Treeniä, treeniä!

Nyt voi sanoa, että tuntee treenanneensa! 
Mulla on nyt tosi hyvä vire päällä treenien suhteen, on oikein motivaatio kohdillaan, vaikka Loton kanssa ei olekaan mennyt, kuin oppikirjoista. 

On ollut vähän tuskaista jopa treenata valmennuksissa, kun olen ihan yltäpäältä jumissa, kun tein tiistaina taas aamutallin + päivätallin , ja putsasin kahdessa tunnissa hiki hatussa 22 karsinaa!
Viime kerran aamutallissa jäin vähän aikatauluista, niin tällä kertaa päätin, että nyt ei myöhästytä, niin olin sitten puolitoista tuntia aikataulua edellä. Hups! Kroppa kiittää. :P

Sunnuntaisen Lindan valmennuksen jälkeen olen jatkanut itsenäisiä treenejä samoilla linjoilla, kuin mitä työstettiin sunnuntain valmennuksessa. Olen ratsastanut Lottoa vain läpi, hyväksi ja rennoksi - pehmeäksi niskastaan ja mahdollisimman syvään pyöreään muotoon pitkälle ylälinjalle.

Maanantaina Lotto oli ihan huisin hyvä, tehtiin tosi paljon kaarevia uria, ja paljon avoa.
Tiistaina ratsastin kangilla samalla lailla, kuin maanantainakin, eli ihan perusratsastus tyyppisesti hain vain hyvää tuntumaa hevoseen ja oikeita vasteita.

Eilen eli keskiviikkona mulle tuli testiin Milano-estesatula ja testailin sitä sitten. Mentiin Loton kanssa paljon paljon puomeja, ja kuutta korotettua puomia peräkkäin välein 1,40m. Korotetuilla puomeilla halusin sen odottavan mua, ja ei haitannut, vaikka se jäi vähän ilmaan "leijailemaan" puomien välillä, silloin sain sen vasteen, mitä halusinkin, eli se jäi odottamaan eikä vain hypähdellyt puomien yli selkä alhaalla. Pyrin saamaan sen tosi pyöreäksi myös puomeilla, ja tää onnistui aika hyvin ja hevonen oli tosi rento ja kuuliainen. Lopuksi testailtiin sitten vähän satulan ominaisuutta hyppäämisellä yksittäisen okserin yli sekä suoralla- että kaarevalla linjalla. Alkuun meinasi pakka vähän levitä, kun Lotto hyppäsi tämän pienen (n. 70cm) kokoisen okserin yli 120cm korkeudelta, ja en saanut hypyissä omaa istuntaa hallintaan, kun viime hyppytreeneistä oli tosi pitkä aika ja nyt vielä uusi satula. Noh, satula oli ihan super hyvä istua, omassa istunnassahan on aina parantamisen varaa.
Kuitenkin loppua kohti hypyt parani, sain pidettyä hevosen hyvin ohjan ja pohkeen välissä, sain sen lähestymään estettä rennosti ja sama fiilis jatkui esteen jälkeen myös.

Onneksi Loton kanssa ei tuu tämmösiä loikkia. :D
Kuvassa suomenhevosruuna Maran Aatos.

Estetreenien jälkeen oli hyvä fiilis kyllä siitä, että hevonen suoritti kympillä, oli lopuksi todella rento ja käytti hyvin selkäänsä hypyissä. Kuitenkin mulla jäi harmittamaan oma ratsastukseni, vaikka mitään ihan hirveitä kämmejä ei syntynytkään, mutta olen niin itsekriittinen, että pienetkin mokat jää harmittamaan pitkäksi aikaa.

Tänään pääsin taas Lindan silmien alle valmennukseen, ja keskityttiin koko 45minuutin aikana siihen, että saan ratsastettua Loton kunnolla läpi. Tänään Lotto oli alusta asti vain keskisormi pystyssä, ja oli vähän jumissa eilisestä hyppäämisestä, niin pääpointtina oli saada se hyvin sisäjalasta läpi ja rentoutumaan molempiin suuntiin, kaikissa askellajeissa. Lottoa pitkin valmennusta kiinnostivat kaikki muu oikeastaan enemmän, kuin itse tehtävät, mutta pätkittäin se rentoutui jo todella hyvin. Kuitenkin tänään oli enemmän niitä huonoja pätkiä, entä hyviä. Valmennuksen loppupuolella Lotto oli ravissa jo aika ookoo, mutta laukassa en vain yksinkertaisesti saanut sitä vasemmasta jalasta läpi.

Meillä on näköjään  Loton kanssa tällä hetkellä nyt taas laskujohdanteinen ajanjakso, kun viime pari kuukautta on mennyt paremmin, kuin hyvin. Toki huonojakin jaksoja tulee, ja vaatii töitä päästä niiden ylitse, mutta tää on normaalia nuoren hevosen arkea, että aina ei mene kuin strömssöössä. :p
Onneksi mulla on apuna taitavia ja ammattitaitoisia valmentajia, niin saan apua aina, kun tarvitsen ja niin usein, kuin tarvitsen. Siksi en oikeastaan osaa hirveästi nyt harmitella näitä paria huonompaa treeniä, koska tiedän, että selvitään tästäkin vielä kunnialla ajan kanssa ylitse, ja sitten on jo paljon helpompaa!
Lotto on oppinut valtavasti uusia asioita viimeisen parin kuukauden aikana, että ei yhtään kummastuta, jos joskus tulee vähän huonompi jakso. Kun oikein tuntuu, että toivo puuttuu, niin pitää vaan tsempata itseään ja yrittää kahta kauheammin treenata ihan hirveästi niiden onnistumisten eteen!

Jos on tarpeeksi tahdonvoimaa, ja kunnianhimoa, niin pääsee läpi vaikka harmaan kiven kunnialla, ja siitä on sitten jo niin paljon helpompi jatkaa. Tämmöstä tää on tää ratsastaminen, kun on kaksi osapuolta, ja hevosen puolesta kun ei voi päättää, mitä se minäkin päivänä tekee. Täytyy vain olla kärsivällinen ja ratsastaa, ratsastaa, ratsastaa, kyllä se sieltä sitten tulee!

Ihan huvittaa lukea läpi tätä mun tsemppi- kirjoitusta, kun kuukausi sitten, en olisi tunnistanut tätä tekstiä omakseni. Vaivuin aina epätoivoon, jos jokin asia epäonnistui ja syytin aina itseäni huonosta ratsastuksesta, "vähän oon surkea" yms tyyliin. Oon kai jotain oppinut, kun nyt ajattelen vain, että otan sitten itseäni niskasta kiinni, ja teen kahta kauheammin töitä, että onnistutaan ja kaikki sujuu. Tästä mun itseluottamuksen kohottamisesta saan kyllä kiittää Lindaa, se niin mahtavasti aina tsemppaa ja valaa uskoa, että kyllä se sieltä tulee, kun jaksaa tehdä sen kovan työn sen eteen, pitkä ja kivinen tie se on, mutta sitten kun onnistuu, niin onnistuu kunnolla!

Kuinka moni muu sortuu itsesäälin valtaan, kun epäonnistuu?
Muistakaa aina pitää mieli korkeana, epäonnistumisia tulee, ja niistä opitaan. Kahta kauheammin tehdään töitä, että voidaan näyttää kaikille mistä meidät on tehty, eikös niin? :)

Loton ratsastuksen jälkeen ratsastin sitten vielä Saara- ponin. Siitä taitaa olla melkein jo kaksi viikkoa, kun ratsastin sen viimeksi, ja sen jälkeen se on saanut viettää joululomaa ja käynyt satunnaisesti tunneilla. Sainkin kuulla tänään pienen varoituksen sanan siitä, että se oli ollut yksi päivä estetunnilla tosi virkeä ja villi. Ajattelin vain että "hyvä, nyt on ponissa tekemistä ja virtaa riittää!".
Aloitin ratsastamaan käynnissä tosi paljon avoja, ja joka toisella pitkällä sivulla vaihtelin poikitusastetta, jotta saan sen kuulolle ja taipumaan hyvin. Kulmat ja lyhyet sivut ratsastin sitä ylitaivutuksen kanssa hyvin sisäjalan läpi ja aika pian poni olikin yhtä hyvän tuntoinen, kuin edelliskerran ratsastuksen päätteeksi.

Jalkapesulla kera eväiden. ;)

Verryttelin riittävästi ja aika hartaasti kevyessä ravissa, pidin tempon vähän reippaampana, kun ponilla tosiaan oli sitä virtaa! Alkuun se tahtoi kytätä jos mitäkin kulmaa ja ovea, mutta taivutuksilla ja avoilla sain sen ajatukset kohti työntekoa. Avojen kautta poni pehmeni todella kivasti, ja jatkoin avoa ravissa myös keskiympyrällä, mutta taivutin ihan ylitaivutukseen asti, jotta saan siihen vähän lisää notkeutta ja tässä on hyvä tarkistaa, että onko se varmasti sisäjalasta läpi. Oikeaan sai tehdä vähän enemmän töitä ravissa, mutta vasempaan se oli aika jees!
Laukassa teetätin myös paljon ylitaivutuksia, ja jumppasin sitä väistättämällä samalla vähän takaosaa sisään. Laukassa olikin enemmän työstämistä vasempaan, kun taas oikeaan se oli parempi. Hauskasti vaihtuu puolet eri askellajeissa. :p
Jonkin aikaa työstettyäni se yhtäkkiä vain loksahti kohdilleen, ja sitten sai fiilistellä, miten mahtavalta se tuntui ratsastaa, kun oli kunnolla läpi.
Annoin hetken hengähtää käynnissä, samalla tein sen kanssa siinä pitkät diagonaalit sulkua, ja otin uudestaan laukkaa. Nostin suoralla uralla aina vastalaukan, ja jumppasin sitä isolla keskiympyrällä vastalaukassa niin, että taivutin sitä pätkittäin ihan reilusti sisään. Vasenta laukkaa oikeaan kierrokseen oli tosi helppo ratsastaa - Saara taipui todella hyvin sisään ja oli pehmeä, kun taas vasemmassa kierroksessa oikeaa laukkaa sai työstää, kun se oli sille ilmeisen vaikeaa. Saara meinasi muutamaan otteeseen vaihtaa laukkaa, kun oli hankalaa, mutta tsemppaamalla sitä, se yritti ihan täysillä, ja sitten pehmeni ja rentoutui tosi hyvin vastalaukassa.

Saaran kanssa viime kesänä. On se vaan huippu poni! :)

Kaikin puolin ponin kanssa oli hyvät treenit, ratsastin sen lopuksi oikein pitkäksi eteen alas ravissa, ja voi että se oli niin tyytyväinen itseensä! Tää poni kyllä rakastaa, kun pääsee tekemään hommia. Se on niin miellyttämisen haluinen, että sillä on ihan ilo ratsastaa, kun se yrittää kaikkensa, ja laittaa itsensä likoon!

Huomenna onkin luvassa kunnolla valmentautumista Minttu Pulliaisen silmien alla taas, kun menen sekä Lotolla, että Saaralla kahtena päivänä!
Ratsastan Lotolla perjantaina tunnin yksityistunnin klo 20.15, Saaralla puolen tunnin yksityistunnin klo 22.15 ja vastaavanlaisesti myös lauantaina Lotolla klo 12.15, ja Saaralla klo 14.15. :)