Epäonnea ja onnistumisia

Postauksen otsikko kuvastaa aika hyvin tätä päivää.
Töissä oli kauhea kiire päivällä, joten jouduin juoksentelemaan kaupan puolelta takavarastolle jatkuvasti. Siinä juostessani satuin astumaan kynnyksen tai jonkin päälle (?) ja jalkaan alkoi sattumaan ihan sietämättömästi. Sitkeänä sissinä jatkoin kuitenkin hommia, vaikka sattui. En siis ehtinyt jäädä katselemaan, minkä päälle astuin. Hetken päästä kipu loppui ja miltein huokasin helpotuksesta. Mutta kappas, vähän ajan päästä alkoi kipu palata asteittain ja loppujen lopuksi jalka oli niin kipeä, etten voinut varata painoa, saatika astua sillä yhtään. Ei siinä auttanut, kuin soittaa työterveyshuoltoon ja lähteä ajamaan lääkärin vastaanotolle. Lääkäri tutki jalan ja totesi ,että kudosvauriohan tässä on. Nice..
Lähdin tallille sit aivan suru puserossa, koska kuvittelin, etten pysty edes ratsastamaan, kipeän jalan vuoksi. Päätin kuitenkin edes kokeilla ja varustin Lorin maneesiin. Onneksi sain apurin auttamaan satulan yms. raahaamisessa, ettei tarvinut onnahdella kipeällä jalalla.
Ilokseni huomasin, että jalkaan ei sattunut yhtään, kun meni koulusatulalla ja tarpeeksi pitkillä jalustimilla, ettei jalalle tarvinut varata painoa.

Lorin kanssa odoteltiin viime kesänä starttivuoroa :)

Tämän päivän onnistumisen tunteen näin epäonnen jälkeen toi se, että Lori oli aivan super ratsastaa! Tosi kevyt avuille, reipas ja halukas tekemään töitä. Ihanaa!
Tehtiin aika suht helppoja tehtäviä meille molemmille, koska en halunnut alkaa mitään himo tuuppausta vetämään kipeän jalan vuoksi ja koska Lorilla oli eilen vapaapäivä.
Alkuun siis käynnissä hevonen kuulolle, sitten kevyttä ravia maneesia ympäri tehden isoja ympyröitä ja kaarevia uria. Alkuraveissa annoin hevosen mennä omaa tahtia ja samalla kuulostelin, että millä päällä herra mahtaa tänään olla. Heti alusta lähtien Lori oli reipas, ilonen ja kulki omalla moottorilla. Periaatteessa mun ei tarvinut tehdä muuta, kuin hymyillä ja kevennellä. Verryttelyn jälkeen otin laukkaa ja tein myös alkuun laukassa isoja ympyröitä päätyihin. Laukassakin Lori oli tosi miellyttävä ja muutaman kierroksen laukkailun jälkeen, aloin tekemään temponmuutoksia pitkillä sivuilla asettaen ulos.
Päädyt eli lyhyet sivut harjoituslaukkaa suoristaen, pitkillä sivuilla reipasta isoa laukkaa, päästin sisäohjan löysäksi ja asetin reilusti ulos. Lori teki loistavasti ja kevyesti.
Tämän jälkeen tein vielä vastalaukan nostoja aloittaen helposta; Lyhyen sivun jälkeen, pitkän sivun alussa vastalaukan nosto -> pitkän sivun päässä, ennen kulmaa raviin yms. Hevonen oli koko ajan kuulolla ja kehuin jatkuvasti ylläpitääkseni hyvän työmotivaation. (Kehun yleensäkin hyvin paljon, mutta nyt kehuin ainakin tuplaten enemmän ,kuin normaalisti)
Tehtiin vielä fiilistelyksi pitkillä sivuilla nostoja käynnistä vasta- ja myötälaukkaan peräjälkeen eli; vastalaukka-> kaksi askelta vastalaukkaa -> käynti (n.2 askelta) -> myötälaukka -> kaksi askelta myötälaukkaa -> käynti jne. niin monta nostoa, kuin ehdittiin pitkän sivun aikana. Heppa toimi loistavasti pienin avuin. Lopuksi mun ei tarvinut, kuin polkaista laukanpuoleinen sisäjalka alas, kun laukka jo nousi kevyesti, energisesti ja pyöreästi. Annoin hienon suorituksen päätteeksi laukata reippaasti ympäri maneesia kevyellä ohjastuntumalla, näin kiittäen hevosta hyvin tehdystä työstä ja kyllä Lori nautti!  Loppuun loppuravit eteen alas, tehtiin myös parit pohkeenväistöt molempiin suuntiin.

Ilmeisesti eilinen vapaapäivä tuotti tulosta ja se, että pystyin jo istumaan uudessa koulusatulassa huomattavasti rennommin, kuin aikaisemmin. Satula ei myöskään enää tuntunut epämukavan hankalalta istua. Jes! Oli jopa kotoisa tunne, istuessani tässä satulassa.
Olen iloinen tänään siitä, että Lorin hirveät pukkikohtaukset ja turhat säikkymiset ovat alkaneet jäädä pikkuhiljaa koko ajan pois ja nyt ei ole pitkään aikaan tullut mitään kohtauksia. (Aikaisemminhan Lori harrasti sitä, että säikähti tai MUKA säikähti jotain ja veti hirveät pukkiritolat perään.)
Tämä helpottaa omaa ratsastustani niin, että pystyn ratsastamaan paljon rennommin, kuin ennen ja uskallan heittää ohjat pois laukatessa vaikka kokonaan, jos siltä tuntuu. Tänään oli juuri sellainen päivä, että pystyin aivan päästää ohjat pois tuntumalta ja laukkailla isoa laukkaa ympäri maneesia hymyillen, hevosen ollessa kevyt edestä ja energinen olematta silti sika, joka keksii heti tehdä jäynää, kun saa vähän tilaa.
Jalka on vielä aika kipeä, mutta eiköhän tässä hengissä selvitä :)

Löysin muuten koneen uumenista aarteen -> Video viime kesältä, jossa Tiina ja Lori harjoittelee laukanvaihtoja :)

Uskollinen kisatiimini; Minna ja Anne <3

Tiina ja Lori viime kesänä

Lori näyttää tässä tosi lihaksettomalta, ku vertaa miltä se nykyään näyttää :)