Estekilpailut 25.5.2014

Hengissä ollaan!
Oltiin tänään Loton kanssa siis RoUrin järjestämissä seuratason esteratsastuskilpailuissa. 

Ratsastin tänään kaksi luokkaa. Ensimmäinen luokka oli 60cm, ja ennen rataa verryttelin vain n. 15min. Heppa oli verryttelyssä aivankuin kotonaan, ja tosi lungisti. Verryttelyhypyt menivät oikein hyvin ja lähdettiin hyvillä mielin radalle.

Kiitos ihanista kuvista Fanni, Noora, Inka ja Neea!

Lotto hyppäsi tosi kivasti, oli aika paljon menossa - tällä estekorkeudella ajattelin kuitenkin, että laukkailen vain menemään ja pidetään hauskaa. Ilmoittauduin siksi tähän luokkaan, kun halusin yhden "verkkaluokan" alle, jossa hevonen pääsee näkemään kisapaikan, radan ja saan itse oman jännityksen purettua. Puhdas rata siitä tulikin, ja clear round- ruusuke. Hieno heppa!
 

Lotto pääsi hetkeksi vinkkaan hengähtämään, ja jatkettiin siitä sitten seuraavan luokan verryttelyyn. Jännitin ennen verryttelyä seuraavaa luokkaa ihan hirveästi, näin kouluratsastajan silmin esteet näytti ihan kauhean isoilta maasta katsottuna, vaikka estekorkeus olikin 80cm.

Verryttelyssä heppa oli taas tosi kiva ja suht rauhallinen, aika jännittävissä tunnelmissa silti mentiin radalle. Heti radalle astuessamme tunsin, kuinka Lotto oli ihan tohkeissaan ja niin itseluottamusta täynnä. Se selvästi tiesi mitä tuleman pitää, ja sen kyllä tunsi selkään!

Rata alkoi hyvin, Lotto oli tosi hyvin kuulolla ensimmäiset viisi estettä, vaikka tahtoikin vähän kiihdytellä innostuksissaan vauhtia esteiden jälkeen. Kuitenkaan tämä ei haitannut, koska se tuli aika hyvin pidätteestä takaisin. Kuudennen esteen jälkeen tunsin, kuinka vauhti pikkuhiljaa kiihtyy kiihtymistään, eikä hevonen ole enää kovin hyvin kuulolla. Pidätteet menivät kuuroille korville, jolloin seitsemännen esteen jälkeen pakka levisi kokonaan, tuloksena hevonen täysin räpylästä ja avuilta. Lotto ei noteerannut mua enää lainkaan, selvästi halusi hoitaa homman kotiin ilman mua. Mulla ei jännittänyt vauhti lainkaan, mutta en pitänyt tunteesta, kun hevonen vie minua, kuin märkää rättiä ja ei halua lainkaan kuunnella. Lotto siis juoksi pidätteistä läpi, yritti kaikkensa, ettei sen tarvitse kuunnella minua. Mulla meni tässä säädössä vähän pasmat sekaisin, ja oli aivan pakko kääntää voltille, kun ei muuten kuunnellut. Voltin jälkeen otin hevosen seis ja samalla keskeytin radan.

Lotto kaahottaa :P

Tässä este nro 7. Kuudennen jälkeen tuli vauhtia lasiin hitusen liikaa, jolloin seiskalle tuli tällainen laakahyppy ja se oli menoa sitten! :D

Loton mielestä pitää mennä TÄYSIÄ!

Ei olisi ollut mitään järkeä jatkaa, kun hevonen on tuossa mielentilassa. Tiedän, ettei se tehnyt sitä tahallaan, oli vain aivan liian innostunut, eikä halunnut mun vaikuttavan siihen - halusi itse tehdä omat päätöksensä. On se kyllä lujatahtoinen ja itsenäinen hevonen!
Mulla oli siis kaksi vaihtoehtoa (ehdin radan aikana ennen keskeytystä jotenkin ihmeellisesti käymään molemmat vaihtoehdot rauhallisesti läpi mielessäni) a) joko jatkan radan loppuun totaalisesti villiintyneellä hevosella, jonka seurauksena joutuisin ratsastamaan rumasti ja suurilla avuilla, jotta saisin sen pysymään edes jotenkuten hallinnassa. b) keskeytän radan vielä tähän asti hyvään suoritukseen, saan hevoselle hyvän ja onnistuneen mielen - mun ei tarvitse ratsastaa sitä rumasti, koska en todellakaan halua olla sellainen ihminen, joka radalla ratsastaa hevostaan silminnähden kauhealla tavalla, ainoastaan voitontahto silmissä.
Ei varmaan tarvinut miettiä, miksi valitsin vaihtoehto B:n. :)
Halusin, että Lotto kokee tilanteen positiivisessa mielessä - en halua vahingossakaan aiheuttaa sille huonoja kokemuksia näin estekisojen alkutaipaleella.

Lotto sai hurjasti taputuksia radan jälkeen, vaikkei ihan nappiin mennytkään - se oli niin tyytyväinen itseensä - eihän se tiennyt, että lopetettiin kesken radan. :)
Radan jälkeen menin halliin ottamaan vielä yhden hypyn okserille ja ravasin hieman.
Seuraavan luokan päätyttyä, sain meidän ihanalta tuomarilta vielä mahdollisuuden hypätä kilpailuiden ulkopuolisena 80cm perusradan uudestaan, joten tottakai tässä tilanteessa otin mahdollisuuden vastaan. Lähdin radalle hyvillä mielin, nyt voisin rauhassa tehdä kontrollivoltin vaikka joka esteen jälkeen, jos pakka taas leviää.
Tällä kertaa perusrata meni huomattavasti paremmin, kuitenkin jälleen kävi lähes samoin - nelosen, eli sarjan jälkeen heppa yritti ottaa ja lähteä - ei toki auttanut asiaan yhtään se, että Lotto hyppäsi sarjan b osan kirjaimellisesti tolppien nokista. :D Onneksi olin aika hyvin kartalla tilanteesta, jolloin otin heti voltin ja sain hevosen sitä kautta nätisti hallintaan. Voltin jälkeen loppurata meni huomattavasti rauhallisemmin ja paremmin. Viimeisen esteen jälkeen Lotto taas meinasi villiintyä, jolloin otin ihan tarkoituksella seis ja hurjat taputukset. Lotto kuunteli nyt paljon paremmin, vaikka virtaa ja innostusta siinä riittää, niinkuin pienessä kylässä! Positiivistahan se vain on, että nuori hevonen on noin innoissaan ja liikkuu itse eteenpäin.  Tuo hevonen on kyllä oikea tulisielu, missähän lie tuokin vieterijalka olisi, jos olisi päätynyt oikealle ammattilaiselle hypättäväksi.. :)

Lotto oli niiiiiin onnessaan, kun sai hypätä ja itsellänikin oli kaikesta huolimatta todella mukavaa ja hauskaa. Loton kanssa hyppääminen on nyt niin paljon rennompaa, enkä jännitä enää, vaikka vauhti kiihtyisikin esteradalla. Vaikkei täysin putkeen mennytkään, olen silti tosi tyytyväinen itseeni, että osasin ajatella ja tehdä järkeviä päätöksiä, joka oli koulutuksellisesti hevoselle tällä hetkellä varmasti vaihtoehdoista parhain. Ihan mielettömän tyytyväinen olen myös hevoseen, se hyppäsi niin mielellään ja rehdisti - ei kertaakaan tarvinut miettiä, meneekö se yli. Meillä oli radalla yhdessä todella hauskaa, enkä voisi toivoa enempää. Tästä on hyvä jatkaa!

Nyt tästä eteenpäin, jatketaan yhä ainakin 1 kerta viikkoon Tiinan estetreeneissä käymistä, ja varmasti tullaan osallistumaan oman paikkakuntamme jokaiseen järjestettävään estekilpailuun.
Lisää vaan treeniä, rutiinia ja ratoja alle myös estepuolella, niin tulee lisää varmuutta tekemiseen, ja sitäkautta myös hevonen malttaa odottaa niitä esteitä eikä syöksy niille, kuin haukka hiireen. ;)

Lotosta niin huomaa, että sen sydän on esteillä, joten päälajimme, eli kouluratsastuksen ohella haluan vilpittömästi antaa Lotolle tilaisuuden tehdä sitä, mitä se oikeasti eniten rakastaa -> hypätä.
Tokihan haluan myös itse kehittyä estepuolella, on tuo homma vaan niin kivaa!! :)

Kiitos ihanille kannustajille, ja parhaalle kisatiimille. <3