Ensimmäinen klinikkareissu tälle vuodelle - Onneksi hyvät uutiset!

Noniin, nyt ollaan Fiian kanssa menossa Oulun klinikalta kohti kotia. Oli kyllä tosi ihana reissu taas, kun ei tarvinut tulla kyynel silmässä kotiin. Tällaisia klinikkareissuja on kyllä kiva tehdä, ja näitä tekee jopa ihan mielellään!

Päätin kirjoittaa tästä klinikka käynnistä, vaikka kyseessä ei ollutkaan minun hevoseni. 
Tässä on kuitenkin kivaa vaihtelua normaaleihin treeni postauksiin. :)

  (Ne jotka eivät vielä tiedä; Fiia on siis kaksois-siskoni Annen hevonen)

Fiialla on ollut siis epämääräistä turvotusta oikeassa takasessa. Puolitoista viikkoa se oli koppihoidossa, kun takajalka oli ihan puupölkky - järkyttävä turvonnut tukki.

Hoidettiin Annen kanssa yhdessä jalkaa kylmäämällä n.5 kertaa päivässä. Kävelyttää sitä ei uskaltanut kun ei tiennyt, onko jänteissä vaurioita.

Vasta pari päivää sitten turvotus alkoi laskea, mutta jalassa oli silti outoa pinkeyttä ja kovuutta jänteiden päällä, siksi Anne sitten päätti varata klinikka-ajan pikaisesti.

Tänään klinikalla Fiia pääsi sitten heti palpaation jälkeen röntgeniin, kun ensin epäiltiin luukalvontulehdusta tai muuta vastaavaa. Turvotus oli siis oikeasti todella kummallista, niin pätevin eläinlääkärikään ei osannut heti sanoa jalasta oikein juuta eikä jaata. Oikea kummajaisjalka.

Röntgenkuvat olivat aivan puhtaat ja mitään poikkeavaa ei löytynyt.

Röntgenin jälkeen Fiian jalka ultrattiin, ja ultralla löytyi syväkoukistajan ympäriltä pienen pieni kudosvaurio (kudosvaurio ei ollut siis jänteissä), joka oli aiheuttanut jalkaan sisäisen verenpurkauman.

Kaikki jänteet syynättiin kuitenkin todella tarkkaan, ja jänteet olivat ihan priimaa, JES!

Ainoa joka oli aiheuttanut tuon oudon turvottelun, oli se harmiton verenpurkauma, joka oli syntynyt ns. tylpästä iskuvauriosta eli Fiia tod.näk. potkaissut jalkansa tarhassa putkeen.

Annen kanssa hyvällä mielellä klinikan jälkeen! :)

Nyt Fiia on kipulääke kuurilla, ja hirudoid forte- geeliä laitetaan kahden viikon verran jalkaan ja sitten heppa taas takaisin duunissa! Ihan mahtavaa, että päästiin säikähdyksellä ja hevonen todettiin terveeksi. Fiiaa saa siis kuitenkin nyt kävelyttää selästä niin paljon, kuin vain jaksaa. 

Eläinlääkärikin lopuksi vielä tokaisi, että tää on se paras mahdollinen "löydös" ultrauksessa, ja hänkin oli todella iloinen meidän puolesta. :) On kyllä niin ihanaa, että Fiia on kunnossa. Tää myötätunto-tuska siskon ja hevosen puolesta on ollut jotain niin kauheaa - tuli kyllä itsellenikin tosi huoleton olo, hyvän diagnoosin jälkeen. :)

Fiia parka oli niin "väsynyt" rauhoituksesta, että päätti sitten nojata ylähuulella pakkopilttuun kaiteeseen.

Kahden viikon päästä onkin sitten uusinta keissi, eli otetaan molemmat hevoset mukaan Ouluun klinikalle. Fiialla on jalan kontrolli, ja Lotolta poistetaan etujaloista liikaluut. 

Lotollahan on siis molemmissa etujaloissa sisäpuolella, puikkoluun päällä aika pulleat ja suipot/kapeat liikaluut. Menevät siis samaan suuntaan, kuin puikkoluukin, eli laskevat alaspäin.
Ne ovat riski sinänsä, että jos ne saavat uuden iskun esim. potkusta, niin siinä on aina vaarana, että ne kasvavat ja leviävät jänteiden päälle vaurioittaen niitä. 

Nyt, kun liikaluut on tällähetkellä todettu harmittomiksi, ne ovat vielä suht pienet ja harmittomassa paikassa (kaukana jänteistä), niin on hyvä ottaa varman päälle ja poistattaa ne.

Tässä vielä havainnollistavat kuvat Loton liikaluista. Mitkään hirveät nuo tosiaan ei ole, eivätkä vaivaa millään tavalla, mutta haluan pelata varman päälle kuitenkin. :)

Jotenkin ihan hirveästi stressaan aina nuista liikaluista ja niistä ehkä tulevista, mahdollisista komplikaatioista jotka liikaluista voi seurata. 

Joka päivä aina tarkastan tosi tarkkaan jalat ja oon ihan neuroottinen, että koska liikaluut taas aktivoituu yms. En myöskään ole pystynyt käyttämään etujaloissa suojia (paitsi yksiä tiettyjä hivutus-suojia) kun esim. jännesuojat saattavat painaa liikaluita ja voivat aktivoida niitä sitten kasvamaan lisää.

Liikaluut ns. syväjäädytetään pois klinikalla ja sen jälkeen on n. 1 kk toipumisaika.

Onhan se harmi, että on noinkin pitkä toipumisaika ja hevonen saa ns. pakkoloman, mutta onneksi Lotto on niin nuori vielä eikä ole edes kilpailuihinkaan kiire. Nyt on hyvä, kun liikaluista pääsee eroon, niin ei tarvitse niistäkään enää kerätä turhia stressin aiheita. Ja ihanaa, sitten, kun jalat ovat parantuneet toimenpiteestä, pääsen käyttämään taas suojia etujaloissa! ;)

Nyt kaksi viikkoa treenataan vielä ahkerasti valmennuksissa, ja sitten Lotto saa jäädä "saikulle" kuukaudeksi liikaluiden poiston jälkeen. Liikaluiden poistoon meillä on siis klinikka-aika Oulussa 24.2.2014, iiks!
Nyt jos kaikki menee treeneissä hyvin, Lotto saattaa olla jopa ihan super sairasloman jälkeen - kroppa saanut levätä ihan kunnolla, ja aivot sisäistäneet uudet asiat perusteellisesti. ;)

Tässä vielä molemmat liikaluut samassa kuvassa.
Hienosti asettelin Loton jalat tuollai oikein vierekkäin. ;)

Minkäslaisia klinikkakokemuksia teillä on ollut?
Onko jollain muulla kokemusta liikaluiden poistosta ja sen tuomasta toipumisajasta?
Olisi mielenkiintoista kuulla vähän teidän kertomuksia asiasta. :)