Radan ratsastusta

Ei se Lotto riepu päässytkään vielä eilen vapaapäivää viettämään, kun olin totaalisesti unohtanut, että munhan piti vielä sunnuntaina ratsastaa rata niin, että Linda tuomaroi.

Ollaan siis Lindan kanssa sovittu, että pidetään valmennukset kerta viikkoon + sen päälle vielä kerta viikkoon ns."startti" eli joku ennalta sovittu koulurata, jonka ratsastan niin, että Linda tuomaroi. (Linda on käynyt tuomarikurssin, joten osaa tuomaroida tosi hyvin)
Ajatuksena tässä on siis se, että saadaan kehitettyä kisapäätä ja rutiinia, kun järjestetään ns. kisatilanne niin, että mun täytyy itse verkata hevonen valmiiksi, Linda tulee sitten vain tuomaroimaan radan, sen jälkeen itse myös loppuverkkaan hevosen ja saan radasta paperit radan jälkeen.
Aika hyvä idea tässä kehittää omaa ratsastusta viikoittain, kun saan joka kerta lukea ne arvostelu-paperit radan jälkeen. 

Mun pitää myös tosi paljon vahvistaa mun omaa psyykettä, kun aina kilpailuissa kaikki menee sen takia huonosti Loton kanssa, kun en rentoudu itse tarpeeksi - perfektionistina haluan, että kaikki menee "just eikä melkeen" ja tietämättäni tällä ajatuksella luon itselleni kauheat onnistumisen paineet, jolloin mun hermostuminen tarttuu hevoseen ja kaikki menee pipariksi. En siis itse kisatilannetta, tai kilpailuita jännitä etukäteen, vaan kaikki ongelmat on siinä, kun lyön itselleni paineet siitä, että "nyt on onnistuttava" ja jos ei onnistu, niin oon kuin maani myynyt. (Jotenkin kummasti aina epäonnistuneen tehtävän jälkeen, loppurata meneekin sitten superisti, kun mulla katoaa ne itse luomani paineet.. :p)

Tämä sama oravanpyörä tapahtui siis eilen, sunnuntaina rataa ratsastaessani. Verkatessa hevonen oli ok, toki se oli väsynyt rankasta viikosta, mutta jaksoi silti hyvin tehdä kaikki vaaditut asiat, vaikka keskittyminen sillä - eikä mulla, ollut mitään kovin kehuttavaa.

Radalle lähtiessä sitten ongelmat kasautuivat, ja molemmat, sekä hevonen - että ratsastaja olivat hermostuneita ja kireitä, kuin viulunkieli. Lotto mm. keskilaukassa räjähti totaalisesti käsiin, vaihtoi laukan, oli kättä vasten yms. Eli täys floppi koko rata.
Ratsastin radan vielä toiseen kertaan, ja toinen kerta oli jo huomattavasti parempi, kun olin saanut paineet purettua ensimmäisellä radalla. Vaikka molemmat radat olivat kireitä, ja "juosten kustuja" - (jos näin voisi sanoa), niin olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että radalla oli myös niitä tosi hyviäkin pätkiä. (mm. keskikäynti 7,5pistettä, pohkeenväistöt 7,5 pistettä, täyskaarto ja vastalaukka 7 pistettä, siirtymiset harj. ravi - keskiravi - harj. ravi 7 pistettä yms..)
Olin niin turhautunut omaan ratsastukseen, ja kaikkeen kämmäilyyn, että nieleskelin loppu käyntien aikana, kun olen niin itsekriittinen...Pitäis tajuta ottaa kaikki vastoinkäymiset positiivisessa mielessä.
Isosiskoni Minna tallissa,ihanasti tsemppasi sanomalla, että meidän väistöt olivat parempia, kuin mitä hän on pitkään aikaan nähnyt kenenkään tekevän. Tuli kieltämättä kyllä parempi mieli tästä, ja kohotti mielialaa, epäonnistumisen fiiliksen jälkeen.

Linda radan jälkeen vielä totesi, että tässä tulee nyt ajan kuluessa näitä ääripää esimerkkejä, kuten tänään. Tänään rata meni päin peetä, mutta ensi kerralla me voidaan jo onnistua. Mitä useampi radan ratsastus nyt tulee, sen enemmän rutiinia saadaan molemmat, ja asiat helpottuu. Nyt radan ratsastuksen jälkeen huomasin myös sen, että miten suuret paineet luon itselleni jo siitä, kun asiat tapahtuvat tosi nopeaan tahtiin. Tätä pitää treenata enemmän, että pystyy olemaan valmiina tekemään vaaditut asiat tietyssä ajassa ja nopeampaan tempoon. Mulla ensimmäisenä tuli radalla se hätä, että "hei mun hevonen ei oo vielä kunnolla avuilla, ja nyt jo pitäs lähteä keskilaukkaan" yms ajatuksia. Radalla  kun asiat tulevat nopeammin eteen, eikä voi tehdä niitä "kontrollivoltteja" tai muita, kuten kotitreeneissä.
Onneksi aloitettiin näiden ratojen ratsastaminen jo nyt, niin osaan kiinnittää huomiota ongelma kohtiin ja niiden korjaamiseen ajoissa.

Radan jälkeen ravailin Loton ihan eteen alas rennoksi, ja se tuntui todella kivalta loppuun. Huomaa kuinka paljon se ottaa kierroksia mun turhasta stressaamisesta. Noh, treeniä treeniä, sillä ne asiat korjaantuu ja paranee, kunhan tarpeeksi tekee töitä sen eteen!

Tänään Lotto saa sitten sen luvatun ja ansaitun vapaapäivän. Minäkin saan viettää ihan tallivapaata päivää, kun ihanat talliapulaiset Fanni ja Anne lupasivat hoitaa Loton tänään.
Mulle tekee kyllä ihan hyvää olla edes tää yksi päivä pois tallilta - olen saanut kasattua ajatuksia ja tsempata itteäni psyykkisesti ratsastamaan tällä viikolla paremmin.  
Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu ja paljon se vaatii, mutta pitää vaan jaksaa aina uudestaan ja uudestaan yrittää - vaikka epäonnistuisi kuinka pahasti. Tätä tää ratsastus on vaan niin vaikeeta joskus, kun koskaan ei voi olla tarpeeksi hyvä!

 

Joko te olette aloittaneet ratojen ratsastamisen ennen kilpailukauden alkua?
Mikä sinulle tuottaa vaikeuksia ratoja ratsastaessasi?

Nää videot sai mun treenimotivaation kyllä ihan kymppiin!!!

Tää on niin upea, että ihan kyynel tuli silmään <3