28. tammikuuta 2014

Oppia ikä kaikki - niinhän se menee?

 
Tämänpäiväiset treenit meni Loton kanssa kyllä niin nappiin! Tuntui oikein, että palaset vain loksahteli kohdilleen - siis ne palaset, mitkä viime viikon olivat totaalisesti hukassa.



Jo tallissa ennen ratsastamaan lähtöä, tsemppasin mun omaa mieltä, että nyt ratsastan oikeasti ajatuksella, ja pyrin siihen, että pystyn keskittymään 100% ja että mulla on selvä visio siitä mitä lähden tänään hakemaan hevoselta, tai ennenkaikkea meiltä molemmilta.
Mulla oli tosi hyvä treenimotivaatio tälle päivälle, ja oikein puhkuin intoa ja rauhallisuutta. Päätin, että mitä tänään ikinä tapahtuukaan, niin en hermostu, enkä jännitä.

 Aloitin ratsastamisen tehden pitkään töitä käynnissä. Ratsastin alkuun pidemmällä kaulalla, isoa keskikäyntiä, ja ajattelin koko ajan mun istuntaa, että varmasti istun ryhdissä ja olen tarpeeksi rento.
Tein siirtymisiä keskikäynnistä lisättyyn käyntiin ja takaisin, olin tässä tarkkana, että pidän ohjat tuntumalla, ja työnnän lantiolla käyntiä isommaksi, ja varoin olemasta yhtään liikkeestä jäljessä. Lotto teki aivan mielettömän upeaa lisättyä käyntiä, ja yliastunta hipoi puolta metriä!
Tehtiin käynnissä vielä pitkiä diagonaaleja pohkeenväistöä.

Ravissa jatkoin tekemällä pitkät sivut avotaivutusta, samalla ratsastaen sitä vähän ylitaivutusten kautta pyöreämmäksi ja pehmenemään niskastaan.  Aika hartaasti taivuttelin molempiin suuntiin, ja tein tosi paljon suunnanmuutoksia, jotta pystyn ratsastaa sen nopeammin kummankin sisäpohkeen ympäri - tietysti sen takia myös, että hevosella olisi koko ajan tekemistä, ja sen pitäisi malttaa kuunnella ja odottaa seuraavaa tehtävää.
Lotto oli alusta asti aika jees, tosi kevyt ja energinen, olematta silti kiireinen.


Avojen jälkeen tehtiin pitkät diagonaalit pohkeenväistöä molempiin suuntiin, siitä jatkettiin siksak- väistöillä. Väistöjen aikana Lotto jotenkin vain loksahti, ja sitten se oli ihan läpi, voitte uskoa, miten ihana tunne se oli, kun hevonen on malttavainen, todella tahdikas ja rento ihan koko kropastaan niin, että tuli sellainen tunne; "Hei, mähän pystyn tekeen tämän kanssa ihan mitä tahansa". WAU! 

Väistöjen jälkeen taputin hurjasti, ja annoin kävellä hetken pitkin ohjin. Ohjien keräämisen jälkeen, tehtiin vielä käynnissä pitkät diagonaalit jyrkkää väistöä, ja sitten siirryttiin samalla periaatteella, kuin väistöissäkin, tekemään sulkuja. Ennen sulkuja tein parit pitkät sivut väistöä ravissa suoraa uraa pitkin niin, että takaosa kulkee reilusti uran sisäpuolella. Tässä vaihtelin tosi nopeasti poikitsastetta, vähän testaillen, että kuinka aktiivinen se on takaosastaan.
Väistöjen jälkeen aloitin  ensin tekemällä uralta sulkua kohti keskihalkaisijaa, ja keskihalkaisijalla suoristus, jonka jälkeen jatkoin diagonaalin loppuun. Halusin alkuun tehdä helpomman kaavan mukaan sulkuja, jotta saan vähän tunnetta siitä, miltä hevonen tuntuu. Lotto teki tosi iisisti, joten jatkoin tekemällä sulkua pitkät diagonaalit. Vitsit miten helppoa se oli, kun hevonen oli ihan läpi ja toimi kuin ajatus!
Tein parit pitkät diagonaalit molempiin suuntiin, ja sitten tehtiin siksak sulkuja, ja tääkin sujui niin helposti. Lotto oli aivan ylirento, letkeä ja tosi taipuisa, joten asetusten ja taivutusten määrää ja puolta oli todella helppo muuttaa. Suunnanmuutos sulkujen keskellä oli tosi helppo ja vaivaton, kun ennen se on ollut pientä hakemista, mutta tänään kaikki oli jotenkin tosi helppoa!


Laukassa pyrin saamaan sen vaan tosi rennoksi, tehtiin jokainen pitkä sivu reilua avotaivutusta ja päätyihin aina ympyrät tai voltit, jossa ratsastin sen kunnolla sisäpohkeen ympäri. Jatkettiin avojen jälkeen pääty-ympyröillä vastalaukassa. Oikeaa laukkaa vasempaan kierrokseen ei mitään ongelmaa, mutta vasempaa laukkaa oikeaan kierrokseen piti hetki työstää, jotta sain sen antamaan periksi selästään ja läpi mun vasemmasta jalasta. 5min työstön jälkeen  vasen laukka oikeaan kierrokseen oli aivan yhtä helppoa, kuin toiseenkin suuntaan - kun hevonen rentoutui täysin.

Lopuksi jumpattiin vielä eteenalas työskentelyä pitkällä kaulalla, ja tässä samalla vielä muutamat pitkät diagonaalit sulkua reiluilla ylitaivutuksilla. Lotto oli niin unelma ratsastaa, ettei se ole koskaan ikinä ollut noin hyvä, kuin tänään - siis ihan mieletön! Mun ei tarvinut, kuin ajatella sulkua, niin tää toimii ajatuksella ja tyynen rauhassa. Ratsastin lopuksi oikein tarkoituksella kohti peiliä, jotta nään miltä meidän sulut näyttää - meinasin pyörtyä ylpeydestä! Siis niin makeen näköistä, kun se tekee mielettömän isoilla ristiaskelilla säilyttäen tahdin ja taivutuksen täydellisesti.

Kyllä sen vaan niin hevosesta huomaa, kun olen itse tarpeeksi keskittynyt omaan ratsastukseen ja omaan istuntaan. Tänään keskityin ratsastamiseen ihan 100% ja olin koko ajan tarkka antamistani avuista, että olen varmasti tarpeeksi selvä ja täsmällinen. Istuin rauhassa, liikkeen mukana, käsi kevyenä, tuin tarpeeksi jalalla ja säilytin maltin koko ratsastuksen ajan. 
Tyyni ja varma ratsastaja -> tyyni ja varma hevonen!


Miksi tätä tunnetta on niin vaikea tavoitella jokaiselle ratsastuskerralle?
Ehkä se sieltä tulee - ja pysyy, kun on tarpeeksi usein saanut sen oikean fiiliksen, ja asiat on menneet lihasmuistiin ja ennenkaikkea kaaliin! Kyllä se siitä, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...!

Vaikka joskus tuntuukin, että revin hiukset päästä tuon hevosen kanssa, kun se on niin herkkä, energinen ja malttamaton toisinaan ja joinain päivinä sen ratsastettavuus hipoo silkkaa nollaa - olen silti tällä hetkellä niin onnellinen, että omistan juurikin tuon hevosen. Ainakin se opettaa mua koko ajan olemaan parempi ja parempi ratsastaja. Sitten, kun asiat oikeasti onnistuu niin sitä tietää, että on tehnyt jotain oikein!
Vaikka tuo hevonen on niin nuori, ettei se voi vielä olla mikään opetusmestari, niin oon silti sitä mieltä, että tuo hevonen opettaa minusta vielä hyvän ratsastajan. 
Lotto ei anna virheitä anteeksi (ehkä hypätessä kyllä, heh) se rokottaa mua heti - jos teen jotain väärin, mutta sitten, kun teen oikein - se palkitsee sen ruhtinaallisesti. Jokainen hevonen voi opettaa ratsastajalleen jotain - jokainen hevonen opettaa itsestään, hevosesta

Kaikista paras opettaja tässä lajissa on se hevonen!





 Samoja fiiliksiä?


4 kommenttia:

  1. Kivaa lukea noin positiivisen iloista tekstiä! Mahtavaa :) Lotto on kyllä niin hieno ja sovitte hyvin yhteen!

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea taas tällaista tekstiä, josta se mieletön fiilis ja onnellisuus huokuu ihan tänne ruudun toisellekin puolelle asti! :) Allekirjoitan täysin nuo lopputekstin ajatuksesi siitä, että hevonen on paras opettaja ja oman kokemukseni mukaan juurikin nuoren ja "keskeneräisen" hevosen kanssa oppimista tapahtuu eniten. Tästä syystä mun kaksi viimeisintä hevosta onkin olleet tullessaan vielä ihan projekteja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! :)
      Joo niinpä, tässä sitä taipaleella opitaan molemmat yhdessä. Se tässä nuorten hevosten kouluttamisessa onkin ehkä parasta oppia! :)

      Poista

Kiitos lähettämästäsi kommentista.
Muistathan pitää kommentoinnin asiallisena! :)

Luetuimmat kirjoitukset