Väistöjä ja vaihtoja

Olipa outoa mennä tallille tänään kahden maissa ja talli oli melkeimpä autio. Yleensä tähän aikaan talli on täynnä ihmisiä. Sain ratsastaa pitkästä aikaa täysin tyhjässä maneesissa ihan yksin, ihanaa!
Lori oli tänään oikein mainio, tosi energinen ja kevyt.
Ratsastin alkuun käynnissä pohkeenväistöjä ja sulkuja uraa pitkin. Lorilla oli aika paljon virtaa, joka ilmeni sitten päädyssä pelleilynä. Pari kertaa Lori näki mörköjä päädyssä, kääntyi takaosalla ympäri ja yritti karkuun. Hetken sit tapeltiin tästä asiasta ja sitten tämä mörkö taisi mennäkin jo piiloon. Ravissa otin heti hevosen ryhdikkääksi, en antanut mennä pitkällä ohjalla rennosti niinkuin yleensä. Lori oli vähän sen oloinen, että jos olisin päästänyt sen heti pitkäksi, en olisi saanut sitä lyhyeksi enää. Heti alkuraveista lähtien, Lori oli todella reipas,kevyt edestä ja pyrki itse eteen. Piti välillä jopa rauhoittaa tahtia, Lori olisi halunnut vain kauhoa menemään. Muutaman kierroksen verran ei tehty muutakuin isoja pääty-ympyröitä ja suoraa uraa. Ihan vaan verryttelyn kannalta. Sit aika nopeasti aloin tekemään pohkeenväistöä siksak- tyyliin. Ensimmäiset väistöt olivat vähän turhan kiireisiä, koska Lori meinasi vain juosta alta karkuun ja punki lapa edellä. Hetki meni, että sain hevosen rauhoittumaan ja keskittymään tehtävään. Hinkattiin näitä pohkeenväistöjä ehkä n. 20min ja tuotti todellakin tulosta. Lori teki tosi hyvin ja juurikin niin täsmällisesti, kuin itse halusin. Ennen oli ongelmana se, että hevonen taipui rungostaan liikaa ja meni aivan makkaraksi ja väistön lopussa "kaatui" ulkopohjetta vasten. Tänään sain kuitenkin hevosen kulkemaan hyvin suorana ja tasapainoisena. Vihdoinkin näinkin helppo asia, kuin pohkeenväistö, alkaa sujumaan! Miten se olikin ennen niin vaikeaa?
Heti, kun meni hyvin, vaihdoin askellajia. Laukassa tehtiin myös väistöjä ja heppa aivan villiintyi. Lori alkoi tässä villiintyneessä mielentilassa tarjoamaan väistöjen sijaan laukanvaihtoja. En rankaissut Loria näistä pyytämättömistä vaihdoista, koska juurihan niitä ollaan opettelemassa. Jos nyt olisin rankaissut siitä, että hevonen itse tarjoaa juuri oppimaansa asiaa, olisi se pilannut varmaan koko hyvän tuloksen mitä nyt ollaan saatu aikaan. Rauhassa vaan korjasin laukan takaisin ja jatkoin tehtävää.  Väistöjen jälkeen tehtiin sit niitä Lorin haluamia laukanvaihtoja. Aikaisemmin ollaan tehty vaihtoja vain lyhyillä lävistäjillä, tai volttikahdeksikoilla. Tällä kertaa ajattelin kokeilla, mitä Lori sanoisi jos vaihdettaisiinkin pitkillä lävistäjillä. Lori oli kyllä heti mukana hommassa, aivan innoissaan teki hienoja puhtaita laukanvaihtoja. Mentiin aika reipasta laukkaa, jotta hevosen on helpompi vaihtaa, kun saa vähän ilmaa alle. Hevonen alkoi mukavasti jo odottaa vaihtoja, kun ohjasin sitä lävistäjälle. Lori on siitä kiva, että vaikka tietääkin jo, että lävistäjällä tullaan vaihtamaan laukka, se ei silti vaihda ilman lupaa. Odottaa kiltisti vaikka maailman ääriin ja sit ku saa luvan, aivan sinkoaa innostuneena. Vasemmasta oikeaan laukka vaihtui puhtaasti ja helposti joka kerta, oikeasta vasempaan tuli ajoittain vielä ristilaukalle, mut raipalla kevyesti avustamalla saatiin myös takapää mukaan. Pari kertaa ei meinannut millään ristilaukka vaihtua, joten piti raipalla oikein naputtaa se pieni pukki sieltä esiin, jonka avulla Lori sai sitten vaihdettua myös takapään. Vaihtojen jälkeen Lori oli niin kivan oloinen, että päätin kokeilla, miten nyt se koottu laukka sujuisi. Ja sehän sujui hienosti! En vaatinut enempää, kuin pari ympyrää molempiin suuntiin. Kiitin hevosta vuolaasti ja annoin sit mennä reipasta loppuravia ihan pitkällä ohjalla eteen alas.
Tuntui kyllä loppuun niin hassulta tehtävän yhteydessä vaihtaa laukassa suunta ihan  laukanvaihdon kautta. Oon niin tottunut jo siihen, että vaihdettiin ennen aina ravin kautta, kun ei se osannut vaihtaa lennosta.
Loppuraveissakin Lori vielä vaan puksutti menemään, oli siinä vaan virtaa! Hieno heppa!
Nyt on kyllä mukavaa, kun pystyy ihan täysin siemauksin nauttimaan siitä, että hevosella on menohaluja. Ennen nämä menohalut kertoivat siitä, että kohta saattaa joutua maistamaan maneesin hiekkaa, kun ylimääräinen energia ilmeni aina vain pukitteluna ja kurittomuutena.
Ihmettelen kyllä suuresti, että mihin se pieni pukitteleva hevonen on kadonnut ja tilalle on tullut oikein hienosti käyttäytyvä herrasmies?

Hei hei Lori!