Jalka on vielä vähän kipeä, mutta huomattavasti parempi ,kuin eilen. Välillä kävellessä vihloo ja tallilta lähtiessäni alkoi vihloa ja jomottaa ikävästi, mutta muuten ihan ok.
Ratsastin alkuun taas rentoa ravia ympäri maneesia, isoja ympyröitä, suunnanmuutoksia. Otin aika nopeasti jo laukkaa ja annoin laukata isosti ja reippaasti.
Verryttelyn jälkeen tehtiin molempiin suuntiin hetki pohkeenväistöä ravissa keskihalkaisijalta uralle.
Ravista taas laukkaan ja tein muutamat lisäykset pitkillä sivuilla. Lori aivan innostui ja oli jopa pieniä vaikeuksia saada hevonen hidastamaan pitkän sivun lopussa. Tämä ei haitannut, koska nythän hevonen liikkui itse eteen.
Aloiteltiin laukassa välikäyntien jälkeen samaa hommaa, kuin eilen eli vastalaukan nosto -> käynti -> myötälaukka -> käynti. Lori taisi muistaa eilisen, koska teki todella hyvin ja innokkaasti.
Vaikeutin tehtävää tälle päivälle; Vastalaukka -> kaksi-kolme laukkaa -> seis -> myötälaukka -> kaksi-kolme laukkaa -> seis jne. Samalla periaatteella, kuin miten tehdään laukanvaihdot joka toisella tai joka kolmannella askeleella. Paitsi ,että me tehtiin laukanvaihdot pysähdyksen kautta. Alkuun heppa oli hiukan hidas edestä ja piti ottaa ohjalla vähän enemmän kiinni, että sain sen ripeästi pysähtymään. Muutamien toistojen jälkeen sain erittäin hyviä nostoja ja pysähdyksiä. Pysähdykset kestivät vain murto-osan sekuntista, kun nousi jo uusi laukka. Loppuun tehtiin diagonaalia pitkin nostoja ja ei olisi mennyt kauaa, kuin olisi tullut jo puhtaita laukanvaihtoja ilman pysähdyksiä. En kuitenkaan vaikeuttanut tehtävää niin, että olisin vaatinut vaihtoja lennossa, koska Lori vielä harjoittelee laukanvaihtoja ja tehtävästä olisi tullut sille liian vaativa. Kiittelin hevosta valtavasti harjoituksen jälkeen. Nostot olivat nopeita, ilmavia ja teräviä ja hevonen oli niin hyvin koottuna, kevyt ja paino riittävästi takaosalla, että kaikki kävi ,kuin leikiten. Ehkä meistä tuleekin vielä jotain! :)
Loppuun tehtiin vielä kahdeksikolla laukanvaihtoja. Sain ilokseni tehtyä muutamia täysin puhtaita vaihtoja. Lori kyllä vaihtaa joka kerta etupäällä, mutta ei jaksa/ymmärrä heittää takajalkoja toisinpäin joka vaihdolla. Eiköhän se kohta hoksaa, kun tekee tarpeeksi toistoja :)
Annoin hevosen loppuun taas laukata reippaasti ympäri maneesia ja otin sitten loppuravit eteen alas.
Minna oli kuvaamassa ratsastusta, mutta harmillisesti ei ole kunnon videota, muutakuin laukkaverryttelystä, koska kuvaaja jäätyi jääkalikaksi :)
Näytän mielestäni jotenkin tosi karsealta tuolla selässä.. Mutta enivei, tässä videota tältä päivältä ja pikku pätkiä lauantailta. Lauantain videot tunnistaa maailman surkeimmasta laadusta.. huoh.
Tänään päätin, että en ilmoittaudu lauantain koulukilpailuihin, koska nyt, kun hevonen tuntuu olevan energinen ja työmotivaatio on huipussaan, en halua pilata sitä, viemällä Loria kilpailutilanteeseen näin pian. Minulla on mielikuvana nyt se, että haluan hevosen olevan täydessä sopusoinnussa ja vastaanottavaisena kanssani tarpeeksi pitkään, jotta voin itsekin luottavaisin mielin lähteä radalle ja ,että kilpailutilanteesta tulisi hevosellekin miellyttävä kokemus. Varsinkin kauden ensimmäiset kilpailut ovat hevosen kannalta kaikkein tärkeimmät. Jos nyt kilpailutilanteesta tulee ahdistava, ei se halua seuraavissakaan kilpailuissaan antaa parastaan, koska muistaa edelliset kilpailut vain inhottavana. Haluan tavoitella tämän kauden kilpailuissa samaa tunnetta, kuin mitä olen kokenut nyt kahden päivän aikana. Haluan ,että menemme kilpailuihin näyttämään, miten hienosti ja helposti tulemme toimeen ja kuinka hyvin osaamme tehdä radoilla olevat tehtävät. Hevonen ja ratsastaja eivät voi antaa parastaan jos tilanne ei ole hevoselle miellyttävä.
Unelmahan kilpailutilanteessa olisi, että hevosen ja ratsastajan yhteistyö olisi niin saumatonta ja helppoa, että hevonen uskaltaa antaa itsestään kaiken ja tekee kaikki vaadittavat asiat suoraa sydämestä, ratsastajan vuoksi.
Tällaista yhteistyötä minä haen hevoseni kanssa. Toivon, että tämä tulevaisuudessa myös toteutuisi. Ainakin yritän tehdä kaikkeni sen eteen. Nyt liikutaan hevosen ehdoilla.
Nyt ,kun en osallistu tämän viikon kilpailuihin, ilmoittauduin oman tallimme koulukilpailuihin 24.2. Kisoissa on samat luokat, kuin mitkä olisi olleet nyt lauantaina kisoissa.
Toivotaan, että yhteistyömme jatkuisi yhtä hyvänä kilpailuihin asti ja pääsisimme sitten ihan oikeasti aloittamaan tämän vuoden kilpailukauden! :)
Kuva viime syksyltä |
Tammikuussa hankitreeniä |
Lopuksi vielä video Taikasta (http://taikaatallilla.blogspot.fi/) ja Lorista maastossa joulukuussa, päivää ennen joulua. Pakkasta oli tuolloin -26 astetta.
Muistan ikuisesti, kuinka onnellisia ja iloisia oltiin tuona päivänä. Aikaisemminhan, kun olemme käyneet maastoilemassa Lorin kanssa (joko Taika tai minä) se joka kerta heitti meidät selästä pukittamalla tai muuten riekkumalla. (Lorin pukit tosiaan ei ole mitään pieniä, vaan kunnon valtavia katapultti pukkeja joissa pysyy, kun hyvä tuuri käy) Tämä päivä, jolloin videokin on kuvattu, oli meille molemmille jotenkin ikuisesti mieleen painuva, koska Lori ei tuona päivänä heittänyt Taikaa selästä, tai muutenkaan pukitellut tai tehnyt muutakaan tyhmää. Tuona päivänä "Lori oli selätetty" Hah!
Tai niinhän me luultiin... Tuon päivän jälkeen myöhempinä maastopäivinä, tiputtiin kilpaa molemmat vuorotellen eri päivinä. Ennätystä hallussaan pitää Taika, joka tippui joulukuussa jäällä neljä kertaa saman ratsastuskerran aikana. :D
Varmaan ymmärrätte nyt, miksi en kauheasti tykkää käydä Lorilla maastossa? Heh... Olen kyllä viime tippumisen jälkeen käynyt jäällä laukkaamassa ja silloin meni ihan hyvin, enkä tippunut, vaikka Lori pukittelikin paljon. Pitäisi taas ottaa itseä niskasta kiinni ja uskaltaa lähteä maastoon. Edellisestäkin kerrasta on jo sen verran aikaa.
Videot on tallessa tippumisista, pitäis joku päivä tehdä kooste niistä ja sit saa nauraa ihan luvan kanssa. Onneksi kuitenkaan koskaan ei ole käynyt kummallekaan meistä mitenkään, vaikka ollaanki tiputtu. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lähettämästäsi kommentista.
Muistathan pitää kommentoinnin asiallisena! :)