja yritin rautatalikolla hakata patjaa rikki. Joistakin kohdista turvepatja oli jopa 30cm paksuinen, ja lähti sellaisina isoina kivikovina laattoina. Huhhuh.. Sain kuitenkin sen tyhjäksi ja kuskasin uutta turvetta tilalle. Hyvä siitä tuli, mutta väsähdin siitä touhusta aika paljon, kun piti käyttää niin paljon voimaa, että sain sen patjan rikki ja irti lattiasta.

Hain sitten Loton sisälle, ja ajattelin treenaavani kevyesti vähän viikonlopun kouluratoja, mutta hevonen oli tänään heti keskisormi pystyssä.
Alkuun tuntui kaiken olevan vaan pelkkää tappelua ja tahtojen taistelua. Yritin heti alkuun olla rauhallinen ja pitkäjänteinen, että saa heppa pöljäillä jos huvittaa ja sitten aletaan hommiin, mutta se pöljäily jatkui ja jatkui vain.
Yleensä Lotolta saa ylimääräiset virrat purettua kivasti, kun antaa sen ravata ja mennä vaan reippaasti jonkin aikaa, mutta tänään se ei rauhoittunut, vaan porskutti höyrypäänä menemään ja protestoi jokaista mun apua vastaan, en olisi saanut varmaan vaikuttaa siihen tänään lainkaan. Huoh.
Sain kuitenkin ratsastettua sitä hieman paremmaksi, ja lopetin sitten siihen..

Tänään olin ihan loppu jo sen karsinan putsaamisen jälkeen, että oli virhe kiikkua hevosen selkään ihan väsyneenä. Mun olisi pitänyt olla skarppi ja ratsastaa se hyvin läpi tänään rauhassa ajan kanssa, mutta en yksinkertaisesti vaan kyennyt siihen tänään.

Tämä päivä sopii tosi hyvin tuohon otsikkoon, nimittäin oli motivaatio niin nollassa, kuin olla ja voi. Tuntuu taas ettei mikään onnistu ja ryven jossain itsesäälin rajamailla, että kuinka paska ratsastaja olenkaan ja muuta vastaavaa. Kaipa tästäkin taas oppii.
Varjopuoliahan tässä harrastuksessa on, ja usein tuntuu, että niitä epäonnistumisia tulee enemmän, kuin niitä onnistumisia. Mutta, kun jaksaa vaan uurastaa ja tehdä töitä niska limassa, niin kyllä sekin sitten palkitaan.

Tuntuu niin pikkumaiselta kirjoittaa jostakin yhdestä pilalle menneestä päivästä tai ratsastuksesta, mutta harmittaa niin vietävästi, kun Lotto on niin paljon kehittynyt ja ollut niin hyvä jo, että nyt juuri ennen kisoja menee ihan plörinäksi ja kiisseliksi.
Jospa sitä huomenna orientoituisin, ja ottaisin heti asenteen, että nyt onnistutaan, niin ehkäpä se siitä.

Tällaista taas vaihteeksi. Ei kyllä yhtään kiinnostaisi kirjoittaa tällaisia "teiniagsti" postauksia, mutta enpä minäkään täydellinen ole ja sen haluan kertoa myös teille lukijoille. Kirjoitan elämästäni avoimesti ja rehellisesti, myös virheineen.
Ja eikös se niin mene, että jos tiedostaa omat virheensä, osaa myös korjata ne?

Nämä kuvat auttavat mua aina jaksamaan. Tulisipa Lotostakin yhtä hieno 6-vuotiaana, kuin mikä Lorista tuli <3

Ensimmäiset yhteiset kansalliset keväänä 2012 . Maailman paras Lori <3