11 faktaa, 11 kysymystä- Haaste

Sain Sannan blogista haasteen, kiitos tästä!

Olen tosi huono tekemään tällaisia haasteita, mutta menkööt..Mulla alkaa näissä aina ajatus juoksemaan sen verran vinhaa, etten saa puoliakaan sitten kirjoitettua ylös. Toivottavasti tästä saa edes jotain tolkkua.. :p

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin- haastamista.

11 faktaa minusta:

1. Täytän helmikuussa 23 vuotta.
2. Omistan 4-vuotiaan Ragdoll-kissan nimeltä Leevi
3. Rakastan karkkia ja suklaata yli kaiken!
4. Vietän päivässä tallilla enemmän aikaa , kuin kotonani
5. Rakastan hevosia ja ratsastamista - haluan kehittyä ratsastajana mahdollisimman pitkälle
6. Haaveilen salaa omistavani kaksi hevosta. Olisi ihanaa, jos Loton rinnalla olisi kokenut konkari.
7. En halua epäonnistua missään, ja luon siitä itselleni turhia paineita
8. Olen riippuvainen puhelimestani
9. Poden huonoa omatuntoa, jos postausväli on yli kaksi päivää (Lukijoita ajatellen!)
10. En halua koskaan loukata ketään
11. Hevosen hoitaminen ja karsinan putsaaminen on mielestäni todella rentouttavaa. Tästä syystä pidän aamutallien teosta!

Haastajan kysymykset:

1. Millainen on sinun unelma hevosesi?
- Unelma hevoseni on sellainen, jonka kanssa pääsen kehittämään itseäni ratsastajana, ja jonka kanssa minulla on mahdollisuus päästä kilpailemaan mahdollisimman korkealla tasolla.
Lotossa on oikeastaan kaikki piirteet, jotka haluaisin unelmahevosessani olevan. Toki olisi upeaa omistaa jo korkealle tasolle koulutettu hevonen, jonka kanssa pääsisin kehittämään itseäni ratsastajana nopeammin, mutta en silti vaihtaisi päivääkään nykyisen hevoseni kanssa.

2. Mikä hevosissa kiehtoo sinua eniten?
- Niiden upea kyky oppia uusia asioita - niin hyviä, kuin huonojakin. Hevoset ovat mieleltään mutkattomia, kunhan niitä oppii lukemaan oikein. Olen usein ajatellut, että jos ihmiset olisivat yhtä mutkattomia, olisi maailma paljon parempi paikka.
Hevoset ovat lämminhenkisiä, sydämellisiä, joskus jopa verrattavissa; inhimillisiä. (Vaikka tiedän tämän olevan utopistista, niin kuinka moni voi myöntää ajattelevansa hevosesta; Nyt se on vihainen? Tai että hevonen tekee jotain "tahallaan"?)
Faktahan on se, että hevonen ei osaa ajatella inhimillisesti. Kuitenkin usein tulee törmättyä tilanteisiin, joissa hevosesta voi aistia inhimillisyyttä, vaikkei se ole kuitenkaan mahdollista.
Hevoset ovat kaikenkaikkiaan vain niin ihmeellisiä, että jokainen asia niin ratsastuksessa, kuin hevosen yleisessä käsittelyssä kiehtoo minua koko ajan enemmän ja enemmän.
Hevosesta voi saada ikuisen ystävän, kunhan sitä kohtelee asianmukaisella tavalla.

 3. Oletko oppinut ratsastamaan ratsastuskoulun tunneilla vai ns. puskissa?
- Sekä että. Aloitin ratsastuksen ollessani 3v, kun isosiskoni veivät minua tallille pienestä pitäen. 4-vuotiaana ratsastin jo siskojeni hevosella yksin hiekkatiellä. Iän karttuessa siirryin siskojeni mukana hoitamaan yksityishevosia, sekä ratsastamaan niillä. Pienenä minulla oli vuokrahevonen, jota kävin ratsastamassa niin valvovan silmän alla, kuin ilmankin.
Reilu 10vuotiaana, aloitin ratsastustunnit ratsastuskoulun hevosilla. Kävin tunneilla kerran viikkoon, kunnes saimme siskoni Annen kanssa isältä lahjaksi ihan oman hevosen, Lakun.
Laku oli meillä vain vajaa vuoden, ja sen jälkeen siirryin takaisin yksityishevosten pariin. Lakun lähdettyä, minulla oli useita vuokra/ylläpito hevosia, kunnes sain ihanan tilaisuuden alkaa vuokraamaan tallimme yhtä osaavinta yksityishevosta, Pomppua.
Pomppua vuokrasin yhteensä 8vuotta, Pompun omistaja piti minulle valmennuksia 2-4 kertaa viikkoon. Tuona aikana voin sanoa, että kehityin valtavasti!! 8 vuoden aikana kilpailin niin kouluratsastuksessa, kuin esteratsastuksessakin.
Pompun vuokrauksen päätyttyä, ratsastin satunnaisesti muita yksityishevosia, kunnes sain tilaisuuden alkaa ratsastamaan Puolan puoliveristä Hessua. Ratsastin ja kilpailin Hessulla kaksi vuotta (kilpailin aluetasolla esteitä) ja sen ohella ratsastin myös risteytysponi Peetua. Tämä aika kehitti minua myös huimasti, Hessu ja Peetu opettivat minulle todella paljon.
Hessun ja Peetun jälkeen sain Pompun itselleni ylläpitoon miltein kahdeksi vuodeksi, kunnes upea Pomppu laukkasi vihreille laitumille melkein 10 vuoden yhteiselomme jälkeen, vanhojen jalkavaivojen vuoksi.
Pompun jälkeen oma hevonen tuli entistä ajankohtaisemmaksi, ja ostin itselleni ensimmäisen ihan oman hevoseni Lorin. Lorin kanssa taivalta kuljettiin yhdessä melkein vuosi, saavutimme yhdessä enemmän, kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Useita voittoja ja sijoituksia kansallisista HeB-HeA- luokista, Pohjois-Suomen nuorten hevosten mestaruus hopeaa v. 2012, RoUr seniorimestaruus hopeaa v. 2012 yms. kunnes tämäkin hevonen lähti luotani ,tapaturmasta johtuen, ikivihreille laitumille..
Voin sanoa, että Lorin jälkeen mietin tosissani, ostanko enää uutta hevosta. Olin sisäisesti aivan rikki, olin joutunut hautaamaan puolentoistavuoden sisään kaksi, minulle maailman tärkeintä ja rakkainta hevosta. Ikävä on edelleen suunnaton.
Lorin kuoleman jälkeen, aloin heti silmäillä uutta hevosta. Ajattelin silloin, että uusi hevonen auttaa suruun, enkä voi vain jäädä kotiin sängynpohjalle makaamaan ja rypemään itsesäälissä.
Kävin katsomassa uusia hevosia, kävin jopa Ruotsissa tukijoukkojen kanssa (autolla 3000km!) vain yhden hevosen takia. Etsittyäni jonkin aikaa, ei sitä oikeaa meinannut löytyä. Kuitenkin kuin onnen kautta, löysin Loton, ja ihastuin siihen heti.

4. Miten suhtaudut epäonnistumisiin?
- Lorin kuoleman jälkeen, otin jokaisen epäonnistumisen Loton kanssa todella raskaasti. Muistan itkeneeni itseni niin monena yönä uneen, että jossain vaiheessa lakkasin laskemasta.
Lorin kanssa kaikki tuntui silloin niin helpolta, ja Loton kanssa taas päinvastoin - kaikki oli vaikeaa.
Lotto oli alkuaikoinaan minulle suoranainen shokki kotitreeneissä, kun se oli niin erilainen ratsastettava, kuin mitä Lori oli. Tunsin itseni maailman huonoimmaksi ratsastajaksi silloin, kun en osannut ratsastaa Lottoa yhtään. Muistan ajatelleeni usein "Se kansallisen tason kouluratsastaja, mikä Lorin kanssa olin, kuoli Lorin mukana." - Tiedän, kuulostaa säälittävältä, mutta olin sisäisesti niin rikki Lorin kuoleman jälkeen.
Alku Loton kanssa oli todella vaikeaa, itsevarmuuteni laski, kuin lehmän häntä epäonnistumisien myötä. Otin kaikki todella raskaasti, ja henkisesti olin todella kehnossa kunnossa ratsastuksen suhteen. Monesti mielessäni mietin, että myisin hevosen pois, kun olen niin p*ska ratsastaja.
Kuitenkin jatkoin sinnikkäästi, opin Lotosta koko ajan uutta, kehityimme molemmat yhdessä ja itseluottamukseni alkoi kasvaa pikkuhiljaa onnistumisien myötä. Kaikkina  huonoina, kuin hyvinäkin hetkinä ,palo kehittyä ratsastajana oli niin suunnaton, että se oli syy jatkaa kaiken pahankin keskellä.
Tällä tiellä olemme edelleen - itseluottamukseni ei edelleenkään ole samaa luokkaa, kuin mitä se joskus oli Lorin aikana. Kovasti tehdään töitä sen eteen, että pystyn taas luottaa itseeni, ja sanomaan ääneen; "Minä osaan!"
Lindan tulon myötä, olen saanut mielettömästi uutta positiivista energiaa, kykyä oppia kannustamaan itseäni vaikeidenkin hetkien aikana ja tsemppaamaan itseäni koko ajan enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä pystyn ajattelemaan positiivisesti, myös vaikeuksien keskellä, ja olen todella ylpeä itsestäni. Vuosi sitten tämänhetkinen tilanne tuntui vain haaveelta. Niin ne rakkaat hevoset aina vievät palan mennessään, ja eheytyminen raskaiden aikojen jälkeen vie aikaa.

Upea Lori <3

Pomppu <3

 5. Onko vika hevosessa vai sinussa, jos homma ei toimi?
- Enimmäkseen minussa tietenkin. Toki tilanteesta riippumatta, kyseessä voi olla myös fyysinen rasite.

6. Mitä mieltä olet apuohjien käytöstä? Miksi vastaan/puolesta?
-  Olen apuohjien puolella. Mielestäni varsinkin nuoren hevosen kanssa on sallittua käyttää apuohjia tilapäisesti, auttamaan oikean muodon ja työskentelyasennon hakemisessa. Apuohjat ovat mielestäni hyvä apukeino tilapäisesti, ja OIKEIN KÄYTETTYINÄ.
Harmillisen usein näkee apuohjien käyttöä väärillä keinoilla, se periaate satuttaa hevosta, ja voi aiheuttaa peruuttamattomia vaurioita.
Eli apuohjien käytön puolesta, vain siinä tapauksessa, kun apuohjia käyttävä ratsastaja on riittävän taitava, jotta osaa käyttää niitä oikein ja tiedostaa apuohjien riskit ja hyödyt - eikä käytä niitä väärin.

Pompeli <3

7. Millainen on mielestäsi hyvin koulutettu ratsu? Toimiiko se kaikilla, vai haastaako se ratsastajan oppimaan avut oikein?
- Suoranaisesti verrannollinen, todella hyvin koulutettu ratsu pitäisi kuitenkin toimia kaikilla normaaleissa askellajeissa, normaalissa vartalon asennossa. Ken tietää, olisiko selässä talutusratsastaja, vai gp ratsastaja.
Kuitenkin jos selkään lyötäisiin kokematon, avuistaan epävarma ratsastaja, ei yksikään - edes se täydellisestikään koulutettu ratsu osaisi epämääräisillä avuilla tehdä laukkapiruettia, saatika sarjavaihtoja yms.
Voisin siis selventää hieman: Jos hevosen koulutustaso on Intermediate II, ja selkään laitetaan vahva HeA- tasoinen ratsastaja. Jos ratsastaja osaa antaa oikeita apuja, tulisi hyvin koulutetun hevosen suoriutuvan HeA- tasoisista tehtävistä riittävästi. Kuitenkin korkealle tasolle koulutettu hevonen, on niin herkkä kaikille avuille, että helposti avuistaan epävarma ratsastaja aiheuttaa hevoselle pulmia toteuttaa jokin tietty liike.
Eli olen sitä mieltä, että hyvin koulutettu hevonen kykenee tekemään joitain vaadittuja asioita osaamattomallakin ratsastajalla, mutta vain täyteen kapasiteettiin kyvyt pääsevät oikeasti vain osaavan ratsastajan alla.
Tuo "haastaako se ratsastajan oppimaan avut oikein" on aika kaksipiippuinen juttu sinänsä. Tämä asia riippuu täysin ratsastajasta. Haluaako ratsastaja pyrkiä tekemään "sinne sun tänne" vai oikeasti saada käytettyä kaikki hevosen kapasiteetti maksimaalisesti?
Epävirallinen esimerkki: Toki hyvin koulutettu hevonen, yrittää vastata hyvin myös epämääräisiin apuihin, mutta on aivan eri asia se, pyysitkö hevoselta laukkaa - kun hevonen luulee, että haluat piaffea, koska puristat reisilläsi? ;)
Hyvin koulutettu hevonen vastaa oikeihin apuihin, mutta niin vastaa myös vääriinkin. Toisinsanoen voisin vastata tähän kysymykseen: Ei toimi kaikilla.

 8. Millainen on mielestäsi hyvä valmentaja?
- Hyvän valmentajan täytyy pystyä esittämään itseään esimerkkinä, on optimistinen, haluaa valmennettavansa kehittyvän, käyttää mielellään aikaansa, on luja - silti reilu, haastaa minut yrittämään parastani, antaa minun tehdä omat päätökseni, tukee minua, ei pyri parrasvaloihin, pitää kuria ja kuuntelee, tietää mistä puhuu, pystyy konkreettisesti esittämään syyt toimintatavoilleen, on johdonmukainen, ymmärtäväinen, juhlii menestystä, pystyy siirtämään valmennettavan rajoja.... Voisin jatkaa tätä loputtomiin!
Kaikki valmentajat eivät sovi kaikille, siksi on erityisen tärkeää, että jokainen löytäisi sen itselleen sopivan valmentajan.

9. Mitkä ovat sinun tavoitteesi tulevalle kaudelle?
-  Kaudelle 2014 tavoitteenamme kilpailla tasaisia ratoja nuorten hevosten alue- ja kansallisissa koululuokissa (nuorten hevosten luokkien ohella myös avoimia alue- ja kansallisia koululuokkia, sekä nuorten hevosten esteluokkia alue- ja kansallisella tasolla) ja loppukaudella mahdollisesti debytoida ensimmäinen vaativa B.

10. Teetkö suunnitelman ennen ratsastusta ja pysytkö suunnitelmassasi?
- Sekä että. Yleensä mulla on aina viikoittain selvä visio, mihin haluan kiinnittää erityistä huomiota, tai mikä on hevosessa tietty kehitysalue. Joskus toki menen ihan fiiliksenkin mukaan.
Nyt on kuitenkin selvät sävelet suunnitelmissa, kun käyn viikoittain valmennuksissa ja saan sitä kautta valmentajalta apua hevosen osa-alueiden kehittämiseen ja harjoittamiseen ,ja saan kotiläksyjä, mitä pitää treenata ennen seuraavaa viikkoa. Yleensä kyllä pysyn suunnitelmassani, mutta poikkeuksiakin tulee toki silloin tällöin.

11. Tarvitseeko aikuinen hevonen mielestäsi vapaapäiviä?
- Mun mielestä kyllä - lihaksethan kasvavat levossa, ja keho tarvitsee aikaa palautua. Myös hevosen päälle tekee hyvää, saada yksi päivä huilia, mutta ennenkaikkea sen keho tarvitsee sitä. Eritoten silloin, jos hevonen on aktiivisessa käytössä, tai lihaksenkasvatus- aikaan jopa pari pvää vapaata ei ole pahitteeksi.
On kuitenkin poikkeus tapauksia, joille täydet vapaapäivät eivät vain yksinkertaisesti sovi. Tämäkin riippuu aivan täysin hevosesta, eli on hevoskohtainen. :)

Olen nyt niin tylsä, etten haasta ketään, enkä kysy kysymyksiä.. :p
Kaikki jotka haluavat tehdä tämän, niin tehkää vaikka näillä hyvillä kysymyksillä, mitä Sanna mulle laittoi. :)