Menneitä

Tänä päivänä en ole ollut työpaikalla. Meillä Rovaniemen myymäläpäälliköillä oli tänään päällikköpäivät Pohjanhovissa puoli viiteen asti. En mennyt myöskään tallille, koska Lorilla on vapaapäivä ja Anne hoitaa.
Ajattelin näin "tylsän" päivän kunniaksi tehdä video koosteen viime kauden kisoista.
Huh mikä olo tulee, kun katsoo nuita vanhoja videoita. Onneksi olen saanut talven mittaan kitkettyä pois kauheita ratsastusvirheitäni!
Kerronpa tässä samalla nyt vähän Lorin taustoista; Lori ei ole koskaan käynyt estekisoissa ,eikä liiemmin ole juuri mitään koskaan hypännyt ennen minulle tuloa. 3-vuotiaana käynyt laatuarvostelussa irtohypytyksessä ja hypännyt siellä irtona 130cm. Siihen Lorin esteura sitten jääkin. Minulle tultuaan keskityin ainoastaan siihen, että hevonen liikkuu eteenpäin. Oli muuten aika juusto minulle tullessaan. Juustolla tarkoitan seuraavia asioita: laiska, turta pohkeelle, nihkeä, kyllästynyt? Keksisin vielä vaikka mitä lisättävää, mutta eiköhän tuossa ollut riittävästi.
Kilpailimme siis heti kuukauden kuluttua Lorin tulosta jo ensimmäiset kansalliset kilpailut hyvin tuloksin (2.sija). Ehdimme siis kilpailla n. 2,5kk, koska ostin Lorin kesken kisakauden. Saimme kauden mittaan erittäin hyviä tuloksia HeB- ja HeA-luokista alue- ja kansalliselta tasolta. mm. Pohjois-Suomen aluemestaruus hopeaa (1.osakilpailun HeB sija 2, 2. osakilpailun HeA voitto.) Jäimme vain 4 pistettä kokonaispistemäärässä kullan voittajasta häviölle. Muutama voitto, muutama toinensija, kaksi kolmos-sijaa ja muuta. Saatiinhan me muuten RoUrin sennumestaruus hopeaakin. Lori kyllä yllättävän hyvin suoriutui radoilla ,vaikka ei ollut motivoitunut tekemiseen. Tätä ei ehkä huomannut aitojen ulkopuolella, mutta jokainen oman hevosen omistaja voi varmasti sanoa, kun hevonen tuntuu siltä, ettei sillä kiinnosta piirun vertaa?
Yksi plussa tähän on kuitenkin mainittava Lorista, nimittäin Lori rakastaa kilpailemista ja olla kaiken keskipisteenä. Verryttelyissä yleensä tuli esiin pukitteleva ja riehuva hevonen, joka ei kuunnellut apuja ja pelkäsi kaikkea. Pillin huutaessa meidät radalle, hevonen muuttui tyyneksi kuin viilipytty. Aivankuin se olisi tiennyt, että nyt on näytön paikka, kun astutaan kouluaitojen sisään. Radalla ollessamme, mikään asia ei pelottanut, eikä Lori sikaillut ja tuntui kivalta ja vastaanottavaiselta ratsastaa, vaikka olikin laiskahko. Kilpailin muutenviime kauden Aat  nivelellä, koska Lori vasta kesällä harjoitteli kankia.
Kisakauden jälkeen, hevosen motivaatio työskentelyyn ei ollut parantunut, joten kuukauden verran menin ainoastaan ilman satulaa maastoissa käyntiä ja todella vähän ravia ja laukkaa, jotta hevonen saisi taas ns. "elämänilonsa" takaisin.
Syksyllä muutimme edelliseltä tallilta isoon ratsastuskouluun maneesin vuoksi. Maisemanvaihdos teki ilmeisesti hevoselle hyvää, koska reipastui silmissä. Aloin uudella tallilla hyppäämään myös enemmän ja tekemään monipuolisempaa ja hevoselle hauskempaa viikko-ohjelmaa ,jotta hevosella olisi mielekkäämpää tehdä myös töitä.
Nykyään Lori on iloinen, elämäntahtoinen, REIPAS (välillä ihan liiankin!)  nuori mies ,joka tykkää villitellä ja tehdä töitä ja rakastaa hypätä. Lorista alkaa jopa kuoriutua pienen estehevosen tynkää. En tiedä johtuuko rakenteesta, tekniikasta vai innosta (vai kaikista?) se, että ennen niin laiskalle ja surkealle hyppääjälle nykyään 110cm esteetkään eivät tunnu missään. Tottakai kuntoakin on tullut lisää ja lihasmassaa, sekin tietysti vaikuttaa :)
Nyt olen positiivisella mielellä katse tulevaisuudessa ja seuraavalla kilpailukaudella. Hevonen liikkuu alla jo monta, monta kertaa paremmin, kuin koskaan ja koen koko ajan enemmän onnistumisia ja ilahtumisen aiheita, koska jo valmiiksi tuntemastani hevosesta paljastuu aivan uusia ulottuvuuksia jatkuvasti, ihanaa!

Palaanpa vielä nuihin istuntavirheisiini, jotka näkyvät viime kesän videoilla:
- Paukuttava ja heiluva pohje, ymmärrätte varmaan, että jos hevonen on "juusto" niin ratsastajasta tulee apinan raivolla eteenajava hirviö? Onneksi olen koko talven iskenyt takaraivooni, että näin ei saa tehdä, koska ensinnäkin a) se on erittäin ruman näköistä b) teen tällä tavoin hevosestani entistäkin turremman pohjeavuille c) hevonen makaa ohjalla, käyttämättä takapäätään, vaikka kuinka yrittäisin potkia siihen vauhtia ELLEN tee asialle jotain.
- Lepattavat kyynärpäät ja korkeat kädet (hevostahan on tietysti helppo kantaa ja hymyillä?)

Olen kyllä talven mittaankin ratsastanut apinan raivolla, mutta tällä kertaa en aja hevosta eteenpäin turhaan, potkimalla ja paukuttamalla. Olen apinanraivolla keskittynyt omaan istuntaani ja mikä parasta, olen saanut kaksi suurinta istuntavirhettäni korjattua kokonaan!
Uskonpa ,että apuna tässäkin asiassa on se, että Lori on löytänyt oman moottorinsa (joka oli jossain hukassa aikoinaan?) ja energisyyden liikkua itse, omilla jaloilla eteenpäin ja kantaa itsensä oikeinpäin.
Kaikenkaikkiaan ollaan kyllä molemmat kehitytty kesästä ihan huimasti. Lori liikkuukin aivan eri tavalla ja on oppinut venyttämään ja lyhentämään itseään hienosti.

Tietysti jokaisesta meistä löytyy virheitä, mutta ainakin itse yritän tehdä asioille jotain ja olen onnellinen siitä, että olen näinkin päättäväisesti jaksanut raskaan talven puurtaa, jotta nyt on vähän helpompi jo ratsastaa ja alkaa keskittyä yhä enemmän ja enemmän myös hevoseen, itseäni unohtamatta tietysti.

Tässä viimeisenä ,muttei vähempänä se video.. :)